torstai 31. joulukuuta 2015

Nämä kiinnostivat vuonna 2015

Kylläpä viikko vierähti nopeasti ! Viime postauksen jälkeen olen jatkanut pph:n hommia, sain nostelukiellon kipeiden supistusten takia (rv13+4) ja nyt selkä on vuorostaan luovuttamassa. Onneksi viikonlopulla selkä saa taas vähän enemmän lepoa, vaikka neuvolasta olivat sitä mieltä että nyt sitä saikkua ja sassiin. Täällä vaan ei ihan tuosta noin pääsekkään arvailukeskukseen joten ei sitä nuin vaan töistä olla poiskaan.

Oikeastihhan tulin kirjoittamaan pientä koontia kuluneesta vuodesta. Luojan kiitos, huomenna tähän aikaan eletään jo uutta vuotta.

Vuosi 2015, on ollut todella raskas kaikin mahdollisin tavoin, onneksi mukaan on mahtunut kuitenkin paljon hyviä juttuja ja toivon todella että vuosi 2016 olisi edes pikkiriikkisen parempi.


Mitkä jutut taas blogissa keräsivät eniten kävijöitä? Katsellessani tilastoja muutamia yllättäjiä tuolta löytyi..

Ykköseksi nousi ehdottomasti kertomani raskaus uutiset,  muita paljon lukijoita kiinnostaneita juttuja olivat mm. Perhepäivähoitajan työ, 3-vuotis synttärit, Lapsi ja kuolemasta puhuminen, Pikkukylällä on hyviäkin puolia..


Diy ohjeista suosikkejanne olivat ohjeet heinäseivästikkaisiin ja pallovaloihin.

Kauneus keskiviikoista etsitte eniten kampaus juttuja, myös biozellin testaus postaukset olivat selvästi mieluisia.

Toivottelen teille nyt erittäin hyvää Uutta vuotta!
 Pitäkää huolta toisistanne. Eläkää, nauttikaa ja rakastakaa niin paljon kuin mahdollista! 


Ensi vuonna blogissa on tiedossa  ainakin...
Raskaushömppää - koska kaikki onkin taas uutta ja ihmeellistä,
Diy juttuja - ainakin toivottavasti etenkin sisustukseeen liittyen,
Hiusjuttuja - koska niitä uusia ideoita tarvitsee aina



lauantai 26. joulukuuta 2015

Raskauskaapista purkautuminen (paluu alkuraskauteen 1)

"Raskauskaapista" on nyt siis hypätty ja palailen nyt aivan raskauden alkuviikkoihin muutaman tekstin verran.

"Meillä yritystä oli takana reilut 3-vuotta. Kolmeen vuoteen mahtui tuhottomasti laskemista, ovulaatiotestejä, positiivisia ja negatiivisia raskaustestejä, miettimistä, pohtimista, haaveiden pois heittoa, ahdistusta ja stressiä - etenkin siksi, kun kaikki kyselivät, joko joko? "Oletteko ajatelleet pikkusisarusta Tomakselle?" "Ei ehkä kannattaisi odottaa näin kauaa.". Jnejne. Ne kaikki liibalaabat koskivat aika syvältä ja yritin heittää asian vitsiksi vaikka kotona saatoinkin puristaa tyynyä ja nyyhkyyttää siihen, kuinka epäreilu maailma on. 

Tartuin puhelimeen 12.10 ollessani vanhempieni luona, ja päätin että nyt selvitetään mitä tulisi kustantamaan yksityisen kautta mennessä tutkimuksiin ja hoitoihin. Näppäilin puhelimeen numeron ja kerroin asiani. Päätettiin puhelimessa, että varaan ajan netin kautta kun pääsen kotiin. Jostain syystä en sitä koskaan varannut. 
Alle viikko tuon puhelinsoiton jälkeen koiramme alkoi seuraamaan minua joka paikkaan, jopa vessaan. Ensin en kiinnittänyt siihen huomiota juurikaan, mutta vähitellen aloin miettimään, että mitä jos? Ja kun mieskin huomautti asiasta, niiin.. Kun odotin Tomasta, Layla ei päästänyt minua näköpiiristään kotona. 

