maanantai 29. helmikuuta 2016

Hän on...

Karkauspäivä on oikein hyvä päivä tulla kertomaan tulevan bebetsun sukupuoli. Eikö? ;)

Olipa kerran lääkärineuvola. Lääkärineuvolassa yllätykseksi ultrattiin.
Tuijotin ultrauksen ajan sitä pientä ruutua, lääkäri ultrasi joka suunnasta pientä masussa pötköttelevää bebeä, kaikki oli oikein mainiosti. Yhdessä välissä sitä vaan jähmettyi, tajusi että hitsit, mähän näin jo kumpi meille on tulossa.


Lääkärineuvolan jälkeen kävellessä autolle, kysyin mieheltä: "Näitkö säkin kumpi se oli?" Mies ei nähnyt. Mä kerroin, mutta en uskonut sitä itsekkään ja niin se sitten jäi tuonne jonnekkin takaraivoon muiden ajatusten seuraan.


Parin viikon kuluttua tuosta olikin rakenneultra. Sinne mentiin kovin odottavaisilla tunnelmilla, jännitti niin paljon! Mietittiin vain onhan pienellä kaikki hyvin, kumpikohan siellä mahtaa majailla, olinko mä nähnyt ehkä väärin?


Ultrassa viivyttiin reilu tunti, tämä tapaus kun on selkeästi hitaasti lämpenevää tyyppiä. Kaikki oli hyvin ja mä olin nähnyt oikein. Mies ei meinannut pysyä housuissaan kun oli niin innoissaan ja mä olin ensin hämmentynyt. Mun "olo" oli kokojan ollut väärässä, mä en ole ikinä ollut niin väärässä.Enkä kyllä näin innoissanikaan, sitten viime raskauden.



Meille kesällä on näillä tiedoilla saapumassa tyttö! Tomas saa pikkusiskon! Ja me kaikki  odotetaan malttamattomina tätä prinsessaa syntyväksi! Tää on niin ihanan jännittävää. <3

perjantai 26. helmikuuta 2016

M I K S I

Ai miksi on hiljaista täällä blogin puolella?Miksen ole kertonut jo sukupuolta ja miksi sitä tätä ja tuota.

Olen taas tai ehkä jopa edelleen kipeänä. Lisäksi nukkumatti kurvaa kaukaa ohi jokainen ilta/yö ja nukun pätkittäisesti 2-4 tuntia vuorokaudessa. Kuka tahansa tietää että se ei ole mitenkään päin riittävästi ihmiselle joka normaalisti tarvitsee vähintään 8 tuntia unta yössä. Eikä se 10 tuntiakaan tee pahaa.

Päivät menee aivan puolivaloilla. Välillä en nuku koko yönä, pääasiassa nukun aamulla kuudesta kahdeksaan ja siinä kaikki.
Väsyttää kyllä ihan törkeästi, mutta ei vaan saa nukahdettua ja jos nukahdan herään puolentunnin tai tunnin sisällä ja taas alkaa valvominen kunnes nukahdan toivottavasti uudelleen.


Nyt näyttää kuitenkin taas jo hieman valoisammalta nukkumisen kanssa, sillä viime yönä nukuin ainakin viisi tuntia! Voisin pitää uudelleen syntymis bileet itsekseni, ihan vain tästä syystä.


Olisikohan vaan aika tunnustaa että postaus per viikko alkaa olemaan oikeasti maksimi tässä seuraavien kuukausien aikana. Pakkaaminen, tavaroinen lajittelu ja myynti, selän reistaaminen, jalan toimimattomuus, supistukset, flunssa, päänsäryt, unettomat yöt, työt, kodin pyörittäminen, muuton järjestely, tässä menee pää pyörälle vähemmästäkin. Eikä todellakaan muista mitä piti tehdä ja milloin. Itseasiassa tätä kirjoittaessa muistinkin, että mun piti soittaa ystäväiselleni - ainakin kolme päivää sitten..


Mä lasken viikkoja, laskettuun aikaan, tulisipa se nopeammin! Tai jos nyt saisi vaikka seuraavat kaksi kuukautta pyyhkäistyä nopeasti ohi, niin johan luulisi taas hommien alkaa rullaamaan. Olisi niin paljon haluja kirjoittaa, mutta tällä päällä ei paljon aikaiseksi saa. Sanat, rivit ja kirjaimet hyppii niin ettei tekstistä tahdo saada järkevää sitten millään. :D
Ehkä kirjoitan jatkossa kaiken ensin ruutupaperille, sanelen ja pistän miehen kirjoittamaan puhtaaksi tänne puolelle. Mahtaisikohan se onnistua. 


