keskiviikko 16. marraskuuta 2016

K I I A


Kiialla oli reilu viikko sitten 4kk neuvola ja nyt ajattelin kirjoittaa ihan vain hänestä.
Heti alkuun neidin mitat, jotka olivat : Pituus 65,6cm, paino 7010g ja py: 39,8cm

Kiia on aurinkoinen nauravainen vauva, hyvin ilmeikäs ja "helposti luettavissa" oleva tapaus. Vaikka häntä on helppo lukea, on hän vauvana vaativampi tapaus kuin veljensä oli. 

Kiian rytmi on syntymästä saakka rytmitetty meidän normaalin päivärytmin mukaan ihan huomaamatta, joten tämä on helpottanut kummasti kaikkea. Molemmat lapset heräävät aamuisin suunnilleen samaan aikaan ja illalla menevät nukkumaan samaan aikaan.

Imetin Kiiaa vähän reilu 3kk ikäiseksi, kunnes kävi se perus ettei rinta enää kelvannutkaan - vaikka sitä kuinka tarjosi. Mulla on nyt kuitenkin paljon enemmän ymmärrystä imetyksen suhteen, enkä luovuttanut helpolla. Useamman viikon yritin, jossain välissä vain pumppasin maitoa, mutta lopulta ajattelin, että taitaa olla helpompaa vain siirtyä korvikkeeseen kokonaan. Tavoitteena oli 6kk ikään asti imetys, mutta nyt meni näin, tälläkin kertaa. 

Kiian herää aamulla noin klo 7-8, illalla nukkumaan mennään viimeisistä päikkäreistä riippuen klo 20 tai ihan viimeistään klo 21. Neiti nukkuu pääsääntöisesti yhdet pidemmät päiväunet päivässä ja yhdet tai kahdet pienet torkut.

Hän on kova tyttö höpöttämään ja nauramaan, paikallaan ei hirveämmin malta pysyä vaan pitää päästä liikkeelle - jos ei muuten niin kierimällä. Taakse ja eteen Kiia liikkuu hitaasti, mutta "päämäärällisesti". Molemmille kyljille, selälleen sekä mahalleen Kiia on kääntynyt ennen  kolmen kuukauden ikää. Sängystä hän herää aina ihan ihme asennossa, ei koskaan niin kuin hänet sinne on jättänyt, usein täysin poikittain tai pää sängyn "väärästä päästä".

Kun Kiia oli reilu 3kk hän sairasteli paljon, ensin tuli pitkään kestänyt kuumetauti, sen jälkeen kurkunpääntulehdus ja jottei olisi helpolla päästy niin puski sitten vielä korvatulehduksenkin heti perään. 

Jännityksellä odotan milloin ruvetaan liikkumaan "nopeammin", milloin kontataan ja milloin noustaan jaloilleen. Täytyykin etsiä pistorasioihin tulpat valmiiksi jo. 

Nyt kun neiti on jo yli 4kk, ollaan maisteltu kiinteitä, soseista maistuu bataatti, myös maissipuuro uppoaa hyvin, hedelmäsoseet eivät maistu lainkaan ja mangon maistelun jälkeen iho oireili, joten sitä testataan myöhemmin uudelleen.

Ollaan myös kokeiltu kävelytuolia, samaa joka Tomaksella oli aikanaan. Neiti saa satunnaisesti olla siinä muutaman minuutin kerrallaan ja viimeksi päästelikin sillä jo eteenpäin. Arvatkaa vaan, olenko antanut sen jälkeen neidin olla siinä lainkaan - en. 

Äidin, isin ja Tomaksen oma pikkumuru, jota kaikki rakastavat valtavasti.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Pikkumurut silikonikorut (sis. arvonta)

Ihan hieman silikonikoruja. Ihan hieman vain.

Niitä ollaan väsätty Tomaksen kanssa ja muutamat väriyhdistelmät pyöräytin kun poistu oli mummilassa, tää on niin kivaa puuhaa että tähän jää oikeasti koukkuun. Tänään illalla kokeilin myös ensimmäistä kertaa tehdä silikonihelmistä tuttinauhaa ja se onnistuikin ihan kivasti. Ainut vaan, että klipsun pinkki väri ei sitten yhtään sopinut muuten hempeään värimaailmaan, mutta valkoiset olivat loppu.








Itselläni on nuissa yllä näkyvissä väreissä omat korut, koska en yksinkertaisesti osaa päättää mikä on kivoin yhdistelmä. Kaikki tuovat tähän perus  "pukeudun mustaan, kunnes löydän jotain mustempaa" tyyliin mukavasti piristystä. Ja okei, myönnetään, en mä nykyään pelkästään mustaan pukeudu. 

Lisää värimalleja voi kurkkia http://facebook.com/pikkumurut

Ajattelinkin, että tässähän on kiva arvonnan aihe blogin puolelle, ehkä täälläkin joukosta löytyy ihmisiä jotka kaipaisivat piristystä, imetyskoru, kantokoru tai koru ihan muuten vain käytettäväksi. 

Ohjeet arvontaan:

Yhden arvan saat:

Kun käyt tykkäämässä facebook sivusta : Pikkumurut JA kommentoit tähän postaukseen toimivan sähköpostiosoitteesi. Saa vinkata myös kavereille ;)

Toisen arvan saat:
Kun jaat postauksen blogissasi (viskaa linkkiä myös.  )

Palkinnoksi voittajalle lähtee vapaavalintainen silikonikoru, joka voidaan toteuttaa mahdollisten väritoiveiden mukaan. Mikäli toivomaasi väriä ei sillä sekunnilla löydy, niin ei huolta, silloin tilataan vaan toimittajan valkoimista haluamasi väriset helmet, joista just sulle kasataan toivomasi värinen koru.

Arvonta päättyy 31.10.2016

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kerholainen

Tomas aloitti kerhon täytettyään 4-vuotta elokuussa. En tiedä kumpi meistä tuota jännitti tuolloin enemmän, minä vaiko Tomas itse. Jotenkin tuntui hurjan pelottavalle, että olen ensin hoitanut lastani neljä vuotta kotona - ilman että hän on ollut missään muualla hoidossa kuin isovanhemmillaan tai tädillään ja sitten heti kerrasta hän lähteekin "vieraiden" ihmisten hoidettavaksi useammaksi tunniksi pari kertaa viikossa.
Ensimmäiset viikot olivat mulle vaikeimpia, mutta kun huomasin kuinka hyvin poika kerhossa viihtyy alkoi pikkuhiljaa omakin luottamus kasvaa.

Nyt kerhoa on ollut pari kuukautta ja poitsu kyselee melkein joka päivä, milloin on taas kerhopäivä, siellä kun on niin kivaa ja paljon kavereita. Mietin monesti, olenko tehnyt väärin kun aiemmin en Tomasta ole "päästänyt" kerhoon, mutta toisaalta en kadu sekunttiakaan että olen hänet saanut kotona hoitaa näin pitkään. Ja nyt edelleen, kun olen äitiyslomalla on Tomas kaikki muut päivät meidän kanssamme.



Kerholainen itse siis nauttii suunnattomasti ikäisistään kavereista kerhossa. Liikunta ja luontokerho on kuin tehty tälle meidän ikiliikkujalle. Miettiessämme kerhovaihtoehtoja arvoimme normaalin kerhon, seurakunnan kerhon ja lilun välillä, mutta eipä sitä kauaa tarvinnut miettiä, kun lopulta soittelimme kerho-ohjaajan kanssa (joka varmaan kohta kirjoittaa puhelimeen "Tomaksen äiti TAAS")


Kerhossa käydään paljon metsäretkillä, tutkitaan luontoa, rakennellaan majaa, askarrellaan, pelataan, leikitään ja ulkoillaan pääsääntöisesti kokoajan.Hyvin paljon mennään myös lasten ehdoilla. Myöhemmin luvassa on uintia, hiihtoa ja luisteluakin. Kuulostaa hyvälle mielestäni. Myös tosi ihana lisä on se, että jos kerhossa tehdään jotain "erikoisempaa" lähettävät he kuvan kännykkään! Ihana oli mm. katsoa kun saippuakuplaleikit olivat käynnissä.

Ainut "huonopuoli" on se, että ensimmäinen kerhopäivä viikossa on tietysti maanantai ja kerho alkaa heti kello 8(-8.45). Me ollaan super hitaita aamuisin, joten muutamaan kertaan on saatu juoksennella ja kerran meni jo tosi täpärälle ajoissa ehtiminen. Hups.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Ämmä-korvike-mutsi

Imetys on asia joka jakaa mieelipiteitä ja muuttaa mielipiteitä. On niin paljon mielipiteitä kuin ihmisiäkin. Itse ennen Tomaksen syntymää olin ihan ulapalla koko aiheesta - näin jälkeenpäin ajatellen. Tomaksen kanssa imetys takkusi jonkun verran ja lopulta loppuikin kohtuu nopeasti. Siksi pohdin raskaana ollessani paljon imetystä ja sitä miten vähän tietoa mulla aiheesta oli silloin kun imetin Tomasta ja kuinka Tomaksen aikaan olisin halunnut imettää pidempään. Näin jälkeen päin ajateltuna ehkä olisin siihen pystynytkin jos kaikki tällä hetkellä mun päästäni löytyvä tieto olisi mulla jo silloin ollut.


No mites nyt sitten tällä kerralla?
Tällä hetkellä Kiia on osittaisimetyksellä. Hän syö pääsääntöisesti ämmää rinnasta, välillä pumpattua ämmää ja välillä ihan korviketta pullosta. Oon siis ämmä-korvike-mutsi.
Korviketta/ämmää pullosta menee yleensä jos ollaan kaupassa/reissussa jossa justhetinyt ei pääse imettämäään. Sillä neidille iskee sekunnissa täysin varoittamatta kiljuva nälkä ja silloin saa olla ruokaa tarjolla heti eikä hetkenpäästä. Toki mä olen imettänyt vaikka ja missä kaupassa, puistossa, päiväkodinpihassa, metsässä, lenkkeillessä, tienreunassa, autossa, huoltsikalla, vessassa, suihkussa, saunassa, pukuhuoneessa, lenkkipolulla, itseasiassa vähän joka puolella.
Kuitenkin jos ympärillä on kova hälinä(esim. Hoplopissa) ei Kiia jaksa keskittyä(?) rinnan syömiseen, jolloin sitten lopulta päädytäänkin aina pulloon.

