maanantai 5. lokakuuta 2015

Tarvitseeko lapsen tietää rahasta?

Tarvitseeko lapsen tietää rahasta - se on kysymys, jota olemme pyöritelleet satunnaisesti?
(Mietin nyt lähinnä tällaista 2½-3½ - vuotiasta lasta tässä tekstissä.)


Yksi asia lisää, josta olemme huomenneet miehen kanssa olevamme samaa mieltä, on rahankäytön opettaminen lapselle. Mitä siitä taas voi ja kannattaa opettaa ja missä vaiheessa? En tiedä, mutta pääasia on, että jossain vaiheessa ennen teini-ikää lapsi ymmärtää rahan käytöstä edes jotakin.

Nyt kun Tomas osaa jo esittää toiveitaan ja halujaan pääsimme miettimään milloin ja miten tähän löytyisi sopiva tapa. Tomas on kuitenkin kohta vasta/jo kolme.

Meillä kotona Tomas saa kuukausittain rahaa säästöpossuunsa. Lisäksi hän saa silloin tällöin rahaa myös isovanhemmiltaan ja isoisovahemmiltaan ja näin hänellä on omia säästöjä. Usein isomummot ja ja -papat tuumaavat että "käy ostamassa vaikka herkkuja", mutta itse koen, että herkkupäivä on se päivä kun herkutellaan ja ne herkut voimme me vanhemmat kustantaa, näin jää pojalle enemmän rahaa säästöönkin. Tomas myös itse tiedostaa, että hänellä on säästöjä joita hän saa käyttää ja säästöjä joita hän ei saa käyttää vielä.
Tiesimme, että olemme lähdössä lähiaikoina Tuuriin, joten siinä oiva väli opettaa hieman rahankäyttöä lapselle. Tomaksen leikki rekka hajosi noin pari kuukautta sitten ja jätkä on ollut siitä asti kovin pahoillaan, aina kun on asian muistanut. Sovimmekin sitten, että hän saa ostaa itselleen uudeen omilla rahoillaan.

Juttelimme yhdessä ensin, millaisen rekan poika toivoo löytävänsä ja laskimme mukaan 50€ rahaa Tomaksen pikkuruiseen lompakkoon. Sovimme, että se rekka on nyt sitten se THE juttu, joka sieltä ostetaan. Muita leluja saa katsella, mutta niitä ei tällä reissulla osteta ja tämä oli pojalle ihan ok.


Tuurissa käydessä Tomas olisikin halunnut tukkirekan, autonkuljetusrekan, työkoneiden ja pikkuautojen lisäksi ryhmä hau rompetta sekä minions juttuja. Mikä yllätys?

Keskustelimme  sopimuksestamme Tomaksen kanssa tovin, laskimme yhdessä rahapussissaan olevia rahoja ja kerroin paljonko niistä menee mihinkin leluun ja paljonko rahaa jää. Tomas valitsi lopulta pienen bensa rekan ja oli selvästi tyytyväinen omaan valintaansa. Rahapusiin jäi suurin osa rahoista vielä ja kaikki oli jännää.


Terve suhtautuminen rahan käyttöön on tärkeää opettaa lapselle. Me ajattelimme hoitaa asiaa näin ainakin alkuun.

Miten ja milloin teistä se on parasta tehdä? 




5 kommenttia:

  1. Kyllä meilläkin on opetettu ihan pienestä asti raha asioita. Tai sillee, et ei voi just ostaa mitä sattuu kun raha ei kasva puussa. Ja joskus tyyliin kun lapsi vinkuu esim pizzaa niin oon kertonut et ne on niin kalliita ettei niitä voi joka päivä ostaa, että ennemminkin sellasta herkkua. Ja sillee et mitään ei saa hajottaa, ku uudet maksaa. Samoin tyyliin et autojen lähellä ei oleskella, kun autot on tosi kalliita ja maksaa erittäin paljon jos niihin tulee esim naarmuja. Mut rahasummia meillä ei kuitenkaan vielä tajuta kun ei osaa laskea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa oikein toimivalta tavalta. Meilläkin samoja juttuja opetettu. :)

      Poista
  2. Meillä ei vielä ole rahan käyttöä opeteltu, mutta meillä tytöt ovatkin vasta 1v 10kk ja 7vk :D Aleksin kanssa ollaan kyllä sovittu, että koskaan ikinä ei lasten kuullen ainakaan puhuta rahahuolista jos sellaisia joskus eteen tulisi. Lapsen ei mun mielestä koskaan pidä ajatella, että vanhemmilla on rahahuolia.

    Meillä myös Evelyn tietää, että hänelle säästetään rahaa ja välillä saakin omalla rahalla käydä jotakin ostamassa. Toki ei hän siitä vielä ymmärrä. Mun mielestä noin kolme vuotiaalle, ketä jo oikeasti ymmärtää ja osaa puhua jonkin verran, voi kertoa, että hänellä on omaa rahaa ja yhdessä vanhempien kanssa niillä voidaan aina joskus jotakin kivaa hänelle käydä ostamassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihan nuin pienille tarvitsekkaan opettaa! :)
      Ja oon kyllä täysin samoilla linjoilla sun kanssa nuista rahahuolista, ne ovat sellaisia joista lapsen ei tarvitse huolehtia. :)

      Poista
    2. Meillä on myös periatteena, ettei rahahuolista puhuta lapsen kuullen. Siis toki voidaan päivitellä hintoja ja puhua siitä, minkä verran mikäkin maksaa, mutta palkoista ja siitä, onko johonkin varaa, ei pojan haluta tietävän. Tämä pitkälti siksi, että itse olen lama-ajan lapsi ja edelleen muistan sen, kuinka kannoin jo pienenä huolta, riittääkö perheen rahat ja mitä sitten, jos ei riitäkään.

      Toisaalta halutaan kyllä myös opettaa rahan arvo. Neljävuotias jo tajuaa, että äiti ja isi käyvät töissä, jotta meillä on kaikki tämä, mitä on, ja että voidaan vaikka matkustaa ja syödä ulkona. Meillä shoppaillaan melko vähän ja lähinnä tarpeeseen eikä kauppareissulta mukaan tartu ex tempore -leluja. Toisaalta sitten joskus erityistilanteessa jotain kivaa voikin saada, ja esimerkiksi synttärilahjaksi saamiensa rahojen (niiden kanssa kun puhutaan aika pienistä summista) käyttöä nelivuotias saa miettiä itse. Tavaran haalimisen lisäksi ollaan tosin haluttu opettaa pojalle myös kierrätystä ja sitä, että välillä voi myös luopua asioista, jotta voi saada joskus jotain uutta tilalle.

      Poista

Haleja <3