tiistai 29. syyskuuta 2015

Touhuja

Huh hei, viikonloppu vilahti silmissä ja tänään on selkeästi viikon toinen maanantai. Viikonlopulla olimme auttamassa muutossa ystäväämme niin lauantaina, kuin sunnuntainakin, mutta niin vain ystävä käänsi uuden sivun elämässään ja se uusi koti on ihana. Odotan vaan, milloin ehditään porukalla mennä hengailemaan sinne!

Meillä sitten vietettiin eilen maanantaina, lauantaita. Lauantaisin meillä on perinteinen perhepäivä. Tehdään paljon kivoja juttuja yhdessä ja illasta katsomme yhdessä elokuvan. Nyt kun koko leffakaappi on käyty läpi miljoonaan kertaan, eli vuorosanat osaa jo ulkoa, ollaan käyty lainaamasa lauantaille aina kirjastosta dvd. Viimeisin Tomaksen valinta oli Ella ja kaverit-dvd, jonka hän jaksoikin katsoa kokonaan.






Tänään kävimme metsäretkellä ja keräilimme mukaan hieman askarteluun ja astelelmiin tarvittavia juttuja. Tällä kertaa kävimme ihan eri suunnalla kuin tavallisesti, niin oli jokaisella vähän tutkimista, kun ympäristö on vieras. Tuntuu kuin ei oltaisi tehty mitään koko päivänä, vaikka kuitenkaan kotona ei olla vietetty kuin muutama tunti tänään..

Nyt illasta olen kasannut taas vaihteeksi kolmen viikon ruokalistoja ja tämä tökkii aina yhtä paljon, mutta sain kuin sainkin kolmen viikon listat tehtyä, huomioiden kaikki meidän nirsoilut, jotka eivät oikein osu yksiin.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Onnea on..



Onnea on, nukkua kahden rakkaimman keskellä, vaikka siinä tulisi kyynärpäästä silmään.

Onnea on, kun joku herättää sinut aamulla suukotellen
Onnea on, kun saat nukkua pitkään tai herätä hyväntuulisena aikaisin
Onnea on, pienet hetket
Onnea on, hymyt, halit, yhteinen tekeminen.
Onnea on, oma perhe ja omat ystävät.

Toissa yönä en saanut unta. Kuuntelin tuhinaa, silitin hiuksia ja annoin suukon otsalle. Tomas nukkui meidän vieressä pitkästä aikaa ja pelkään aina että poika tippuu sängystä. Noh, tippui nytkin, kahdesti ja meinasi vielä jatkaa uniaan lampaantaljalla. Nostin viereen ja siirryin itse jalkopäähän.

Mietin muutaman tunnin aikana kuluneita vuosia, opittuja juttuja, onnistumisia, virheitä ja harkittuja asioita. Tulin siihen tulokseen, että onneksi kaikki on tehty. En muuttaisi mitään. Huomasin taas olevani onnellisempi kuin luulin, onnellisempi ja onnekkaampi. 

Valitan helposti, vaikka kaikki olisi hyvin. Kaikki on loistavasti, elämä hymyilee ja vaikka se potkisi naamaan, hymyilen silti sille takaisin. Hymy tarttuu, niin nuo viisaammat ovat kertoneet.

Illat ovat pimentyneet, sää on kostea. Olen tehnyt paljon asioita joista nautin. Askarrellut, rakennellut, viettänyt laatuaikaa miehen kanssa, leikkinyt, leikkinyt ja leikkinyt hieman lisää. Olemme tehneet retkiä perheen kesken, lukeneet paljon kirjoja. 
Eilen heiluin viikatteen kanssa ja nauroin, koira pyöri kirjaimellisesti paskassa ja autossa haisi siksi niin pahalle, että jokainen meistä yökkäili. Kotiin tullessa lähdin kävelylle ystävän kanssa. Oli parasta. Kiitos.