Ei vaan, on mulla tuolla jo sukupuolen paljastusta varten postaus tehtynä. Vieläkään emme ole sitä paljastaneet isovanhemmille tai sisaruksillemme, joten julkaisen sen kunhan nuo paljastamiset on saatu alta pois, jotenkin. :)



torstai 18. helmikuuta 2016

M U U T T O

Meillä on ollut vuoden verran suunnitteilla enemmän ja vähemmän muutto pois täältä maalta, vaikka mukavaa on ollutkin, niin silti meillä on miehen kanssa ollut ikävä takaisin "kotiin" kaupunkiin. Vaikka täällä on rakkaita, ei täällä ole sittenkään tarjota meille sitä mitä elämältä haluamme. En tiedä, miten paljon kaupunki on ehtinyt tässä ajassa muuttua, löytyykö sieltä sitä mitä haluamme, mutta nyt mennään - avoimin mielin kohti tulevaa. 

Me asuttiin Jyväskylässä noin kahdeksan vuotta, kunnes muutettiin tänne landelle. Kuitenkin ollaan pikku hiljaa tultu vaan enemmän siihen tulokseen, että töitä täällä on liian vähän tarjolla ja harrastus mahdollisuuksia lapsen kanssa on aika vähän loppujen lopuksi. Lisäksi tietysti myös lähenevä synnytys on ollut mielessä. Täältä landelta kun synnytysmatka olisi sen noin 100 kilometriä ja siinä on heittämällä ainakin 85 kilometriä liikaa. 

Eivät nämä tietenkään ole ainoat syyt, mutta syitä ja toiveita tuli niin monta että kirjoittelimme asuntohakemuksia muutamiin paikkoihin.

Kävimme katsomassa asuntoja ja yksi asunto oli se joka iski. Kuitenkin oli kiire päättää ja eräänä perjantai- iltana hylkäsimme asunnon. Samana iltana itseäni jo kadutti kieltäytyminen asunnosta, juteltuani miehen kanssa häntäkin kadutti. Tomas kyseli seuraavana päivänä milloin muutetaan sinne uuteen kotiin, jossa on hieno leikkipaikkakin. Purin hampaita yhteen ja kirosin mielessäni, miksi ihmeessä mä olin sanonut ei. 
Viikonlopun aikana päätimme, että maanantaina soitetaan uudelleen samasta asunnosta ja jos  asunto on vielä vapaana, me otamme sen.

Millainen se the asunto sitten oli? Pieni, kodikas, lämmin, lattiat laminaattia ja seinät tapetoitu siististi, kaappitilaa löytyi kivasti ja vaatehuonekkin oli. Pieni, niin, siihen varmasti kiinnittää huomiota, asunto on nimittäin noin 15 neliötä pienempi kuin nykyisemme, joten se tietää aikamoista karsimista kaikesta ja se karsiminen on ajatustasolla aloitettu jo helmikuun alussa. Olemme tehneet listaa, mitä pitää viedä kaatikselle, mitä myydä, mitä lahjoittaa ja mitkä jutut mahtuvat mukaan uuteen kotiin.

Nykyinen asutomme on talvisin kylmä  ja kesäisin tuskaisen kuuma, ikkunat ja partsin ovi vuotaa ja lattiamatto on ruma kuin piiiiip,  mutta muuten koti on ollut kiva, erityisesti tilava. Talokin on ollut pääasiassa rauhallinen. 

Emme kuitenkaan huudelleet tulevasta muutosta heti,  vaikka tiesimme sen olevan tulossa. Emme halunneet lisätä kenenkään stressiä kertomalla asiasta esimerkiksi läheisille heti. Halusimme yrittää miettiä miten ihmeessä saadaan muuto järjestettyä kun muuttomatka on pitkä, mistä saamme muuttoapua, mistä muutto auton, entäs lapsenvahdin? Ei näihin kuitenkaan vieläkään ole vastauksia. Ehkä ne selviävät vielä myöhemmin. Muutto kuitenkin täytyy hoitaa keskellä viikkoa ja tarvittaessa hoidamme sen sitten vaikka pelkästään omalla autollamme.

Nyt hiljalleen tavaroita on pakkailtu laatikoihin, kaappeja käyty läpi, turhaa karsittu ja edessä on vielä paljon tehtävää jokaiselle viikolle jonka asumme täällä. Lisäksi mulla on tässä ennen muuttoa vielä töitäkin, joten aika vähän voi tehdä vielä. 