Sopivan korvikkeen löytymisen kanssa kylläkin on ollut haasteita ja sitä oikeaa etsitään vielä.  Mä olen tässä vaiheessa jo päässyt imetyksen kanssa pidemmälle mitä odotin ja koska meillä ei ole tällä hetkellä suunnitelmissa kolmatta lasta on mulle jotenkin älyttömän tärkeää saada homma toimimaan ilman mitään suurempia stressejä.

Rennon letkeästi on siis menty, mahdollisimman vähällä stressillä tässäkin asiassa. Imetyskoruista on ollut hyötyä ja niitä ollaankin tehty yhdessä Tomaksen kanssa jo monia.

Psst. Mistä löytyy kivoimmat imetyspaidat?

tiistai 30. elokuuta 2016

Kuulumisiamme

Niin monta aloitettua blogitekstiä ja niin vähän sanoja. Paljon tyhjää ja valkoista. En ole ollut varma palaanko kirjoittamaan enää lainkaan, mutta nyt kun sain koneen syliin, molemmat lapset nukkuvat päikkäreitä ja itsellä särkee päätä tuntuukin kuitenkin ihan hyvältä kirjoittaa taas, ihan vaikka vaan liibalaabaa, mutta kuitenkin kirjoittaa

Olen selkeästi kaivannut kirjoittamista, en vain ole saanut järjestettyä sille aikaa. Täytyy siis ehkä pistää tämä asia järjestymään. 

Tomas on tässä välissä täyttänyt jo 4-vuotta ja aloittanut kerhon, synttärijuhlia toisin ei ole vielä vietetty. Kiia täyttää pian 2 kuukautta. Yöt meillä on kovin katkonaisia, kuitenkin tietty rytmi on jo saatu arkeen. Itsellä verenpaineet huitelee todella korkealla ja varailinkin labraan ajan(itselleni ja Tomakselle), mutta se meni vasta pitkälle ensi kuulle. Normaalisti liian matalat verenpaineet ja nyt aivan liian korkeat. Ääripäästä toiseen mentiin heti synnytyksen jälkeen ja siitä johtuen jatkuva huimaaminen, huonovointisuus ja päänsärky ovat vähän ikäviä kavereita.


Muuten meillä meneekin ihan kivasti. 
Tomas on reipas, rakastava isoveli joka osaa ja haluaa auttaa vauvan hoidossa. Nyt kuitenkin on alettu vähän uppiniskaiseksi kun ei se aika riitäkkään samalla tavalla tai huomiota ei saakkaan heti. 

Kiia taas on oikea kiljuva hymytyttö ja tietää kyllä jo nyt miten saa haluamansa. Kovat menohalut olisi jo ja masuvaivaa ikävästi.

Noh myt alkoikin kuulumaan vaativaa ähinää, joten tulen taas paremmalla ajalla kirjoittelemaan kuulumisiamme :)


torstai 11. elokuuta 2016

Ristiäiset

Huh, vihdoin on pieni hetki rauhallista ja itsekkään en ole silmät ristissä, joten nyt juttua ristiäisistä. Ristiäisiä vietettiin Sunnuntaina 7.8 vanhempieni luona. Ja päätin sitten edellisenä äivänä, että olisipa kiva pitää kastetilaisuus ulkona. Tietystihhän sääennuste lupasi ukkosta ja jänskättiin miten käy.



Kastetilaisuus pidettiin kuin pidettiinkin vahempieni takapihalla. Tunnelma oli ihanan rento ja paikalla pieni määrä porukkaa. Kummeiksi valikoitui valiojokko elämässä varmasti pysyviä ihmisiä.
Pappi oli todella mukava ja toimitus mentiin lyhyen kaavan mukaan. Ja vaikka sääennuste lupasi ukkosta 80% mahdollisuudella, aurinko paistoi koko juhlien ajan, Tomas ja oma kummipoikamme saivat temmeltää pitkin pihaa myös toimituksen aikana.
Nuoremmasta siskostani tuli sylikummi ja Tomas kuivasi kastamisen jälkeen pikkusiskonsa pään. Lippistähän Tomas ei suostunut ottamaan pois kuvien ajaksi, sillä spiderman on super kova juttu ja valokuvat on tyhmiä!


Kastamisen jälkeen otettiin valokuvia ja siirryttiin kahvittelemaan. Kakkua, voileipäkakkua, keksejä, mokkapaloja, riisipiirakoita ja munavoita, kahvia, teetä ja mehua. Yksinkertaiset ja ilmeisesti maistuvat tarjoilut oli. Äitini ja mummuni ylläripylläri auttoivat hurjasti kaikessa joten mulle ei jäänyt paljoakaan hommaa järkkäilyjen suhteen.Kiitos siis heille.
Kaikki hyvin, juhlat olivat onnistuneet ja viihtyisät.


7.8.2016 Tyttäremme sai nimekseen Kiia Aada Emilia.


sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Synnytys

Pohdin aina itsekseni, että Tomas on syntynyt kauniina elokuisena iltana, joten seuraava lapsemme varmasti syntyy jos ei ihan, niin ainakin melkein päinvastaisena aikana.
Prinsessa Patongin synnytys lähti käyntiin synkkänä, sateisen koleana yönä ja hän syntyi sateisena jatkuneeseen päivään raskausviikkojen ollessa 41+1. 

8.7.2016 klo 12.46, hänet tapasimme viimein ensimmäistä kertaa, oman pienen prinsessamme. Neljä ponnistusta, neljä tikkiä, muutamat onnenkyyneleet ja lukematon määrä ihmettelyä ja rakkautta.
Prinsessa Patonki painoi syntyessään reilut neljä kiloa ja pituuttakin löytyi 53,5cm. Ei siis ihmekkään että koin vauvan olevan vatsassa iso ja korkealla.

Palataan  nyt kuitenkin vielä aikaan ennen synnytystä
Kävimme porukalla lenkillä ja mustikassa vesisateessa, teimme ruokaa, söimme, leikimme, katselimme elokuvaa, pakkailin Tomaksen tavaroita valmiiksi mummilaan. Tuolloin oli torstai 7.7. ja Tomasta tultaisiin perjantaina iltapäivällä/alku illasta hakemaan mummilaan.

Tuli ilta, leikittiin Tomaksen kanssa kylvyssä, luettiin kirjoja, pesin pyykkiä ja laitoin Tomaksen nukkumaan. Miehen kanssa taas valvoimme illalla pidempään katsoen elokuvaa. Taisi kello lähennellä puoli yhtä ennen kuin pääsimme sänkyyn saakka. Samaan aikaan Tomas kipitti omasta huoneestaan patjalle huoneemme lattialle ja itse nukahdin hetkeksi. 
Koira alkoi uneksimaan sängyn alla. Tomas puhui unissaan. Mies pyörii ja hyörii, koira uneksii taas. Nousin itse vessaan ja huomasin perinteiset supistukset, niistä oli jo tullut tapa. Aina kun lähdin vessaan alkoi supistaa, joten puhisten käppäilin vessaan ja ajattelin että ei tässä mitään. 

Tällä kertaa vessareissun jälkeen alkoivatkin säännölliset supistukset, klo 2.34 jumalattoman kipeät säännölliset supistukset. Heti alusta saakka supistuksia tuli 2-8min välein kestäen 60-120 sekunttia.
Kärvistelin aikani, otin panadolia, kävin suihkussa, haukoin henkeäni minkä kerkesin yrittäen kuitenkin samalla muistaa tasata hengitystä etten alkaisi oksentamaan. Tässä välissä laitoin myös viestin äidilleni, että hän saattaa joutua lähtemään jo aamulla meille. Harmi sinänsä, hänellä oli aamuksi varattuna kampaaja aika. 

Kaksi tuntia kestin. Soitin äidille, että nyt olisi hyvä aika lähteä ajamaan meille. Supisti 3 minuutin välein säännöllisesti ja niin kovaa etten ole muistanut minkään sattuneen ikinä niin paljon. 
Klo 6.20 Mies lähtee hakemaan autoa ovien eteen, Tomas nukkuu, mä keskityn vain selviämään.
Klo 6.30 Mies tulee äitini kanssa sisälle. Haukoin henkeäni sohvaan nojaten ja jalat pettää alta kivusta. Puen päälle, supistaa, kävelen vessan ovelle, supistaa, käyn pissalla, supistaa. Lähdetään autolle, ovella supistaa, autossa supistaa. Jatkuvasti supisti erittäin kipeästi.
Taukoja ei enää juurikaan ole supistuksissa, ollaan sairaalassa 6.40 ja tuo kymmenen minuuttia siitä kun äitini tuli meille, siihen kun oltiin sairaalassa oli yhdet elämäni pisimmistä minuuteista.

Menin suoraan käyrille päästyämme sairaalaan, kätilö katsoi käyrät ja alakerran tilateen, jonka jälkeen ehdotti kivunlievitystä ja siirryimme saliin. Salissa kätilö pisti kankkuun jonkun kipupiikin. Ei apua. En halnnut pyytää epiduraalia ja ajattelin että tuon piikin vaikutusaika on vaan pidempi joten jäin kärvistelemään ja odottamaan lääkkeen vaikutusta.


