perjantai 27. marraskuuta 2015

Pimeyttä ja joulukadun avajaisia

Hitsin ihanan kamala piemeys! Meillä herättiin vielä alkusyksystä 05-08 välillä ja nyt nukutaan kevyesti tuonne kymppiin saakka. Päivästä on kadonnut siis enemmän tunteja ja ulkona on vain märkää ja pimeää. Ehdittiin me onneksi yksi örkkikin rakentaa, vielä silloin kun lunta oli. Nyt se taitaa olla aikamoinen läjä vain tuolla takapihallamme.



Tänään pyörähdettiin joulukadun avajaisissa koko perheen voimin. Tomas moikkasi joulupukkia alku jännityksen jälkeen ja pyöräytti myös onnenpyörää. Rakettejen paukkeesta jätkä ei taaskaan tykännyt, oma mokani, kun unohdin kuulosuojaimet. Reppana kun on aika herkkää poikaa koville äänille edelleen.  Toisin, oli se ilmanpainekkin vissiin vähän kovempi yhdessä välissä kun parilla autolla lävähti varashälyyttimet päälle eri parkkiksilla.

Mä olen käynyt joulukadun avajaisissa tällä kylällä penskasta asti, toki opiskeluvuosina taisin skipata ne, mutta kuitenkin. Harmittaa parikin juttua jotka on muuttunut tässä välissä.

Ennen kohokohta oli ensinnäkin se lumi, jota ei ole vuosiin ollut avajaisten aikaan ja johon nyt ei pieni ihminen paljon voi vaikuttaa. Mutta hitsit, että oli kivaa kavereiden kanssa riehua hangessa sellaisena metrimatona.

Toinen juttu on se, että vanhoina hyvinä aikoina (joo oli pakko kirjottaa noin) jouluvalot sytytettiin joulukadunavajaisissa ja se jos jokin oli pienestä ihmisestä siistiä. Nyt jouluvalot on palaneet jo jonkin aikaa. Ja joo, toki ne sammutettiin siksi aikaa, kun raketit ammuttiin ja sytytettiin uudestaan heti rakettejen ampumisen jälkeen. Kuitenkaan siinä ei ollut sitä THE juttua.

Onneksi kuitenkin tällä pikku kylällä vielä joulukadun avajaisia järkätään! Sekään kun ei ole itsestään selvyys. Toki enemmänkin aktiviteettia ympäri vuoden saisi olla tarjolla.


Muksuilla näytti olevan kivaa, oli joulupukkia ja mörkömaan asukkejakin paikalla. Joten se lienee asiassa tärkeintä! Nyt sitten odotetaan ensi kuuta ja mietitään kuumeisesti löytyykö se joulufiilis ehkä lahjoja paketoidessa vai hyppäisikö se esiin joulukalenterin ensimmäisestä luukusta. :)


maanantai 23. marraskuuta 2015

Tauti selätetty!

Marraskuu ei ole ollut kaikista paras mahdollinen. Ei blogin kannalta, ei kodin kannalta, ei terveydellisesti, eikä muutenkaan. Mutta jotain positiivista kuitenkin täytyy etsiä ja se on ehdottomasti rauhalliset yhdessä vietetyt päivät, käpertyen sohvalle peiton alle.

Meillä alkoi Lokakuun lopussa flunssa kierre. Mulle nousi korkeampi kuume, joka veti olon aivan veteläksi useammaksikin päiväksi. Seuraavaksi Tomakselle tuli ihmeellinen kolme viikkoa kestänyt flunssa, jolloin hänellä oli satunnaisesti kuumetta ja sitten taas parina päivänä ei, kunnes taas kuume nousi.

Nyt kuitenkin viime viikon loppupuolella kuume nousi korkeammaksi ja poika oli välillä kovinkin "veltto". Kuumemittari näytti parhaimmillaan päivittäin  39,9 astetta, vähimmillään kuume taisi olla 38 pilkku jotain, vaikka lääkettä annettiin säännöllisesti. Tätä kesti neljä taikka viisi päivää.

Mähän tietysti olin huolesta sekaisin, valvoin öitä, pistin herätyskelloa varulta soimaan parin tunnin välein ja herättelin Tomasta ottamaan keskellä yötä lääkettä.

