perjantai 30. tammikuuta 2015

Koko perhe sairastaa

Meillä oli paljon suunnitelmia tälle viikolle. Viime viikonloppuna Tomakselle kuitenkin nousi kuume, nuhan kaveriksi. Myöhemmin mullekkin, tai no itselläni on lähinnä lämpöä ja nyt mieskin on kipeänä.

Tomaksella kuumetta oli nyt kuudetta päivää putkeen. Seuraksi tuli myös kipeältä kuulostava yskä. Voitte siis uskoa, että huonot yöunet ovat tehneet tehtävänsä ja poitsu on väsynyt. Toisaalta Tomas on kyllä jaksanut kohtuullisesti touhuta ja juoksennellakkin välillä. Ruoka ja juoma taas ovat maistuneet huonosti ja välillä on pitänyt päästä lepäämään sohvalle tai sänkyyn.

Ajattelin ensin, että tätä kuumetautia on liikkeellä niin paljon, etten ala soittamaan terveyskeskukseen. Kuitenkin aamulla tulin toisiin ajatuksiin, kun kuume ei laskenut lääkkeellä lainkaan. Ajattelin että soitan nyt kuitenkin, onhan tässä viikonloppu tulossa ja päivystys on kaukana. Saapahan sitten varmistuksen.

Saatiin sitten aika tälle päivälle. Käytiin lääkärissä toteamassa samat asiat kuin kotonakin, ylähengitystie infektio. Lisäksi otettiin pissatesti, joka kyllä oli puhdas, se kuitenkin käydään vielä otattamassa uudelleen parin viikon päästä.

Mun on pakko hehkuttaa tähän väliin, kuinka ylpeä olin Tomaksesta. Tomas jännitti lääkäriin menoa paljon, mutta antoin ihan nätisti lääkärin tehdä kaikki tarvittavat jutut. Olin ihan varma, että viimeistään korvia katsottaessa tulee huutoa, mutta ei.



Iltaakohden Tomasen vointi parani, mutta kuume kuitenkin taas nousi, 38,7 asteeseen. Käytiin viileässä suihkussa ja annoin poitsulle lääkettä. Soitin myös lähimpään terveyskeskukseen ,kuten päivällä lääkäri ole ohjeistanut, mikäli kuume nousee yli 38 asteeseen.

Ei tarvinnut onneksi lähteä näytille, kun poika oli muuten virkeä, sitten sairaalaan jos tulee hengitysvaikeuksia.

Tomas nukahtikin yllättävän reippaasti, seuraavaksi vahditaankin pienen unta.
Sovittiin miehen kanssa, että valvotaan yö puoliksi ja tarkkaillaan pojan vointia. Tuo poitsu kun on hirmuisen tukkoinen ja yskii välillä niin ettei siitä tahdo tulla loppua ja lima ei tahdo liikkua sitten kumpaankaan suuntaan.


Toivottavasti te lukijat olette olleet terveitä!
Täälläkin toivottavasti jo ensi viikolla päästään takaisin touhuamaan normaalisti.


torstai 29. tammikuuta 2015

Tussit ja taaperot



"Kyllä sä olet jo niin iso poika, että saat värittää tusseilla" 
Sanoo äiti, hakee tussit ja alkaa piirtelemään pojan kanssa, mitäpä muutakaan kuin autoja.
Poika, jonka kasvot ovat ruskealla tussilla koristeltu, tuumaa ylpeänä: 
"Tomas piirti käsiin." 


Niin, niin piirsit, eikä se haittaa yhtään. Muistan kun penskana oli just parasta piirtää käsiin, vaikka äiti kuinka kielsi, saatoimpa silloin muutaman taideteoksen tehdä keittiön seinäänkin.
Onneksi tussi lähti lopulta pois helposti Tomaksen käsistä ja kasvoista. Seinätkin säästyivät vielä ilman Tomaksen piirroksia.

Tussit ja taaperot ne yhteen soppii.. Mikäli aikuinen hyväksyy myös muualle kuin paperiin tulevat taideteokset. 

Onko teillä lapset taiteilleet muuallekkin kuin paperiin? Taiteilittekos itse muksuna?



maanantai 26. tammikuuta 2015

Lauantain hölmöilyt

Lauantaina aamulla herättiin ihan liian aikaisin, otettiin aamusta piiiiiitkä suihku Tomaksen kanssa, jonka jälkeen mussutettiin aamupala olkkarissa ihan rauhassa lastenohjelmia katsoen. 