Käydessämme saunomassa vanhempieni luona ja toisena pävänä anoppilassa, huomasin korkelle astuessa alavatsaa nipistävän oudosti. Tietysti ajattelin, että nämä ovat nyt merkkejä siitä että naisten vaivat ovat alkamassa. Niiden kun piti alkaa samaisella viikolla. 

Saapui viimein perjantai 23.10, odottelin järkkyjä vatsa ja selkäkipuja kauhulla, tarkistin valmiiksi lääkekaapin sisällön ja laukussa kulki varalta kaikki tarvittava mukana. Tuli ilta ja edelleenkään ei mitään. Aloin pohtimaan kaikkea aiemmin kertomaani, vatsan nippailu, koiran käytös, tisseihinkin sattui esimerkiksi halatessa ja  huomasin että olin ollut väsyneempi, kolmen tunnin päiväunet olivat taas tulleet elämääni mukaan ja silti yöllä sain nukuttua. Kaivelin kaapista ensin ovulaatiotestin, joka tarttui ensimmäisenä käteen, se näytti vahvaa plussaa. Vahva plussa silloin kun naisten vaivojen piti alkaa? Hah. Etsin vielä raskaustestin ja tein sen. 
Odotin ja odotin. Tosi hailakka viiva ja iltapissa. Päätin että odotan maanantaihin ja teen uuden testin. Sillä enhän minä voi tulla raskaaksi. Puhuttiin miehen kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että ehkä se onkin viivanpaikka. 

Tulee lauantai, ollaan hengailtu Tomaksen kummitädin kanssa, tehty ruokaa ja tehdään lähtöä anoppilaan. Ravaan jatkuvasti vessassa. Tuumaan miehelle autoon istuessa, että nyt muuten mennään kaupan kautta. Kävelen suoraan hakemaan raskaustestin ja kassan kautta tungen sen suoraan laukkuun. Autossa avaan paketin, laitan testin housujeni taskuun. 
Enhän minä osannut odottaa, hörppään autosta vettä pariin otteeseen menemme porukalla sisälle ja livahdan vessaan. En osaa olla oikein mitenkään päin, minuutit on pitkiä ja "pelkään" jääväni kiinni testin teosta. Sovimme jo kolme vuotta sitten miehen kanssa, että raskaudesta ei hiiskuta kenellekkään, ennen kuin ollaan "turvallisilla" vesillä. Eli raskaus on kestänyt yli sen 12 viikkoa.
En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, tulee aivan jäätävän suurin tunneryöppy kerralla. Yritän olla sanomatta mitään. Mies katsoo kysyvästi ja minä nyökkään. Kaksi viivaa, meille tulee ehkä vauva, jos kaikki sujuu hyvin. Seuraavat tunnit anoppilassa tuntuvat pitkille, kun asiasta ei sen enempää voi puhua. Iltakin menee aika hiljaksiin, sillä Tomaksenkaan kuullen ei voi asiaa pohtia. Herra kun kertoo kaiken mummoille ja muille. 



Tomas nukkuu, sisko soittaa minut lenkille, meinaan oksentaa. Kipitän ulos, tekee mieli paljastaa asia siskolle, mutta olen hiljaa. Toisella kertaa sitten, odotetaan vielä ainakin kahdeksan viikkoa. Tulee muuten hemmetin pitkät kahdeksan viikkoa! Tulen kotiin ja tuuletan mielessäni, pystyin pitämään suuren salaisuutemme. Pystyn siihen varmasti jatkossakin.
Voinko mä todella olla raskaana? Miten tää on mahdollista? Miten onnekas mä olenkaan! Miten onnekkaita me ollaankaan! Tää on super hienoa. "


Ja tässä vaiheessa jo pahoittelen, että jouduin ihan alkuviikkoina muutamalle ihanalle sanomaan "Ei, en ole raskaana", ette uskokkaan kuinka mielelläni olisin teille kaikille kertonut heti. <3

tiistai 22. joulukuuta 2015

Kell' onni on, se onnen kätkeköön ?

Huomisen työpäivän jälkeen mekin pääsemme rauhoittumaan joulun viettoon. Ennen sitä halusin kuitenkin tulla jakamaan teille pari kuvaa. Voin kertoa että pää kolmantena jalkana juokseva lapsi on vaikea saada pysähtymään kuvaamisen ajaksi, vielä vaikemapaa on kuitenkin saada lapsi lopettamaan irvistely. 




