keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Maanantait

Maanantait eivät vaan yksinkertaisesti ole koskaan hyviä päiviä, silloin tapahtuu aina jotain negatiivista. Mulla oli vaihteeksi kunnon tapaturma maanantai.

Ensin naksautin kipeän ranteeni uudelleen ja sitä sai pitää levossa hyvän tovin. Se on nyt kenkkuillut jo viikon verran joka toinen päivä.

Myöhemmin me raahattiin hajonnut astianpesukone pois ja kun pyöritin letkuja auki, naksahti vasemman käden keskari ja turposi. Saatiin kuitenkin kunnialla vietyä kone kaatikselle.

Sidoin ranteeseen tukisiteen, sekä keskarin ja etusormen yhteen, sillä lähdettiin hakemaan käytettyä - mutta meille uutta - astianpesukonetta samoilla vauhdeilla. Kuinka ollakkaan, kone ei ollutkaan sopiva meille, joten nyt se on täällä tyhjänpanttina viemässä tilaa. Ja me etsitään nyt sitten varmaan kokonaan uutta meille sopivaa konetta. 


Käytiin illalla vielä koko perheen voimin lenkillä, Tomas oli aiemmin nukahtanut syliini ja eihän häntä nukuttanut heti uudelleen. 



Kun tultiin lenkiltä, kävelin jääkaapille hakemaan maitoa Tomakselle ja TADAA tuli sanottua muutama vittuperkesaatana -yhdistelmä, kun huomasin astuneeni naulaan.  
Päivällä olin siivonnut kaappejamme, joissa on korjaus ja siivous vehkeistä vanhoihin verokortteihin ja hääjuttuihin tavaraa ja näin ollen en ollutkaan ollut tarpeeksi tarkka raivatessani tavaroita pois.

Naula oli kylläkin onneksi pieni, eikä mikään 12 tuuman ruosteinen rautanaula, mutta kun se oli uponnut jalkaan (kantapäähän) reilun sentin tai puolentoista matkan, niin ei paljoa naurattanut. Naula ei sitten halunnut lähteä pois ja jäykkäkouristuskin oli mennyt umpeen jo aikoja sitten. Edellellisen kerran olin saanut jäykkäkouristusrokotteen vuonna 2002. Hups.. Ampparitädit kävi katsomassa jalkaa ja jalassa on enää muistona pienen pieni reikä, vaikkei naula suosiolla lähtenytkään. Vähänkö nolotti ! 

Tiistaina, kävin aamupäivällä ottamassa jäykkäkouristusrokotteen ja nyt poden pahentunutta flunssaa. Kuumepiikki on kuitenkin havaittu jo eilisen puolella, joten jospa tämä tästä lähtisi yhtä nopeasti kuin tulikin! 

Meillä maanantait ovat päiviä, jotka voisi pyyhkiä pois viikoista, tästä on tullut jo todellinen naurunaihe, sillä jokaisena maanantaina sattuu jotain. Jokaisena.

Sellainen maanantai meillä. Mutta positiivista oli se, että Tomas oli ihan innoissaan ampparitädeistä! 

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kun pesukone(et) vei järjen

Meillä on ollut ikivanha ja minimaalinen pyykinpesukone, siinä ei esimerkiksi mahtunut pesepään peittoja ja no pyykätessä sai vähintään pestä 3 konetta samana päivänä, ei siksi että pyykkiä olisi paljon vaan siksi että koneeseen ei yksinkertaisesti mahtunut juuri mitään. Tähän saakka oltiin tyydytty siihen, mutta katsoessani perjantaina kahdessa päivässä kertynyttä pyykkikasaa tiedostaen, että pyyhkeet, lakanat ja talvikamat täytyy pestä, turhauduin.

Nappasin Ykköset lehden käteeni, kun muistin torstaina nähneeni, että Tuurissa on pyykinpesukoneet tarjouksessa loppuviikosta. Selasin aikani, vein lehden miehelle parvekkeelle ja kysyin, että joko mennään. Ja niin sitä sitten mentiin. Haettiin anoppilasta peräkärry matkaan, vietiin Tomas hoitoon ja ajettiin kohti Tuurin kyläkauppaa.