Yhden pintaan suunnattiinkin hallille, tarkoituksena paistaa makkaraa, ajella mopolla ja mönkijällä. Mä en enää ikinä yritä ajaa mopolla, en ainakaan mun isän ohjeiden mukaan.  Mönkiänkään kyytiin en lähde jos ajajana toimii nuorempi siskoni! Hitsit, että hirvitti! Luulen, että oon jo liian vanha tällaiseen pelleilyyn. (tai sitten en... )


Ulkona oli ihana ilma ja useampi tunti siellä vierähtikin. Tomas loppua kohden väsähti, kun ei ollut nukkunut päikkäreitä, makkara pojalle kuitenkin maistui vielä ennen lähtöä. Eihän Tomas millään olisi kotiin halunnut, joten sovittiin, että hän saa mennä mummilaan pariksi tunniksi ja niin menikin. Me T:n kanssa ei tuona aikana tehty juuri mitään. Oltiin vain, sillä molempia väsytti hirveästi.

Loppu ilta menikin sitten samoin kuin tavallisesti. Legoja, autoja, nauramista, lukemista ja pientä tuhinaa.

Meillä suosikki leikkejä ovat edelleenkin lego- ja autoleikit. Ne taitaa olla suosikkeja vielä pitkään.

Mitkä ovat teidän muksujenne lemppari leikkejä? 

perjantai 23. tammikuuta 2015

Lastenhuoneen piristys


Sain rempan aikana postia pikkunorsulta, suloiset kortit, joita olette ehkä nähneet muissakin blogeissa tai ehkäpä teillä on näitä itsellännekin kotona. 

Pikkunorsun valikoimista löytyy söpöjä julisteita ja kortteja.  Yksi pakko saada tuote on ehdottomasti "Minä olen" juliste, jollaisen haluan hankkia Tomaksen huoneeseen, kunhan se saadaan valmiiksi.

Eilen illalla silmät ristissä tuli idea, joka oli pakko toteuttaa.  Häissä meillä oli pöytänumerot kehyksissä ja niitä tuli ostettua paljon yli tarpeen, joten otn kolme niistä nyt käyttöön. Tarkoitus oli maalata kehykset keltaisella maalilla, mutta olinkin onnistunut kadottamaan sen. Pää oli jo illalla niin tiltissä, etten tajunnut katsoa kaikkia paikkoja läpi, mutta löysin kuitenkin keltaista dc-fixiä, jonka olin jemmannut kaapin perälle.

Dc-fix sai korvata keltaisen maalin ja koristelin muokkasin hieman tylsiä valkoisia kehyksiä paremmin Tomaksen huoneeseen sopiviksi. 

Nyt suloisilla korteilla on söpöt (ei-niin-täydelliset) kehykset ja oma paikka kelta-valkoisen lipaston päällä! 


Mitä tykkäätte?
*Kortit saatu pikkunorsu.fi

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Aa tuuti lasta, tule uni vastaan


Yritin miettiä otsikkoa tälle tekstille ja en sitten saanut aikaiseksi mitään järkevämpää. Tuutulaulut nimittäin ovat nykyään niitä, joita edelleen hyräilen esimerkiksi siivoillessa.

Uskon, että uniongelmat tai lähinnä yöheräily on monissa lapsiperheissä arkipäivää. Olin taas jo tottunut siihen uudelleen alkaneeseen pitkään nukuttamiseen. Meillä Tomaksen nukutus kesti parhaillaan 3 tuntia iltaisin. Pitkä aika, kyllä, mutta muuten ei saatu nukkumaan. Kolme tuntia sängyn vieressä notkumista ja johan siinä takamus puutui. Liikahtaa ei voinut tai lapsi piristyi.

Sen jälkeen tulivat, möröt, pissihätä ja jano, jotka herättivät pojan yöllä ja poika kömpi viereen. Nukkui keskellä sänkyä poikittain, useimmiten vielä peiton päällä.