Ai niin, huomasin myös keskiviikkona, että ensimmäinen blogiteksti on kirjoitettu 21.9.2011, blogi vietti siis tuolloin synttäreitä, enkä edes huomannut ! Tuo teksti kuten monet muutkin tekstit alkuajoilta on piilotettuna, mutta muistojahan nekin ovat. Hyviä sellaisia.


keskiviikko 23. syyskuuta 2015

DIY pallovalot (+ohje)

Mä olen ihaillut just niitä pallovaloja jo pitkään, en kuitenkaan halua ostaa niitä valmiina vaan aion ainakin yrittää tehdä ne itse. Ajatuksena on tehdä yhdet Tomaksen huoneeseen ja yhdet aikuisten makkariin, ehkä muuallekkin jos ne onnistuvat.

En malta odottaa siihen saakka, että kaikki olisi valmiita, joten nyt tulee hieman keskeneräisistä, ensimmäisistä kokeiluista juttua.

Kokeilin tehdä pallot sekä paperinarusta, että ompelulangasta. puuvillalanka tai villalanka ovat ihan yhtä hyviä tähän kuin nämäkin. Näitä kahta multa löytyi kuitenkin jo valmiina kaapista.

Paperinarun menekki on pienempi, ihan ymmärrettävästi, onhan se paksumpaakin. Kuitenkaan nämä eivät olleen niin mieleisiä vaan vaikuttivat minusta liian raskaille omiin ajatuksiini nähden.


Tykkäsin itse enemmän tästä ompelulangasta tehdystä versiosta. Joten näitä teen vielä lisää. Ompelulanka on kuitenkin vaikeampaa käsitellä kuin tuo paperinaru, jos paksumpaa lankaa haluaa käyttää, olisi se paksumpi puuvillalanka tai esimerkiksi kalalanka varmasti hyvää.








Laittelin eilen illalla instagramin puolelle (@ssyvi ) myös kuvan näistä palleroista, tein nimittäin vielä violetteja ja valkoisiakin. Nämä sopivat somisteeksi ilman valojakin, mutta kunhan pääsen isompaan kauppaan, niin katsotaan miltä nämä näyttävät valojen kanssa.


Ohje:
Puhalla vesi-ilmapallo.
(Päällystä se elmulla)
Tee liima-vesi seos suhteessa 5:1.
Laita vesi-ilmapallon päälle hieman liimaa ja ala kiepsuttaa narua/lankaa.
Levitä lopuksi vielä koko komeuden päälle liimaa ja anna kuivua yön yli.


Tähän saakka hintaa tälle DIYlle on tullut:

Vesi-ilmapallot 2€ (löytyi jo kaapista)
Liima 5,70€ (löytyi jo kaapista)
Paperinaru 2€ (löytyi jo kaapista)
Ompelulanka 500m/ 1,80€ (löytyi jo kaapista)

Yhteensä 11,50€, mikäli kaikki hankkii kaupasta.
Yhdestä 500metrin ompelulangasta tulee noin 4-8 palloa. Riippuen kuinka tiuhaan lankaa laittaa.





maanantai 21. syyskuuta 2015

Touhukas päivä

Maanantait alkavat aina hieman hintaasti. Tänään aamu lähti käyntiin jokaisella aivan väärällä jalalla ja pitkästä aikaa kaikki kiukuttelivat.

Päätettiin sitten suunnata Tomaksen kanssa päivällä kirjastoon, palautettiin aiemmin lainaamamme kirjat ja katseltiin uusia lainattavia. Tomas piirteli ja luimme yhdessä pari pientä satua, kunnes suuntasimme kotiin hakemaan pyörän.

Kotona pyörähdettiin vain pikaisesti, laitettiin ulkohousut jalkaan, haettiin pyörä ja lelut varastosta ja lähdettiin puistoilemaan. Ehdimmekin olla puistossa melkein pari tuntia, kunnes tajuttiin, että tulee kiire, jollei nyt lähdetä jo kotiin tekemään ruokaa.