Kun oltiin liikenneympyrässä aivan päämäärän lähettyvillä, anoppi soitti. He olivatkin ottaneet meille koneen jo peräkonttiinsa. Kierrettiin sitten kuitenkin rauhassa kahdestaan kyläkauppaa ympäri ja löydettiin taas vaikka ja mitä.

Toi kone soittaa musiikkia päälle laitettaessa, ohjelman loppuessa ja koneen sammuttaessa :D Omotkin taitaa riittää pitkälle tätä vuotta. Oli muuten hyvin haastavaa kuvata kylppärissä, sillä kylppäri on kovin kapea. :D


Oli kyllä super rentouttavaa käydä kahdestaan ostoksilla, vaikka matkat tuntuivat ylipitkille, kun Tomas ei ollut höpisemässä meille hassuja juttuja takapenkiltä.

Nyt on uusi pesukone paikoillaan ja mä vaan haluaisin pyykätä kokoajan, mutta ei  viitsi nuin vajaata konetta pyörittää. En ois uskonut, että joskus toivoisin, isompaa pyykkikasaa!


Mutta on tässä surkuhupaisakin puoli, uusi pyykinpesukone on ollut nyt pari päivää meillä, arvatkaa mitä kävi eilen illalla astianpesukoneelle ?
Niin, se hajosi. Meillä sitten vissiin aletaankin tiskaamaan.

Ok, kuka tulee meille tiskaamaan, mä en tykkää tiskata? :D




lauantai 25. huhtikuuta 2015

Vinkit verikokeisiin

Meillä on ensimmäiset ja toivottavasti viimeiset verikokeet takana Tomaksen kanssa. Itse olin huuli pyöreänä, kun selvisi, että verikokeisiin on mentävä joten tässä vinkit niihin valmistautumiseen ja niistä selviämiseen.

Mulla on neulakammo. Tai pistokammo. En tiedä kumpi se oikeastaan on. Mä voin työssäni pistää asiakkaita ja se ei tee pahaa, mutta jos joku pistää minua on mun tsempattava itseäni paljon.

Me toimittiinkin sitten tällä tavalla ja tämä toimi meillä.

Illalla kerrottiin Tomakselle, että aamulla laitetaan käsiin taikarasvaa ja mennään labraan sitten myöhemmin, jossa täti ottaa kokeet, joista toivottavasti selviää, miksi masu on niin kovin kipeä.

Mä taas yritin vakuutella itselleni, että tämä tuntuu minusta pahemmalle kuin Tomaksesta. Lisäksi en myöskään halunnut omalla olemuksellani saada Tomakselle epävarmaa oloa, joten "kovetin" itseni.


Aamulla heräiltiin ja touhuttiin, laitettiin taikarasvalaput käsiin ja alettiin tekemään lähtöä kohti labraa. Puhuttiin vielä labroista ja Tomas kyseli paljon, 

Meidän piti myös ottaa kirja mukaan, mutta unohdin sen. Odoteltiin alaussa hetki ennen kuin päästiin sisälle. Tomaksesta huomasi, että häntä jännitti hieman, joten höpöteltiin vielä hetki siitä mitä tulee tapahtumaan. Päästiin sisälle ja keksin kirjan puuttessa näyttää pojalle kännykästä Tutitu:ta sen hetken kun verta otetaan. Lataamisaika vaan tuntui ikuisuudelle. 

Hoitajia oli huoneessa kaksi. Toinen piti kättä paikallaan ja toinen otti näytteet, Tomaksen isä piti Tomasta sylissä ja minä seisoin selän takana näyttämässä videota puhelimestani. Tämä oli oikein hyvä järjestely.


Näytteenotto onnistui mainiosti, poika ei edes huomannut pistosta, saatika itkenyt. Sanoi vielä tädeille heipat lähtiessään ja käytiin pelaamassa aulassa palapeliäkin hetki. Kotimatkalla haettiin kaupasta pikkuautopaketti ja myöhemmin samana päivänä lähdettiin vielä ostamaan rekka-autoa pojalle Tuurista. Pientä lahjontaa siis, mutta olihan hän ollut hurjan reipas!


