torstai 18. helmikuuta 2016

M U U T T O

Meillä on ollut vuoden verran suunnitteilla enemmän ja vähemmän muutto pois täältä maalta, vaikka mukavaa on ollutkin, niin silti meillä on miehen kanssa ollut ikävä takaisin "kotiin" kaupunkiin. Vaikka täällä on rakkaita, ei täällä ole sittenkään tarjota meille sitä mitä elämältä haluamme. En tiedä, miten paljon kaupunki on ehtinyt tässä ajassa muuttua, löytyykö sieltä sitä mitä haluamme, mutta nyt mennään - avoimin mielin kohti tulevaa. 

Me asuttiin Jyväskylässä noin kahdeksan vuotta, kunnes muutettiin tänne landelle. Kuitenkin ollaan pikku hiljaa tultu vaan enemmän siihen tulokseen, että töitä täällä on liian vähän tarjolla ja harrastus mahdollisuuksia lapsen kanssa on aika vähän loppujen lopuksi. Lisäksi tietysti myös lähenevä synnytys on ollut mielessä. Täältä landelta kun synnytysmatka olisi sen noin 100 kilometriä ja siinä on heittämällä ainakin 85 kilometriä liikaa. 

Eivät nämä tietenkään ole ainoat syyt, mutta syitä ja toiveita tuli niin monta että kirjoittelimme asuntohakemuksia muutamiin paikkoihin.

Kävimme katsomassa asuntoja ja yksi asunto oli se joka iski. Kuitenkin oli kiire päättää ja eräänä perjantai- iltana hylkäsimme asunnon. Samana iltana itseäni jo kadutti kieltäytyminen asunnosta, juteltuani miehen kanssa häntäkin kadutti. Tomas kyseli seuraavana päivänä milloin muutetaan sinne uuteen kotiin, jossa on hieno leikkipaikkakin. Purin hampaita yhteen ja kirosin mielessäni, miksi ihmeessä mä olin sanonut ei. 
Viikonlopun aikana päätimme, että maanantaina soitetaan uudelleen samasta asunnosta ja jos  asunto on vielä vapaana, me otamme sen.

Millainen se the asunto sitten oli? Pieni, kodikas, lämmin, lattiat laminaattia ja seinät tapetoitu siististi, kaappitilaa löytyi kivasti ja vaatehuonekkin oli. Pieni, niin, siihen varmasti kiinnittää huomiota, asunto on nimittäin noin 15 neliötä pienempi kuin nykyisemme, joten se tietää aikamoista karsimista kaikesta ja se karsiminen on ajatustasolla aloitettu jo helmikuun alussa. Olemme tehneet listaa, mitä pitää viedä kaatikselle, mitä myydä, mitä lahjoittaa ja mitkä jutut mahtuvat mukaan uuteen kotiin.

Nykyinen asutomme on talvisin kylmä  ja kesäisin tuskaisen kuuma, ikkunat ja partsin ovi vuotaa ja lattiamatto on ruma kuin piiiiip,  mutta muuten koti on ollut kiva, erityisesti tilava. Talokin on ollut pääasiassa rauhallinen. 

Emme kuitenkaan huudelleet tulevasta muutosta heti,  vaikka tiesimme sen olevan tulossa. Emme halunneet lisätä kenenkään stressiä kertomalla asiasta esimerkiksi läheisille heti. Halusimme yrittää miettiä miten ihmeessä saadaan muuto järjestettyä kun muuttomatka on pitkä, mistä saamme muuttoapua, mistä muutto auton, entäs lapsenvahdin? Ei näihin kuitenkaan vieläkään ole vastauksia. Ehkä ne selviävät vielä myöhemmin. Muutto kuitenkin täytyy hoitaa keskellä viikkoa ja tarvittaessa hoidamme sen sitten vaikka pelkästään omalla autollamme.

Nyt hiljalleen tavaroita on pakkailtu laatikoihin, kaappeja käyty läpi, turhaa karsittu ja edessä on vielä paljon tehtävää jokaiselle viikolle jonka asumme täällä. Lisäksi mulla on tässä ennen muuttoa vielä töitäkin, joten aika vähän voi tehdä vielä. 

Kun kävimme rakenneultrassa 16.2, kävimme myös kirjoittamassa vuokrasopimukset uudesta asunnosta. Joten,  Jyväskylä, täältä tullaan taas! Maitojunalla takaisin parin vuoden jälkeen. Olethan meille suopea, jos emme heti muista miten kaupungissa kuuluu elää. Ja ystävät hyvät! Nyt nähdään sitten useammin! Mulla ei ole muuta kuin aikaa, tulkaa käymään, mennään kahville tai vaikka puistoon ihan mitä vaan!

Ja hei, uudet ystävätkin ovat enemmän kuin tervetulleita, jos sietävät pallomahan kasvattelua ja vaihtuvia mielialoja. 

3 kommenttia:

  1. tervetuloa jyväskylään, täällä myös raskauden pulivälilä elellään ja LA 15.7. ehkäpä synnärillä nähdään ;) ja tsemppiä muuttoon!

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa Jyväskylään, itse en osaisi ajatella asuvani muualla :)

    VastaaPoista

Haleja <3