torstai 31. joulukuuta 2015

Nämä kiinnostivat vuonna 2015

Kylläpä viikko vierähti nopeasti ! Viime postauksen jälkeen olen jatkanut pph:n hommia, sain nostelukiellon kipeiden supistusten takia (rv13+4) ja nyt selkä on vuorostaan luovuttamassa. Onneksi viikonlopulla selkä saa taas vähän enemmän lepoa, vaikka neuvolasta olivat sitä mieltä että nyt sitä saikkua ja sassiin. Täällä vaan ei ihan tuosta noin pääsekkään arvailukeskukseen joten ei sitä nuin vaan töistä olla poiskaan.

Oikeastihhan tulin kirjoittamaan pientä koontia kuluneesta vuodesta. Luojan kiitos, huomenna tähän aikaan eletään jo uutta vuotta.

Vuosi 2015, on ollut todella raskas kaikin mahdollisin tavoin, onneksi mukaan on mahtunut kuitenkin paljon hyviä juttuja ja toivon todella että vuosi 2016 olisi edes pikkiriikkisen parempi.


Mitkä jutut taas blogissa keräsivät eniten kävijöitä? Katsellessani tilastoja muutamia yllättäjiä tuolta löytyi..

Ykköseksi nousi ehdottomasti kertomani raskaus uutiset,  muita paljon lukijoita kiinnostaneita juttuja olivat mm. Perhepäivähoitajan työ, 3-vuotis synttärit, Lapsi ja kuolemasta puhuminen, Pikkukylällä on hyviäkin puolia..


Diy ohjeista suosikkejanne olivat ohjeet heinäseivästikkaisiin ja pallovaloihin.

Kauneus keskiviikoista etsitte eniten kampaus juttuja, myös biozellin testaus postaukset olivat selvästi mieluisia.

Toivottelen teille nyt erittäin hyvää Uutta vuotta!
 Pitäkää huolta toisistanne. Eläkää, nauttikaa ja rakastakaa niin paljon kuin mahdollista! 


Ensi vuonna blogissa on tiedossa  ainakin...
Raskaushömppää - koska kaikki onkin taas uutta ja ihmeellistä,
Diy juttuja - ainakin toivottavasti etenkin sisustukseeen liittyen,
Hiusjuttuja - koska niitä uusia ideoita tarvitsee aina



lauantai 26. joulukuuta 2015

Raskauskaapista purkautuminen (paluu alkuraskauteen 1)

"Raskauskaapista" on nyt siis hypätty ja palailen nyt aivan raskauden alkuviikkoihin muutaman tekstin verran.

"Meillä yritystä oli takana reilut 3-vuotta. Kolmeen vuoteen mahtui tuhottomasti laskemista, ovulaatiotestejä, positiivisia ja negatiivisia raskaustestejä, miettimistä, pohtimista, haaveiden pois heittoa, ahdistusta ja stressiä - etenkin siksi, kun kaikki kyselivät, joko joko? "Oletteko ajatelleet pikkusisarusta Tomakselle?" "Ei ehkä kannattaisi odottaa näin kauaa.". Jnejne. Ne kaikki liibalaabat koskivat aika syvältä ja yritin heittää asian vitsiksi vaikka kotona saatoinkin puristaa tyynyä ja nyyhkyyttää siihen, kuinka epäreilu maailma on. 

Tartuin puhelimeen 12.10 ollessani vanhempieni luona, ja päätin että nyt selvitetään mitä tulisi kustantamaan yksityisen kautta mennessä tutkimuksiin ja hoitoihin. Näppäilin puhelimeen numeron ja kerroin asiani. Päätettiin puhelimessa, että varaan ajan netin kautta kun pääsen kotiin. Jostain syystä en sitä koskaan varannut. 
Alle viikko tuon puhelinsoiton jälkeen koiramme alkoi seuraamaan minua joka paikkaan, jopa vessaan. Ensin en kiinnittänyt siihen huomiota juurikaan, mutta vähitellen aloin miettimään, että mitä jos? Ja kun mieskin huomautti asiasta, niiin.. Kun odotin Tomasta, Layla ei päästänyt minua näköpiiristään kotona. 

Käydessämme saunomassa vanhempieni luona ja toisena pävänä anoppilassa, huomasin korkelle astuessa alavatsaa nipistävän oudosti. Tietysti ajattelin, että nämä ovat nyt merkkejä siitä että naisten vaivat ovat alkamassa. Niiden kun piti alkaa samaisella viikolla. 