Vinkkini vanhemmille : 

- Ole rauhallinen
- Kerro lapselle mitä tehdään
- Vastaa lapsen kysymyksiin
- Ota lapselle jotain viihdykettä mukaan ( kirja, lelu tai näytä vaikka videota kännykästä)
- Kehu
- Anna palkinto, jos se tuntuu hyvältä ajatukselta
- Jutelkaa vielä myöhemmin käynnistänne kokeissa


tiistai 21. huhtikuuta 2015

Lapsi ja verikokeet

Aloitetaampas ihan alusta ja vieläpä mahdollisimman lyhyesti.
Tomas on valitellut pitkään vatsakipua, talvella käytiin päivystyksessä ja vatsanseutu ultrattiin, eikä mitään löytynyt. Nyt kuitenkin vatsakipu on jatkunut edelleen ja taas soitettiin neuvolaan ja terveyskeskukseen.

Neuvolasta ohjattiin soittamaan terveyskeskukseen, koska heidän kauttaan lääkärinaika olisi mennyt toukokuulle. He myös olettivat, että kyseessä voisi olla joko maito tai vilja allergia. Terveyskeskukseen sitten päästiin päivystyksen kautta lääkärille.

Selitettiin samalle lääkärille kuin viimeksi, täysin samat oireet. Tällä kertaa ei vatsaa ultrattu lainkaan.
Nyt saatiin lähette labraan verikokeisiin ja huomenna olisikin jo aikomus mennä sinne.
Kävin hakemassa "taikavoidetta" valmiiksi ja huomenna otetaan verikokeet. Mikäli näistäkään ei selviä mitään, suunnataan seuraavaksi suoraan yksityiselle lääkärille, koska pakkohan tähän joku syy on olla. 



Viimeksi tänään poika oli kuulemma ollut kaksinkerroin juotuaan kaakaota ja valittanut mahaansa. Tuolloin minä itse nukuin, mutta mies tämän minulle kertoi nyt illalla.

Otankin nyt oikein mielelläni vastaan kaikki vinkit vastaan, sillä nämä ovat ensimmäiset verikokeet. Itsellänihän on pienoinen kammo neuloja kohtaan, joten isimies saa hoitaa sylissä pitämisen labrassa. Sovittiin jo valmiiksi myös se, että palkinnoksi käydään ostamassa sitten jotain kivaa.

Eli vinkit ovat erittäin tervetulleita, miten valmistautua itse, miten valmistella lasta, miten kiinnittää huomio pois neulasta jne ?

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Sekametelisoppaa

Kiitos kaikille kommenteista viime postaukseen, edelleenkään ei olla päätetty mikä menopeli hankitaan, mutta varmasti siitä täällä sitten kerron myöhemmin!

Me ollaan vietetty mukavia päiviä, ystävä oli jälleen kylässä, pyörähdettiin shoppailureissulla Jyväskylässä. Yhtenä iltana laitettiin kasvonaamiot, muksujen mentyä nukkumaan ja ihan vain rentouduttiin. Elämän pienet ilot on niitä parhaita iloja. 

Tänään oli taas yksi hyvä päivä. Herättiin Tomaksen kanssa ajoissa, katseltiin lastenohjelmia, leikittiin, piirrettiin ja käytiin kylvyssä. Suunnattiin päivällä kauppaan hakemaan tarvikkeita kakun leipomista varten. 

Äidilläni oli tänään synttärit, joten leivottiin kakkua. Pääsin samalla kokeilemaan uusia täytteitä, sillä olen jo alkanut suunnittelemaan Tomaksenkin synttäreitä.

Tällä kertaa tein kakun, jossa oli yhdessä kerroksessa valkosuklaa-vaniljatäyte ja toisessa vadelma-vaniljatäyte. Itse kakkupohja oli vaalea. 
Alkuun jännitin mahtaako kakusta tulla liian imelä, sillä päälle tuli vielä kermavaahtoa, mutta ei, kakku maistui älyttömän hyvälle! Hyvälle jopa itsestäni, vaikka en tykkää täytekakuista. 