Se kipu joka tämän jälkeen iski, sitä mä en toivo ikinä kenellekkään. Oltiin miehenkanssa kahdestaan salissa, mutta mulla on tässä välissä ollut muistissa musta aukko. Mä olen ollut sellaisessa tilassa etten ole tajunnut juuri mitään mitä ympärillä tapahtuu, mä olen vaan keskittynyt siihen että selviän, Kolme tuntia mä olin haukkonut henkeäni, kironnut ja ollut ihan tavoittamattomissa. Välillä kuitenkin olin pyytänyt miestä antamaan juotavaa. Viimeinen niitti oli kuitenkin se, kun kävin vessassa taas, ensinnäkään en ollut meinannut pysyä tolpillani, sitten en meinannut päästä vessasta enää pois, soitin kelloa ja uusi kätilö tuli paikalle ja näytti säikähtäneelle. Hän pahoitteli ettei tullut aiemmin. Ja eihän se nyt hänen vikansa ollut, minä itse en ymmärtänyt soittaa kelloa aiemmin.


Hän tarkisti paikat, ehdotti epiduraalia ja tilasi sen, samalla kun muistutti minua tasaamaan hengitystä. Tällä kertaa epiduraali tultiin laittamaan hyin nopeasti ja sen laitto myös onnistui nopeasti, se myös tehosi nopeasti. Minua ja oloani kuunneltiin. Epiduraalin laiton jälkeen supistukset vähenivät ja en tuntenut mitään, lepäsin vain. Se tunne kun ei tuntenut enää kipua oli mahtava. Tunsin painetta supistaessa, mutta en kipua, joten pystyin rentoutumaan. 

Jossain vaiheessa vauvan käyrä alkoi näyttämään huonolle ja paikalle tulikin useampi lääkäri ja kätilö. Vauvalta otettiin päästä verikoe, josta selvisi kaiken olevan kunnossa. 


Sain loppuannoksen puudutetta samalla ja sovittiin kätilön kanssa, että 30min kuluttua noustaan ylös. Odotin vain sen koko puolituntia että milloin saan nousta. Lopulta kun pääsin nousemaan viimein ylös en enää voinutkaan seisoa, vaan tuli hirveä ponnistamisen tarve, en meinannut päästä enää sänkyyn takaisin kun vauva oli jo tulossa niin alhaalla että pää näkyi jo. Tässä vaiheessa mies soitti paikalle toisen kätilön ja neljä ponnistusta myöhemmin  tyttäremme oli jo ulkona.

Mä olen uskomattoman kiitollinen tälle kätilölle joka hoiti meitä. Hän sai minut rauhoittumaan ja uskomaan itseeni.Luottamaan häneen. Toivon jokaiselle synnyttäjälle hänen kaltaistaan kätilöä. Hänestä huokui varmuus, hän osasi hommansa.  Sain viimeisestä synnytyksestäni alun järkyttävien kipujen jälkeen mahtavan kokemuksen.

Vaikka kipu on ensimmäisenä mielessä synnytystä muistellessa, kuului siihen paljon muutakin, näiden kirjoitettujen rivienkin välissä tapahtui niin paljon kaikkea että sitä on mahdoton kirjoittaa. 


torstai 14. heinäkuuta 2016

"Prinsessa patonki"

"Se päivä kun saa hoidettua kaikki järkkäilyt valmiiksi, että Tomas pääsee pikkusiskoni rippijuhliin ja tiedossa on että seuraavana aamuna on hyvin epäsopivaa edes kuvitella joutuvansa/pääsevänsä synnyttämään kun kaikilla on paljon menoja ja tiedät, että mahdollinen hoitaja pääsee matkaan aikaisintaan kolmen pintaan. Se ainoa ilta kun mieskin sanoo, että nyt tänä yönä ei tarvitse sitten synnytyksen käynnistyä ja olet itse samaa mieltä.

Arvaattekos mitä sellaisen päivän ja illan jälkeen tapahtuu? Keskiyöllä alkaa supistella, mutta käyt nukkumaan, puoli kolmelta et enää pysty makaamaan sängyssä kun heräät kipeisiin supistuksiin. Puhiset itsesi ylös ja lähdet vessaan. Sen jälkeen ei olekkaan mitään pienintäkään kuvitelmaa että pääsisit takaisin sänkyyn..

Niimpä hain läppärin olohuoneeseen, vuorasin sohvan pyyhkeillä ja istun jumppapallon päällä. Ensi hätään otin panadolia ja nyt vain seuraillaan miten edistyy vai päästäänkö vielä nukkumaan kunnolla."


Tuon yllä olevan tekstin verran ehdin kirjoittaa 8.7.2016 yöllä. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. 
Meillä on täällä pian viikon ikäinen "Prinsessa Patonki", kuten Tomas pikkusiskoaan kutsuu. 

Tyttäremme syntyi 8.7.2016 klo 12.46 ja kaikki on sujunut tähän saakka hyvin. Kirjoittelen synnytyksestä myöhemmin. 



maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kerro mulle sun vinkkisi


Laskettu tuli ja meni. Toinenkin laskettu tuli ja meni. Synnytysvastaanotossakin päädyttiin laskettuna päivänä käymään suoraan neuvolasta. Neuvolassa th huolestui vauvan laiskoista liikkeistä, asennosta, kurkkasi ultralla ja oli sitäkin mieltä että lapsivettä on liian vähän. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja edelleen vain odotellaan.



Nyt eletään rv 40+4 ja alkaa olla "kiire". Vajaan viikon kuluttua olisi mun pikkusiskolla rippijuhlat ja samalle päivälle on myös suunnitteilla käynnistys. Että miten meni noin niinku omasta mielestä? Ihan hyvin. 
Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että olisi tärkeää päästä nuihin rippijuhliin ja mielellään kahdessa osassa. Ei sitä pääse kuin kerran elämässään ripille, mutta toisaalta ei sitä saa kuin kerran elämässään toisen lapsensa. Eihän nöitä voi verrata eikä pidäkkään, kumpikin asia on tärkeä.

Siltikin haluaisin itsekkäästi päästä jo synnyttämään, saada beben syliin ja päästä juhlimaan pikkusiskoa.



Tässä ollaan yritetty taas vaikka ja mitä että synnytys lähtisi käyntiin, mutta haluaisinkin kuulla onko teillä jotain ideoita mitä voisi testata? Ihan vaan edes siksi ettei pää leviä tähän odotteluun?

Ollaan vietetty tässä ihan normaalia arkea ja kaikki on vauvaa varten valmiina.
Sairaalakassi odottaa autossa valmiina, hoitolaukku makkarissa, pienet vaatteet on järjestetty kaappeihin, vaunut odottavat eteisessä, turvakaukalo vaatehuoneessa ja korisänkykin on ollut jo useamman viikon makuuhuoneessa valmiina. Odottelua ja odottelua, sitä se nyt tämä arki tässä vaiheessa on. 


Peeeäss. Pahoittelen surkeita kuvia, parempia ei ole tullut otettua. :D 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Sairaalakassi(t) valmiiksi

Sairaalakassi on nyt pakattu, ainakin suunnilleen. Meillä on lyhyt matka sairaalaan, toisinsanoen noin hurjat kaksi kilometriä, joten vaikka jotain unohtuisi, olisi se mahdollista hakea helposti ja nopeasti kotoa.


Tällä kertaa mietin, että mitä siellä sairaalassa oikeasti tarvitsee, osastolla olen todennäköisesti sen 48 tuntia, jonka pohjalta olen pakannut, mikäli päästään pois aiemmin niin aina vaan parempi, mikäli myöhemmin saa mies tuoda lisää juttuja.
Vaikka osaston vaatteet eivät ole mitään mieluisia ajattelin selvitä niissä. Viime kerralla mulla oli aivan liikaa tavaraa ja nyt yritän minimoida kaiken turhan.


Tällä kertaa mukaan lähtee:

-Kotiutumisvaatteet x 2 (mekko ja leggarit, caprit+toppi,sekä tietty alusvaatteet jne.)
Nämä siksi, että riippuen fiiliksestä saa valita kummat pukee. Molemmat vaihtoehdot ovat kuitenkin sellaista mallia etteivät kiristä ja purista, joten niissä on mukavampi liikkua.

-Hygienia tarvikkeet
Laukusta löytyy valmiiksi jo perinteiset, eli mukaan tulee mm. hammasharja, tahna, hiusharja, shamppoo, hoitsikka, suhkusaippua, dödö, liivinsuojat, puhdistuspyyhkeet, harja, sheiveri, ponnarit, hiuspanta jnejne.

-Kamera, kännykkä, laturit
Oletettavasti järkkäri jää kotiin ja mukaan lähtee pokkari. Ensimmäiset kuvat siis otetaan kännykällä ja pokkarilla, myöhemmin mies saa tuoda järkkärin tullessaan.

-Neuvolakortti
Kunhan vaan muistan siirtää sen käsilaukusta sairaalakassiin.

-Pientä evästä
Vaikken tavallisesti juo mehua, ajattelin jonkin pillimehun tai vastaavan napata mukaan, tätä ei siis vielä ole laukussa, mutta täytyy muistaa ostaa seuraavalla kauppakäynnillä.
Suolakeksejä, en oikeastaan edes tiedä miksi, mutta ostin paketin Tuc-keksejä laukkuun. Ehkä vielä napataan mukaan energiajuoma miehelle (jos menee pitkäksi).

-Omat "turhemmat" jutut
Mulla supistuskipuihin kotona on auttanut lämpö, joten mukaan lähtee lämmitettävä kauratyyny ja ihan vain omaksi huviksi tossut, vesipullo sporttikorkilla

TOMAKSELLE JA VAUVALLE:

Tomakselle olen myös pakannut repun. Meillä siis tilanne on se, että emme voi varmasti tietää, saadaanko Tomakselle hoitajaa. Äitini on kyllä lupautunut tulemaan, mutta mikäli tulee kiire TAI tämäkin raskaus menee yli, ei hän ehdi/pääse paikalle. (Matkaa on se 2 tuntia tänne ja siskolla on rippijuhlat lasketun ajan jälkeen) Mahdollisuuksien mukaan on tietysti mahdollista hälyyttää paikalle myös ystäväni, miehen veli tsi joku muu tuttu?