Saapui viimein perjantai 23.10, odottelin järkkyjä vatsa ja selkäkipuja kauhulla, tarkistin valmiiksi lääkekaapin sisällön ja laukussa kulki varalta kaikki tarvittava mukana. Tuli ilta ja edelleenkään ei mitään. Aloin pohtimaan kaikkea aiemmin kertomaani, vatsan nippailu, koiran käytös, tisseihinkin sattui esimerkiksi halatessa ja  huomasin että olin ollut väsyneempi, kolmen tunnin päiväunet olivat taas tulleet elämääni mukaan ja silti yöllä sain nukuttua. Kaivelin kaapista ensin ovulaatiotestin, joka tarttui ensimmäisenä käteen, se näytti vahvaa plussaa. Vahva plussa silloin kun naisten vaivojen piti alkaa? Hah. Etsin vielä raskaustestin ja tein sen. 
Odotin ja odotin. Tosi hailakka viiva ja iltapissa. Päätin että odotan maanantaihin ja teen uuden testin. Sillä enhän minä voi tulla raskaaksi. Puhuttiin miehen kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että ehkä se onkin viivanpaikka. 

Tulee lauantai, ollaan hengailtu Tomaksen kummitädin kanssa, tehty ruokaa ja tehdään lähtöä anoppilaan. Ravaan jatkuvasti vessassa. Tuumaan miehelle autoon istuessa, että nyt muuten mennään kaupan kautta. Kävelen suoraan hakemaan raskaustestin ja kassan kautta tungen sen suoraan laukkuun. Autossa avaan paketin, laitan testin housujeni taskuun. 
Enhän minä osannut odottaa, hörppään autosta vettä pariin otteeseen menemme porukalla sisälle ja livahdan vessaan. En osaa olla oikein mitenkään päin, minuutit on pitkiä ja "pelkään" jääväni kiinni testin teosta. Sovimme jo kolme vuotta sitten miehen kanssa, että raskaudesta ei hiiskuta kenellekkään, ennen kuin ollaan "turvallisilla" vesillä. Eli raskaus on kestänyt yli sen 12 viikkoa.
En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, tulee aivan jäätävän suurin tunneryöppy kerralla. Yritän olla sanomatta mitään. Mies katsoo kysyvästi ja minä nyökkään. Kaksi viivaa, meille tulee ehkä vauva, jos kaikki sujuu hyvin. Seuraavat tunnit anoppilassa tuntuvat pitkille, kun asiasta ei sen enempää voi puhua. Iltakin menee aika hiljaksiin, sillä Tomaksenkaan kuullen ei voi asiaa pohtia. Herra kun kertoo kaiken mummoille ja muille. 



Tomas nukkuu, sisko soittaa minut lenkille, meinaan oksentaa. Kipitän ulos, tekee mieli paljastaa asia siskolle, mutta olen hiljaa. Toisella kertaa sitten, odotetaan vielä ainakin kahdeksan viikkoa. Tulee muuten hemmetin pitkät kahdeksan viikkoa! Tulen kotiin ja tuuletan mielessäni, pystyin pitämään suuren salaisuutemme. Pystyn siihen varmasti jatkossakin.
Voinko mä todella olla raskaana? Miten tää on mahdollista? Miten onnekas mä olenkaan! Miten onnekkaita me ollaankaan! Tää on super hienoa. "


Ja tässä vaiheessa jo pahoittelen, että jouduin ihan alkuviikkoina muutamalle ihanalle sanomaan "Ei, en ole raskaana", ette uskokkaan kuinka mielelläni olisin teille kaikille kertonut heti. <3

tiistai 22. joulukuuta 2015

Kell' onni on, se onnen kätkeköön ?

Huomisen työpäivän jälkeen mekin pääsemme rauhoittumaan joulun viettoon. Ennen sitä halusin kuitenkin tulla jakamaan teille pari kuvaa. Voin kertoa että pää kolmantena jalkana juokseva lapsi on vaikea saada pysähtymään kuvaamisen ajaksi, vielä vaikemapaa on kuitenkin saada lapsi lopettamaan irvistely. 




Lueskelin tuossa eilen Eino Leinon tekstejä. Olen kuitenkin kovasti sitä mieltä, että onneaan ei tarvitse kätkeä, ei ainakaan loputtomiin. Me kätkimme omaa onneamme usean viikon ajan.





Mikäli kaikki sujuu hyvin, ensi kesänä Tomaksesta tulee isoveli.

Olen kuunnellut iltaisin pienen sydämen jumpsutusta, kurkkinut varhais ultrasta useampi viikko sitten saatuja kuvia ja miettinyt, kasvatanko oikeasti uutta ihmistä sisälläni.

Tänään käytiin ultrassa ja kaikki on hyvin. <3






sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Hittilahjan metsästystä

Lueskelin tuossa eilen automatkalla keskisuomalaisen juttua hittilahjoista ja siitä kuinka osa ihmisistä ajaa satoja kilometrejä hittilahjojen perässä. Kuulostaa ehkä hullulta?

Meillä kuten varmasti useassa muussakin kodissa on Ryhmä Hau, toivottu juttu. Erityisesti tietysti vielä Ryhmä Haun vahtitorni. Siitä on puhuttu päivittäin jo ties kuinka kauan ja se oli ensimmäinen toive pukillekkin. Koko kuukauden Tomas on pohtinut, tuokohan pukki hänelle vahtitornin..Viimeksi tänään, ennen nukahtamista.

