maanantai 13. helmikuuta 2017

Kuulumisia pitkästä aikaa




Huh hei helmikuu, onneksi tammikuu on jo ohi ja "kaukana".
Tämä vuosi lähti rankasti käyntiin, mutta tässä yritetään palailla "normaaliin" arkeen. Vielä kun muistaisi mitä se normaali arki onkaan.

Ollaan oltu paljon landella, oikeastaan viimeisen kuukauden aikana on taidettu olla yhteensä maksimissaan viisi päivää kotosalla. Eilen taas palailtiin kotiin ja tämä päivä onkin mennyt hujauksessa ohi. Tomas on ilmeisesti tulossa kipeäksi ja Kiia(nyt jo 7kk) taas harjoittelee hiriveää tahtia kävelyä. Tomas oli aamusta kerhossa, käytiin asioilla ja loppupäiväksi Tomas linnoittautui sohvalle katselemaan elokuvia ja nukkumaan, Reppana, kyllä huomaa ettei ikiliikkuja ole ihan kunnossa.

Tomaksella on mennyt kivasti, niin kotona kuin kerhossakin. Tietysti tässä kun on ollut kaikenlaista on se myös heijastunut pojan käytökseen, mutta hiljalleen on alkanut normalisoitumaan.

Kiia taas konttaa ja kävelee tukeavasten hirveää tahtia. Sänky on saatu laskea alimalle tasolle, ettei neiti kiipeä yli. Ja niitä kopsujahan tulee aivan uskomattoman paljon kun vielä ei osata hallittua laskeutumista. Yölläkin tietysti täytyy harjoitella seisomaan nousua ja kävelyä. Ja se äärettömän söpö naururätke kun jokin on hauskaa.

Miehelle ja minulle taas tuli yhteistä taivalta kuluneeksi 10 kokonaista vuotta tuossa viime viikolla, jotenkin ihan hullua kuinka kauan siitä onkaan kun ollaan päätetty lähteä samalle polulle ja samaa polkua jatketaan jatkossakin.

Jotain tässä blogihiljaisuuden aikana olen taas oppinut, nimittäin sen, että ihan oikeasti niistä pienistä - tai vähän suuremmistaakaan jutuista ei kannata stressata, vaan haluan elää joka päivän niin täysillä kuin mahdollista. Nauttia pienimmistäkin asioista, joita elämä tuo tullessaan. Jotenkin nyt sen on sisäistänytkin kunnolla. Elä, nauti ja rakasta.

Mitä teille kuuluu? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haleja <3