sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vappupallo

Vapuissa parasta oli lapsena isot ja pienet vappupallot, värikkäät hyrrät, aurinkoinen sää ja erilaiset tapahtumat, sekä tietysti kaverit. Parhaiten muistan lapsuudesta punaisen vappupallon jossa oli 101 dalmatialaista teemana. Mulla ja pikkusiskolla oli silloin samanlaiset ja ne pitkään olivat tyhjinäkin vielä vaatekaapin päällä.







Nyt aikuisiällä edelleen parasta ovat samat asiat, mutta myös kokkailu ja leipominen oman lapsen kanssa menee heittämällä parhaiden juttujen listalle, sekä tietysti kihlapäivä, jota vietämme miehen kanssa taas tänään.



Oma vappupalloni(kuvassa 31+1) on noussut korkealle, beibi pyörii edelleen kuin häkkyrä ja vaihtaa asentoa viistotarjonta- perätila- raivotarjonta ja taas viistotarjonta väliä. Tälläkin hetkellä vauva on selvästi aivan poikittain ja potkii vasempaan kylkeen. Edellisessä neuvolassa olikin puhetta ulkoisesta kääntämisestä, joten jännäksi menee. Oon yrittänyt imeä itseeni netistä kaiken tiedon perätilavauvoista, synnytyksistä ja kaikesta muusta vastaavasta. Oon yrittänyt "asentohoitaa" itseäni niin, että vauva tajuaisi pyörähtää ajoissa raivotarjontaan, mutta omapäinen kaveri kun on, niin ei. Nyt on kuitenkin vielä viikkoja hyvin aikaa saada vauva kääntymään,mutta on myös hyvin aikaa etsiä tietoa jos kääntäminen ei onnistukkaan,


2 kommenttia:

  1. Faceryhmä Aktiivinen Synnytys tarjoaa hyviä vinkkejä asentoihin jos vauva perätilassa. Myös kokemuksia perätilasynnytyksistä. Kannattaa liittyä! :)

    VastaaPoista
  2. Minä synnytin esikoiseni onnistuneesti perätilassa. Sairaalassa yritettiin ulkoista kääntämistä, mutta ei onnistunut. Synnytyksen jälkeen minulle tuli yllätyksenä, kun vauvan jalat olivat lonkista kääntyneet ulos päin. Jalat näytti ihan sammakon jaloille. Kukaan tästä asiasta ei minulle kertonut etukäteen, vaikka vauvan tiedettiinkin olleen jo pitkään perätilassa. Vauvan lääkärin tarkastuksessa minulle sitten kerrottiin,että monet perätilassa syntyneet vauvat joutuvat kipsiin 6viikon ajaksi, jotta lonkat menevät paikoilleen. Onneksi esikoiseni lonkat olivat paikoillaan eikä kipsiä tarvittu. Siitä ne jalat sitten pikkuhiljaa itsekseen suoristui.

    VastaaPoista

Haleja <3