tiistai 22. maaliskuuta 2016

Hus pois blondi!

Olen "kriiseillyt" näiden mun hiusten kanssa aina ja nyt pitemmän tovin taas ajatellut niiden leikkaamista ja erityisesti värjäämistä pois tästä ikuisesta blondista. Nyt kun tyvestä paistoi jo kovastikkin oma väri, niin pohdin päivittäin mitä näille hiuksille tekisi. Tuo täysi blodius kun ei enää yksinkertaisesti iske muhun, hiusten värjäyksen jälkeen näytin lähinnä aina kaljulle, ennen kuin tottui siihen, ettei tyvestä näy omaa väriä lainkaan. Yleensähhän siihen sitten meni aikaa se muutama viikko ja sitten paistoikin jo taas oma väri. Värjäyksen jäkeen - tai no aina, mun hiukset tuntui märkänä lähes samalle kuin olisi pessyt karkeakarvaista koiraa. Itseasiassa, ne taisivat näyttääkkin märkänä kohtuu samalle. 


Rohkaistuin sitten jahkailujen jälkeen viime viikolla kampaamoon. Mulla on ollut pitkään "kampaaja kammo", vähän sama kuin valkotakki kammo tai hammaslääkäri pelko, joten ehkä niistä kärsivät ainakin tietää mitä tarkoitan. Syynä tähän on ollut se, että eräs kampaaja on pilannut mun hiukset aikoinaan täysin ja siihen loppui silloin mun kampaajalla käynnit. Sen jälkeen olen antanut vain harvojen koskea mun hiuksiin saksien kanssa, väriäkin on saanu mun lisäksi laittaa tasan kaksi ihmistä, jos on ollut välttämätön pakko. Ja tuosta hiusten pilaamisesta on aikaa jo reilut kymmenen vuotta.

Edeltävänä yönä ennen kampaaja aikaa nukuin super huonosti ja aamun hikoilin kuin pieni sika. En ees tajunnut siinä vaiheessa, että hitto muahan tais jännittää. Syytin nimittäin tätä raskautta. 
Kampaajalla vierähtikin sitten kevyet  kolmisen tuntia, oikeesti - kolme tuntia "omaa aikaa" oli muuten luksusta. Annoin kohtuu vapaat kädet, pituutta sai ottaa niin paljon kuin tarvis ja väriksi toivoin jotain mikä olisi lähellä omaa väriäni. 

Noh, hiuksista lähti mittaa reilut 15cm, kuulostaa paljolle, mutta toisaalta ei olisi haitannut vaikka olisi lähtenyt enemmänkin. Väri muuttui omaan silmään paljon, olihan nuita blondeja vuosia jo monia takana, joten vieläkin yritän tottua tuohon uuteen väriin, mutta tykkään! Mä tykkään tästä uudesta väristä ihan tosi paljon. Se on todella lähellä sitä omaa väriäni ja onhan sen nyt tosi kiva välillä näyttää vähän erilaiselle.

Hiukset voi hyvin, ne tuntuu paaaljon paksummille, eivätkä enää märkänä tuo mieleen sitä karkeakarvaista koiraa. Lisäksi mun kampaaja kammo kyllä pieneni kummasti ja taidampa mennä jatkossa kampaajalle useamminkin. 

Pssssst. Enää viikko muuttoon! :) 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Hämis-pupu ja koira-pupu














Pupusena esiintyminen on kuulemma enemmän tyttöjen juttu - siksipä meidän virpoja halusi olla tänä vuonna hämis-pupu. Oksatkin Tomas koristeli itse mummeille ja kyllä hän niistä olikin hurjan ylpeä. 

Koiramme Layla sai kokeilla myös pupun korvia, mutta ei ollut niistä yhtään niin innostunut kuin tämä meidän hämispupumme. Kuten kuvasta saattaa huomata oli virpomassa käyminen hirmuisen jännittävää ja hauskaa.
Sen verran innokas tuo virpojamme oli, ettei malttanut kunnon kuviin ollenkaan tänä vuonna ja joka paikkaan oli hirmuinen hoppu. Lopulta kuitenkin illalla viiden jälkeen uni voitti ja Tomas nukkui tunnin päikkärit, ihmekkös tuo on jos vähän nukuttaa kun on jännä päivä ollut. Illalla Tomas kertoikin, että tänään on ollut tosi tosi tosi kiva ja hauska päivä vaikka välillä on jännittänyt.Nyt Tomas vetelee sikeitä omassa huoneessaan ja mä lähden vielä jatkamaan pakkaamista. Vähiin käy ennen kuin loppuu ja hiljaa hyvää tulee, tai jotain sinne päin. :D

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Sekaisin hankinnoista

Tai itseasiassa sekaisin siitä, mitä ihmettä mun pitikään hankkia?

