perjantai 24. heinäkuuta 2015

Lapsen sopeutuminen

Lupasin viime postauksessa kirjoittelevani Tomaksen suhtautumisesta siihen, että aloitin työt.  Yritin ennen töiden alkua etsiä vähän juttuja siitä, miten pieni lapsi on suhtautunut kun äiti toimii perhepäivähoitajana, mutta empä löytänyt juuri mitään. Ehkä tästä tekstistä on apua siis jollekkin joka harkitsee tätä työtä.

Tomas on ainoa lapsi, isovanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, kuten arvata saattaa on hän saanut aina jakamatonta huomiota osakseen ja tottunut siihen, että hänet huomioidaan lähes aina ensimmäisenä, hän saa leikkiä itse leluillaan, eikä juuri jokapäiväistä lelujen jakamista ole tarvinnut harjoitella. Toki leikkikavereita on käynyt välillä ja jakamista näin harjoiteltu, mutta ei kuitenkaan näin tiuhaan. 

Oman vuoron odottaminen ja jakaminen ovat asioita joita nyt on harjoiteltu ja se on erittäin hyvä juttu, perusasiat kuitenkin pitää hallita.








Mutta mites se suhtautuminen?

Tomakselle iski taas kova äiti-vaihe. Isi ei kelpaa, ainoastaan äiti, hätätilanteessa mummikin käy. Kuten olen kertonut, tykkää poika nykyään nukkua pitkään ja tämähän nyt sitten onnistuu enää vain viikonloppuisin. Tästä johtuen Tomas on ollut kovin väsynyt, sillä hän heräilee "hitaasti". Nyt rytmi on kääntynyt kohtuullisesti ja Tomas herää aamusin viimeistään 7.30 viikolla ja viikonloppuisin sitten nukkuu jopa kymmeneen.

Kiukkuamista on myös löytynyt, mutta jakamisen ja oman vuoron odottamisen harjoittelussa on otettu isot askeleet eteenpäin ja näin ollen ne sujuvat. 

Poika ei suostu nukkumaan päikkäreitä ja onkin siksi kovin väsynyt iltaisin, tavallisesti unille on käyty klo 21, mutta nykyään on ihme jos jätkä jaksaa valvoa edes kahdeksaan. Se taas on hyvä asia aamujen kannalta. 

Välillä tulee riitaa siitä, kuka nyt sillä tietyllä autolla saa leikkiä ja ruma sanakin on kertaalleen suusta putkahtanut, illalla on saattanut lautaset lennellä ja äitiä on haukuttu tyhmäksi, anteeksi on jouduttu pyytelemään ja viikonloppua Tomas odottaa aina innolla. 

Puistoilu ja urheilukentällä käynti on lisääntynyt ja poitsu on siellä ihan innoissaan.. 

Suhtautuminen hoitolapsiin on hyvää, Tomas sai neljä uutta ystävää ja etenkin yhden kanssa kemiat kohtaavat täysin. Puistoon kävellään käsi kädessä, ruoka syödään vierekkäin ja parhaat leikit olisi aina kahdestaan, jolloin aikuisella ei ole asiaan puuttumista. Toisia autetaan ja silitetään, tervehditään, sanotaan heipat, pyydetään tarpeen tullen anteeksi. 

Uskaltaisitko sinä alkaa perhepäivä hoitajaksi? Minä uskalsin ja uskaltaisin edelleen. Illat ja viikonloput on yhteistä aikaa perheen kesken ja siitä jokainen meistä nauttii aivan eri tavalla nyt. 

Enää viikko töitä jäljellä, se mitä sitten teen on vielä itsellenikin arvoitus. Ehkä pidän hieman lomaa ja soittelen osastolle mahtaisinko päästä tekemään keikkahommia. 


Käy ihmeessä muuten tykkäämässä blogini facebook sivusta KLIK
Ja kurkkaamassa mitä instagramin puolella tapahtuu, yritän päivitellä instagramia, silloin kun blogi päivittyy hitaammin. KLIK.

4 kommenttia:

  1. Heip.
    Mielestäni hänen ei tarvitse jakaa kaikkia lelujaan hoitolasten kanssa.Selkeästi sellaiset yhteiskäyttöön tarkoitetut lelut esille, muut pysyvät hoitolasten aikana poissa.


    Terv. vanha lastenhoitaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips!
      Ei tarvitsekkaan ja itseasiassa ennen kuin hoitolapset aloittivat meillä laitoimme rakkaimmat lelut jemmaan ja tällä viikolla laitoimme vielä muutamia muitakin leluja . :)

      Poista
  2. Kuulostaa hyvin samalle kuin meillä minin syntymän jälkeen. :) uskaltaisin ehkä alkaa mutta en kerralla pitkäksi aikaa :)

    BTW saako kysyä missä te asutte? Eikö ollutkin jossain päin keski suomea? Nimim. Muuttoa suunnitellaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keski-Suomessa kyllä. Karstula on paikan nimi. :) Minne päin olette muuttoa suunnitelleet? :)

      Poista

Haleja <3