Ehdittiin kokeilla taas kaikkea, päikkäreiden pois jättämisestä, väsyttämiseen, myöhempään valvomiseen ja aiemmin heräämiseen. Pari päivää seinien maalaamisen jälkeen, pyöriteltiin ajatusta, että mitäs jos vaihetaankin makuuhuoneita. Kysyinkin yhdessä ihanssa facebook ryhmässä porukan mielipidettä ja sielläkin suositeltiin tätä kokeilemaan, joten miksipä ei. Ei tuo ainakaan olisi voinut vaikeuttaa enempää nukkumista.

Yhtenä päivänä, kun en saanut Tomasta nukahtamaan päikkäreille, kannoin pojan sängyn meidän huoneeseen ja poika nukahti hetkessä. Kysyinkin Tomakselta, haluaisiko hän uuden huoneen itselleen ja siinä vaiheessa poika näytti jo mihin laitetaan lelut. Tämä kysyminen oli lähinnä pehmittelyä ajatukseen ja myöhemmin huomasinkin kantavani jo loppuja Tomaksen tavaroita sinne ja meidän vanhempien tavaroita pois.

Sinne jäivät uniongelmat ainakin toistaiseksi. Päikkärit poika nukkuu noin joka toinen päivä. Yöunille nukahtaa noin yhdesältä illalla (+/-10min). Parastahan tässä on se, että pojan yöunet ovat pidentyneet, nykyään meillä nukutaan vähintään 11 tuntia yössä, aiemman 7-8 tunnin sijaan. Siltikin päivisin ehditään touhuta vaikka mitä.

Näin "pienellä" vaivalla, me saatiin kokonaiset yöunet takaisin ja pidennettyä (neuvolan mielestä) pojan "liian lyhyitä" unia.

Saa nähdä kauanko tämä lysti kestää. Mutta nyt näyttää hyvälle!

Onko muilla auttanut tällainen tai onko muiden lapsilla edes ollut vaikeuksia nukkumisen ja nukahtamisen kanssa?

maanantai 19. tammikuuta 2015

Parhautta

Tomaksen kummitäti, vanhin ystävistäni kävi meillä viikonlopulla. Oli ihanaa nähdä, toivottavasti nähdään pian uudelleen!

Alkuun Tomas ujosteli kovastikkin, mutta myöhemmin jo laskettiin yhdessä mäkeä, soitettiin soittimilla, ajettiin mopolla, lähtiessä vielä  halittiin ja annettiin suukkokin! Aamulla puhuttiin kovasti Iina-tädistä ja pitihän siitä kertoa molemmissa mummoloissa käydessäkin.




 Iinaa nähdessä aina tuntuu, kuin vime näkemisestä ei olisikaan kauaa, juttu lähtee luistamaan aina hyvin. Harmi vaan kun ei päästä näkemään useammin, välimatka on vähän pitkä, mutta toisaalta lyhyempi kuin joskus aiemmin.
Nyt meillä suunnitellaankin milloinkas lähdettäisiin tuonne etelämmäksi vierailulle, vielä ei mitään päiviä ole suunniteltu, mutta toivottavasti päästään käymään jo ennen kesää tai viimeistään juurikin kesällä.


Kiitos muru kun kävit, tule pian uudestaan! :) 

perjantai 16. tammikuuta 2015

Uudet popot

Mä odotan taas sitä kevättä, aurinkoa ja asfalttia. Pimeys saisi mennä jo pois.
Oon vähän tämmönen tuuliviiri. Tykään kyllä lumesta ja pienestä pakkasestakin, mua ei haittaa sähkökatkot tai muut, mutta mulle myös riittäisi että lunta sataisi metrin ennen joulua ja sitten vuoden tokalla viikolla saisikin olla kuivat kelit ja lumet poissa.

Nyt olin ajoissa ja shoppaillessani ebayssa pitkästä aikaa, päätinkin kurkata myös kenkiä sieltä. Löysin edullisesti täydelliset popot juuri minulle. Mustaa, pinkkiä ja valkoista. Olin heti myyty. Pari klikkausta ja kengät oli maksettu.


Mun vanhat lenkkarit oli järkyttävät, ne oli itseasiassa vain väliaikaiset kirppikseltä bongatut valko-viher-vaaleanpunaiset, sillä edelliset mustat meni monen vuoden jälkeen riksrakspoks ja en viitsinyt uusia ostaa pienelle ajalle.