Ruoan jälkeen tosiaan kuitenkin tuli kiire, sillä tänään oli aikuinen-lapsi jumppa, jonne lähdettiin koko perhe. Olin muistanut jumpan alkuajan väärin, mutta onneksi tajusin tarkistaa sen. Kävimme viemässä nopeasti koiran hoitoon ja suuntasimme koulun liikuntasaliin jumppaamaan.


Viime kauadella Tomas kävi samassa jumpassa tädin tai mummin kanssa(tällä aikaa me aina miehen kanssa hoidettiin viikkosiivous) , mutta tällä kaudella ajattelin pääsääntöisesti itse mennä Tomaksen kanssa.

Jumppa oli rento ja hauska, pätkis kyllä tykkää tuosta, vaikka sanoikin sinne mentäessä :"Menen juoksemaan jakattelemaan tyttöjä jumpaan".  Jumpassa oli Tomaksen lisäksi vain yksi poika ja muut olivat tyttöjä, viime kaudella kuulemma oli ollut aikalailla samanlainen tilanne.

Jumpan jälkeen kävimme hakemassa koiran ja Tomas oli vielä ulkona hetken, kunnes tulimme kotiin ja otettiin vain rennosti. Tomas nukahti kuin tukki ja minä istahdin koneen ääreen. Seuraavaksi alkaakin olemaan aika raivata vähän kotia, niin huomenna saa huoletta taas touhuta koko päivän.




lauantai 19. syyskuuta 2015

(lapsi)Vapaa

Sama kaava toistuu. Mennään saunomaan porukoille, Tomas haluaa jäädä mummilaan yöksi. Kello on 21.08, mitä ihmettä me tehtäisiin? Nythän olis loistava aika lähteä tanssimaan, kavereiden kanssa baariin tai jotain muuta vastaavaa. Heittää joka tapauksessa aivot narikkaan. Nukkua ainakin 12 tuntia putkeen.



Rättipoikkiväsynyt. Mitä todellisuudessa tapahtuu?

Käyn lenkillä vesisateessa, kotiin tullessa kerään kesken jääneet leikit ja arviolta ainakin kaksikymmentä pehmolelua Tomaksen huoneen lattialta, petaan sängyn jonka olin avannut valmiiksi. Edes telkkarista ei tule mitään katsottavaa. Istahdan hetkeksi sohvalle ja haen irttispussin viereeni. Yök. Ei maistu irttiksetkään, pää varmaan tietää että "Haloo akka, herkkupäivä on lauantai, ei perjantai! :D "

Alan siivoamaan kaappeja ja omia askartelujani pois kuivumasta. Poltan tupakan ja vielä toisenkin. Mietin pitäisikö ihan vaan periaatteesta ottaa vielä pitkä kuuma suihku, mutta totean sen turhaksi. Juurihan me käytiin saunomassa pitkän kaavan mukaan.

Tyhjennän astianpesukoneen, laitan pyykkikoneen ajastuksen päälle. Raivailen hieman, selaan facebookkia ja instagramia.. Selaan vielä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, eikä sielläkään tapahdu mitään. Katson hetken elokuvaa, josta en edes muista mitään. Lähden nukkumaan.

Yöllä herään varulta ja mietin, tarvitseekohan pätkistä käyttää potalla, alan nukkumaan uudelleen, kun muistan että mummi hoitaa tämän yön.

Nukun aamulla meilkein kahteentoista. Ulkona paistaa aurinko. Tänään on hyvä päivä päätän.
Tyhjennän pyörineen pyykkikoneen, laitan uuden koneen pyörimään ja mietin, joko voin hakea pätkiksen kotiin ja pian olenkin jo mummilan pihassa tekemässä pojan kanssa hiekkakakkuja ja jätti suurta tunnelia! :D

Meneehän muillakin (lapsi)vapaat näin edes joskus?


