maanantai 16. helmikuuta 2015

Pikkukylällä on hyviäkin puolia



Usein, valittelen sitä kuinka pienellä kylällä asumisessa on paljon huonoja puolia. Yksi isoin on se, että lähes kaikki tuntee tai ainakin tietää kaikki. Tämä on kuitenkin myös hyvä asia. Nimittäin apu on aina saatavilla, oli asia sitten mikä tahansa hajonneesta autosta lastenhoitoon.

Lähdin selvittelemään perjantai-iltana erästä kiusaamiseen liittyvää tapausta ja yritin löytää erään lapsen vanhempien nimet ja puhelinnumerot. Ei muuten jäänyt yhteen tai kahteen auttajaan. Sain usealta ihmiseltä viestiä ja puolessa tunnissa olinkin jo laittanut lapsen isälle viestiä ja saanut asiat rullaamaan. Isommalla kylällä tai kaupungissa, en usko että tämä olisi selvinnyt näin nopeasti.

Tässä kohtaa varmaan pitää selitellä jotain, selitykseksi käy varmaankin postaukseni kiusaamisesta otsikolla paha isosisko .
Olinkin piilottanut nuo kaikki vuoden 2011 postaukset, mutta nyt sen pääsee taas lukemaan. 

Mä en edelleenkään hyväksy minkäänlaista kiusaamista ja edelleen mä puolustan "omiani" vaikka viimeiseen hengenvetoon saakka. Mä koen, että se on vähintä mitä voin tehdä. Niin olisin halunnut itsellenikin tehtävän.

Tämä on myös yksi syy siihen, miksi en anna Tomaksen kiusata toisia, enkä muuten tule antamaan ja toivon hartaasti, että jos näin käy, minulle siitä ilmoitetaan. Vanhemmat eivät voi koskaan tietää mitä lasten tai teinejen keskuudessa tapahtuu, jos heille ei kerrota. Eihän kukaan haluaisi, että oma lapsi esimerkiksi käyttäytyy huonosti.
Vähän sama, kun omistaja ei välttämättä tiedä koiransa haukkuvan omistajan ollessa poissa, ennen kuin hänelle siitä sanoo. Aika karu vertaus, mutta kuitenkin.

Onko siellä muita apinan  leijonaemon raivolla omiaan puolustavia? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haleja <3