Nyt kuitenkin pari päivää sitten saapui paketti. Odottelin vähän jännittyneenä, että mahtaakohan nuo mahtua jalkaan, mutta ne ovat täydelliset! Kokokin on juuri sopiva!



Nyt mä vain odotan, että pääsen ulkoiluttamaan nuita kunnolla ja nään miten ne kestävät käytössä. Ja muuten, nuo kuvassa näkyvät harmaat unihousut on super pehmeät, voisin olla aina nää päällä!

Shoppailetteko te muut ebayssa? Kiinnostaisiko jotain, mutta ei ole varma osaako?
Voisin vaikka tehdä ohjeet joskus, jos kiinnostaa. Tilasin ebaystä muutakin, saa nähdä vilahtavatko nekin myöhemmin täällä.

Psssst.. Blogin facebook sivuilla on tykkääjille käynnissä arvonta!

torstai 15. tammikuuta 2015

Kännissä perseilystä avautuminen

Nyt tulee kyllä sellaista avautumista ettei tosikaan. Aloin laskemaan tuossa vähän 1+1+1 ja karu totuus iski taas naamaan 100-0.

Kerron teille hieman perjantaista. Maalattiin, maaliloppui kesken, otettiin sivistyneesti mihen kanssa kuperkeikka juomaa. Porukassa oli myös kolmas tyyppi joka otti juomaa ei niin sivistyneesti, meillä oli kivaa ja tämä kolmas sammui ennen kuin itse lähdettiin nukkumaan.

Aamulla heräsin ajoissa, mies jäi nukkumaan ja itsekkin köllöttelin sängyssä ja selailin rautakauppojen aukioloaikoja, kuulin kun vieras oli hereillä, mutta kävi uudelleen nukkumaan. Ihmettelin tupakan hajua asunnossa, mutta pistin tämän sen piikkiin, että vieras oli varmaan polttanut parvekkeella ovi auki.

Myöhemnin ihmettelin sohvalla olevaa tumppia, tiputin sen lattialle ja heitin pois. Mies polttaa sätkiä ja tämä oli askitupakkaa.

Pikakelataan keskiviikko iltaan.

Huomaan sohvalla dataillessani ja kuvia lisätessä sohvassa reiän. Pienehkö pyöreä reikä. Sen verran itse olen elämäni aikana polttanut, että tunnistin sen tupakan tumppaamisesta tulleeksi. Aloin laskea 1+1+1 tupakanhaju+tumppi+reikä.

Hirveän lystiä. Meillä siis "vieras" oli vetänyt tupakin sisällä, tumpannut sohvaa ja jättänyt tupakan siihen, minä noukin sen jne.



Ette kuulkaas uskokkaan paljonko mun päässä kiehuu nytkin. Mikä hemmetti siinä on, että aina pitää jonkun perseillä, saatika kuka on antanut luvan polttaa sisällä ja pilata meidän sohvan?!?!

Ärsyttää niin paljon, etten saa nukuttua. Kello on jo yli kaksi yöllä . Aamulla varmasti väsyttää, mutta tämä helpotti hieman. Ehkä nyt saan nukuttua.


tiistai 13. tammikuuta 2015

Lapsivapaa

Lapsivapaa, se on sana josta tykkään ja jota inhoan. Nyt lähinnä inhoan.
On ihana välillä päästä käymään yksin lenkillä, tai saada vaikka muutama tunti, ehkä jopa yksi yö "omaa aikaa".
MUTTA jestas, että koettelee äiti-ihmistä, kun lapsi on hoidossa useamman yön putkeen.

Tomas meni mummilaan remonttia karkuun ekan päivän jälkeen. Ajateltiin, ettei pojan kannata olla maalinhajuja haistelemassa kotona. Mä kävin mummilassa joka päivä touhuamassa pojan kanssa. Silti aina kotiin tullessa tuntui, että murenen ikävästä. Kolme yötä. Kolme pitkää yötä Tomas oli siellä, kukaan ei kömpinyt aamuyöllä viereen ja arvatkaa miten mun unien kävi?



