tiistai 22. maaliskuuta 2016

Hus pois blondi!

Olen "kriiseillyt" näiden mun hiusten kanssa aina ja nyt pitemmän tovin taas ajatellut niiden leikkaamista ja erityisesti värjäämistä pois tästä ikuisesta blondista. Nyt kun tyvestä paistoi jo kovastikkin oma väri, niin pohdin päivittäin mitä näille hiuksille tekisi. Tuo täysi blodius kun ei enää yksinkertaisesti iske muhun, hiusten värjäyksen jälkeen näytin lähinnä aina kaljulle, ennen kuin tottui siihen, ettei tyvestä näy omaa väriä lainkaan. Yleensähhän siihen sitten meni aikaa se muutama viikko ja sitten paistoikin jo taas oma väri. Värjäyksen jäkeen - tai no aina, mun hiukset tuntui märkänä lähes samalle kuin olisi pessyt karkeakarvaista koiraa. Itseasiassa, ne taisivat näyttääkkin märkänä kohtuu samalle. 


Rohkaistuin sitten jahkailujen jälkeen viime viikolla kampaamoon. Mulla on ollut pitkään "kampaaja kammo", vähän sama kuin valkotakki kammo tai hammaslääkäri pelko, joten ehkä niistä kärsivät ainakin tietää mitä tarkoitan. Syynä tähän on ollut se, että eräs kampaaja on pilannut mun hiukset aikoinaan täysin ja siihen loppui silloin mun kampaajalla käynnit. Sen jälkeen olen antanut vain harvojen koskea mun hiuksiin saksien kanssa, väriäkin on saanu mun lisäksi laittaa tasan kaksi ihmistä, jos on ollut välttämätön pakko. Ja tuosta hiusten pilaamisesta on aikaa jo reilut kymmenen vuotta.

Edeltävänä yönä ennen kampaaja aikaa nukuin super huonosti ja aamun hikoilin kuin pieni sika. En ees tajunnut siinä vaiheessa, että hitto muahan tais jännittää. Syytin nimittäin tätä raskautta. 
Kampaajalla vierähtikin sitten kevyet  kolmisen tuntia, oikeesti - kolme tuntia "omaa aikaa" oli muuten luksusta. Annoin kohtuu vapaat kädet, pituutta sai ottaa niin paljon kuin tarvis ja väriksi toivoin jotain mikä olisi lähellä omaa väriäni. 

Noh, hiuksista lähti mittaa reilut 15cm, kuulostaa paljolle, mutta toisaalta ei olisi haitannut vaikka olisi lähtenyt enemmänkin. Väri muuttui omaan silmään paljon, olihan nuita blondeja vuosia jo monia takana, joten vieläkin yritän tottua tuohon uuteen väriin, mutta tykkään! Mä tykkään tästä uudesta väristä ihan tosi paljon. Se on todella lähellä sitä omaa väriäni ja onhan sen nyt tosi kiva välillä näyttää vähän erilaiselle.

Hiukset voi hyvin, ne tuntuu paaaljon paksummille, eivätkä enää märkänä tuo mieleen sitä karkeakarvaista koiraa. Lisäksi mun kampaaja kammo kyllä pieneni kummasti ja taidampa mennä jatkossa kampaajalle useamminkin. 

Pssssst. Enää viikko muuttoon! :) 

4 kommenttia:

  1. Mä oon yli vuoden kasvattanut omaa (rumaa) väriä takaisin kun hiukset vaan katkeilee. Eli ihan vaan siksi, että loppuisi tuo katkeilu (ei tosin näytä auttavan). Kerran oon sävyttänyt muutaman asteen vaaleammaksi eli ei näytä ihan niin tummalta toi oma sävy kuin oikeasti on. Pienikin muutos kyllä vaikuttaa paljon, ja mä oon myös kyllästynyt kokonaan blondeihin (itselläni) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tosta ekasta kuvasta huomaa,niin mullakin katkeili hiukset paljon. Ne oli tommosta kunnon hamppusta ohjata höttöä etenkin tuolta latvasta. En ees tajunnu että ne oli noin järkyssä kunnossa (koska ton pituuden takia ne oli aina kiinni).
      Sävyttäminen tulee jatkossa olemaan se mun juttu, ei kiitos kestovärejä enää :)

      Poista
  2. Ihanat hiukset! Minunkin pitäisi mennä kampaajalle ja hävittää huonot latvat, mutta se jää aina tekemättä! ;)

    VastaaPoista
  3. Kivoja kuvia! Mukavaa alkavaa viikkoa.

    -Isla

    Tsekkaapas kirjoitukseni pahan puhumisesta selän takana, mikäli ehdit!
    http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/pahan-puhuminen.html

    VastaaPoista

Haleja <3