Kun kävimme rakenneultrassa 16.2, kävimme myös kirjoittamassa vuokrasopimukset uudesta asunnosta. Joten,  Jyväskylä, täältä tullaan taas! Maitojunalla takaisin parin vuoden jälkeen. Olethan meille suopea, jos emme heti muista miten kaupungissa kuuluu elää. Ja ystävät hyvät! Nyt nähdään sitten useammin! Mulla ei ole muuta kuin aikaa, tulkaa käymään, mennään kahville tai vaikka puistoon ihan mitä vaan!

Ja hei, uudet ystävätkin ovat enemmän kuin tervetulleita, jos sietävät pallomahan kasvattelua ja vaihtuvia mielialoja. 

tiistai 16. helmikuuta 2016

Tyttö vaiko poika - testejä

"Me ollaan tehty kaikkia hauskoja testejä siitä, tuleeko tämä bebe olemaan poika vaiko tyttö.  Nyt kun rakenneultrakin lähenee, ajattelin koota tänne näitä testejä muistiin. Hauska sitten katsoa mikä testi on osunut oikeaan. Mä en edelleenkään tiedä itse, haluanko tietää rakenneultrassa kumpi meille on tulossa, mutta mies haluaa ja on itseasiassa kovinkin malttamaton ollut tässä asiassa. Itsehhän siis vaihdan mielipidettä tästä asiasta useamman kerran päivässä."

Kokosin nämä kaikki yhteen 30.1, mutta unohdin julkaista tämän, joten julkaisen nyt näin myöhässä.

Soodatesti:
Purkkiin ruokalusikallinen soodaa ja pissitään päälle( tai kaadetaan pissaa soodan päälle), jos seos alkaa kuohumaan tai poreilemaan luvassa on poika, mikäli mitään ei tapahdu luvassa on tyttö.

Soodatestin tulos oli tyttö.

Sormustesti vatsan päällä:
Sormus pujotetaan hiukseen/lankaan/ketjuun ja lasketaan aluksi vatsan päälle. Nosta sitten sormus ilmaan vasemmalla kädellä hiuksesta/langasta/narusta roikottaen. 
Sormus tekee pyörivää liikettä, on odotettavissa tyttö.
Sormus alkaa heijaamaan, on odotettavissa poika.

Sormustestin tulos oli  vähän vaikea tulkita, sillä se sekä pyöri että heijasi ees taas. Tyttö/Poika

Punakaali testi:
Keitetään punakaalimehua, ja sekoitetaan 1:1 punakaalimehua ja pissaa. 
Seos on vaaleanpunainen tai punainen, odotat poikaa
Seos on violetti, odotat tyttöä

Punakaalitestin tulos oli tyttö.




Ja vielä perinteinen testi, jonka tein jo Tomaksen odotusaikana.

POIKA


[x] Ei pahoinvointia

[x]Et ole muuttunut ulkonäöllisesti, tai jopa hehkut

[ ]Säärikarvojen kasvu kiihtynyt

[x]Tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia
[ ]Eteenpäin työntyvä masu, raskautta ei havaitse jos katsoo ihmistä takaa päin
[ ]Vauvan sydämmensyke hidas 
[ ]Potkut napakampia ja kovempia 
[ ]Tumma viiva vatsalla, jatkuu navasta ylös päin
[ ]Sinulla on terävä ilme 

[x]Olit yhdynnässä ovulaatio aikaan

[x]Odotat esikoista, tai edellinenkin lapsesi on poika

[ ]Elitte leppoisaa elämän vaihetta lasta tehdessänne

[ ]Kätesi ovat kuivat
[ ]Olet rauhallinen ja hyväntuulinen

[x]Vauvan isä lihoo odotusaikana

[ ]Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät

[ ]Rinnoissa valtava muutos, arat ja turvonneet 

[x] Poika olo
yht.  7/18

TYTTÖ 

[ ]Pahoinvointia raskauden aikana

[x]Kukkiva iho

[x]Olet kiukkuinen

[ ]Ikenet verestävät

[ ]Vauva on kova hikkaamaan
[ ]Vauvan potkut ei kovin rajuja 
[x]Vauvan syke tiheä
[x]Närästys 
[ ]Sinulla on jatkuvasti salaperäinen, lempeä ilme
[x]Vatsasi leviää sivulle
[x]Makean himo
[x]Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiota
[ ]Viiva vatsassa päättyy napaan 
[ ]Edellinenkin lapsesi tyttö
[x]Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne
[x]Kädet aiempaa pehmeämmät
[ ]Rinnoissa ei juuri muutosta
[ ]Tyttöolo
yht.  9/18


"Eli aika tyttöpainotteisia tuloksia, mutta silti itselläni on edelleenkin poikaolo.
Veikkaukset lähipiiriltä on hyvin tyttöpainotteisia. Sanotaanko, että tiedän lähipiiristämme vain yhden ihmisen joka veikkaa tulevaa lasta pojaksi. 