Minähän reippaana tyttönä sitten nukuin nuina kolmena yönä(+päivänä) yhteensä yhdeksän tuntia. Kummasti se vaan vaikuttaa. Onneksi saatiin pikkumuru kotiin ja hyvällä omalla tunnolla, leikittiin vähän myöhempään, pelleiltiin hampaitapestessä, luettiin neljä kirjaa iltasaduksi ja nukutettiin poika meidän sänkyyn. Ja eihän se siihen yhteen yöhön jäänyt, nyt on ensimmäinen yö, kun pätkis nukkuu omassa huoneessaan taas. Haha, tais olla ihan pikkusen ikävä. Kummasti myös yöunet pitenivät ja normalisoituivat itsellä, heti kun poika tuli takaisin kotiin.

Lapsivapaa on tietyissä määrin tosi jees ja erittäinkin tarpeellista, sai treenata rauhassa, maalata rauhassa, lenkkeillä rauhassa, saatiin viettää aikaa miehen kanssa kahdestaan ja pöljäiltiin kuin pikkuteinit ilman minkäälaisia käytöstapoja.... Mutta enää ei muuten minun muruseni mene mihinkään nuin pitkäksi aikaa yökyläilemään, ei ainakaan ihan lähiaikoina. Kirjaimellisesti tuntui siltä,  että osa sydämestä jäi aina mummilaan, joka kerta kun suljin oven, yöllä sängyssä pyöriessä mikään ei ollut hyvä ja kaipasi sitä pientä tuhisijaa, jota olisi voinut käydä vaikka yöllä katsomassa.

Arvatkaa vaan halittiinko ja suukoteltiinko meillä miljooooooonasti, aina kun sain pojan viihtymään sylissä hetken. :D Äidin vauva, on aina äidin vauva.

Tuolla hän nyt nukkuu, omassa sängyssä tyytyväisenä. Kohta mäkin suuntaan jo nukkumaan.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Pientä pintaremppaa osa 2

Johan vierähti usea päivä, ilman kirjoittelua! Nyt remppa on saatu päätökseen maalaamisen osalta ja tässä tulee toinen osa aiheesta, kirjoittelin nimittäin perjantai-iltana hieman jo valmiiksi tätä osaa.

Remppa etenikin hyvin, maali saatiin heti seuraavana päivänä tapettejen irroittamisesta. Yhdeksän litran pönttö. Tarkoitus oli siis maalata olohuone ja Tomaksen huone pariin kertaan, sekä tietysti listat, ovenkarmit ja eteisen seinä.
Noh, kuinka ollakaan, juuri kun olin iloinnut, että samana iltana päästään jo laittamaan kamppeet takaisin, iski se todellisuus jota epäilinkin. Maali loppui kesken. Ehdimme maalata olohuoneen kertaalleen ja yhden seinän Tomaksen huoneesta. Ketutti aia rankasti, sillä olin jo aiemmin varma, ettei tuo yksi pönttö maalia riitä mitenkään.


En mä kuitenkaan lannistunut, otettiin ilta rennosti ja myönnän, että saatoin itseni hilpeään humalatilaan hetkeksi. Tuolla kokoonpanolla ei pahemmin vietetä aikaa yhdessä, mukavaa vaihtelua pitkästä aikaa. Sai olla rennosti ja höpötellä. Eikä me juodakkaan, kuin aniharvoin, vaikka kovasti aina väitän, että nyt juon varmasti yhden siiderin.... Nytkin kaapissa oli elokuussa hankittuja juomia.

Aamulla herättiin ajoissa, ilman minkäänlaisia oloja tai morkkiksia. Keiteltiin kahvia, katsottiin televisiota ja suunniteltiin maalikauppaan lähtöä. Tällä kylällä ei nimittäin maalikauppa ollut auki, joten suunnattiin sitten kauemmaksi. Maali löytyikin helposti ja ostettiin Teknoksen maalia. Merkki kuulosti tutulle ja hintakaan ei ollu järisyttävä.


Kotiin tullessa alettiin maalaamaan ja sehän ei mennyt putkeen. Maali oli suoraan sieltä minne aurinko ei paista. Kahteen kertaan maalattu seinä näytti vain sille, että siihen olisi levitetty liisteriä. Täytyi siis vain tyytyä siihen, että hitto vieköön, se on odotettava maanantaita, jolloin saadaan parempaa maalia lisää.

Asuttiin sitten täydellisessä kaaoksessa, pari päivää.Huonekaluja oli keittiössä ja meidän makkarissa, vessassa ja eteisessä. Mihinkään ei tuntunut mahtuvan mitään. Mutta se ei haitannut, sillä olin onnellinen jo siitä, että ne kamalat tapetit oltiin saatu alas!