Vietiin sitten päivällä äidilleni lahja ja kakku, syötiin ja kahviteltiin, mutta suurinosa päivästä kului pihassa. Nyt kun säät ovat lämmenneet me ollaan oltu taas pihalla jatkuvasti ja ollaan varmasti jatkossakin. 


Noh, jopa meni taas sekametelisopaksi koko homma, mutta siis hengissä ollaan ja hyvin menee! 
Mitä teille kuuluu? 



tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kolmipyörä, potkupyörä vaiko polkupyörä?

Tomas sai viime vuonna kolmipyörän ja se oli kyllä hyvä ostos, mutta nyt se on jo pieni.
Nyt kun lumet ovat saaneet lähdöt - vaikka sitä juuri yöllä tulikin lisää - on tullut aika pohtia mikä menopeli seuraavaksi ostetaan. Ehkä tähän pikkuruisen vaikuttaa myös tuo mun alla näkyvä "heittoni".



Mä olen itse aina tykännyt pyöräillä ja toivon tietysti, että Tomaskin tulee siitä tykkäämään! Mikäs sen parempaa kun hypätä pyörään ja lähteä rantsulle? Ei mikään! 

Mietittiin sitten miehen kanssa hieman vaihtoehtoja, jotka nyt lukevatkin jo otsikossa. Kolmipyörä, potkupyörä vaiko polkupyörä?


Kolmipyörä, meillä on jo, se on jäänyt pieneksi, joten jätetään pois heti laskuista. 

Potkupyörä, kuulostaa hauskalle, helpolle ja kivalle! Mutta kuinka käytännöllinen sellainen sitten on?

Polkupyörä, onko vielä kuitenkin liian aikaista? Apupyörät ja työntöaisa täytyy ainakin olla, 12" renkaat, rissa/tarakka/tavarateline myös. Jalkajarrut on nuin pienelle ehdottomat, soittokello ja heijastimet myös.

Millainen sitten olisi hyvä pyörä?
Millaisia  menopelejä teiltä löytyy?


perjantai 10. huhtikuuta 2015

Lapsi ja kuolemasta puhuminen

Meillä on huomenna edessä hautajaiset ja Tomas ei lähde mukaan. En tiedä mitä muut ajattelevat asiasta ylipäätään, mutta mielestäni hautajaiset eivät ole paikka jonne Tomaksen ikäistä lasta kannattaisi ottaa mukaan. Tomas siis menee huomenna mummulaan hoitoon ja vain me miehen kanssa menemme paikalle. 

Tomas ymmärtää yllättävän paljon aiheesta kuolema, niin karulta kuin se tuntuukin. Ollaan käyty yhdessä viemässä kappelin eteen ja haudalle kynttilöitä. Samana iltana kun mummuni nukkui pois, kerroin myös Tomakselle asiasta. Mietin ensin miten kertoa.

Olin ehkä vähän sumussa tuolloin, sillä en edes tarkkaan muista, Kerroin kuitenkin, että isomummu nukkui pois ja lähti tähdeksi taivaalle. Siitä saakka Tomas on iltaisin katsonut ikkunasta ja vilittänyt isomummolle joko "pilvien päälle" tai isoommmun tähdelle taivaalla. Tomas on ymmärtänyt, että isomummu on poissa, eikä tule takaisin. Oli ehkä jopa lohdullista kertoa asia noin. Miten te olette/olisitte kertoneet? 

Tämä on yksi syy miksen halua Tomasta mukaan hautajaisiin, hänen ei tarvitse nähdä tuttua ihmistä arkussa tai sitä että arkku lasketaan.En usko, että tuossa tilanteessa pojalla ymmärrys riittää tai että minä osaisin vastata kysymyksiin, joita tämä poika kyllä keksii vaikka kivistä jos ei muusta.

Päätettiin niin, että käydään sitten haudalle viemässä hautajaisten jälkeen yhdessä kynttilät ja niin on hyvä. 



Tällaisia pohdintoja tällä kertaa, palailen varmaan seuraavan kerran ensiviikolla ja toivottavasti hieman iloisemmilla aiheilla!


