torstai 28. tammikuuta 2016

Rv 18+0

Ja näin vaihtui taas raskausviikko. Viimeisin viikko kuluikin jotenkin hirmuisen hitaasti, sillä kaikki mahdollinen stressasi.
Tänään pyörähdin viimeinkin sokerirasituksessa, jossa piti käydä jo raskausviikkojen 12-16 välillä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja tättärää, taas paasto oli sen 0,1 koholla, kuten Tomastakin odottaessa. Tätä kyllä osasin odottaakkin, joten eipä tullut shokkina. Muut arvot taas olivat hyvät, joten pari viikkoa taas mittaillaan kotona sokereita, muutamana päivänä viikossa. 

Itseasiassa oli aika huvittava koko sokerirasitus, aamulla lähdettiin lumisateessa ja umpihangessa potkurilla Tomaksen kanssa kohti labraa ja oltiin ihan märkiä kun päästiin perille.

Tomas halusi katsoa,joka kerta pistämisen ja kehui minua reippaaksi tytöksi aina jokaisen pistoksen jälkeen. Oikeastihhan olinkin reipas, tällä kertaa en mennyt edes makuulteen, kuten tavallisesti verikoetta ottaessa. Eli oli pakko vaan tsempata, ettei Tomas ala pelkäämään verikokeita. Oikeastihhan kahdella viimeisellä kerralla pisto tuntui inhottavalle, kun neulaa pyöriteltiin..







Kesken sokerirasituksen tajusin, että tämä pikku tyyppi ei ole liikkunut, tavallisesti kun masussa on meneillään bileet hyvinkin säännöllisesti. Siinä sitten taas pelko nosti päätään ja kilautin neuvolaan. Päästiin heti sokerirasituksen jälkeen pyörähtämään sitten neuvolassa onneksi. 

Sydänääniä ei meinannut löytyä alkuun millään, melkein kymmenisen minuuttia niitä etsittiin, kunnes ne löytyivätkin tosi ylhäältä, ylempää mitä edes kotona on löytynyt. Kaikki hyvin siis pienellä. Hän on vaan kovin hyvään piiloon päässyt tuonne ylös ja potkii ilmeisesti enemmän selkään päin. Neuvolassa tätskä myös tuumasi sykkeiden perusteella sukupuoltakin - juuri sitä toista, mitä itse luulen odottavani. 

Nyt kotona sitten liikkeet ovat jo tuntuneet normaalisti ja monoa annetaan oikein urakalla. Varmaan naureskelee, että "kyllä toi äiti hössöttää liikaa, sais vähnä rauhottua!"

Se olis vielä jaksettava odottaa melkein kolme viikkoa, ennen rakenneultraa. 

Onko teillä veikkauksia kumpi meille on tulossa tällä kertaa? :D



tiistai 26. tammikuuta 2016

Helppo ja herkullinen pataleipä (OHJE)

Olen kuullut paljon hyvää pataleivästä, joten päätin kokeilla sen valmistusta. Ohje on helppo ja hyvin paljon muunneltavissa omaan makuun sopivaksi, osan jauhoista voi korvata millä tahansa omaan makuun sopivalla. Itse laitoin mukaan kaurahiutaleita, kun jyväseokseni oli päässyt kaapista loppumaan. Nimensä mukaan pataleipä tehdään padassa. Tarvitset siis uunin kestävän kannellisen astian ja aikaa. 


1 leipä

1-1,5tl suolaa
1tl kuivahiivaa
7dl vehnäjauhoja
3½dl vettä (n.42 asteista)

  • Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin ja lisää vesi, sekoita nopeasti - Ä L Ä vaivaa.
  • Laita kulhon päälle kelmua ja anna taikinan olla kulhossa pöydällä 12-24h ajan.
  • Kuumenna uuni 225 asteeseen ja laita tyhjä pata uuniin 30min ajaksi. Tällä välin kaada taikina kulhosta hyvin jauhotetulle pöydälle ja "taittele" taikinasta pallo - älä vaivaa. 
  • Anna taikinapallon kohota liinan alla noin 30min ja nosta se sitten kuumaan pataan. 
  • Paista kannen alla n.30min. Ota kansi pois ja paista vielä n.20min. 
  • Anna jäähtyä ja maistele.