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

DIY sisustustikkaat (+ohje)


Viimeinkin ne on valmiit! Osa heinäseipäistä odotti pitkään eteisessä, sen jälkeen vielä hetken varastossa, kunnes nyt sain rakennettua tikkaat niistä. Isommat ovat 170cm pitkät ja ja väli on noin 30cm, pienempien pituus on 160cm ja seipäiden väli myös 30cm.

Pikaisella googlettelulle en juurikaan löytänyt ohjeita näihin, eikä niitä periaatteessa tarvitsekkaan, tapoja tekoon kun on varmasti yhtä monta kuin tekijöitäkin.

Itse sahasin ensin pitkät pätkät, kaksi seivästä 170cm pituisiksi ja kaksi 160cm pituisiksi.
Seuraavaksi lyhyet pätkät, 4kpl 30cm mittaisiksi ja 4kpl 25cm mittaisiksi.
Tämän jälkeen saatiin mallata miljoonaan kertaan, että mikä pala sopii mihinkin kohdalle ja lyhennellä osaa paloista. Valmiisiin seipäisiin porattiin reiät puutappeja varten.

Kiinnitykseen käytimme puutappeja ja liimaa. Alunperin oli tarkoitus käyttää ruuveja, mutta luovuttiin ajatuksesta.

Lopuksivaan vähän vasaralla puutappeja paikoilleen ja se oli siinä!

Omaa silmää miellyttää enemmän nuo pienemmät tikkaat, enkä mä edes tiedä minne nämä kotona sijoitan, mutta mukava oli tehdä!


Ja loppuun taas paljonko näille tulikaan hintaa todellisuudessa?

Puutapit 30kpl 3,70€
Heinäseipäät 2€/kpl = 12€
Liima = 5,70€

Yhteensä 21,40€, puutappeja ja liimaa toki jäi vielä yli reippaasti.
Eli yksiin tikkaisiin kuluu rahaa 10,70€. Ei paha summa mielestäni.

Oletteko te tehneet heinäseipäistä jotain?
 Itse ajattelin hyödyntää vielä jämäpalat jotenkin. :)

maanantai 14. syyskuuta 2015

Perhepäivähoitajan työ



Perhepäivähoitajan työ on mielenkiintoista, antoisaa, palkitsevaa ja vaihtelevaa. 
Meillä päivät alkoivat kotona klo 7.00
Lapset saapuivat pääsääntöisesti klo 7.30-8.30

Aamusta keitin valmistin aamupalan ja lasten tullessa he saivat ensin touhuta hetken, katsottiin ketä on hoidossa, mikä päivä on ja millainen sää ulkona on. 
Jokainen lapsi sai valita itselleen värillisen lapun, johon kirjoitimme nimet. 
Tämän jälkeen siirryimme käsipesun kautta aamiaiselle. 


Aamupalan jälkeen taas käsipesun kautta leikkimään, ja viimeistään klo 9.30 siirryimme vessan kautta ulos. 

Ulkoilimme kerrostaloalueemme pihassa, urheilukentällä, sekä läheisessä leikkipuistossa.

Takaisin meille palailimme ennen yhtätoista, jolloin aloin valmistamaan lounasta. Jokainen lapsi sai vuorollaan auttaa, milloin salaatin teossa, pöydän kattamisessa tai vaikka keittämisessä, sekoittamisessa tai paistamisessa. Ketään ei tähän kuitenkaan pakotettu, mutta empä ole koskaan tavannut pientä lasta, joka ei haluaisi auttaa ruoan tekemisessä tms. Meillä harjoiteltiin ja se ei haitannut jos jauhot lensi tai maidot kaatuivat. Pääasia että kaikilla oli mukavaa.