Vielä on tiedossa remppapostauksia, mutta välillä voisin kirjoitella muustakin. Tämä maalaus osuus on tosiaan valmis, seuraavaksi aletaan odottelemaan sisustustarroja ja aivan mahtavalta kuulostavaa keksintöä nimeltä teippitapetti.


Kuvituksena toimi ekan remppapäivän kuvat, jolloin suurin osa tavaroista oli vain siirretty hieman pois edestä.

torstai 8. tammikuuta 2015

Pientä pintaremppaa

Meillä alkoi operaatio tapetit irti eilen alkuillasta. Viimeinkin saatiin huoltomies käymään korjaamassa vikalistan jutuista suurimmat. Vastahan mä sinne ekan kerran soitin 1v3kk sitten. Samalla sain varmistuksen siihen, että saadaan maalia ja vieläpä tällä viikolla. Meidän tapetit on rumat, repeilleet ja noh kamalat. Kaikella kunnioituksella valitsijaa kohtaan.

Päätettiin maalata seinät ihan vain valkoisiksi.Se mitä niihin tulee jääköön vielä arvoitukseksi (itsellenikin). Mä tykkään lähteä liikkeelle siitä, että seinät ovat valkoiset, helpompi nähdä mitä haluaa.

Aloitettiin eilen repimällä olkkarista pikkuseinältä tapetteja Tomaksen kanssa, Ensimmäisistä irrotuksista löytyykin video TÄÄLTÄ.

Hommaa ajateltiin tehdä pikkuhiljaa ja itseasiassa kirjoitan nyt kaaoksen keskeltä, luulen että saan kadotettua läppärini hyvin vielä tänään.
Nyt on vuorossa toisen seinän tapettejen irrotus. Tunti aikaa, ja aion onnistua. Tunti siksi, että sitten mulla onkin jo muita suuunnitelmia.



Toisin  pituus mulla loppuu kesken, joten tuolta ylhäältä jää noin 50cm irrottamatta. Kunhan saan a-tikkaat tai jotain muuta lainaan jostain, niin pääsen nuokin repimään ja pesemään seinät.

Myöhemmin, ehkä jos niin pitkälle päästään, pääsenkin sitten maalauksen jälkeen kokeilemaan onnistuuko heinäseipäisiin liittyvä suunnitelmani!

Päivittelen varmasti kuvia instagramiin, joten sieltä pääsee kurkkimaan pikku remppaa jos kiinnostaa. Rempan teemme siis olohuone  - lastenhuone välille suunnattuna suuremmin, mutta eteinen, keittiö ja oletettavasti toinen makkarikin saavat ajallaan uutta ilmettä.

Viimeinkin pääsen punaisista kaapeista eroon!JES!

Onko teillä rempattu lasten kanssa? Miten sujui? Hyvät vinkit tapettejen irrotuksesta lapsen viihdyttämiseen tässä otetetaan vastaan! :)

tiistai 6. tammikuuta 2015

Pulkkailemassa

Olin unohtanut jo vanhan pulkkailuun soveltuvan paikan, ihan tässä lähellä, käytiin viime viikolla "kallioilla" laskemassa mäkeä ja tänään päätettiin suunnata Suojalle, läheiselle elokuvateatterille tai itseasiassa sen pihaan. Siellä me käytiin myös penskana laskemassa mäkeä.


Ennen lähtöä Tomas pakkasi reppuun itselleen pari pikkuautoa (aina pakolliset) ja juomapullon. Eipä hän niitä tarvinnut, mutta olivatpahan mukana. Minä nappasin kerrankin kameran mukaan ja sainkin otettua muutamat kuvat.


En ollut käynyt tuolla pitkään aikaan kävellen, viimeksi silloin kun suunniteltiin häitä, käytiin katsomassa alakerrassa sijaitsevat tilat, mutta tulloin mentiin autolla. Nyt rämmittiin pellon poikki, ja vasta myöhemmin tajusin, että katsos, tossahan olis mennyt tiekin. Noh, rämmittiin vähän lisää ja oikaistiin.

