tiistai 5. toukokuuta 2015

Elämä on tässä ja nyt, onni ei löydy etsien vaan eläen.


Nappasin eilen kameran mukaan, kun lähdettiin ulkoilemaan, kamera on odotellut eteisessä senkin päällä päivittäin, mutta sinne se myös aina on unohtunut. Joka ilta se on pitänyt ottaa mukaan myös perheen yhteisille iltalenkeille.

Lähdettiinkin eilen vaihteeksi omaa pihaa, mummolaa ja lähipuistoa kauemmaksi ulkoilemaan ja suunnattiinkin leirintäalueelle, jossa vietetäänkin paljon aikaa kesäisin ja syksyisin.

Leirintäalueella on kota, jossa voi nauttia eväitä ja vaikka paistaa makkaraa, ranta on aivan kodan vieressä, joten uimaan tai kalallekkin pääsee kätevästi. Kotaa vastapäätä on keinut ja ympäristössä menee pururata ja frisbeegolf rata.

Paikka on siis kuin tehty meille, metsässä voi seikkailla ja tutkia paikkoja niin paljon kuin haluaa ja Tomaskin pääsee aina tutkimaan jotain uutta. Koirakin saa tuolla olla suht vapaasti.

Tällä kertaa vesi oli vielä korkealla, mutta hiekkakakkuja tehtiin silti rannassa, Tomas myös huomasi rantavedessä uiskentelevia kaloja joita ihmeteltiin. Mietin jo itse, että jokohan sitä kohta uskaltaisi heittää talviturkin, mutta taidan odottaa ainakin sinne tämän kuun loppupuolelle.

Perheen kanssa tällaiset hetket on parhaita. Saa olla rauhassa ja tehdä mitä haluaa, aina voi oppia jotain uutta ja saa olla ulkona. Kotaan nojaillessani ja katsoessani T:n ja Tomaksen touhuja, tulin siihen tulokseen taas, että missään ei voisi olla parempi olla, kuin näiden kahden kanssa juuri siellä. Elämä on tässä ja nyt, onni ei löydy etsien vaan eläen.


6 kommenttia:

Haleja <3