Noh, onko teillä joku näistä testeistä pitänyt paikkaansa? "


Nyt tuosta alusta on muuttunut jokin, nimittäin se että kyllä, me halusimme tietää sukupuolen, mutta ei, me emme halua sitä vielä huudella, edes lähimmille, vaan nautimme omasta pienestä salaisuudestamme hetken taikka toisenkin. Joten pahoittelen, mummit, papat, tädit, sedät ja muut rakkaat, huulemme ovat sinetöidyt toistaiseksi, eikä meiltä saa tätä tietoa irti ennen kuin itse päätämme siitä kertoa.

Ultrakuulumisia tulee hieman myöhemmin, sillä tosiaan, ultra oli tänään 16.2. ja mä olen aivan tööt, Tomaskin nukahti jo kahdeksan pintaan.

Eli siis, luvassa ultrakuulumisia, jossain vaiheessa sukupuolen paljastaminen, sekä yksi toinenkin paljastus. 
Joten, palaillaan ja paljastellaan :D 

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Raskauden puoliväli

On outoa miten nopeasti tämä raskaus on edennyt näin nopeasti! Enää  vajaa puolet jäljellä ja saadaan nyytti kotiin.

Aika normaalisti edelleen on elelty, selkä on välillä ok, välillä ei. Supistaa, välillä kipeästikkin, mutta harvemmin. Nukuttaisi, mutta herään öisin kahden tunnin välein vessaan, nukahtaminen on hankalaa, mutta silloin kun kovasti väsyttää ehtii nukkua päikkäritkin. Yksiössä ilmeisesti tuntuu kaatuvan seinät päälle, sillä sen verran paljon tuolla masussa jumppaillaan. Eli siis, kaikki hyvin! Lisäksi olen mittaillut sokereita kotona ja kaikki arvot ovat olleen loistavia. Kirjoittelinkin aiemmin blogin faceboo- sivuille pienen pätkän tänään. Sinne kannattaa klikkailla itsensä tykkääjäksi, jos jutut kiinnostaa. https://facebook.com/Pieniperhe

Havahduin tuossa aiemmin siihen, että meidän kodissa on paljon ylimääräistä tavaraa, josta on        
p a k k o päästä eroon ennen vauvan syntymää, joten suoritan ikuisuusprojektia joka kantaa edelleen nimeä "kaikki turha pois hetinyt". Käsilaukkuja, sisustusjuttuja, huonekaluja, lastenvaatteita, pieniä kodinkoneita, ne vaan on saatava pois edestä. 
Lisäksi kaikki vauvatarvikkeet vievät hirveästi tilaa, joten kaappeja on saatava tyhjiksi. 



Vaikka ollaan jo puolivälissä raskautta, on rakenneultra vasta edessä. Ja itseasiassa se on ensi viikolla. Tiistaina!! Odotan hirveästi, että päästään näkemään taas pieni ja toivotaan kovasti, että kaikki on hyvin. 
Tiistai on muutenkin jännä päivä, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Tuleva isoveli odottaa jo kovasti, milloin vauva syntyy, vaikka muistaakin aina itse kertoa heti perään, että vasta kesällä. 
Nyt vauva on saanut suostumuksen myös tulla nukkumaan Tomaksen huoneeseen, Tomas myös on kovasti luvannut hoitaa vauvaa, jos vauva itkee yöllä, antaa Tomas kuulemma tuttia. Hieman kyllä uskallan epäillä tätä, sillä Tomas on kesken unien herätessään aivan kuin minä. Hyvin äreä tapaus.

Tomaksesta täällä blogin puolella on nyt   t o d e l l a  huonosti kuvia, sillä hän ei halua olla kuvattavana ja osaa jo sanoa, saako kuviansa käyttää blogissa ja tokihan kunnioitan hänen päätöstään.