Käytiin sitten päivystyksessä lääkärillä ja aika oli kevyet kaksi tuntia myöhässä. Lopulta mun oli pakko pyytää että saisin mitata Tomaksen kuumeen, kun aulassa poitsu taas "veltostui" ja kotona oli  lääke otettu muutama tunti sitten. Kuume oli taas noussut 39,6 asteeseen ja saatiinkin sitten lääkettä. Lääkärille päästiin myöhemmin ja en voi kehua.

"Onko teillä tiedossa, onko lapsen vanhemmilla astmaa?"
Anteeksi mitä?! Mitä hittoa vanhempien astma tähän vaikuttaa, mietin.
"Kyllä on tiedossa, pojan isällä joka on tuossa vieressä, on rasitusastma todettu muksuna"

Ja lopulta lääkäri totesi, että pojalla on kuumetta.
Kas kummaa, sitähän mä en tiennytkään etukäteen. Turha reissu, turhaan joutui poika kipeänä istumaan autossa pitkään ja odottelemaan lääkärille pääsyä.

Mutta nyt, yksi kuumeeton päivä takana ja toivottavasti tää tauti ei uusiudu heti kenelläkään meistä!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

"Onko tuolla niitä pahoja ihmisiä?"

Mikä tätä maailmaa vaivaa? Ei paljon hetkauta itseä enää otsatukan kasvun loppuminen tai sotkuinen keittiö. Joka päivä selaan kännykällä uutisia, ennen salkkareita katsotaan seiskan uutiset ja joka päivä jotain sairasta on tapahtunut.

Tomas katsoo myös näitä uutisia ja kysyy:
 "Äiti, onko tuolla ollut niitä pahoja ihmisiä?"
Olen hiljaa ja mietin..
Niin, pahoja ihmisiä. Ei sitä kai osaa muuten muotoilla, juuri niitä. Viimein vastaan, että kyllä, mutta maailmassa on paljon hyvääkin.

Me sitten ollaankin puhuttu asiasta paljon, maailma on iso paikka ja tänne mahtuu hyviä ja pahoja ihmisiä. Kaikki toivovat varmasti että hyvyys voittaa. Niin myös tuollainen kolme vuotias. 




Myöhemmin kuitenkin palataan leikkimään ja tehdään autoille hyppyreitä, muovaillaan ja piirretään. On upeaa katsoa, miten toinen osaa nauttia ja iloita kaikesta pienestä ja suuresta, murehtimatta maailmaa. 

maanantai 16. marraskuuta 2015

DIY: Havukranssi


Olen väkertänyt näitä kransseja, kuten taisinkin jo jossain postauksessa mainitakkin. Nyt olen pitänyt taukoa melkeimpä pari viikkoa, sillä sormet meinasivat hieman tykätä huonoa jatkuvasta havujenkäsittelystä. Tein näitä suunnilleen 3-5 illassa ja tietysti ilman käsineitä. 

Ylhäältä näkee miten kranssi lähdetään tekemään. Vaikein kohta itselleni on kranssin päättely ja siitä ei edes löytynyt kuvaa. Nämä ovat yllättävän helppoja toteuttaa kunhan on saanut tehtyä pari harjoittelu kappaletta ja näkee itse millainen tyyli silmää miellyttää. Itse tykkään että kranssi on muhkea ja ensimmäiset kranssini olivat lörtsöjä, joten purin ne. 
Pohjana käytin pajusta tehtyä rinkulaa. Tähän kannattaa laittaa useampi pajunoksa rinnakkain, niin rinkula pysyy jämäkämpänä.

Ohje:
-Muotoile pajusta haluamasi kokoinen rinkula.
-Leikkaa havut 10-15cm pitkiksi ja pinoa 5-8 oksan nippuihin.
-Kieritä rautalanka kiinni pajuista tehtyyn rinkulaan ja ala kiinnittämään oksa nippuja siihen.
-Kiinnitä aina 1-1,5cm verran oksanippuja päällekkäin.
-Päättele kranssi ja tee taakse ripustuslenkki. 
-Koristele halutessasi.

Näitä tein/teen siis myyntiinkin asti, sillä periaatteella että Tomas saa tuotot. Hyvin näitä onkin mennyt kaupaksi ja partsilla on yksi oikein muhkea yksilö, joka on ns. testikappale ja kokeilen kauanko se säilyy ulkona. Nyt neljän viikon aikana se on säilynyt täsmälleen samanlaisena.


keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Treffeillä

Kävin eilen treffeillä pitkästä aikaa. Siitä on jo kauan kun viimeksi olen ylipäätän treffeillä käynyt, nämä treffit olivat kummankin osapuolen ekat. Kävin treffeillä elämäni miehen kanssa, sen pienemmän ja nuoremman. Nimittäin Tomaksen kanssa, oman pikkumuruni. Toki meillä oli mukana myös esiliina, Tomaksen täti.