Pakkanen oli kovempi kuin viime päivinä, joten aika pian tulikin jo kylmä itselle, taas olisi voinut vähän enemmän pukea päälle. Ehkä muistan sitten seuraavalla kerralla! Pari tuntia saatiin kuitenkin aikaa kulumaan ja oli lystiä, mennään varmasti uudelleenkin pian.

Huomenna T palaileekin lomalta töihin ja tavallinen arki palaa, saapa nähdä miten rytmi muuttuu jatkossa.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Pieni kiitos ( arvonta)

Lukijoihin on tullut uutta porukkaa mukaan, kuitenkin te kaikki olette olleet kovin hiljaista sakkia. Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelin, niin tässä olisi nyt sitä arvontaa. Ajattelin koota tällaisen pienen paketin, samanlaisia tuotteita on itselläni käytössä jatkuvasti, joten ehkä tekin tykkäätte näistä.

Invisibobblet ovat yksinkertaisesti ihan parhaita ponnareita, ainakin jos omistaa pitkät helposti takkuuntuvat hiukset. huonon hiuspäivän pelastaa aina kahden minuutin donitsinuttura ja jos oikein innostuu, niin tumma magneetti kynsilakka on oikein kiva lisä!


Arvon blogin lukijoiden kesken tällaisen setin!


2x donitsi
1x invisibobble (3kpl/pkt)
1x invisibobble(3kpl/pkt)
1x isadora magnetic nail kynsilakka 
Värit:
Donitsit: Tumma ruskea
Invisibobblet: Winter Punch ja Foggy Nights
Kynsilakka: 851 gun metal

Tämä arvonta on suunnattu vain blogini lukijoille. (Nimimerkkisi siis löytyy lukijat palkista tai bloglovinista) 

Yksi arpa: Jätä kommetti, josta nään nimimerkkisi ja  kerro myös paras asia vuodessa 2014!
Kolmas arpa: Kun seuraat meitä Instagramissa nimm. ssyvi 

Arvonta päättyy perjantaina 9.1.2015 ja ilmoitan voittajalle sähköpostitse voitosta. Lisää siis kommenttiisi toimiva sähköpostiosoitteesi.

torstai 1. tammikuuta 2015

Vanhaa ja uutta vuotta

Heippa hei, onko siellä linjoilla ketään? Mitä kuuluu? 

Palaillaampas hetkeksi vielä viime vuoteen. Vuosi 2014 oli tapahtumarikas ja ihana vuosi, niin iloineen kuin suruineenkin.

Vuoden kohokohdiksi nousivat ehdottomasti:

Häämessut kaasojen ja miehen kanssa, Ystäväni synnytyksessä tukihenkilönä olo ja hänen poikansa kastejuhla, häät, Tomaksen 2-vuotis synttärit ja isäni 50-vuotis juhlat.
Muita ihania juttuja oli myös paljon, monet illat perheen kesken, reissussa käymiset, kylpylälomailu, muumimaailman reissu, uudet ja vanhat ystävät... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

 Hyvillä mielin siis meillä otettiin vastaan tämä alkanut vuosi 2015.

Vuosi vaihtui meidän perheen osalta rauhallisesti, keskiviikko iltana kävimme ampumassa raketteja. Tomaksella oli kuulosuojaimet ja suojalasit, mutta pelkäsikin pamauksia, mutta viihtyi kuitenkin katselemassa väläyksiä. Kovimmat poksahdukset vaativat kuitenkin äidit, isin tai mummin syliä.

Myöhemmin suuntasimmein omalla porukalla kotiin, herkuteltiin sipsejen ja limpparin kanssa, sekä katselimme raketteja ikkunasta.

Tomas nukahti ennen kymmentä, mutta heräsi paukkeeseen hieman ennen keskiyötä, ajattelin, että raketti-intoilija saa katsoa nyt raketit kun mahdollisuus tuli.

Vuoden vaihtuessa vaihdoimme miehekkeen kanssa halit ja pusut, kuten perinteeseen kuuluu ja jatkoimme rakettejen tuijottamista ikkunoista koko porukalla, kunnes suunnattiinkin koko perhe nukkumaan.

Miten teidän uusi vuosi on alkanut? Teittekö lupauksia tälle vuodelle?

Tällä viikolla on muuten luvassa arvontaa, jonka palkinnosta laittelinkin kuvat jo blogin facebook sivuille ja instagramiin. Pysykää siis linjoilla!