keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Kun äiti ei olekkaan enää paras leikkikaveri

Me muutettiin alueelle jossa asuu paljon lapsiperheitä, tää oli todellakin tietoinen valinta, sillä Tomas joka ei ole ollut ikinä hoidossa muualla kuin mummoloissa, tädillä ja kotona, kaipaa paljon leikkikaveria päivittäin.
Tähän saakka äiti ja isikin on riittänyt ihan kohtuullisesti, mutta nyt mut on kyllä unohdettu, etenkin pihaleikeissä.


Eilenkin kun mentiin taas pihaan leikkipaikalle, jäinkin itsekseni tekemään kakkuja, kun poika viiletti milloin missäkin ja kenenkin kanssa. Oli ihan hauska seurata tuota touhuajaa toisten lasten kanssa. Etenkin kun yleensä Tomas hieman ujostelee alkuun, mutta hetken katseltuaan rohkaistuu.
Ihanaa, että Tomaksella on täällä leikkikavereita ja ihanaa, että täällä on lapsille kunnon leikkipaikka, eikä vain ikivanhat ruosteiset keinut ja kasa hiekkaa kera nyrkin kokoisten kivien, joka ei edes osunut hiekkalaatikkoon - kuten tuolla edellisen asunnon pihassa.




Pihapiirissä vaikuttaa olevan monen ikäisiä lapsia, siltikään en ole jutellut kuin yhden lapsen äidin kanssa. Suurin osa kun uskaltaa päästää lapsensa pihaan itsekseen, itse en edelleenkään uskalla, enkä usko että päästän vielä useampaan vuoteen. Sen verran tiukasti tuo napanuora on vielä kiinni. 


Näiden pihapiirin lasten lisäksi, ollaan nähty myös meidän kavereita lapsineen ja hyvin on tuntunut sujuvan leikit. Joten ei muuta kuin lisää leikkikavereita vaan viikkoihin. Jotenkin outoa ja haikeaa nähdä tällaista kun ei äitiä enää kaivatakkaan niin paljon tässäkään asiassa. Mutta niin ne pienet kasvaa ja rohkaistuu. Kai tähän tottuu. Joskus mietin mm. Hoplopissa käydessäm että johan on vanhempia kun istuvat vaan kahvilla ja juoruavat, tai selaavat puhelimia, eivätkä riehu lasten mukana. Noh, nyt mä huomasin että mutkin on syrjäytetty samoin ja löysin itseni juoruamasta penkillä.. Ehkei se siis ollutkaan niidenkään vanhempien valinta, vaan juurikin lasten.


4 kommenttia:

  1. Ihanan värinen takki Tomaksella <3 :)

    Mä muistan lapsena kuinka kivaa oli, kun (olin silloin vielä ainut lapsi) naapurissa oli lapsia joiden kanssa leikkiä. Oltiin päivät pitkät joko serkun tai hänen ja muiden kavereiden kanssa pelkästään ulkona ja mennä viiletettiin ties missä. Sit aikanaan kun menin kouluun, me muutettiin ja ei pahemmin ollut niitä kavereita ja tyyliin inhoan vieläkin sitä asuinpaikkaa missä jouduin asua :D oikeesti.

    Mua inhottaa, kun meidän lapset kokee saman kohtalon. Ei oo niitä kavereita ellei päästä muuttaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tomas valkkasi takin itse :D Hyvin värikäs poitsu, mutta näkyymäpän ainakin missä viilettää. Muutenkin tykkää pitää värikkäitä vaatteita päällään. :)

      Poista
  2. Meillä on samaa ilmassa, eli äiti ja isi eivät enää kelpaa. :) Ja niin suloinen Tomas! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaa hän suloinenkin olla, vaikka meneillään onkin kunnon rajojentestaus vaihe. :D

      Poista

Haleja <3