maanantai 12. lokakuuta 2015

Kun äiti hieman säikähti

Eräänä aamuna heräilin rauhassa, kun sain silmäni auki, huomasin että mies on vieressä, Tomasta ei näy missään, eikä hän ole käynyt herättämässä. Alan jo panikoida sängyssä, mielessä vilahtaa kaikki mahdolliset pahat asiat joita olisi voinut käydä. Onhan poika hengissä? Muistinko laittaa eteisen hakalukon kiinni? Entä parvekkeen? Onhan lieden nupit irti?  Huomaan, että ulkona on turhan valoisaa, kaivan kännykän ja kello on yli yksitoista. Isompi PANIIKKI.

Hyppään salamana sängystä kierrän kaikki huoneet, poikaa ei näy missään. Karjaisen miehen hereille panikoidessani. Käyn uudelleen tarkastamassa pojan huoneen, joka on pimennysverhon ansioista täysin pimeä. Peitto heilahtaa hieman ja valoa näkyy peiton alta. Pulssi tasautuu. Se on hengissä! Se on kotona! Mä en enää ikinä nuku.

Kurkkaan peitonalle ja Tomas katsoo kasvot suklaassa naureskellen. "Äiti mä vähän maistoin tätä suklaata ja kato löysin nyt tämän lampun!". Jestas. Jokapaikka suklaassa, mutta pikkumuru hengissä.

Aloin miettimään mistä se suklaa on tullut, muistin että kirjahyllyn päälle oli jäänyt edellisellä viikonlopulla puolikas suklaalevy. Mietin, miten ihmeessä Tomas sen on saanut. Se selvisi samalla sekunnilla kun kävelin takaisin olohuoneeseen. Kirjahyllyn edessä oli kaksi vanhaa nahkaista rahia nostettuna päällekkäin. Ovela jätkä, mutta kyllä näytti sen verran vaaralliselle viritelmälle, että rahit lähtivät meiltä jäähylle.



Mä en ole pitkään aikaan säikähtäyt noin paljon. Sillä a) uniongelmieni takia en juurikaan nuku kunnolla edes aamuisin . b) Tomas tulee aina aamulla herättämään c) Jos emme heti nouse, Tomas menee joko katselemaan tv:stä lastenohjelmia ja laittaa valot joka huoneeseen TAI tulee leikkimään autoilla viereen. 

Onneksi mitään ei ollut sattunut, toki koko jätkä oli suklaassa, samoin lakanat, mutta se ei haitannut. Tästä viisastuneena, mulla on jatkuvasti herätyskello soimasssa aamusin viimeistään 9.30. 

Nyt tämä jo naurattaa mutta sen pari minuuttia olin täysin paniikissa. Voitte vaan uskoa, että oli multimaalinen paskamutsi-fiilis. :D 

2 kommenttia:

  1. Voin samaistua :D Meillä kerran päikkärit aikoinaan venähti, ei oltu herätty herätykseen ja poika oli hävinny sängystä! Huh, onneks löyty vaan olkkarista mut kyllä säikäytti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks löytyi sielläkin! :D Kyllä pikkusen kauhistutti tuolloin, mutta onneks ei mitään kamalampaa tapahtunut. :D

      Poista

Haleja <3