No tokihan pukki sen tuo. Päätin, että tuo lahja hankitaan sitten vaikka mikä olisi. Ajoimme yhteensä noin 400 kilometriä saadaksemme tuon toiveen toteutettua. Saimme päivän kuorman viimeisen kappaleen. Hetki myöhemmin, olisi ollut jo myöhäistä. Onneksi olimme ajoissa liikkeellä.



Kyllä se pukki tuo muutakin, mutta ne muut lahjat jääköön paljastamatta. Meidän makkarin yläkaapit pursuaa paketeista, osa on ollut pakko jemmata muuallekkin..Itsellenikin on ollut hyvin vaikeaa pitää näppejä erossa miehekkeen minulle ostamista lahjoista. En siis tiedä mitä niissä on, mutta kovasti tekisi mieli vähän raottaa lahjapaperia.


Oletteko te käyneet kauempaa hakemassa jotain tiettyä lahjaa? Mitä teillä toivottiin lahjaksi? Ehkä muutakin kuin maailman rauhaa, rakkautta ja onnea?

perjantai 11. joulukuuta 2015

Tsaijaijai

Ihana kylpylöinti ja shoppailu reissu on takana, samoin rauhallinen itsenäisyyspäivä. Joululahjatkin on viimein kaikki hankittu ja paketoitukkin.

Lähdettiin viime viikon torstaina Kuopioon ja suunnattiin suoraan shoppailemaan, illasta suunnattiin kylpylöimään Rauhalahteen ja seuraavana aamuna aamupalan jälkeen taas suunnattiin shoppailemaan. Lopputulos oli se, että auton takakontti oli kattoa myöten täynnä ja viimeiset ostokset piti sijoittaa jalkatilaan. Ajomatkoilla molempiin suuntiin oli järkyttävän huono keli, mutta selvittiin kunnialla kotiin saakka.

Joulukuu on kiireisen kiiretön ja päätin nyt suosiolla ottaa aikaa ihan vain perheelle, joten kirjoitustahtikin pysyy laimeana ainakin tämän loppu vuoden. Facebook kuitenkin alkoi jo huomauttelemaan, kun en ole kymmeneen päivään julkaisut blogin fb-sivuilla mitään ja ajattelin nyt olevan jo korkea aika tulla ilmoittamaan, että hei, hengissä ollaan!
Onko tämä nyt sitten blogin kohdalla lopun alkua? Ehei, ei ole, ei ainakaan tähän tietoon, sillä kyllähän tässä parina rauhallisena iltana on ruutuvihkoon ehtinyt kirjoitella ideoita ja ajatuksia blogin osalta ensi vuodelle.

Miksi olen sitten ollut kirjoittamatta? No, ei ole ollut inspiraatiota istua koneella. Olen jännittänyt labrojen tuloksia ja nyt kun sekin murhe on pyyhitty yli voi huokaista. Ilmeisesti stressasin nuita kokeiden tuloksia sen verran, että nyt kun se stressi pyyhkiytyi pois, pääsi päänsärky yllättämään. Mulla siis selvitetltiin hieman mistä aiempi punasolujen paljous johtuu, aletaanko hoitamaan "vaan kuivaa ämmää" vaiko lähdetäänkö "tyhjennyksille" säännöllisesti vai tutkitaanko vielä lisää. Tän päivän tietojen mukaan, oon vaan kuiva ämmä, joten nesteytystä, nesteytystä ja nesteytystä, niin pitäisi kaikki kummalliset olot lähteä. Huh! 

Seuraavat kolmisen viikkoa taitaa oikeastikkin olla jokseenkin kiireiset, sillä pitää ehtiä käydä monessa paikassa vielä, onneksi osa joululahjoista kuskattiin jo eilen, niin ei tule niiden kanssa kovin kiirus. Lisäksi ennen joulua(ja sen jälkeen) on taas pieni pätkä töitä.

Joten.. On ihan mukava vaan olla ja möllöttää. Pus.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Tervetuloa Joulukuu!




Tervetuloa joulukuu, johan sua onkin odotettu! Joulukalenterin ensimmäinen luukku on avattu jännityksellä ja ulkona sataa lunta.

Tämä viikko on täynnä kaikkea kivaa, tiedossa on ainakin rentoutumista, shoppailua, kylpylöintiä, lahjojen paketointia, leipomista ja ulkoilua. Ai niin ja pari tilaus havukranssiakin on tehtävä jo tänään, ettei unohdu.

Outoa, pieni ihminen odottaa joulua hurjasti tässä vaiheessa, itsekkin tekisi mieli koristella koko koti. Sitten kuitenkin jo kuun lopussa kaikki kerätään takaisin laatikkoihin ja alkaa taas melkein vuoden mittainen odotus.

Joko teillä on laitettu kotiin joulukoristeita? Onko lahjat hankittu?