tiistai 10. maaliskuuta 2015

Äiti, älä jätä minua!

Äiti älä jätä minua, on lausahdus joka kuuluu meillä monta kertaa päivässä. Tomaksella on erittäin kova äiti vaihe meneillään, se että menen vessaan ja suljen oven saa aikaan pojalle hysteerisen paniikki itkun. Se jos käyn parvekkeella, kipaisen keittiössä juomassa lasin vettä tai vaikka käyn makkarista hakemassa hiusharjani, saa saman itkun aikaiseksi. Eikä tähän auta se, että kerron "Äiti käy nyt vessassa". 

On tietysti hetkiä, jolloin näin ei käy. Tänään sain viedä roskat, ilman että Tomakselle olisi tullut pahamieli tai edes itku.

Tomasta ei ole koskaan ikinä jätetty yksin. Hänen kanssaaan on aina, joko minä, isäsä tai esimerkiksi mummi, silloinkin kun kävisin vain parvekkeella.

Hysteerinen puoli tuntia jatkuva huuto on hurjaa ja kurjaa. Siis oikeasti, kyllähän vessassa pitäISI saada käydä rauhassa. Vieläpä kun isi on samassa tilassa pojan kanssa, niin ei sekään auta koska äiti äiti äiti.



Toisaalta suloista, mutta hieman outoa.Siis normaali "äitivaihe" on ihan jees, ei mitään vikaa, mutta tämä pistää jo ajattelemaan, että onko ehkä lapsella pelko, että hänet hylätään, jätetään yksin tai muuta vastaavaa. Mistä tällainen pelko voisi saada alkunsa? 

Pohdin jo itsekseni että minne soittaisin, neuvolaan vaiko ehkä suoraan lapsipsykologille? Jutskailin kuitenkin anoppini kanssa tästä viime viikolla ja kuulemma kuulosti tutulle. Mies kuulemma oli samanlainen pienenä poikana ja silloin se ainakin oli normaali vaihe, joten ehkä nytkin. 

Ehkä jos tämä "pahenee" entisestään, niin soitan neuvolaan, mutta muuten taidan odotella sinne 3-vuotis neuvolaan saakka.

Onko teillä ollut tällaista vahvaa äiti-vaihetta lapsella?


10 kommenttia:

  1. Meillä oli vahva isä-vaihe jokin aika sitten. Mies ei saanut tehdä mitään yksin, ei edes työpuhelua soittaa ilman että Maria vetäisi hepulit. Jonkun 2 viikkoa kesti pahana jonka jälkeen alkoi haihtumaan itsekseen pois, nyt voidaan jopa vessassa käydä rauhassa :) Samanlainen äiti-vaihe tuli joskus vuoden iässä, joten jospa nämä olisi nyt tässä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan! :D
      Meillä on kans ollut jo aiemmin tuo isä-vaihe! :)

      Poista
  2. Uu jee, meillä oli ihan samanlainen, vähän vajaa kolme vuotiaasta reilu 3-veeksi. Se on kuulemma ihan normaalia, tärkeintä lienee käyttäytyä normaalisti, eli käydä siellä vessassa kun on pakko ym. Äiti tulee kun tulee ja se päätös ei oo muksun vallassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi,oi, toivottavasti ei kestä meillä ihan nuin pitkään. :D

      Poista
  3. Meillä on isi vaihe. Mä en sais koskee.puhu tai katsoa Kallea kun tulee jäätävät hepuliraivot! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiiks! :D Isi-vaihe on hellyyttävä <3 :D

      Poista
  4. Voi pientä, äiti on niin tärkeä <3 Mutta todella yksilöllistähän tuo äidissä kiinni olo on. Toiset menevät vauhdilla uusiinkin paikkoihin ilman äitiä, toiset kaipaavat äidin läsnäoloa tutuissakin paikoissa. Meillä esikoinen ei ole niinkään äidin perään, kuopukselle saattaa itku tulla jos äiti häviää vaikkapa vessaan, mutta jos lohduttaja tai mielenkiintoinen juttu löytyy niin itku unohtuu aika nopeasti.

    Lastenhuoneenkapina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuntuu olevan. :D <3
      Meillä Tomas kyllä lähtee rohkeasti ilman äitiäkin uusiin paikkoihin, mutta tätä äiti älä jätä minua juttua kuuluu lähinnä kotona ja mummilassa. :)

      Poista
  5. Tsemppiä niin sulle kuin pojallekin, toivottavasti kohta helpottaa. :) Mä käyn yleensä tuon 1v2kk takia ovi auki vessassa (turhauttavaa). :D Itkun lisäksi toinen syy on se, ettei jätkä käytä heti tilaisuutta hyväksi ja kiipeä ruokapöydälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos !
      Meillä mentiin nyt ikävämmän kautta, mutta kuitenkin äiti vaihe on helpottanut kovasti, kun pojan oli pakko selvitä isänsä kanssa kahdestaan muutamana päivänä pitempiä aikoja. :)

      Poista

Haleja <3