Lueskelin tuossa eilen Eino Leinon tekstejä. Olen kuitenkin kovasti sitä mieltä, että onneaan ei tarvitse kätkeä, ei ainakaan loputtomiin. Me kätkimme omaa onneamme usean viikon ajan.





Mikäli kaikki sujuu hyvin, ensi kesänä Tomaksesta tulee isoveli.

Olen kuunnellut iltaisin pienen sydämen jumpsutusta, kurkkinut varhais ultrasta useampi viikko sitten saatuja kuvia ja miettinyt, kasvatanko oikeasti uutta ihmistä sisälläni.

Tänään käytiin ultrassa ja kaikki on hyvin. <3






sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Hittilahjan metsästystä

Lueskelin tuossa eilen automatkalla keskisuomalaisen juttua hittilahjoista ja siitä kuinka osa ihmisistä ajaa satoja kilometrejä hittilahjojen perässä. Kuulostaa ehkä hullulta?

Meillä kuten varmasti useassa muussakin kodissa on Ryhmä Hau, toivottu juttu. Erityisesti tietysti vielä Ryhmä Haun vahtitorni. Siitä on puhuttu päivittäin jo ties kuinka kauan ja se oli ensimmäinen toive pukillekkin. Koko kuukauden Tomas on pohtinut, tuokohan pukki hänelle vahtitornin..Viimeksi tänään, ennen nukahtamista.

No tokihan pukki sen tuo. Päätin, että tuo lahja hankitaan sitten vaikka mikä olisi. Ajoimme yhteensä noin 400 kilometriä saadaksemme tuon toiveen toteutettua. Saimme päivän kuorman viimeisen kappaleen. Hetki myöhemmin, olisi ollut jo myöhäistä. Onneksi olimme ajoissa liikkeellä.



Kyllä se pukki tuo muutakin, mutta ne muut lahjat jääköön paljastamatta. Meidän makkarin yläkaapit pursuaa paketeista, osa on ollut pakko jemmata muuallekkin..Itsellenikin on ollut hyvin vaikeaa pitää näppejä erossa miehekkeen minulle ostamista lahjoista. En siis tiedä mitä niissä on, mutta kovasti tekisi mieli vähän raottaa lahjapaperia.


Oletteko te käyneet kauempaa hakemassa jotain tiettyä lahjaa? Mitä teillä toivottiin lahjaksi? Ehkä muutakin kuin maailman rauhaa, rakkautta ja onnea?

perjantai 11. joulukuuta 2015

Tsaijaijai

Ihana kylpylöinti ja shoppailu reissu on takana, samoin rauhallinen itsenäisyyspäivä. Joululahjatkin on viimein kaikki hankittu ja paketoitukkin.

Lähdettiin viime viikon torstaina Kuopioon ja suunnattiin suoraan shoppailemaan, illasta suunnattiin kylpylöimään Rauhalahteen ja seuraavana aamuna aamupalan jälkeen taas suunnattiin shoppailemaan. Lopputulos oli se, että auton takakontti oli kattoa myöten täynnä ja viimeiset ostokset piti sijoittaa jalkatilaan. Ajomatkoilla molempiin suuntiin oli järkyttävän huono keli, mutta selvittiin kunnialla kotiin saakka.

Joulukuu on kiireisen kiiretön ja päätin nyt suosiolla ottaa aikaa ihan vain perheelle, joten kirjoitustahtikin pysyy laimeana ainakin tämän loppu vuoden. Facebook kuitenkin alkoi jo huomauttelemaan, kun en ole kymmeneen päivään julkaisut blogin fb-sivuilla mitään ja ajattelin nyt olevan jo korkea aika tulla ilmoittamaan, että hei, hengissä ollaan!
Onko tämä nyt sitten blogin kohdalla lopun alkua? Ehei, ei ole, ei ainakaan tähän tietoon, sillä kyllähän tässä parina rauhallisena iltana on ruutuvihkoon ehtinyt kirjoitella ideoita ja ajatuksia blogin osalta ensi vuodelle.