Tomaksen reppuun on pakattu vaihtovaatteet, värikynät ja vihko, lisäksi pakataan sinne lähemmin evästä ja kotiavaimet.
Tomas siis tulee tarvittaessa mukaan sairaalaan ja odottelee miehen kanssa siellä joko hoitajaa tai sitä että mä olen jakautunut. Ei ehkä ihanteellinen tilanne, mutta tähän ollaan nyt päädytty, kun vaihtoehdot ovat tässä. Mä en missään tapauksessa haluaisi synnyttää yksin, mutta näillä mennään.

Vauvalle on pakattuna oma hoitolaukku, mutta se jätetään vielä kotiin kun lähdetään sairaalaan. Mies tuo sen sitten myöhemmin, jottei ole turhan paljon kannettavaa mukana.

Vauvalle laukussa on tutti, kotiutumisvaatteet x2, On bodyja, puolipotkareita, myssyä, sukkia  jnejne. Ei mitään hajua mitä siellä taas oikeasti pitäisi olla. Ehkäpä käyn tuon laukun vielä uudelleen läpi..
Lisäksi laukusta löytyy varulta! Vaippa, vaipanvaihtoalusta, harso, puhdistuspyyhkeet jne.


Ja näin saatiin taas aikaiseksi kunnon supistuksia heti aamusta, joten lähdenkin taas lämmittämään tuota kauratyynyä ja nappaamaan panadolia nassuun.

---
Supistukset laantui päivää kohden, mutta nyt kun pääsin luurin kanssa tänne tsekkaamaan julkaisinko tätä postausta kellotan samalla supistuksia toista tuntia. En mä vielä synnytä moneen päivään, mutta saahan sitä aina toivoa :D
---

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Hei hei mitä kuuluu NYT

Meidän alkukesä on koostunut tähän mennessä kipeänä olemisesta, rantsupäivistä, puistoiluista, retkistä, piknikeistä, järvessä uimisesta (Tomas) ja kahlaamisesta (me vanhemmat).
Myös hieman isompia päätöksiä ollaan ehditty miettimään, kuten synnytystä, vauvan nimeä, kummeja ja ristiäisiä.

Nyt meillä onkin ollut lauantaista saakka pikkusiskoni lomailemassa ja puuhaa on riittänyt meillä kaikilla.



Tästäkin päivästä näyttää tulevan rantsupäivä, joka sopii paremmin kuin hyvin. Nämä muutamat viileät päivät ovat olleet raskauden kannalta ihania - vähemmän turvotusta, mutta kyllä tuota lämpöä jo hieman kaipasikin.

Tällä viikolla torstaina, olisi ohjelmassa oletettavasti viimeinen ylimääräinen ultra (rv37+0), jossa kurkitaan vähän kuinka bebe jakselee, onko istukka ok ja minkä kokoinen bebe mahtaa olla. Viime neuvolassa neuvolatätskämme halusi varata ajan ultraan, sillä hän epäilee, ettei bebe kasvaisi kunnolla. Itsestäni taas tuntuu, että bebe on paljon isompi kuin esimerkiksi Tomas oli. Ihan hyvä siis tarkistaa kaikki, mikäli bebe on pieni taikka iso, on siihen helpompi varautua ja tehdä päätöksiä muunmuassa synnytyksen ja mahdollisen käynnistyksen osalta.

Nyt siis jäädään vaan jännäämään tulevaa torstaita ja nautitaan päivistä.


sunnuntai 29. toukokuuta 2016

18 x Jatka lausetta

En ymmärrä, mistä lapset saavat kaiken energiansa. Voisikohan sitä lapsen energiaa ja oppimisenhalua purkittaa säilöön?

Seuraavaksi ajattelin, ottaa aamupalaa ja keittää kahvia.

Viime aikoina, olen nukkunut hieman paremmin, tehnyt isoja päätöksiä, nauttinut ja ottanut vain rennosti.

En osaa päättää, kertoisinko raskauden ne nurjatkin puolet täällä blogissa.

Muistan ikuisesti, mitä ajattelin kun Tomas syntyi ja mitä supisimme häissämme alttarilla.

Päivän paras juttu,
on kun saadaan Tomas kotiin mummilasta.

Noloa myöntää mutta, olen tosi huono lukemaan paperista karttaa. Esimerkiksi koulun suunnistuksissa olin kiitollinen siitä että se tehtiin pareittain. Olisin muuten varmaan vieläkin siellä metsässä ruttuisen kartan ja ruman kompassin kanssa

Viikko sitten, oltiin koko perhe maalla.

Kaikista pahinta on, menettää itselle joku tärkeä.

Salainen taitoni on, vähemmän salainen jos kerron sen.

Jos saisin yhden toiveen se olisi, että jokainen läheiseni saisi elää hyvän, terveen elämän vailla suurempia huolia.

Minulla on pakkomielle, ostaa Tomakselle takkeja.

Söin tänään, ilmaa ja sitäkin rajoitetusti. Ei vaan, en ole vielä ehtinyt syömään.

Ärsyttävintä on, kun naapuruston lapset ovat repineet kukkapenkin, joka laitettiin tossa pari viikkoa takaperin. Nyt en enää halua ostaa uusia kasveja, enkä kyllä kykenisi niitä tuohon istuttamaankaan.

Tekisi mieli, mennä  hyppimään sänkyyn ja herättää Tomi, mutta taidampa antaa hänen nukkua kuitenkin vielä ihan hyvän tovin.

Minusta on söpöä,
kun Tomas nauraa unissaan ja se että Tomas on kuin isänsä klooni tietyissä asennoissa nukkuessaan tai vaikka katsellessaan telkkaria.

Hävetti,
itseasiassa eilen kun käytiin syömässä ulkona, otin jälkkäriksi jädeä ja laitoin siihen päälle suklaakastiketta. Ennen kuin pääsin pöytään, niin se suklaakastike oli valunut mun käsille. Johtopäätös tästä on, että mä en osaa ja käydään liian harvoin ulkona syömässä.

Olenko ainoa, jonka mielestä aika kuluu liian nopeasti? Tunnit ovatkin päiviä ja päivät viikkoja, viikot kuukausia ja kas huomaat pian että taas onkin vuosi kulunut.


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

KESÄLISTA 2016

Ulkona hurisee ruohonleikkuri ja avoimesta ikkunasta leijailee vasta ajetun nurmikon tuoksu. Pääskyjä on lennellyt jo useana päivänä leikkipaikan yli, saippuakuplia puhallettu, katuliiduilla piirrelty ja kukkapenkkiä laitettu kuntoon, päästiin myös kuulostelemaan ensimmäistä laimeaa ukkostakin jo. Se on siis kesä nyt ja on aika kirjoittaa ylös KESÄLISTA 2016.


1. Vietä monta päivää rannalla
2. Vihdo saunavihdalla
3. Piirtele asvalttiliiduilla
4. Puhalla saippuakuplia
5. Pelaa mölkkyä, heitä tikkaa
6. Järjestä aarteenmetsästys 
7. Kerää luonnonkukkia
8. Lue vähintään kaksi kirjaa
9. Syö pehmis ja pallojäde
10. Syö ja kerää paljon mansikoita
11. Leivo Britakakku
12. Grillaa 
13. Hanki uudet henkkarit
14. Pelaa vesisotaa
15. Pelaa lenttistä
16. Pelaa jalkapalloa
17. Tanssi vesisateessa
18. Katsele pilviä
19. Rakenna maja tai pystytä teltta partsille
20. Käy soutelemassa



21. Käy piknikillä
22. Käy terassilla
23. Käy metsäretkellä/luontopolulla
24. Käy kalassa/mato-ongella
25. Käy eläintilalla/eläintarhassa
26. Käy vesieläinpuistossa
27. Käy huvipuistossa
28. Käy kiertelemässä kirppareita
29. Käy elokuvissa
30. Käy keilaamassa
31. Kävele paljain jaloin
32. Katsele auringonlaskua
33. Tapaa paljon ystäviä ja sukulaisia
34. Vietä aikaa myös kaksin miehen kanssa
35. Ota paljon valokuvia
36. Vältä ei sanan käyttöä
37. Vältä stressaamista
38. Osta itsellesi jotain uutta
39. Synnytä, järkkäile ristiäisiä
40.   Tutustu rauhassa uuteen perheenjäseneen, ota aikaa vain omalle pienelle perheelle







Sellainen yllättävän pitkä lista sitä sitten tuli tehtyä. Kaikki vaikuttaa tällä hetkellä mahdollisille toteuttaakkin jopa. 
Millaisia asioita te haluatte tehdä kesällä? 






maanantai 9. toukokuuta 2016

Kuulumisia

Tänään (rv32+4) mentiin neuvolaan hieman jännittynein ja odottavin fiiliksin, sillä en ollut aivan varma, oliko bebe kääntynyt eilen raivotarjontaan möyriessään, vai vieläkö hän kuitenkin viistottain olisi. Tämä bebe kun ei ole rauhallisimmasta päästä, vaikka toki liikkeet ovat rauhoittuneet ja voimistuneet huomattavasti. 

Kaikki oli taas hyvin, käsikopelolla arvioituna bebe on raivotarjonnassa, mutta päästiin tarkistamaan asia vielä ultralla ja siellähän hän oli, täydellinen pikku bebe ja juurikin raivotarjonnassa, nyt pidetään peukkuja, että hän malttaa niin pysyäkkin.  

Musta on ihana käydä neuvolassa, menen sinne aina pääsääntöisesti yksin ja terkka on aivan ihana, juuri sellainen ihminen jonka kanssa tulee hyvin juttuun. T ja Tomas saavat viettää isä-poika aikaa ja mä saan vähän omaa aikaa tuolla käydessäni,



Mitäs muuta tänne kuuluu?
Normaalia arkea, hormonihuuruisia päiviä on alkanut olemaan ihan kiitettävästi, ulkona viihdytään enemmän kuin sisällä, päikkärit on parhautta ja metsässä lenkkeilemässä käydään päivittäin. Edelleen väsyttää ja voisin nukkua päivien ohi, mutta välillä taas on näitä ylienergisiä päiviä kun säntäilisin paikasta toiseen jatkuvasti.

