sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Hoitotädin hommia

Kun aloitin perhepäivähoitajana on mieleen palaillut paljon myös entiset hoitolapseni. Aloitin lastenhoidon satunnaisesti jo aikaisin, yläasteella vasta "kunnolla", mutta ennen sitäkin olin jo tuttavien lapsia vahtimassa kauppareissujen ajan.

Kun itselläni on ikää jo/vasta  24-vuotta, on vanhimmat hoitolapseni jo valmistuneet ammattiin, sillä ei minulla kaikkien kanssa mitään järjettömän suurta ikäeroa ole ollut. Pienimmillään ikäero on itseasiassa ollut varmaankin 3-vuotta.  Parista "hoitolapsestani" on tullut tai tulossa parturi-kampaajia. Yksi pääsi ripille tänä kesänä, yhdestä en oikeastaan ole kuullut paljon mitään. Muutamat ovat aloittaneet tai aloittamassa yläastetta/lukiota, muutamat ovat vielä ala-asteella ja osa vasta aloittamassa koulua ja kerhoa. Eiväthän nämä kaikki lapsoset minua edes muista, onhan suurimmasta osasta jo lähemmäs kymmenen vuotta aikaakin.

Törmäsin taannoin myös jyväskylässä vanhoihin hoitolapsiini. Se on super hassua, kun tunnistaa itse lapset vielä monen vuoden jälkeen, mutta lapset ovat olleet silloin iältään 1-3v joten eiväthän he minua välttämättä muista. Yksikin kultakutrinen poika taisi kerran hieman ihmetellä hoplopissa, kuin tervehdin häntä iloisesti ja kysyin nimeltä mitä kuuluu. Tajusinkin että niin joo, lapsille opetetaan ettei tuntemattomille puhuta ja minä olin se "tuntematon".


Minusta on hauskaa, suorastaan mahtavaa kuulla ja nähdä vanhoja hoitolapsiani, oli kyse ollut sitten satunnaisesta hoitamisesta tai pitempiaikaisesta. On ihana nähdä miten he ovat päässeet elämäss eteenpäin ja kuulla heidän saavutuksistaan. Kaikki he ovat minulla muistissa hyvin ja tulevat aina olemaankin, jokaisen kanssa on ollut omat tyylit ja jokaisen kanssa on ollut mukavaa, osan kanssa pidetään edelleen yhteyttä.

Tämä esimerkiksi on yksi niistä syistä, miksi haluan tehdä työtä lastenparissa. Vaikka välillä onkin kiukkupäiviä ja kaikkia ei varmastikkaan aina voi miellyttää, niin turvallisuus ja kodinomainen hoito ovat tärkeitä asioita, se että hoitaja on läsnä, mutta antaa myös lasten harjoitella itsenäisesti eri juttuja. Mikään ei myöskään estä tässä työssä hulluttelua. Aina on oltava se  turvallinen aikuinen, mutta samalla voit myös olla se kiva aikuinen joka käyttää uimassa, laskee mäkeä, keinuu ja tekee just sun kanssa jättiläiselle sopivan hiekkalinnan. Se aikuinen joka puhaltaa kun tulee pipi, taputtaa kun onnistut!

Moikka vaan siis teille kaikille rakkaille vanhoille hoitolapsilleni ja heidän vanhemmillensa, jos tämän tekstin näätte. Olette jokainen olleet mahtavia ihmisiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haleja <3