Lounaan jälkeen luimme kirjaa porukalla, laitoin pienimmät lapsista nukkumaan ja isommat saivat muovailla, värittää, piirtää, askarrella, maalata, tai katsoa elokuvaa. 
Yhtenä päivänä viikosta kuitenkin aina leivoimme. 

Vanhemmat lapset, jotka eivät tarvinneet päiväunia, menivät kuitenkin lepohetkelle 30min ajaksi, jolloin itse hoidin viimeisetkin tiskit, penkkejen ja pöytien pesun, sekä pöydän kattamisen välipalalle. 

Ennen välipalaa myös pienemmät touhusivat värikynien, muovailuvahan ja askartelujen parissa. Sattui tuolle jaksolle muutama sateinenkin päivä jolloin saimme touhuta oikein kunnolla ja ajan kanssa piirrustus/maalaus jne hommien parissa.

Välipala tehtiin myös yhdessä lasten kanssa usein.



Välipalan jälkeen me yleensä askartelimme. Muunmuassa wc:n ovessa oleva palmu ja papukaijat ovat useamman päivän tuotoksia, lapset kun pitivät erityisesti merirosvoista. Tottahan toki merirosvoilla papukaijat täytyy olla! Minä leikkasin, lapset liimasivat, värittivät ja maalasivat. Välillä pidimme temppurataa, välillä rakensimme maatilaa, barbikekkereitä tai auto-korjaamoa. Myös kauppa- ja kotileikki olivat suosittuja.

Hoitajana pyrin olemaan läsnä ja heittäytymään leikkeihin lasten kanssa, mutta annoin heidän myös luoda leikkejä itse. Ei ollut muuten yksiä tai kaksia lettukestejä joissa sain olla osallisena! Ja hyviä ne letut aina olivatkin. ;) 

Iltapäivällä siirryimme uudelleen ulkoilemaan ja lapset haettiin myöhemmin kotiin. 

Kun lapset oli haettu, me yleensä oman perheen kesken kävimme vaihtamassa vähän vaatetta ja suuntasimme takaisin ulos, jonka jälkeen tulimme kotiin siivoamaan ja touhuamaan omia juttujamme.

Työ pyörii hyvin, kun aikataulut on kunnossa ja osaa ottaa vaihtelevista tilanteista kaiken irti. Myönnän käräyttäneeni kastikkeen yhtenä päivänä kaksi kertaa, jolloin aikataulu meinasi pissiä, kun se täytyi aloittaa alusta. Hups.  :D 




Jos vertaa perhepäivähoitajan työtä ja päiväkodissa työskentelevän hoitajan työtä, joita molempia siis olen nyt tehnyt, on ne hyvin samanlaisia, mutta kuitenkin aivan erilaisia. Oma koti, on aina oma koti. Muunmuassa imuria sai heiluttaa päivittäin, kun taas pk:ssa yleensä senkin tekee siivooja. Tän takia mä en enää "inhoakkaan" siivoamista, woopwoop!!

Nautin kyllä täysillä tuosta kolmiviikkoisesta pätkästäni töitä ja opin paljon.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Pienellä retkellä






Käytiin perheen kesken pienellä retkellä näkötornilla pitkästä aikaa. Tomaksen kanssa kiivettiin itse torniin, mutta mieheke jäi suosiolla alas (korkean paikan kammo). Näkymät oli aivan mahtavat ja mukavaakin oli.



Harmi, että jätettiin marjastusvehkeet autolle, sillä marjoja tuolla olisi ollut vaikka kuinka paljon kerättäväksi. Puolukoita, mustikoita ja ihan super hyviä vadelmia!



Maisteltiin koko porukka marjoja, seikkailtiin metsässä ja paistettiin makkaraa, muutaman tunnin kuluttua tultiin kotiin mielet virkeänä ja vaatteet savulle haisten.