Nyt ollaan myös alettu Tomaksen kanssa kaymään yhdessä kuvaamassa luontoa, tai oikeastaan ihan mitä tahansa mitä ulkona tulee vastaan. Ihana kun poitsu on niin onnellinen omasta kamerastaan ja näyttää aina innoissaan ottamiaan kuvia. 

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vappupallo

Vapuissa parasta oli lapsena isot ja pienet vappupallot, värikkäät hyrrät, aurinkoinen sää ja erilaiset tapahtumat, sekä tietysti kaverit. Parhaiten muistan lapsuudesta punaisen vappupallon jossa oli 101 dalmatialaista teemana. Mulla ja pikkusiskolla oli silloin samanlaiset ja ne pitkään olivat tyhjinäkin vielä vaatekaapin päällä.







Nyt aikuisiällä edelleen parasta ovat samat asiat, mutta myös kokkailu ja leipominen oman lapsen kanssa menee heittämällä parhaiden juttujen listalle, sekä tietysti kihlapäivä, jota vietämme miehen kanssa taas tänään.



Oma vappupalloni(kuvassa 31+1) on noussut korkealle, beibi pyörii edelleen kuin häkkyrä ja vaihtaa asentoa viistotarjonta- perätila- raivotarjonta ja taas viistotarjonta väliä. Tälläkin hetkellä vauva on selvästi aivan poikittain ja potkii vasempaan kylkeen. Edellisessä neuvolassa olikin puhetta ulkoisesta kääntämisestä, joten jännäksi menee. Oon yrittänyt imeä itseeni netistä kaiken tiedon perätilavauvoista, synnytyksistä ja kaikesta muusta vastaavasta. Oon yrittänyt "asentohoitaa" itseäni niin, että vauva tajuaisi pyörähtää ajoissa raivotarjontaan, mutta omapäinen kaveri kun on, niin ei. Nyt on kuitenkin vielä viikkoja hyvin aikaa saada vauva kääntymään,mutta on myös hyvin aikaa etsiä tietoa jos kääntäminen ei onnistukkaan,


lauantai 23. huhtikuuta 2016

Kuulumisia

Paksun paksua iltaa. Silmät hyvä kun pysyy auki, mutta täällä sitä ollaan - edelleen hengissä. Tomas oli kipeänä koko viikon, viisi päivää korkeaa kuumetta, neljäntenä käytiin lääkärissä kun hengityskin jo vaikeutui, kuudentena kuume laski ja uskallettiin ulos, kunnes edelleen huomattiin ahdistuksen painavan. Nyt kuumetta ei ole, pelkkä yskä ja nuha. Onneksi tauti onkin nyt meneillään ohi, sillä ensi viikolla me päästään vihdoinkin ihotautipuolelle selvittelemään Tomaksen juttuja mm. allergiatestejen merkeissä. 

Muuten tänne kuuluukin oikein hyvää. Raskausviikot ovat taas ehtineet poksua ja tässä kuvaa nyt rv 30+0, nyt meneillään on rv30+2 ja edelleen tuo pieni heittelee masussa itseään ympäri ihan miten sattuu. Tilaa tuntuu olevan, vaikka välillä näyttääkin sille että vatsa repeää kun toinen vähän ottaa kierrosta. 



 Tänään pyörähdettiin jo varaston kautta ja haettiin pinnis odottamaan kasaamista vaatehuoneeseen, samoin kuin sitteri. Pienimmät vaatteetkin ovat päätyneet jo lipastoon, joten eiköhän tässä hiljalleen aleta valmistautumaan siihen, että meille tosiaankin on tulossa "pian" vauva. Tomas on edelleen kovin innoissaan vauvan tulosta ja nyt leikeissäkin edelleen pikkusiskoja ja pikkuveljiä.

Nyt kun Tomas on ollut kipeänä, on hän nukkunut meidän sängyssämme ja muutenkin hän saa yöllä herätessään tulla viereen. Mutta miten ihmeessä me kaikki mahdutaan samaan sänkyyn kun vauva syntyy? Hyvin, ainakin toivottavasti. 

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Kun äiti ei olekkaan enää paras leikkikaveri

Me muutettiin alueelle jossa asuu paljon lapsiperheitä, tää oli todellakin tietoinen valinta, sillä Tomas joka ei ole ollut ikinä hoidossa muualla kuin mummoloissa, tädillä ja kotona, kaipaa paljon leikkikaveria päivittäin.
Tähän saakka äiti ja isikin on riittänyt ihan kohtuullisesti, mutta nyt mut on kyllä unohdettu, etenkin pihaleikeissä.


Eilenkin kun mentiin taas pihaan leikkipaikalle, jäinkin itsekseni tekemään kakkuja, kun poika viiletti milloin missäkin ja kenenkin kanssa. Oli ihan hauska seurata tuota touhuajaa toisten lasten kanssa. Etenkin kun yleensä Tomas hieman ujostelee alkuun, mutta hetken katseltuaan rohkaistuu.
Ihanaa, että Tomaksella on täällä leikkikavereita ja ihanaa, että täällä on lapsille kunnon leikkipaikka, eikä vain ikivanhat ruosteiset keinut ja kasa hiekkaa kera nyrkin kokoisten kivien, joka ei edes osunut hiekkalaatikkoon - kuten tuolla edellisen asunnon pihassa.




Pihapiirissä vaikuttaa olevan monen ikäisiä lapsia, siltikään en ole jutellut kuin yhden lapsen äidin kanssa. Suurin osa kun uskaltaa päästää lapsensa pihaan itsekseen, itse en edelleenkään uskalla, enkä usko että päästän vielä useampaan vuoteen. Sen verran tiukasti tuo napanuora on vielä kiinni. 


Näiden pihapiirin lasten lisäksi, ollaan nähty myös meidän kavereita lapsineen ja hyvin on tuntunut sujuvan leikit. Joten ei muuta kuin lisää leikkikavereita vaan viikkoihin. Jotenkin outoa ja haikeaa nähdä tällaista kun ei äitiä enää kaivatakkaan niin paljon tässäkään asiassa. Mutta niin ne pienet kasvaa ja rohkaistuu. Kai tähän tottuu. Joskus mietin mm. Hoplopissa käydessäm että johan on vanhempia kun istuvat vaan kahvilla ja juoruavat, tai selaavat puhelimia, eivätkä riehu lasten mukana. Noh, nyt mä huomasin että mutkin on syrjäytetty samoin ja löysin itseni juoruamasta penkillä.. Ehkei se siis ollutkaan niidenkään vanhempien valinta, vaan juurikin lasten.


maanantai 11. huhtikuuta 2016

200 päivää raskaana

200 päivää raskaana, 80 päivää laskettuun.
Noin 80 päivää ja kaiken tulisi olla kotona valmiina toppua varten.
Tehtävää tässä ei juurikaan ole sen suuremmin. Vaunut ja vauvan vaatteet pitää pestä, pinnis kasata ja hankkia vaippoja, sekä vanna. Kummejakin pitäisi miettiä,  mutta en tosiaan tiedä onko tässä muuta sellaista mitä enää olisi hoitamatta.

Nyt löytyi kamerakin sopivasti, joten tässäpä näette masusen. Kuten kuvista huomaa, se on korkealla ja kookas. 







Tämä jälkimmäinen masukuva on pakko jakaa tännekkin, sillä Tomas oli myöhäisellä iltapalalla ja yritin napsia äkkiä masukuvaa peilin edessä (joka ei edelleenkään ole seinällä... ) ja poitsu tuli keittiöstä muovikukkien kanssa "Äiti, mä toin sulle kukkasia", oli jotenkin liikkis tilanne joka tallentui kamerallekkin. 


Tällä kertaa en muuten aio kasata "isyyspakkausta" vaan keskityn kasaamaan Tomakselle isovelipakkauksen. Pakkauksen sisältö on pääosin vielä hankkimatta, mutta tiedän mitä aion hankkia.

Pakkaukseen tulee juttuja joista Tomas pitää, sekä sellaisia juttuja mitä voidaan tehdä yhdessä ja miten ajan saa kulumaan paremmin silloin kun pitäisi olla  hiljempaa kun vauva nukkuu.

Ajattelin myös kasata "ei mitään tekemistä"-purkin. Niihin hetkiin, kun leikkejä tai touhuja ei meinaa oikein syntyä itsekseen. Käytännössä lappuja purkkiin ja sieltä sitten nostetaan yksi kun ideat on loppu. Se voi olla jokin leikki, leipomista, elokuvissa käyntiä, uimahalliin menoa, metsäretki, piknik ihan mitä vain!


torstai 7. huhtikuuta 2016

28+0 raskaus kuulumisia

Nyt olisi taas varmaan oikea aika kirjoitella  taas raskauskuulumisia, kerrankin kun koneelle ehdin istahtamaan.


Tänään viikkoja on kasassa tuo 28+0 ja heti aamusta pidin omat bileet, sillä selkä antoi vähän enemmän vapauksia ja pääsin kuin pääsinkin kävelemään normaalisti heti sängystä noustessa. Se on iso juttu se! Taas tuli sellainen ihana toivonkipinä, että kyllä näistä vaivoista päästään vielä.


Raskaus on sujunut hirmuista vauhtia ja en meinaa edelleenkään pysyä mukana siinä, että milläs viikolla nyt mennäänkään. Onneksi kännykässä on Appseja joista voi tarkistaa aina kysyttäessä. Tuntuu myös välillä, että maha vaan kulkee tuossa mukana, mutta hetkeäkään siellä ei rauhassa olla. Iskuja ja potkuja tulee niin että niille saa naureskella ja ne näkyvät takinkin läpi selkeästi.

Eilen (rv27+6) kävin kontrolli ultrassa, jonne siis sain lähetteen ison sf-mitan vuoksi aiemmin. Jännitin tuota ultraa ihan superisti, sillä tällä kertaa mies ei päässyt mukaan ja tottahan toki mä pyörittelin päässäni kaikki kauhukuvat siitä, että vauva ei olekkaan kunnossa.