Mä olen ihan kuin puulla päähän lyöty näiden vauvahankintojen kanssa. Vastahan Tomas oli vauva, joten pitäisihän mun muistaa, mutta en muista! Sen muistan kuitenkin, että Tomakselle ostettiin ihan liikaa kaikkea, suurinta osaa ei esimerkiksi vaatteista edes ehditty käyttää. 

Mitä ihmettä mun pitää hankkia, kuinka paljon, mistä, milloin, mitkä olikaan turhia ja mitkä hyödyllisiä juttuja. Mitenkäs ne vaatteet, mitä ihmettä !
Mähän hukun tonne tyttöjen vaatepuolelle kun siellä on vaikka ja mitä, mutta mikä on käytännöllistä, järkevää, kestävää ja nättiä? Jos ostan mekkoja tai röyhelöpyllyhousuja, painaako ne kun pieni kuitenkin köllöttelee oletettavasti runsaasti..
Kauanko vauvalle nyt mahtui ne 50-68cm vaatteet - haluan tehdä mahdollisimman paljon hankintoja etukäteen, sillä kahden lapsen kanssa shoppailemaan lähtö on varmasti vaikeampaa kuin yhden laspsen kanssa. 

Missä vaiheessa pitää miettiä kastejuttuja, milloinkas ne vauvakamppeet pitää kasata, tarvikohan niihin vaunuihin nyt ostaa uudet renkaat, pitäisikö jarruvaijeritkin uusia suosiolla. Kannattaako käyttää Tomaksen vanhaa pinnistä, vai olisiko järkevämpää ostaa ehkä uusi?

Paaaaaaljon kysymyksiä päässä kaiken tän muun hässäkän lisäksi. Miten voikaan olla näin pihalla kaikista tämmöistä, vaikka onkin jo ennestään yksi lapsi ja vielä näin lyhyehköllä ikäerolla. 

Mitäs muuta täällä on pohdittu, no sitä, koska kannattaa pestä vikaa kertaa ikkunat - pesin ne viimeksi pari viikkoa sitten. Milloin kannattaa pestä matot jnejne. Pakkaaminen on nyt taas hyvällä mallilla, mutta kyllä tekemistä löytyy silti jokaiselle päivälle. 

Sellaisien mietteiden kanssa täällä jatketaan ja taidetaan suunnata tästä vielä tänään katsomaan rokkirallia! 

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Äitiyspakkaus 2016 suosikit

Kelanhan piti julkaista äitiyspakkaus 2016 , perjantaina 4.3.2016, mutta ilmeisesti pakkaus on jo paljastunut. Eikai tämä nyt pilaakaan olisi ;)
Linkkailin pakkauksen jo aiemmin blogin facebook-sivuille, mutta pitäähän tässä nyt hieman päivitellä, millainen pakkaus juuri mun mielestäni on. Täältä  pääsee kurkkimaan itse läpi pakkauksen. 

Meillä on ollut aika selvänä päätös siitä, että otamme tällä kertaa äitiyspakkauksen sijasta rahan, silti pohdin hieman vielä eilenkin asiaa. Nyt en enää pohdi.
Uusi pakkaus omaa tilannettamme ja tulevaa tytärtämme ajatellen, on nounou. Ensinnäkin meiltä löytyy lähes kokonainen äitiyspakkaus, jo valmiina, osa on Tomaksen aikaisia ja osa on itse ostettu. Eli välttämätöntä tarvetta pakkaukselle ei ole. 

Kokonaisuudessaan tämä vuoden 2016 pakkaus on poikamainen. En tietenkään tarkoita sitä, ettenkö voisi pukea tulevaa lasta siniseen, vihreään tai muihin vastaaviin väreihin, sillä Tomaksenkin vaatekaapista löytyy kaikkia mahdollisia värejä. Hän tykkää väreistä ja saa valita suurimman osan itselleen tulevista vaatteista itse. En siis todellisuudessa erottele pukeutumisessa poika ja tyttö värejä. 

Muutamiin juttuihin iskin kuitenkin silmäni. Petivaatteet, kuolalappu ja  kietaisubody. 



Vaikka meille ei pakkaus tulekkaan, on mahtavaa, että meillä on mahdollisuus äitiyspakkaukseen, joillekkin se on täysin korvaamaton, erityisesti ensisynnyttäjälle oikein hyvä!
Jos oikein hurjaksi haluaisin alkaa, voisin sanoa, että olisi siistiä jos olisi myös äitiyspakkaus uudelleen synnyttäville - siis sellainen vaihtoehto myös heille, jotka saavat lyhyellä välilla lapsia ja ovat säästäneet edellisen pakkauksen, eivätkä välttämättä tarvitse kaikkia juttuja.


Tällä kertaa päätös pakkauksen ja rahan välillä olikin yllättävän helppo. 
Mitkä olivat teidän lempparinne uudesta pakkauksesta?