Mulla ei irtoa yhtään tekstiä, koska suunnittelen tässä samalla shoppailulistaa ja se nähtävästi tulee olemaan loputon. Tänä vuonna nimittäin aion olla ajoissa joululahjojen suhteen. ;)

tiistai 8. syyskuuta 2015

Tämän jaan kanssanne


Mitä mä taas luin, hallitus mitä hittoa. Mä en saanut aikaiseksi niin sulosanaista tekstiä aiheesta, jotta sen olisin voinut julkaista, joten ylhäällä linkki teille loistavaan tekstiin aiheesta! 

Mihin tää suomi on menossa? Me ollaan kaikki kohta pisussa tätä menoa.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kuulumisia

Hengissä ollaan, reissusta palattu ja pikainen oksutautikin sairastettu.

Me oltiin mummolassa/isomummolassa useampi päivä lomailemassa ja siivoilemassa. Käytiin moikkaamassa myös isoisomummoa ja otettiin vain rennosti. Tarkoitus oli kirjoitella kuulumisia myös mummolassa ollessa, mutta kamera ja tietokone kyllä siirtyivät syrjään. 

Mummola kun on paikka jossa rentoutuu ja saa olla ja mennä miten haluaa. Elämässä on niin paljon kaikkea meneillään, että rauhoittuminen mummolassa tekee välillä hyvää. 

Tällä hetkellä suurin stressi taitaa liittyä töihin, tai lähinnä siihen ettei niitä ole. Mä haluaisin kovasti töihin, mutta työtilanne näyttää sille, että töiden perässä olisi muutettava, kun ajokorttia en omista ja busseja täällä kulkee surkeasti.

Meillä oli kuitenkin mukavaa ja varmasti mennään pian uudelleen, ihan liian harvoin kun tulee käytyä. 



Samat pihat, talot, polut, tiet, tutut paikat. Niitä on ihana talsia oman perheen kanssa. Niitä samoja teitä kun on lukemattomat kerrat talsinut itse jo Tomaksen ikäisenä. Aivan huippua, että voin näyttää kaikki paikat miehelle sekä Tomakselle, samoin kun mies on näyttänyt hänelle tärkeitä paikkoja meille, aina kun sellaisten ohi ollaan menossa. 

Joka kerta voi näyttää jotain uutta tai vaikka samaa vanhaa, josta vain pitää paljon. 

Mitä teille kuuluu? 

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Mökillä

Meillä oli vähän erilainen loppuviikko, sillä suuntasimme lauantaina pitkästä aikaa mökille! Aloimme miettimään, että milloin olemme viimeksi käyneet mökkeilemässä missään ja tulimme siihen tulokseen, että edellisen kerran olemme miehekkeen kanssa molemmat olleet yläkoulu ikäisiä tuolloin.



Tokihan mökkikärpänen puraisi ja nyt ollaankin katseltu vuokramökkejä ja mietitty, milloin olisi sopiva ajankohta lähteä mökkeilemään uudestaan. Minulla on yksi ehdoton suosikki mökki, jonne haluaisin mennä, lisäksi tuo suosikki olisi vieläpä lapsiystävällinen ja tuttu mökki itsellekkin lapsuudesta.

Mutta palataampa taas lauantaihin.

Tomas oli siis ekaa kertaa ikinä mökillä ja nautti täysillä, tehtiin ruokaa, saunottiin, käytiin kalalla ja veneilemässä, heitettiin tikkaa ja pelattiin pihapelejä. Kun Tomas nukahti mummin viereen sohvalle, lähdettiin me miehen kanssa viemää koiria ulos.

Tuo yö oli ihan mahtava, venetsialaiset, täysikuu, pari hassua revontulta. Kuun valaisema pelto. Kyllä mökillä vaan rentoutuu. En edes kameraa käyttänyt paljoa, sillä halusin vain nauttia.

Oli ihanaa päästä arjen ympyröistä pois ja nauttia vain rahallisuudesta ja hiljaisuudesta täysillä. Olisipa meillä oma mökki!