Ensin kävin kätilön juttusilla ja päiviteltiin hieman tietoja ja sain epäilyksen myös raskausmyrkytyksestä. Nyt pitää ottaa sitten rauhassa ja hankkia jostain verenpainemittari, jotta pääsee seurailemaan tilannetta täällä kotona. Herkästi on lähdettävä lekuriin, mutta normaalia arkea vietetään.

Itse ultrassa olin vähän pihalla kuin lumiukko, mutta kysyvä ei tieltä eksy. Meidän bebellä on kaikki hyvin, Hänellä on pitkät jalat, hän on raivotarjonnassa ja kovin vilkas tapaus - jonka kyllä jo tiesinkin. Painoarvioksi saatiin n. 1000g ja hän kasvaa keskikäyrillä.

Iso sf-mitta, jonka takia tuonne menin, johtuneekin siis vain pituudestani(lyhyydestä), lapsiveden runsaasta määrästä ja todennäköisesti beibi on mittaus hetkellä ollut pylly pystyssä.

Supistusten vuoksi tehtiin myös sisätutkimus, jossa selvisi että paikat ovat pehmentyneet ja hieman auenneetkin, mutta kyllä me taidetaan yhdessä osassa pysyä sinne kesäkuun lopulle.

Edelleen innokas isoveli kyselee milloin vauva syntyy ja milloin sitä pääsee oikein hoitamaan, Tomas myös puhelee vatsalle, silittää sitä, haluaa kuunnella sydänääniä ja tunnustella potkuja.


Tarkoitus oli nyt oikeasti tyrkätä tähän masukuvaakin, mutta kamera on muuton jäljiltä, jossain tuolla vaatehuoneessa ja luurin kamera taitaa vedellä viimeisiään. Ei siis onnistunut ihan niin kuin suunnittelin, tänään taidankin ottaa oikeasti asiakseni etsiä sen kameran, kyllä se jossain tuolla täydessä vaatehuoneessa on. ;)

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Vihdoin kotona

Uuteen kotiin muutto on tehty viimein, toisinsanoen kaikki tavarat ovat löytäneet uuteen osoitteeseen vaikka hakevatkin vielä omia paikkojaan. Muuttopäivänä asuntoon tullessa huomattiin heti, että täällä ei oltu hoidettu muuttosiivousta lainkaan, joka sai tietysti hermot kireälle. Meillä kun oli tasan kuusi tuntia aikaa saada lähes kaikki tavarat reilun 100 kilometrin päästä tänne. Onnistuttiin kuitenkin mahtavien muuttoapulaisten kanssa hoitamaan homma kotiin. 


Nyt sitä ollaan virallisesti Jyväskyläläisiä ja mietin ihan tosiaan joka päivä miksi me ikinä edes lähdettiin täältä pois. Nyt me ollaan taas kotona. Tätä kaupunkia on ollut ikävä. Täällä me ollaan paljon "vapaampia". Ihana kun voi lähteä hetken mielijohteesta minne vain, eikä tarvitse ajatella että sinne ja sinne lähtiessä pitää pakata mukaan sitä, tätä ja tuota ja automatkaankin menee niin ja niin monta tuntia. 


Tomas on kotiutunut kohtuullisesti, heti ensimmäisenä aamuna Tomas tuumasi  "olipa ihana yö, tästä tulee hyvä päivä".  Jännitin miten vahvasti Tomas reagoi muuttoon, sillä häntä jännitti tämä paljon. Oma jännitykseni ei ollut aivan turha, sillä kyllä poika vahvasti tähän reagoikin. Välillä lentää tavarat ja ärräpäät, kun taas välillä ollaan kuin pieniä enkeleitä. Hampaita on siis kiristelty hieman.
Tomas on kuitenkin saanut jo uusia kavereitakin, joten luulen että pikkuhiljaa tämä muutosta johtuva äksyily menee ohi. Ainakin päivittäin se on jo vähentynyt. Minkäs toisaalta teet, kun lapsi on selvästi perinyt äidiltään kovapäisyytensä... hups.


Yllättävän hyvin siis sujuu arki uudessa kodissa, ajattelin että tämä alku olisi voinut olla haastavampikin. Kaikki ollaan nukuttu kuin pienet possut ja Tomas nukkuu tällä hetkellä ekaa yötä omassa huoneessaan täällä uudessa kodissa. Pihassa on ihana leikkipaikka, pyöräily reitit ovat loistavat ja asunnon pohjaratkaisu on hyvä meille. 

Ensi viikolla päästään vähän taas jännittämään, sillä menen ylimääräiseen kontrolliultraan itsekseni tsekkaamaan miten meidän vauva voi. Omat tuntemukseni, kun ovat olleet oikeassa siinä suhteessa, että vatsa tuntuu olevan hirveän korkealla ja sitä se onkin. Sf- mitta huitelee ties millä käyrillä ja nyt mennäänkin sitten tarkistamaan kasvaako sisälläni pikkujättiläinen vai mitä ihmettä. Samalla saadaan vähän tietoa siitä, odotetaanko me vielä 12 viikkoa tätä pientä, vaiko jakaudutaanko jo aiemmin. Jos totta puhutaan, niin ei haittaisi vaikka pääsisin synnyttämään jo aiemmin, vaikkei tietystikkään käynnistys houkuta.

Raskaus on sujunut hyvin, kaikki arvot ovat kohdillaan (paitsi tuo sf-mitta). Fyysisesti itse en kuitenkaan ole voinut kovinkaan kehuttavasti edelleenkään, mutta nyt on enää niin vähän tätä raskautta jäljellä, että tästä selvitään vaikka sitten hammasta purren. Ehkä kerron joskus yhdessä postauksessa millaista tämä todellisuudessa on ollut, nyt kun on kaksi raskautta joita voi verrata. 








tiistai 22. maaliskuuta 2016

Hus pois blondi!

Olen "kriiseillyt" näiden mun hiusten kanssa aina ja nyt pitemmän tovin taas ajatellut niiden leikkaamista ja erityisesti värjäämistä pois tästä ikuisesta blondista. Nyt kun tyvestä paistoi jo kovastikkin oma väri, niin pohdin päivittäin mitä näille hiuksille tekisi. Tuo täysi blodius kun ei enää yksinkertaisesti iske muhun, hiusten värjäyksen jälkeen näytin lähinnä aina kaljulle, ennen kuin tottui siihen, ettei tyvestä näy omaa väriä lainkaan. Yleensähhän siihen sitten meni aikaa se muutama viikko ja sitten paistoikin jo taas oma väri. Värjäyksen jäkeen - tai no aina, mun hiukset tuntui märkänä lähes samalle kuin olisi pessyt karkeakarvaista koiraa. Itseasiassa, ne taisivat näyttääkkin märkänä kohtuu samalle. 


Rohkaistuin sitten jahkailujen jälkeen viime viikolla kampaamoon. Mulla on ollut pitkään "kampaaja kammo", vähän sama kuin valkotakki kammo tai hammaslääkäri pelko, joten ehkä niistä kärsivät ainakin tietää mitä tarkoitan. Syynä tähän on ollut se, että eräs kampaaja on pilannut mun hiukset aikoinaan täysin ja siihen loppui silloin mun kampaajalla käynnit. Sen jälkeen olen antanut vain harvojen koskea mun hiuksiin saksien kanssa, väriäkin on saanu mun lisäksi laittaa tasan kaksi ihmistä, jos on ollut välttämätön pakko. Ja tuosta hiusten pilaamisesta on aikaa jo reilut kymmenen vuotta.

Edeltävänä yönä ennen kampaaja aikaa nukuin super huonosti ja aamun hikoilin kuin pieni sika. En ees tajunnut siinä vaiheessa, että hitto muahan tais jännittää. Syytin nimittäin tätä raskautta. 
Kampaajalla vierähtikin sitten kevyet  kolmisen tuntia, oikeesti - kolme tuntia "omaa aikaa" oli muuten luksusta. Annoin kohtuu vapaat kädet, pituutta sai ottaa niin paljon kuin tarvis ja väriksi toivoin jotain mikä olisi lähellä omaa väriäni. 

Noh, hiuksista lähti mittaa reilut 15cm, kuulostaa paljolle, mutta toisaalta ei olisi haitannut vaikka olisi lähtenyt enemmänkin. Väri muuttui omaan silmään paljon, olihan nuita blondeja vuosia jo monia takana, joten vieläkin yritän tottua tuohon uuteen väriin, mutta tykkään! Mä tykkään tästä uudesta väristä ihan tosi paljon. Se on todella lähellä sitä omaa väriäni ja onhan sen nyt tosi kiva välillä näyttää vähän erilaiselle.

Hiukset voi hyvin, ne tuntuu paaaljon paksummille, eivätkä enää märkänä tuo mieleen sitä karkeakarvaista koiraa. Lisäksi mun kampaaja kammo kyllä pieneni kummasti ja taidampa mennä jatkossa kampaajalle useamminkin. 

Pssssst. Enää viikko muuttoon! :) 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Hämis-pupu ja koira-pupu














Pupusena esiintyminen on kuulemma enemmän tyttöjen juttu - siksipä meidän virpoja halusi olla tänä vuonna hämis-pupu. Oksatkin Tomas koristeli itse mummeille ja kyllä hän niistä olikin hurjan ylpeä. 

Koiramme Layla sai kokeilla myös pupun korvia, mutta ei ollut niistä yhtään niin innostunut kuin tämä meidän hämispupumme. Kuten kuvasta saattaa huomata oli virpomassa käyminen hirmuisen jännittävää ja hauskaa.
Sen verran innokas tuo virpojamme oli, ettei malttanut kunnon kuviin ollenkaan tänä vuonna ja joka paikkaan oli hirmuinen hoppu. Lopulta kuitenkin illalla viiden jälkeen uni voitti ja Tomas nukkui tunnin päikkärit, ihmekkös tuo on jos vähän nukuttaa kun on jännä päivä ollut. Illalla Tomas kertoikin, että tänään on ollut tosi tosi tosi kiva ja hauska päivä vaikka välillä on jännittänyt.Nyt Tomas vetelee sikeitä omassa huoneessaan ja mä lähden vielä jatkamaan pakkaamista. Vähiin käy ennen kuin loppuu ja hiljaa hyvää tulee, tai jotain sinne päin. :D

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Sekaisin hankinnoista

Tai itseasiassa sekaisin siitä, mitä ihmettä mun pitikään hankkia?