Palaillaan ensi viikolla arvailemaan vauvan sukupuolta ja on taas luvassa pienoinen paljastuskin siitä, mitä täällä ruudun toisella puolella tapahtunee.

tiistai 9. helmikuuta 2016

9 vuotta

Hitsi vieköön, aika juoksee. Niin tunnit, viikot kuin vuodetkin.
Tunnit juoksee ja työpäivät vilahtaa nopeasti ohi, uudet raskausviikot pyörähtävät käyntiin ja tänään ollaan tuon miehekkeen kanssa seurusteltu ("virallisesti") jo yhdeksän vuotta. Samalla on helppo laskea, montako vuotta sitten olimme yläasteella.

Naureskelinkin miehelle tänä aamuna, että pitäiskö pitää kunnon kahdenkeskiset kekkerit ensi vuonna näihin aikoihin, kun ollaan oltu se tasan 10-vuotta yhdessä, mutta se ajattelu jäi siihen, kun mies naureskeli että niin, meillä on alta vuoden ikäinen lapsi silloin, eikä mua saa varmasti lähtemään minnekkään ilman lapsia.. Hups.


Nyt mä makoilein jo itse sängyssä Tomaksen vieressä, sillä meinasin aiemmin nukahtaa sohvalle, jossa havahduin siihen kun koko kroppa nytkähti.

Ehkä huomenna tai vaikka viikonlopull jaksetaan vähän muistella kaikki höpsöilyjä taas näiltä kuluneilta vuosilta. Saa nähdä mitä tämä uusi alkanut vuosi tuo tullessaan.

Nyt, on kuitenkin aika laittaa puhelin pois ja alkaa pian nukkumaan. Joten öitä!






keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Kun kropalla on oma kello

Kello on lähempänä aamu kuutta ja mä istun koneella. Tää raskausaika on aina niin huvittavaa aikaa itselleni. Päivisin väsyttää niin paljon, että kolmen tunnin päikkärit on lähes arkipäivää ja jos ei ole, niin sitten yöunille on siirryttävä seitsemän jälkeen illalla.

Mutta ne yöt, ensin ravataan 4-6 kertaa tunnissa vessassa ja pian huomaankin kellon olevan jo puoli kaksi, kahdelta havahdun siihen, että Tomas kömpii viereen. Samalla sekunnilla masussa alkaa jäätävät bileet ja pitäähän niitä ihmeellisiä potkuja fiilistellä, kunnes jonkun ajan kuluttua nukahtaa melkein vahingossa.Sitten sitä kuitenkin herää aamulla jo puoli kuudelta, tietysti pirteänä kuin peipponen, eikä unesta ole tietoakaan. 

Tää sama kaava toistuu nyt joka yö, varmaan semmoset pari vuotta, syy vaan tulee välissä vaihtumaan. 



Noh, ainakin saa sitä kuuluisaa omaa aikaa heti aamusta, vaikkei juuri mitään voikkaan tehdä kun muut nukkuu. Eipähän ainakaan tarvitse siivota. 


Tänään meillä onkin tiedossa piiiiitkä päivä. Lähdetään tuossa joskus kotimme miesväki heräilee heittämään päiväreissu ja täytyy toivoa, etten nukahda päikkäreille uima-altaaseen!



Mukavaa päivää kaikille! 


maanantai 1. helmikuuta 2016

Hyvien unien norsu

"Äiti, voisinko mä saada ikioman norsun?" ja "Äiti, mitäs jos mä nään pahoja unia?" olivat yhtenä iltana kysymykset. Näiden kysymyksien pohjalta kaivelin kankaita ja turhia kiertoon lähteviä tyynynpäälisiä ja muuta. 

Mustavalkoinen käyttämättä jäänyt tyynynpäälinen oli sopivan napakan tuntuista käyttötarkoituksiini ja kuvio oli omaa silmää miellyttävä. Kaivoin ompelukoneen esille, piirsin a3 kokoiselle paperille hahmotelman norsusta, jonka jälkeen siirsin sen kankaalle. 

Norsu syntyi vanhasta tyynynpäällisestä, norsun korva vanhan topin alaosasta ja hännäksi päätyi samaisen topin olkain. Napin nappasin krääsälaatikon pohjalta ja sisälle laitoin vanua.




Hyvien unien norsu syntyi kierrättämällä vanhaa, mutta täytetty se on kauniilla unilla, unelmilla, haaveilla ja iloisilla ajatuksilla. Ensimmäinen kokeilu pitkästä aikaa, mutta poika rakastui siihen heti. 
Ehkäpä tulevalle vauvalle täytyy tehdä samanlainen, jotta on isoveljen kanssa samanlaiset.