sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Vihdoin kotona

Uuteen kotiin muutto on tehty viimein, toisinsanoen kaikki tavarat ovat löytäneet uuteen osoitteeseen vaikka hakevatkin vielä omia paikkojaan. Muuttopäivänä asuntoon tullessa huomattiin heti, että täällä ei oltu hoidettu muuttosiivousta lainkaan, joka sai tietysti hermot kireälle. Meillä kun oli tasan kuusi tuntia aikaa saada lähes kaikki tavarat reilun 100 kilometrin päästä tänne. Onnistuttiin kuitenkin mahtavien muuttoapulaisten kanssa hoitamaan homma kotiin. 


Nyt sitä ollaan virallisesti Jyväskyläläisiä ja mietin ihan tosiaan joka päivä miksi me ikinä edes lähdettiin täältä pois. Nyt me ollaan taas kotona. Tätä kaupunkia on ollut ikävä. Täällä me ollaan paljon "vapaampia". Ihana kun voi lähteä hetken mielijohteesta minne vain, eikä tarvitse ajatella että sinne ja sinne lähtiessä pitää pakata mukaan sitä, tätä ja tuota ja automatkaankin menee niin ja niin monta tuntia. 


Tomas on kotiutunut kohtuullisesti, heti ensimmäisenä aamuna Tomas tuumasi  "olipa ihana yö, tästä tulee hyvä päivä".  Jännitin miten vahvasti Tomas reagoi muuttoon, sillä häntä jännitti tämä paljon. Oma jännitykseni ei ollut aivan turha, sillä kyllä poika vahvasti tähän reagoikin. Välillä lentää tavarat ja ärräpäät, kun taas välillä ollaan kuin pieniä enkeleitä. Hampaita on siis kiristelty hieman.
Tomas on kuitenkin saanut jo uusia kavereitakin, joten luulen että pikkuhiljaa tämä muutosta johtuva äksyily menee ohi. Ainakin päivittäin se on jo vähentynyt. Minkäs toisaalta teet, kun lapsi on selvästi perinyt äidiltään kovapäisyytensä... hups.


Yllättävän hyvin siis sujuu arki uudessa kodissa, ajattelin että tämä alku olisi voinut olla haastavampikin. Kaikki ollaan nukuttu kuin pienet possut ja Tomas nukkuu tällä hetkellä ekaa yötä omassa huoneessaan täällä uudessa kodissa. Pihassa on ihana leikkipaikka, pyöräily reitit ovat loistavat ja asunnon pohjaratkaisu on hyvä meille. 

Ensi viikolla päästään vähän taas jännittämään, sillä menen ylimääräiseen kontrolliultraan itsekseni tsekkaamaan miten meidän vauva voi. Omat tuntemukseni, kun ovat olleet oikeassa siinä suhteessa, että vatsa tuntuu olevan hirveän korkealla ja sitä se onkin. Sf- mitta huitelee ties millä käyrillä ja nyt mennäänkin sitten tarkistamaan kasvaako sisälläni pikkujättiläinen vai mitä ihmettä. Samalla saadaan vähän tietoa siitä, odotetaanko me vielä 12 viikkoa tätä pientä, vaiko jakaudutaanko jo aiemmin. Jos totta puhutaan, niin ei haittaisi vaikka pääsisin synnyttämään jo aiemmin, vaikkei tietystikkään käynnistys houkuta.

Raskaus on sujunut hyvin, kaikki arvot ovat kohdillaan (paitsi tuo sf-mitta). Fyysisesti itse en kuitenkaan ole voinut kovinkaan kehuttavasti edelleenkään, mutta nyt on enää niin vähän tätä raskautta jäljellä, että tästä selvitään vaikka sitten hammasta purren. Ehkä kerron joskus yhdessä postauksessa millaista tämä todellisuudessa on ollut, nyt kun on kaksi raskautta joita voi verrata. 








4 kommenttia:

  1. Onnea uuteen kotiin!!! Kuvia odotellessa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvia saakin odotella, hukkasin kameran(kin) muutossa :D

      Poista
  2. Lohdutuksen sana! Sen SF-mitan sais kuulemma työntää johonkin minne aurinko ei paista. Siihen tuijotetaan liikaa ja ei ole kuulemma enää nykyaikaista. Mulla se oli ekasta ihan minimaalinen ja piti tulla toooosi pieni vauva. Tokasta se oli valtava ja piti tulla jättiläinen vaikka painoarvio olikin pieni. Noh, pojat oli 5gramman painoerolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps! Saapi nähdä mitä tänään lääkäri sanoo. :D Jänskättää hirmuisesti, nyt kun miehekekkin jää Tomaksen kanssa, niin menen yksin. :)

      Poista

Haleja <3