Mä olen ihan kuin puulla päähän lyöty näiden vauvahankintojen kanssa. Vastahan Tomas oli vauva, joten pitäisihän mun muistaa, mutta en muista! Sen muistan kuitenkin, että Tomakselle ostettiin ihan liikaa kaikkea, suurinta osaa ei esimerkiksi vaatteista edes ehditty käyttää. 

Mitä ihmettä mun pitää hankkia, kuinka paljon, mistä, milloin, mitkä olikaan turhia ja mitkä hyödyllisiä juttuja. Mitenkäs ne vaatteet, mitä ihmettä !
Mähän hukun tonne tyttöjen vaatepuolelle kun siellä on vaikka ja mitä, mutta mikä on käytännöllistä, järkevää, kestävää ja nättiä? Jos ostan mekkoja tai röyhelöpyllyhousuja, painaako ne kun pieni kuitenkin köllöttelee oletettavasti runsaasti..
Kauanko vauvalle nyt mahtui ne 50-68cm vaatteet - haluan tehdä mahdollisimman paljon hankintoja etukäteen, sillä kahden lapsen kanssa shoppailemaan lähtö on varmasti vaikeampaa kuin yhden laspsen kanssa. 

Missä vaiheessa pitää miettiä kastejuttuja, milloinkas ne vauvakamppeet pitää kasata, tarvikohan niihin vaunuihin nyt ostaa uudet renkaat, pitäisikö jarruvaijeritkin uusia suosiolla. Kannattaako käyttää Tomaksen vanhaa pinnistä, vai olisiko järkevämpää ostaa ehkä uusi?

Paaaaaaljon kysymyksiä päässä kaiken tän muun hässäkän lisäksi. Miten voikaan olla näin pihalla kaikista tämmöistä, vaikka onkin jo ennestään yksi lapsi ja vielä näin lyhyehköllä ikäerolla. 

Mitäs muuta täällä on pohdittu, no sitä, koska kannattaa pestä vikaa kertaa ikkunat - pesin ne viimeksi pari viikkoa sitten. Milloin kannattaa pestä matot jnejne. Pakkaaminen on nyt taas hyvällä mallilla, mutta kyllä tekemistä löytyy silti jokaiselle päivälle. 

Sellaisien mietteiden kanssa täällä jatketaan ja taidetaan suunnata tästä vielä tänään katsomaan rokkirallia! 

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Äitiyspakkaus 2016 suosikit

Kelanhan piti julkaista äitiyspakkaus 2016 , perjantaina 4.3.2016, mutta ilmeisesti pakkaus on jo paljastunut. Eikai tämä nyt pilaakaan olisi ;)
Linkkailin pakkauksen jo aiemmin blogin facebook-sivuille, mutta pitäähän tässä nyt hieman päivitellä, millainen pakkaus juuri mun mielestäni on. Täältä  pääsee kurkkimaan itse läpi pakkauksen. 

Meillä on ollut aika selvänä päätös siitä, että otamme tällä kertaa äitiyspakkauksen sijasta rahan, silti pohdin hieman vielä eilenkin asiaa. Nyt en enää pohdi.
Uusi pakkaus omaa tilannettamme ja tulevaa tytärtämme ajatellen, on nounou. Ensinnäkin meiltä löytyy lähes kokonainen äitiyspakkaus, jo valmiina, osa on Tomaksen aikaisia ja osa on itse ostettu. Eli välttämätöntä tarvetta pakkaukselle ei ole. 

Kokonaisuudessaan tämä vuoden 2016 pakkaus on poikamainen. En tietenkään tarkoita sitä, ettenkö voisi pukea tulevaa lasta siniseen, vihreään tai muihin vastaaviin väreihin, sillä Tomaksenkin vaatekaapista löytyy kaikkia mahdollisia värejä. Hän tykkää väreistä ja saa valita suurimman osan itselleen tulevista vaatteista itse. En siis todellisuudessa erottele pukeutumisessa poika ja tyttö värejä. 

Muutamiin juttuihin iskin kuitenkin silmäni. Petivaatteet, kuolalappu ja  kietaisubody. 



Vaikka meille ei pakkaus tulekkaan, on mahtavaa, että meillä on mahdollisuus äitiyspakkaukseen, joillekkin se on täysin korvaamaton, erityisesti ensisynnyttäjälle oikein hyvä!
Jos oikein hurjaksi haluaisin alkaa, voisin sanoa, että olisi siistiä jos olisi myös äitiyspakkaus uudelleen synnyttäville - siis sellainen vaihtoehto myös heille, jotka saavat lyhyellä välilla lapsia ja ovat säästäneet edellisen pakkauksen, eivätkä välttämättä tarvitse kaikkia juttuja.


Tällä kertaa päätös pakkauksen ja rahan välillä olikin yllättävän helppo. 
Mitkä olivat teidän lempparinne uudesta pakkauksesta? 


maanantai 29. helmikuuta 2016

Hän on...

Karkauspäivä on oikein hyvä päivä tulla kertomaan tulevan bebetsun sukupuoli. Eikö? ;)

Olipa kerran lääkärineuvola. Lääkärineuvolassa yllätykseksi ultrattiin.
Tuijotin ultrauksen ajan sitä pientä ruutua, lääkäri ultrasi joka suunnasta pientä masussa pötköttelevää bebeä, kaikki oli oikein mainiosti. Yhdessä välissä sitä vaan jähmettyi, tajusi että hitsit, mähän näin jo kumpi meille on tulossa.


Lääkärineuvolan jälkeen kävellessä autolle, kysyin mieheltä: "Näitkö säkin kumpi se oli?" Mies ei nähnyt. Mä kerroin, mutta en uskonut sitä itsekkään ja niin se sitten jäi tuonne jonnekkin takaraivoon muiden ajatusten seuraan.


Parin viikon kuluttua tuosta olikin rakenneultra. Sinne mentiin kovin odottavaisilla tunnelmilla, jännitti niin paljon! Mietittiin vain onhan pienellä kaikki hyvin, kumpikohan siellä mahtaa majailla, olinko mä nähnyt ehkä väärin?


Ultrassa viivyttiin reilu tunti, tämä tapaus kun on selkeästi hitaasti lämpenevää tyyppiä. Kaikki oli hyvin ja mä olin nähnyt oikein. Mies ei meinannut pysyä housuissaan kun oli niin innoissaan ja mä olin ensin hämmentynyt. Mun "olo" oli kokojan ollut väärässä, mä en ole ikinä ollut niin väärässä.Enkä kyllä näin innoissanikaan, sitten viime raskauden.



Meille kesällä on näillä tiedoilla saapumassa tyttö! Tomas saa pikkusiskon! Ja me kaikki  odotetaan malttamattomina tätä prinsessaa syntyväksi! Tää on niin ihanan jännittävää. <3

perjantai 26. helmikuuta 2016

M I K S I

Ai miksi on hiljaista täällä blogin puolella?Miksen ole kertonut jo sukupuolta ja miksi sitä tätä ja tuota.

Olen taas tai ehkä jopa edelleen kipeänä. Lisäksi nukkumatti kurvaa kaukaa ohi jokainen ilta/yö ja nukun pätkittäisesti 2-4 tuntia vuorokaudessa. Kuka tahansa tietää että se ei ole mitenkään päin riittävästi ihmiselle joka normaalisti tarvitsee vähintään 8 tuntia unta yössä. Eikä se 10 tuntiakaan tee pahaa.

Päivät menee aivan puolivaloilla. Välillä en nuku koko yönä, pääasiassa nukun aamulla kuudesta kahdeksaan ja siinä kaikki.
Väsyttää kyllä ihan törkeästi, mutta ei vaan saa nukahdettua ja jos nukahdan herään puolentunnin tai tunnin sisällä ja taas alkaa valvominen kunnes nukahdan toivottavasti uudelleen.


Nyt näyttää kuitenkin taas jo hieman valoisammalta nukkumisen kanssa, sillä viime yönä nukuin ainakin viisi tuntia! Voisin pitää uudelleen syntymis bileet itsekseni, ihan vain tästä syystä.


Olisikohan vaan aika tunnustaa että postaus per viikko alkaa olemaan oikeasti maksimi tässä seuraavien kuukausien aikana. Pakkaaminen, tavaroinen lajittelu ja myynti, selän reistaaminen, jalan toimimattomuus, supistukset, flunssa, päänsäryt, unettomat yöt, työt, kodin pyörittäminen, muuton järjestely, tässä menee pää pyörälle vähemmästäkin. Eikä todellakaan muista mitä piti tehdä ja milloin. Itseasiassa tätä kirjoittaessa muistinkin, että mun piti soittaa ystäväiselleni - ainakin kolme päivää sitten..


Mä lasken viikkoja, laskettuun aikaan, tulisipa se nopeammin! Tai jos nyt saisi vaikka seuraavat kaksi kuukautta pyyhkäistyä nopeasti ohi, niin johan luulisi taas hommien alkaa rullaamaan. Olisi niin paljon haluja kirjoittaa, mutta tällä päällä ei paljon aikaiseksi saa. Sanat, rivit ja kirjaimet hyppii niin ettei tekstistä tahdo saada järkevää sitten millään. :D
Ehkä kirjoitan jatkossa kaiken ensin ruutupaperille, sanelen ja pistän miehen kirjoittamaan puhtaaksi tänne puolelle. Mahtaisikohan se onnistua. 