Mukavaa viikonloppua!


maanantai 6. huhtikuuta 2015

Sukupolvelta toiselle

Pääsiäiloma oli ja meni oikein mukavasti. Sunnuntaina kokoonnuimme lapsuudenkotiini tekemään karjalanpiirakoita yhdessä äitini ja serkkuni kanssa.

En itseasiassa muista tehneeni karjalanpiirakoita koskaan aiemmin, joten peukalo keskellä kämmentä tyylillä mentiin alkuun, mutta  kyllä se kahdessadas piirakka oli jo kauniimpi kuin ensimmäinen.
Yllättävän työlästähän tuo homma on, mutta mukavaa ja ainakin seura oli mieluisaa.


Sunnuntaina aikaa kului sellaiset neljä tuntia piirakoita tehden, maanantaina meni näihin viimeisiin vielä pari tuntia, mutta nytpähän on tehty ja ajattelimpa tehdä näitä vielä kotonakin! Tomas olisi halunnut kovasti myös auttaa, mutta poitsu viettikin lähes koko päivän ulkoillen isänsä kanssa.


Oli mukava leipoa akkojen kesken ja opittiimpahan jotain uutta taas. Mummuni nimittäin on opettanut äidilleni karjalanpiirakoiden teon nuorempana ja äiti opetti sen nyt minulle ja serkulleni. Näin ne opetukset kulkevat suvussa ja hyvä niin.

Piirakat maistuivat oikein hyville tuoreeltaan, toivottavasti nämä maistuvat myöhemmin muillekkin!

Tämä kyseinen serkkuseni muuten kirjoittaa myös blogia ja se löytyypi täältä, jos jotakuta kiinnostaa:



perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen perinteet

Aloin jo aiemmin pohtimaan perinteitämme ja nyt pääsiäisen tullen etenkin näitä perinteitä.
Meillä on ollut tapana koristella kotia värikkäästi, tipuja siellä täällä, rairuohoa kulhoissa jne. Sitä jatketaan meillä kotonakin.

Mulle on myös pienestä asti opetetttu perinne, jossa käydään virpomassa ja seuaavana viikonloppuna pääsiäsipupu käy tuomassa yllärit. Muistan että muksusna oli ihana koristella oksia ja käydä tuttujen ovientakana toivottamassa hyvää pääsiäistä, kuitenkin kun jouduin vielä yläasteikäisenä menemään 10- ja 12- vuotta nuorempien sisaruksieni mukaan alkoi homma tökkimään, toisaalta näin jälkeen päi kun ajattelee, niin eihän siinä mitään, olin sisaruksieni vahita, eikä mun tarvinnut virpoa, vaikka hyvää pääsiäistä toivotinkin.


Meillä jatketaan myös tätä virpomis perinnettä ja Tomas pääsi virpomaan muutamaan paikkaan viime viikolla. Poika puettiin harmaaksi pupuksi, joka kuljetti oksia ja sankoa mukanaan. Kävimme molemmissa mummoloissa, yhdessä isomummolassa ja serkkuni luona. Tomasta meinasi hieman jännittää aina, kun olisi pitänyt lorutella. 

Pariin kertaan saatiin kuulla vain "Hyvää Pääsiäistä" ja pariin kertaan tuli loru Tomaksen tyyliin:"Virvon varvon tuoreeks, vitsa sulle, mulle namu, iskälle palkka"

Me vähän niinkuin unohdettiin harjoitella lorua, mutta tuo Tomaksen versio olikin ihan hauska.



Mä en muista että oltaisiin lapsuudessani käyty ainakaan usein pääsiäiskokolla, mutta se taas on tapa jonka haluaisin Tomakselle opettaa. Pääsiäiskokko ja juhannuskokko ovat sellaiset joita on itsekkin kiva käydä katsomassa näin aikuisena.

Huomenna täällä olisikin kokko. Ja tänään meillä olisi treffi ilta tiedossa.
Millaisia perinteitä tai tapoja teidän pääsiäiseenne kuuluu?





Rauhallista ja rakkaudentäyteistä pääsiäistä!