Tässä ohjeessa on siis mahdollisuus tehdä paljon eri tavalla ja varmasti tapoja on lähes yhtä paljon kuin tekijöitäkin. Jauhoja voi korvata erilaisilla, patana voi käyttää vaikka uunin kestävää kattilaa, paistoaikakin riippuu aivan uunista, mutta tuo näyttäisi omien kokeilujen perusteella parhaimmalle ajalle. Pääasia ohjeessa on kuitenkin pitkä nostatus aika ja se että taikinaa ei vaivata.
Jos epäilet taikinan jäävän kiinni pataan, kannattaa pata joko jauhottaa pohjalta tai voidella. Itse en tehnyt kumpaakaan.

Patana käytössä oli Iittalan Teema sarjan pata, mulla ei ole hajuakaan sen tilavuudesta, mutta veikkaan, että se osuu kahden ja kolmen litran välille. 

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Ihana keskiraskaus

Väittämä "jokainen raskaus näkyy aiemmin", on pitänyt kohdallani paikkaansa oikein hyvin. Myös väittämät liikkeiden aiemmasta tuntumisesta pitävät paikkaansa, sillä me olemme päässeet nauttimaan jo vatsan läpi tuntuvista potkuista.

Ajattelin kieltämättä aiemmin, että ei se raskaus voi ennen 20 viikkoa näkyä just mulla, että se olisi varmasti turvotusta, ajattelin myös etten varmasti tunne liikkeitä ennen rakenneultraa, mutta niin vain olin väärässä tällä(kin) kertaa.

Raskauden puoliväli ja rakenneultra lähestyvät, sillä nyt on menossa rv 17+3. Instagramiin julkaisinkin jo viikko sitten ensimmäisen pyöreän masukuvani, jonka nyt laitan tännekkin. Neuvolassa käytiin vajaa pari viikkoa sitten ja siellä kaikki oli taas kerran hyvin. Kohtu oli jo silloin navan korkeudella ja tuntuu että se on vaan noussut entisestään.



Olo on pirteämpi ja häärään taas niin ulkona, kuin keittiössäkin jatkuvasti - en syömässä vaan kokkaamassa ja leipomassa tai voihan sitä ihan vain sotkemiseksikin kutsua, ainakin jos katsoo keittiötä jossa hääräilin jauhojen kera.. Ulkona pystyy touhuamaan mukavan paljon, sillä selkä on kunnossa! Kokonaan  kunnossa! Se koki ihme parantumisen ja mähän siitä olen ottanut kaiken ilon irti.

Eli yhteenvetona, ihana keskiraskaus on täällä, ei väsytä, aikaan saa enemmän kuin moniin viikkoihin, kipeät supistukset ovat kadonneet, selkäkin toimii ja kaikki on muutenkin raskauden osalta oikein mukavasti. Ainut vaan että tarkoitus oli käydä tässä raskaudessa kaksi kertaa sokerirasituksessa (edellisen radin vuoksi), mutta tässä nyt on ollut sitä tätä ja tuota, sekä nyt olen flunssassa, joten en ole vieläkään päässyt labraan. Varulta kuitenkin olen mitannut sokereita kotona, eikä niissä ole onneksi ollut häikkää.

Onko linjoilla muita joilla on kesällä laskettu aika, sanotaanko touko-elokuussa? 



perjantai 22. tammikuuta 2016

Luistimien valinta

Lapsen luistimien valinta se sitten vasta onkin haastavaa, kun on eka lapsi kyseessä. Mistä sitä voikaan olla varma, että ne eivät purista ja kiristä..

Tomaksen viime talven harkkaluistimet olivat jo sen verran naftit, että lähdettiin etsimään uusia luistimia niiden tilalle. Lisäksi halusin ehdottomasti maskillisen kypärän tälle jätkälle, joten sekin meni hankintalistalle.



Löydettiinkin sitten sekä luistimet, että kypärä samasta paikasta. MUTTA, kyllä voi oikeasti olla hankalaa, että mikä koko se paras olisikaan valita. 
Kokeilimme kaksia eri merkkisiä luistimia ja niissä oli samassa koossa koko heittoa 4cm! Helpoimmalla päästiin lopulta, kun irrotettiin pohjallinen ja verrattiin sitä jalkaan, jossa villasukka ja tarkistettiin, että siihen jää vähän tilaakin.
Valitsimme sitten mukaamme kahdesta vaihtoehdosta ne pienemmät. Ilmeisesti koko valinta oli oikea, sillä valitusta ei käyttäjältä ole tullut. Tämä sama homma on varmasti taas ensi talvena edessä, mutta nytpähän on helpompi valkata se oikea koko.