Miksi olen sitten ollut kirjoittamatta? No, ei ole ollut inspiraatiota istua koneella. Olen jännittänyt labrojen tuloksia ja nyt kun sekin murhe on pyyhitty yli voi huokaista. Ilmeisesti stressasin nuita kokeiden tuloksia sen verran, että nyt kun se stressi pyyhkiytyi pois, pääsi päänsärky yllättämään. Mulla siis selvitetltiin hieman mistä aiempi punasolujen paljous johtuu, aletaanko hoitamaan "vaan kuivaa ämmää" vaiko lähdetäänkö "tyhjennyksille" säännöllisesti vai tutkitaanko vielä lisää. Tän päivän tietojen mukaan, oon vaan kuiva ämmä, joten nesteytystä, nesteytystä ja nesteytystä, niin pitäisi kaikki kummalliset olot lähteä. Huh! 

Seuraavat kolmisen viikkoa taitaa oikeastikkin olla jokseenkin kiireiset, sillä pitää ehtiä käydä monessa paikassa vielä, onneksi osa joululahjoista kuskattiin jo eilen, niin ei tule niiden kanssa kovin kiirus. Lisäksi ennen joulua(ja sen jälkeen) on taas pieni pätkä töitä.

Joten.. On ihan mukava vaan olla ja möllöttää. Pus.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Tervetuloa Joulukuu!




Tervetuloa joulukuu, johan sua onkin odotettu! Joulukalenterin ensimmäinen luukku on avattu jännityksellä ja ulkona sataa lunta.

Tämä viikko on täynnä kaikkea kivaa, tiedossa on ainakin rentoutumista, shoppailua, kylpylöintiä, lahjojen paketointia, leipomista ja ulkoilua. Ai niin ja pari tilaus havukranssiakin on tehtävä jo tänään, ettei unohdu.

Outoa, pieni ihminen odottaa joulua hurjasti tässä vaiheessa, itsekkin tekisi mieli koristella koko koti. Sitten kuitenkin jo kuun lopussa kaikki kerätään takaisin laatikkoihin ja alkaa taas melkein vuoden mittainen odotus.

Joko teillä on laitettu kotiin joulukoristeita? Onko lahjat hankittu?



perjantai 27. marraskuuta 2015

Pimeyttä ja joulukadun avajaisia

Hitsin ihanan kamala piemeys! Meillä herättiin vielä alkusyksystä 05-08 välillä ja nyt nukutaan kevyesti tuonne kymppiin saakka. Päivästä on kadonnut siis enemmän tunteja ja ulkona on vain märkää ja pimeää. Ehdittiin me onneksi yksi örkkikin rakentaa, vielä silloin kun lunta oli. Nyt se taitaa olla aikamoinen läjä vain tuolla takapihallamme.



Tänään pyörähdettiin joulukadun avajaisissa koko perheen voimin. Tomas moikkasi joulupukkia alku jännityksen jälkeen ja pyöräytti myös onnenpyörää. Rakettejen paukkeesta jätkä ei taaskaan tykännyt, oma mokani, kun unohdin kuulosuojaimet. Reppana kun on aika herkkää poikaa koville äänille edelleen.  Toisin, oli se ilmanpainekkin vissiin vähän kovempi yhdessä välissä kun parilla autolla lävähti varashälyyttimet päälle eri parkkiksilla.

Mä olen käynyt joulukadun avajaisissa tällä kylällä penskasta asti, toki opiskeluvuosina taisin skipata ne, mutta kuitenkin. Harmittaa parikin juttua jotka on muuttunut tässä välissä.

Ennen kohokohta oli ensinnäkin se lumi, jota ei ole vuosiin ollut avajaisten aikaan ja johon nyt ei pieni ihminen paljon voi vaikuttaa. Mutta hitsit, että oli kivaa kavereiden kanssa riehua hangessa sellaisena metrimatona.

Toinen juttu on se, että vanhoina hyvinä aikoina (joo oli pakko kirjottaa noin) jouluvalot sytytettiin joulukadunavajaisissa ja se jos jokin oli pienestä ihmisestä siistiä. Nyt jouluvalot on palaneet jo jonkin aikaa. Ja joo, toki ne sammutettiin siksi aikaa, kun raketit ammuttiin ja sytytettiin uudestaan heti rakettejen ampumisen jälkeen. Kuitenkaan siinä ei ollut sitä THE juttua.

