perjantai 3. maaliskuuta 2017

Viikko tyttöjen kesken

Meillä lähti maanantaina käyntiin ensimmäinen viikko tyttötiimin voimin, mies aloitti työt toisella paikkakunnalla ja Tomas lomaili mummilassa. On kyllä ollut kieltämättä outoa olla kaksin tuon pikkuneidin kanssa. Ylimääräistä aikaa oli alkuviikosta yllättävän paljon, etenkin aamuisin kun ei tarvitse tehdä kahdelle aamupalaa tai pukea kahta lenkille lähtiessä. Olenkin ottanut ilon irti ja käynyt aamusin tunnin lenkillä neidin kanssa, hieman vaan on tuo lenkkiseura tylsää, kun  nukahtaa ensimmäisten minuuttejen aikana jo vaunuihin,

Päivärytmi on pysynyt samana, aamut alkavat seitsemän jälkeen ja illalla pikkuneiti painelee nukkumaan 21-22 välillä. Nyt toisin meillä molemmilla on kunnon nuha, niin erityisesti tuo päikkäreille ja yöunille käynti sisällä on haasteellisempaa etenkin tällä pikkuneidillä.


Naureskelen itsekseni edelleen sille, kun kaikki aina puhuvat että kyllä kaksi menee siinä missä yksikin. Mutta onhan se nyt aivan jotain muuta kuitenkin, yhden kanssa on vain yhden lapsen hommat ja lähtemiset, menemiset ja tulemiset menee nopeammin. Toisaalta taas kun Tomas on kotona, viihtyy Kiia todella hyvin veljensä kanssa, jolloin minulla itselläni on enemmän "vapaata" (lue: pääsen yksin vessaan :D )


Tomaksen vauva ajalta mulla taitaa olla tässä kohtaa "musta-aukko" sillä  oli hirveän hankala miettiä että mitä tämän ikäinen loppujen lopuksi tarvitsee viihtyäkseen, alkuviikosta olin vielä sitä mieltä että ei juuri mitään. Nyt kun on perjantai ja olen saanut huomata viikon mittaan, että Kiia tarvitsee sen 100% huomion jatkuvasti, sillä muuten hän hermostuu. Nyt ettenkin kun Kiia liikkuu ketterästi paikasta toiseen kontaten tai tukeavasten kävellen saa olla silmät selässäkin.
Riittää että tarjolla on syliä, haleja, pusuja, leikkiä, loruja ja ulkoiluja, mutta siinä välissä pitäisi kuitenkin ehtiä tehdä kaikkia muutakin kuten kokkaamaan, siivoamaan, pyykkäämään. Yöt ovat katkonaisia. Yhdessä vaiheessa neiti nukkui jo täysiä öitä, mutta nyt pääasiassa herää kaksi kertaa yössä, toisin viime yönä hän päätti heräillä puolentoistatunnin välein. Voin kertoa, että aamulla kyllä hieman väsytti. 


Tänään illalla saadaankin Tomas takaisin kotiin, kyllä onkin ollut ikävä sitä pikku jätkää. Ihanaa myös kun viikonlopulla on mieskin kotona molemmat päivät.

Saa nähdä miten seuraava viikko menee, kun alkaa normaali arki pyörimään kerhojen ja neuvoloiden kera. Täytyykin muistaa tarkistaa bussiaikataulut - en ole kulkenut bussilla moneen moneen vuoteen, kun ei ole ollut tarpeellista. 



1 kommentti:

  1. Itselläni on myös kokemusta tuosta, että mies työskentelee eri paikkakunnalla. Silloin olimme tosin vielä kahdestaan, mutta etenkin raskausaikana olisi ollut mukavaa viettää enemmän aikaa saman katon alla. Näin pienen tytön äitinä voin vain kuvitella miten kiireisiä päivät ja arki ovat ilman sen toisen puoliskon auttavia käsiä! Tsemppiä ja jaksamista arkeen! :)

    VastaaPoista

Haleja <3