keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Kun kropalla on oma kello

Kello on lähempänä aamu kuutta ja mä istun koneella. Tää raskausaika on aina niin huvittavaa aikaa itselleni. Päivisin väsyttää niin paljon, että kolmen tunnin päikkärit on lähes arkipäivää ja jos ei ole, niin sitten yöunille on siirryttävä seitsemän jälkeen illalla.

Mutta ne yöt, ensin ravataan 4-6 kertaa tunnissa vessassa ja pian huomaankin kellon olevan jo puoli kaksi, kahdelta havahdun siihen, että Tomas kömpii viereen. Samalla sekunnilla masussa alkaa jäätävät bileet ja pitäähän niitä ihmeellisiä potkuja fiilistellä, kunnes jonkun ajan kuluttua nukahtaa melkein vahingossa.Sitten sitä kuitenkin herää aamulla jo puoli kuudelta, tietysti pirteänä kuin peipponen, eikä unesta ole tietoakaan. 

Tää sama kaava toistuu nyt joka yö, varmaan semmoset pari vuotta, syy vaan tulee välissä vaihtumaan. 



Noh, ainakin saa sitä kuuluisaa omaa aikaa heti aamusta, vaikkei juuri mitään voikkaan tehdä kun muut nukkuu. Eipähän ainakaan tarvitse siivota. 


Tänään meillä onkin tiedossa piiiiitkä päivä. Lähdetään tuossa joskus kotimme miesväki heräilee heittämään päiväreissu ja täytyy toivoa, etten nukahda päikkäreille uima-altaaseen!



Mukavaa päivää kaikille! 


1 kommentti:

  1. Voi kuinka tuttua, ei sitä unohda koskaan, vaikka mulla on viimesestä kerrasta 18-vuotta, mutta kertoja oli kuusi. Olen muuten sun blogissa eka kertaa ja liityin heti lukijaksikin. Ois tosi kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista

Haleja <3