Tomas nauttii luistelusta hurjasti ja taas aamusta kysyttiin mentäisiinkö luistelemaan. Meillä on hyvä tilanne luistelupaikkojen kanssa, sillä takapihaltamme pääsee järvelle, jossa voi luistella ja pihasta on noin 100m ulkojäälle ja sen "takana" vielä jäähallikin.
Tänään sääkin näytti heti aamusta leudommalle, joten suunnattiinkin heti aamupäivästä suoraan jäälle ja joka kerta se luistelu alkaa sujumaan paremmin.

torstai 14. tammikuuta 2016

Pikakelaus alkuraskaudesta tähän päivään

En jaksaaaaaa kirjoittaa enää nuin montaa viikkoa myöhässä juttuja, missä ollaan menossa tuossa Paluu alkuraskauteen postauksissa, joten otetaan pieni pikakelaus tuolta tähän päivään!

Eli päästiin varhaisraskauden ultaan viimeksi ja oltiin ihan alussa, josta saatiin matkaan muutama kuva, tuolloin alkio vastasi muistaakseni viikkoa 8+3.
Ultran jälkeen kuitenkin tuli ihan hirveitä kipuja, joten pelättiin jälleen keskenmenoa - onneksi turhaan.

12+5 päästiin np-ultraan Jyväskylään ja jännitettiin kädet täristen onko kaikki kunnossa ja loppujen lopuksi tuijotettiin ainakin 30minuuttia ruutua jossa pikkutyypi touhusi omiaan. Kätilö oli oikein ihana ja mukava ja ymmärsi tilanteemme ja jännityksemme oikein hyvin. Höpöteltiin kaikkea mahdollista ja tuijotettiin haltioituneena kuvaruutua. Tällä pienellä on vauhtia kuin veljellään ja nenä on ainakin ihan samaa sarjaa veljensä kanssa.

Osallistuimme myös seulontoihin, niskaturvotus oli matala ja kaikki arvot kunnossa.



Ultran jälkeen sain nostelukiellon supistusten vuoksi ja seuraavalla viikolla selkä lopetti yhteistyön. Tällä hetkellä käytössä on kaksi eri tukivyötä ja yritän sopivassa suhteessa, venyttää, jumpata ja leppuuttaa selkää.

Nyt on menossa rv 16+0 liikkeet ovat tuntuneet jo muutaman viikon ja vointi on hyvä vaikka selkä onkin sökö. Tomas haluaa kuunnella pikkusisaruksen sydänääniä päivittäin.

Kovia arvailuja on käyty sukupuolesta, mä olen itse varma siitä kumpi meille tulee, Tomas on kanssani samaa mieltä, mutta suurin osa muista, on aivan eri mieltä. Siitä sitten lisää myöhemmin. 

torstai 7. tammikuuta 2016

Vuoden 2016 toiveita

Olen ihminen, joka suunnittelee, tekee listoja ja vetää listoita yli jo tehtyjä juttuja. Siksi päätinkin, että tänä vuonna en lupaa mitään vaan kirjaan toiveita itselleni vuodelle 2016.


-Haluan lisätä positiivista asennetta ja yrittää vähentää valittamista.

-Toivon meille lisää perhepäiviä, joka viikkoinen perhepäivä leffa illalla on tosi jees, mutta nykyisen elämäntilanteen salliessa, voitaisiin heittää aivot useamminkin narikkaan porukalla.

-Haluan myös elvyttää blogia ja kuitenkin vähentää sometusta.

-Haluan vähentää suorittamista ja lisätä nauttimista pienistä hetkistä.

-Toivon raskauden sujuvan hyvin loppuun saakka ja lapsen olevan terve.

-Toivon koko perheellemme sitä, että annamme toisillemme vieläkin enemmän aikaa ja varsinkin uuden perheenjäsenen syntyessä, aikaa totutella uuteen tilanteeseen ja uuteen arkeen.

-Toivon myös että saadaan miehekkeen kanssa viettää satunnaisesti laatuaikaa kahden, on se sitten kerran kuussa tai kerran kolmessa kuukaudessa.

