keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Töihin paluu

Mä olen tykännyt, tykännyt, tykännyt.. Muistinhan sanoa tykännyt?
Kun jätin työelämän kolme vuotta sitten ja jäin äitiyslomalle muistan ajatelleeni, että hoidan Tomaksen kotona kolme vuotiaaksi ja en kai edes pahemmin ajatellut töihin paluuta.

Nyt kun olen aloittanut työt ja kuitenkin saan hoitaa Tomasta kotona, olen huomannut että kaiken "normaalin" yhdistäminen ja mahduttaminen kalenteriin onkin isompi homma, kuin olin ajatellut. Vapaa-aika menee siivoamisessa ja Tomaksen seurasta nauttiessa, lenkkeillessä ja seuraavan päivän hommia valmistellessa.

Ystäviä olen ehtinyt nähdä vain kauppareissulla, sillä tunnit loppuvat kesken, maratoonipuhelut taas on pystytty hoitamaan siivouksen aikana. Kyllähän sitä aikaa varmasti oikeasti olisi enemmän jos vain osaisin jo käyttää sen sekunnilleen oikein ja antaisin vaikka miehen hoitaa kotihommia. Sitä tässä nyt vielä harjoitellaan, sekä ajan käyttöä - että miehelle kotihommien siirtoa.

Mä olen harmitellut, kun monet ihanat bloggaajat ovat lopettaneet kirjoittamisen töiden alettua, mutta en yhtään ihmettele. Lapsi menee minullakin kaiken edelle ja kirjoitan kun yksinkertaisesti ehdin, en halua kuitenkaan karsia Tomaksen kanssa vietetyistä tunneista hetkeäkään, joten nytkin Tomas on nukkumassa kun avasin tietokoneen.



Työt ovat myös tehneet minusta kärsivällisemmän, enkä enää inhoa siivoamista - ihme! Olen myös oppinut itsestäni monia uusia asioita, saanut itseni heräämään ennen kukon pieraisua ja opetellut taas syömään puuroa aamulla.

Miten Tomas kaiken on ottanut? Perheen ainoa lapsi, joka on melkein aina saanut meidän kaiken huomion itseensä, joka on aamu-uninen ja nukkuisi mielellään vähintään yhdeksään, Tomas joka haluaisi olla aina vain ulkona ja nauttii hiljaisuudesta. Siitä kirjoitan seuraavaksi hieman.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haleja <3