Jäimme eilen Tomaksen kanssa kaksin kotiin ja päätettiin tehdä jotain erilaista, sellaista mitä ei ennen ole tehty. Ollaan pikku hiljaa parannuttu flunssasta, niin ei haluttu jäädä vain kotiin. Soitettiin ensin Tomaksen tädille ja vaihdettiin odotellessa makkarissa järjestystä. Sen jälkeen suunnattiin ulos syömään. Jälkkäriksi Tomas sai jäätelöannoksen. Ihka ensimmäisen jäätelöannoksensa.

Oli mukavaa ja rauhallista. Tomaksen kanssa en ole ulkona käynyt syömässä aiemmin ja nyt Tomas sai lisäksi elämänsä ensimmäisen tilatun jäätelöannoksen. 
Poika oli niin kiitollinen ja onnellinen. Ja vain yhden jäätelöannoksen takia. Ajattelinkin, että tämä kerta ei jää viimeiseksi. 




torstai 5. marraskuuta 2015

Karhuemo sairastaa

Tässä mä makoilen sohvalla. Kuume huitelee korkeammalla kuin tavallisesti. Multa ei lähde edes ääntä kunnolla.

Tänään mulla olisi työhaastattelu ns. unelmaduuniin. Mä olin super innoissani kun kirjoitin hakemuksen tuohon firmaan. Mietin jo samana iltana, että voisinkohan soittaa hakemuksen perään. Hypin ja hihkuin, koska tiesin että olisin loistava tuossa työssä. Tai en loistava, vaan mahtava!

Ja nyt, mä makaan sohvalla ja mietin, miten saan ilmoitettua haastattelijalle, etten pääse tulemaan. En yksinkertaisesti ole kykenevä istumaan montaa tuntia putkeen autossa ja olemaan skarppina. Eikä haastattelussa oikein pelkällä kehonkiellelläkään pärjää.

Tekstari tuntuu tyhmälle, samoin sähköposti, eli soittaa pitäisi, mutta miten soitat kun ääntä ei lähde kunnolla? Ehkä myöhemmin olisi hieman paremmat mahdollisuudet puhelimessa puhumiseen.

Nyt palaa parempaan asentoon ja laitan silmät kiinni. Toivottavasti te olette pysyneet terveinä!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Äiti kysyi, Tomas vastasi

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
-  Että se rakastaa mua ja pitää olla kiltisti.
2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
- onnelliseks, no isi ja minä ja kaikki leikit.
3. Mikä tekee surulliseksi?
- hehehehee, paha mieli.
4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
- et saa mitenkään, hähähähähää, saat hyvin ainaki kutittamalla.
5. Millainen äitisi oli lapsena?
- öö, no ainaki kaks vuotias.
6. Kuinka vanha äitisi on?
- Vanha olet, oot mun kaa kolme.
7. Kuinka pitkä äitisi on?
-  Korkee.
8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
- Haluut leikkiä.
9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
- Siivoo.
10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin mistä syystä?
- Ei mitään väliä.


11. Missä äitisi on tosi hyvä?
- mussa, hiekkalaatikolla, tekemään juttuja
12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
- Ei oo... Mitä?
13. Mitä äitisi tekee työkseen?
- Leikit mun kaa.
14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
- Pastaa ja öööö... mitäs täällä on....
15. Miksi olet ylpeä äidistäsi? 
-  minä, no ku sää oot tommone.
16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
- Sinä voisit olla  sinä
17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
- öö öö, voitais tehä öö, sitte me leikitään sillä tavalla. Maalataan ja piirrettäis ja HEI muovaillaanko?
18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
- housut ja paita
19. Mitä eroa teissä on?
- Mä en oikee tiiä, mulla särkee tätä otsaa.
20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
- Tiiän vaan, sää rakastat mua aina vaan.
21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
- Tuo. (Sohvan divaaniosan nurkka, joka on nimetty mun paikaksi :D )


Nää kysymykset oli huippuja, vaikkei tuo herra kolme vee jaksanut hirveesti keskittyä - koska pikku kakkonen. :)