-Ja vielä toivon itseltäni sitä, että tällä kertaa, tämän raskauden jälkeen pysyn tosissani erossa tupakasta, enkä sorru enää siihen. Savuton elämä on paljon mukavampaa, oikeasti.


Millaisia toiveita teillä on tälle vuodelle ?

lauantai 2. tammikuuta 2016

Paluu alkuraskauteen (2)

Palailen taas tämänkin postauksen verran ensimmäisille viikoille ja niihin ajatuksiin, joita heräsi kun saimme sen plussatesin.  Tätä kirjoittaessani olen luullut olevani suunilleen rv 4+5, alunperin laskettu aika piti olla heinäkuussa, mutta se siirtyikin kesäkuulle nt-ultrassa. :) 


"On muutamia ihmisiä joille haluaisin kertoa heti raskaudesta. Mutta päätettiin yhdessä kuitenkin että kahdelle tietylle tyypille voidaan kertoa, mutta muuten ollaan hiljaa.

Mä halusin ehdottomasti kertoa tästä ystävälleni, monta kertaa puhelimessamienasin jo möläyttää ja normaalit maratoonipuhelumme olivat hieman puuduttavia, kun en uskaltanut puhua juuri kummempia etten paljasta asiaa. Halusin nimittäin yllättää ja kertoa asiasta kasvotusten, joka tapauksessa kun seuraavalla viikolla hän oli meille saapumassa.

Mua itkettää ja naurattaa melkein vieläkin tuo ystäväni reaktio.
 Hän istuskelin sohvan vieressä ja mä hain vaivihkaa digitaalisen raskaustestin jonka olin aiemmin tehnyt. En sanonut mitään vaan menin viereen istumaan normaalisti ja tökkäsin ystävääni olkapäähän ja näytin testiä. Samalla sekunnilla molemmat itkettiin ja naurettiin. Jonka jälkeen itkettiin ja naurettiin vielä lisää ja lisää ja vielä vähän lisää. 
Mulle oli aivan tajuttoman tärkeää saada jakaa tuo hetki tämän ihmisen kanssa. Nyt voin puhua vapaasti asiasta ja tiedän että hän on olkapäänä jos käy niin, että raskaus menee kesken tms.Tämä on todennäköisesti viimeinen raskauteni, sillä lapsilukumme alkaa olemaan täynnä. Siksi haluan saada kaiken irti tästä kerrasta. 

Nyt ystäväni on nukuttamassa lastaan ja minä kirjoittelen tätä tekstiä, tulimme juuri lenkiltä. Alavatsaa vihloi inhottavasti välillä ja toivon että nämä nyt ovat niitä kohdun kasvukipuja tai jotain muuta normaalia. 

Raskausoireitahan pamahti laaja kirjo heti alusta.

Etova olo, 
rintojen arkuus,
flunssainen olo,
pieni lämpöily (37,5-37,8)
jatkuva nälkä
pissalla ravaaminen
väsymys
mielihalut ( sitruuna!)

Vielä ei ole tarvinnut oksentaa, joka on hyvä juttu. Toisin kasvot ovat järkyttävässä kunnossa finnejä puhkeaa silmän räpäyksessä. Juuri muistelin Tomaksen odotusaika jolloin ei juurikaan iho ongelmia ollut. Otetaan tällä kertaa sitten nekin kahden edestä. :D" 

Ensimmäisessä ultrassa kävin näiden mietteiden jälkeen. Pääsimme kunnalliselle puolelle tarkastamaan, onko alkio oikeassa paikassa, montako niitä on ja onko se elossa.




Tuo sitruuna on kyllä edelleen  sellainen ihmeellinen mieliteko, välillä vaan on pakko saada sitruunaa. (Nyt menosa rv 14+4)
Toisin, olen saanut nauratettua näillä mieliteoilla miestäkin. Eräänä yönä mun alkoi ihan älyttömästi tekemään mieli purkkihernekeittoa ja lihapullia purkista sinne sekaan. Mulla ei ollut siis hajuakaan, onko lihapullia sellasessa metallipurkissa edes olemassa mutta just semmosia teki mieli. En myöskään ole ikinä tykännyt hernarista saatika syönyt purkki hernaria, mutta mieliteot ne on kummia.. 

Olen kuitenkin pärjännyt hyvin ilman purkki hernekeittoa lihapullilla. :D