torstai 7. huhtikuuta 2016

28+0 raskaus kuulumisia

Nyt olisi taas varmaan oikea aika kirjoitella  taas raskauskuulumisia, kerrankin kun koneelle ehdin istahtamaan.


Tänään viikkoja on kasassa tuo 28+0 ja heti aamusta pidin omat bileet, sillä selkä antoi vähän enemmän vapauksia ja pääsin kuin pääsinkin kävelemään normaalisti heti sängystä noustessa. Se on iso juttu se! Taas tuli sellainen ihana toivonkipinä, että kyllä näistä vaivoista päästään vielä.


Raskaus on sujunut hirmuista vauhtia ja en meinaa edelleenkään pysyä mukana siinä, että milläs viikolla nyt mennäänkään. Onneksi kännykässä on Appseja joista voi tarkistaa aina kysyttäessä. Tuntuu myös välillä, että maha vaan kulkee tuossa mukana, mutta hetkeäkään siellä ei rauhassa olla. Iskuja ja potkuja tulee niin että niille saa naureskella ja ne näkyvät takinkin läpi selkeästi.

Eilen (rv27+6) kävin kontrolli ultrassa, jonne siis sain lähetteen ison sf-mitan vuoksi aiemmin. Jännitin tuota ultraa ihan superisti, sillä tällä kertaa mies ei päässyt mukaan ja tottahan toki mä pyörittelin päässäni kaikki kauhukuvat siitä, että vauva ei olekkaan kunnossa.

Ensin kävin kätilön juttusilla ja päiviteltiin hieman tietoja ja sain epäilyksen myös raskausmyrkytyksestä. Nyt pitää ottaa sitten rauhassa ja hankkia jostain verenpainemittari, jotta pääsee seurailemaan tilannetta täällä kotona. Herkästi on lähdettävä lekuriin, mutta normaalia arkea vietetään.

Itse ultrassa olin vähän pihalla kuin lumiukko, mutta kysyvä ei tieltä eksy. Meidän bebellä on kaikki hyvin, Hänellä on pitkät jalat, hän on raivotarjonnassa ja kovin vilkas tapaus - jonka kyllä jo tiesinkin. Painoarvioksi saatiin n. 1000g ja hän kasvaa keskikäyrillä.

Iso sf-mitta, jonka takia tuonne menin, johtuneekin siis vain pituudestani(lyhyydestä), lapsiveden runsaasta määrästä ja todennäköisesti beibi on mittaus hetkellä ollut pylly pystyssä.

Supistusten vuoksi tehtiin myös sisätutkimus, jossa selvisi että paikat ovat pehmentyneet ja hieman auenneetkin, mutta kyllä me taidetaan yhdessä osassa pysyä sinne kesäkuun lopulle.

Edelleen innokas isoveli kyselee milloin vauva syntyy ja milloin sitä pääsee oikein hoitamaan, Tomas myös puhelee vatsalle, silittää sitä, haluaa kuunnella sydänääniä ja tunnustella potkuja.


Tarkoitus oli nyt oikeasti tyrkätä tähän masukuvaakin, mutta kamera on muuton jäljiltä, jossain tuolla vaatehuoneessa ja luurin kamera taitaa vedellä viimeisiään. Ei siis onnistunut ihan niin kuin suunnittelin, tänään taidankin ottaa oikeasti asiakseni etsiä sen kameran, kyllä se jossain tuolla täydessä vaatehuoneessa on. ;)

6 kommenttia:

  1. Ultraa kyllä aina odottaa niin kovasti ja sitten kun se hetki on niin pelkää suunnattomasti niitä huonoja uutisia. Ihanaa että siellä oli kaikki hyvin.♥ Nopeasti menee tämä sinun odotus. :)

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla että kaikki on hyvin ja vauveli kasvaa! :) Hyvää vointia ja onnellista odotusta.

    VastaaPoista
  3. Jännittävää! Itellä vähän harmittaa kun ei ole kolmatta ultraa, seuraavan kerran nähdään vauveli vasta synnärillä :D kaikkein parasta loppuodotukseen, toivottavasti selkäsi pysyy parempana :) t. Rv 26+0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tää oli jo neljäs ultra :D Ei kyllä haittais vaikka vieläkin pääsis kerran ultraan kurkkimaan pientä. :)
      Hyvää loppu odotusta sinne! :)

      Poista

Haleja <3