Ei vaan, on mulla tuolla jo sukupuolen paljastusta varten postaus tehtynä. Vieläkään emme ole sitä paljastaneet isovanhemmille tai sisaruksillemme, joten julkaisen sen kunhan nuo paljastamiset on saatu alta pois, jotenkin. :)



torstai 18. helmikuuta 2016

M U U T T O

Meillä on ollut vuoden verran suunnitteilla enemmän ja vähemmän muutto pois täältä maalta, vaikka mukavaa on ollutkin, niin silti meillä on miehen kanssa ollut ikävä takaisin "kotiin" kaupunkiin. Vaikka täällä on rakkaita, ei täällä ole sittenkään tarjota meille sitä mitä elämältä haluamme. En tiedä, miten paljon kaupunki on ehtinyt tässä ajassa muuttua, löytyykö sieltä sitä mitä haluamme, mutta nyt mennään - avoimin mielin kohti tulevaa. 

Me asuttiin Jyväskylässä noin kahdeksan vuotta, kunnes muutettiin tänne landelle. Kuitenkin ollaan pikku hiljaa tultu vaan enemmän siihen tulokseen, että töitä täällä on liian vähän tarjolla ja harrastus mahdollisuuksia lapsen kanssa on aika vähän loppujen lopuksi. Lisäksi tietysti myös lähenevä synnytys on ollut mielessä. Täältä landelta kun synnytysmatka olisi sen noin 100 kilometriä ja siinä on heittämällä ainakin 85 kilometriä liikaa. 

Eivät nämä tietenkään ole ainoat syyt, mutta syitä ja toiveita tuli niin monta että kirjoittelimme asuntohakemuksia muutamiin paikkoihin.

Kävimme katsomassa asuntoja ja yksi asunto oli se joka iski. Kuitenkin oli kiire päättää ja eräänä perjantai- iltana hylkäsimme asunnon. Samana iltana itseäni jo kadutti kieltäytyminen asunnosta, juteltuani miehen kanssa häntäkin kadutti. Tomas kyseli seuraavana päivänä milloin muutetaan sinne uuteen kotiin, jossa on hieno leikkipaikkakin. Purin hampaita yhteen ja kirosin mielessäni, miksi ihmeessä mä olin sanonut ei. 
Viikonlopun aikana päätimme, että maanantaina soitetaan uudelleen samasta asunnosta ja jos  asunto on vielä vapaana, me otamme sen.

Millainen se the asunto sitten oli? Pieni, kodikas, lämmin, lattiat laminaattia ja seinät tapetoitu siististi, kaappitilaa löytyi kivasti ja vaatehuonekkin oli. Pieni, niin, siihen varmasti kiinnittää huomiota, asunto on nimittäin noin 15 neliötä pienempi kuin nykyisemme, joten se tietää aikamoista karsimista kaikesta ja se karsiminen on ajatustasolla aloitettu jo helmikuun alussa. Olemme tehneet listaa, mitä pitää viedä kaatikselle, mitä myydä, mitä lahjoittaa ja mitkä jutut mahtuvat mukaan uuteen kotiin.

Nykyinen asutomme on talvisin kylmä  ja kesäisin tuskaisen kuuma, ikkunat ja partsin ovi vuotaa ja lattiamatto on ruma kuin piiiiip,  mutta muuten koti on ollut kiva, erityisesti tilava. Talokin on ollut pääasiassa rauhallinen. 

Emme kuitenkaan huudelleet tulevasta muutosta heti,  vaikka tiesimme sen olevan tulossa. Emme halunneet lisätä kenenkään stressiä kertomalla asiasta esimerkiksi läheisille heti. Halusimme yrittää miettiä miten ihmeessä saadaan muuto järjestettyä kun muuttomatka on pitkä, mistä saamme muuttoapua, mistä muutto auton, entäs lapsenvahdin? Ei näihin kuitenkaan vieläkään ole vastauksia. Ehkä ne selviävät vielä myöhemmin. Muutto kuitenkin täytyy hoitaa keskellä viikkoa ja tarvittaessa hoidamme sen sitten vaikka pelkästään omalla autollamme.

Nyt hiljalleen tavaroita on pakkailtu laatikoihin, kaappeja käyty läpi, turhaa karsittu ja edessä on vielä paljon tehtävää jokaiselle viikolle jonka asumme täällä. Lisäksi mulla on tässä ennen muuttoa vielä töitäkin, joten aika vähän voi tehdä vielä. 

Kun kävimme rakenneultrassa 16.2, kävimme myös kirjoittamassa vuokrasopimukset uudesta asunnosta. Joten,  Jyväskylä, täältä tullaan taas! Maitojunalla takaisin parin vuoden jälkeen. Olethan meille suopea, jos emme heti muista miten kaupungissa kuuluu elää. Ja ystävät hyvät! Nyt nähdään sitten useammin! Mulla ei ole muuta kuin aikaa, tulkaa käymään, mennään kahville tai vaikka puistoon ihan mitä vaan!

Ja hei, uudet ystävätkin ovat enemmän kuin tervetulleita, jos sietävät pallomahan kasvattelua ja vaihtuvia mielialoja. 

tiistai 16. helmikuuta 2016

Tyttö vaiko poika - testejä

"Me ollaan tehty kaikkia hauskoja testejä siitä, tuleeko tämä bebe olemaan poika vaiko tyttö.  Nyt kun rakenneultrakin lähenee, ajattelin koota tänne näitä testejä muistiin. Hauska sitten katsoa mikä testi on osunut oikeaan. Mä en edelleenkään tiedä itse, haluanko tietää rakenneultrassa kumpi meille on tulossa, mutta mies haluaa ja on itseasiassa kovinkin malttamaton ollut tässä asiassa. Itsehhän siis vaihdan mielipidettä tästä asiasta useamman kerran päivässä."

Kokosin nämä kaikki yhteen 30.1, mutta unohdin julkaista tämän, joten julkaisen nyt näin myöhässä.

Soodatesti:
Purkkiin ruokalusikallinen soodaa ja pissitään päälle( tai kaadetaan pissaa soodan päälle), jos seos alkaa kuohumaan tai poreilemaan luvassa on poika, mikäli mitään ei tapahdu luvassa on tyttö.

Soodatestin tulos oli tyttö.

Sormustesti vatsan päällä:
Sormus pujotetaan hiukseen/lankaan/ketjuun ja lasketaan aluksi vatsan päälle. Nosta sitten sormus ilmaan vasemmalla kädellä hiuksesta/langasta/narusta roikottaen. 
Sormus tekee pyörivää liikettä, on odotettavissa tyttö.
Sormus alkaa heijaamaan, on odotettavissa poika.

Sormustestin tulos oli  vähän vaikea tulkita, sillä se sekä pyöri että heijasi ees taas. Tyttö/Poika

Punakaali testi:
Keitetään punakaalimehua, ja sekoitetaan 1:1 punakaalimehua ja pissaa. 
Seos on vaaleanpunainen tai punainen, odotat poikaa
Seos on violetti, odotat tyttöä

Punakaalitestin tulos oli tyttö.




Ja vielä perinteinen testi, jonka tein jo Tomaksen odotusaikana.

POIKA


[x] Ei pahoinvointia

[x]Et ole muuttunut ulkonäöllisesti, tai jopa hehkut

[ ]Säärikarvojen kasvu kiihtynyt

[x]Tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia
[ ]Eteenpäin työntyvä masu, raskautta ei havaitse jos katsoo ihmistä takaa päin
[ ]Vauvan sydämmensyke hidas 
[ ]Potkut napakampia ja kovempia 
[ ]Tumma viiva vatsalla, jatkuu navasta ylös päin
[ ]Sinulla on terävä ilme 

[x]Olit yhdynnässä ovulaatio aikaan

[x]Odotat esikoista, tai edellinenkin lapsesi on poika

[ ]Elitte leppoisaa elämän vaihetta lasta tehdessänne

[ ]Kätesi ovat kuivat
[ ]Olet rauhallinen ja hyväntuulinen

[x]Vauvan isä lihoo odotusaikana

[ ]Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät

[ ]Rinnoissa valtava muutos, arat ja turvonneet 

[x] Poika olo
yht.  7/18

TYTTÖ 

[ ]Pahoinvointia raskauden aikana

[x]Kukkiva iho

[x]Olet kiukkuinen

[ ]Ikenet verestävät

[ ]Vauva on kova hikkaamaan
[ ]Vauvan potkut ei kovin rajuja 
[x]Vauvan syke tiheä
[x]Närästys 
[ ]Sinulla on jatkuvasti salaperäinen, lempeä ilme
[x]Vatsasi leviää sivulle
[x]Makean himo
[x]Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiota
[ ]Viiva vatsassa päättyy napaan 
[ ]Edellinenkin lapsesi tyttö
[x]Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne
[x]Kädet aiempaa pehmeämmät
[ ]Rinnoissa ei juuri muutosta
[ ]Tyttöolo
yht.  9/18


"Eli aika tyttöpainotteisia tuloksia, mutta silti itselläni on edelleenkin poikaolo.
Veikkaukset lähipiiriltä on hyvin tyttöpainotteisia. Sanotaanko, että tiedän lähipiiristämme vain yhden ihmisen joka veikkaa tulevaa lasta pojaksi. 


Noh, onko teillä joku näistä testeistä pitänyt paikkaansa? "


Nyt tuosta alusta on muuttunut jokin, nimittäin se että kyllä, me halusimme tietää sukupuolen, mutta ei, me emme halua sitä vielä huudella, edes lähimmille, vaan nautimme omasta pienestä salaisuudestamme hetken taikka toisenkin. Joten pahoittelen, mummit, papat, tädit, sedät ja muut rakkaat, huulemme ovat sinetöidyt toistaiseksi, eikä meiltä saa tätä tietoa irti ennen kuin itse päätämme siitä kertoa.

Ultrakuulumisia tulee hieman myöhemmin, sillä tosiaan, ultra oli tänään 16.2. ja mä olen aivan tööt, Tomaskin nukahti jo kahdeksan pintaan.

Eli siis, luvassa ultrakuulumisia, jossain vaiheessa sukupuolen paljastaminen, sekä yksi toinenkin paljastus. 
Joten, palaillaan ja paljastellaan :D