Onneksi kuitenkin tällä pikku kylällä vielä joulukadun avajaisia järkätään! Sekään kun ei ole itsestään selvyys. Toki enemmänkin aktiviteettia ympäri vuoden saisi olla tarjolla.


Muksuilla näytti olevan kivaa, oli joulupukkia ja mörkömaan asukkejakin paikalla. Joten se lienee asiassa tärkeintä! Nyt sitten odotetaan ensi kuuta ja mietitään kuumeisesti löytyykö se joulufiilis ehkä lahjoja paketoidessa vai hyppäisikö se esiin joulukalenterin ensimmäisestä luukusta. :)


maanantai 23. marraskuuta 2015

Tauti selätetty!

Marraskuu ei ole ollut kaikista paras mahdollinen. Ei blogin kannalta, ei kodin kannalta, ei terveydellisesti, eikä muutenkaan. Mutta jotain positiivista kuitenkin täytyy etsiä ja se on ehdottomasti rauhalliset yhdessä vietetyt päivät, käpertyen sohvalle peiton alle.

Meillä alkoi Lokakuun lopussa flunssa kierre. Mulle nousi korkeampi kuume, joka veti olon aivan veteläksi useammaksikin päiväksi. Seuraavaksi Tomakselle tuli ihmeellinen kolme viikkoa kestänyt flunssa, jolloin hänellä oli satunnaisesti kuumetta ja sitten taas parina päivänä ei, kunnes taas kuume nousi.

Nyt kuitenkin viime viikon loppupuolella kuume nousi korkeammaksi ja poika oli välillä kovinkin "veltto". Kuumemittari näytti parhaimmillaan päivittäin  39,9 astetta, vähimmillään kuume taisi olla 38 pilkku jotain, vaikka lääkettä annettiin säännöllisesti. Tätä kesti neljä taikka viisi päivää.

Mähän tietysti olin huolesta sekaisin, valvoin öitä, pistin herätyskelloa varulta soimaan parin tunnin välein ja herättelin Tomasta ottamaan keskellä yötä lääkettä.

Käytiin sitten päivystyksessä lääkärillä ja aika oli kevyet kaksi tuntia myöhässä. Lopulta mun oli pakko pyytää että saisin mitata Tomaksen kuumeen, kun aulassa poitsu taas "veltostui" ja kotona oli  lääke otettu muutama tunti sitten. Kuume oli taas noussut 39,6 asteeseen ja saatiinkin sitten lääkettä. Lääkärille päästiin myöhemmin ja en voi kehua.

"Onko teillä tiedossa, onko lapsen vanhemmilla astmaa?"
Anteeksi mitä?! Mitä hittoa vanhempien astma tähän vaikuttaa, mietin.
"Kyllä on tiedossa, pojan isällä joka on tuossa vieressä, on rasitusastma todettu muksuna"

Ja lopulta lääkäri totesi, että pojalla on kuumetta.
Kas kummaa, sitähän mä en tiennytkään etukäteen. Turha reissu, turhaan joutui poika kipeänä istumaan autossa pitkään ja odottelemaan lääkärille pääsyä.

Mutta nyt, yksi kuumeeton päivä takana ja toivottavasti tää tauti ei uusiudu heti kenelläkään meistä!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

"Onko tuolla niitä pahoja ihmisiä?"

Mikä tätä maailmaa vaivaa? Ei paljon hetkauta itseä enää otsatukan kasvun loppuminen tai sotkuinen keittiö. Joka päivä selaan kännykällä uutisia, ennen salkkareita katsotaan seiskan uutiset ja joka päivä jotain sairasta on tapahtunut.

Tomas katsoo myös näitä uutisia ja kysyy:
 "Äiti, onko tuolla ollut niitä pahoja ihmisiä?"
Olen hiljaa ja mietin..
Niin, pahoja ihmisiä. Ei sitä kai osaa muuten muotoilla, juuri niitä. Viimein vastaan, että kyllä, mutta maailmassa on paljon hyvääkin.

Me sitten ollaankin puhuttu asiasta paljon, maailma on iso paikka ja tänne mahtuu hyviä ja pahoja ihmisiä. Kaikki toivovat varmasti että hyvyys voittaa. Niin myös tuollainen kolme vuotias. 




Myöhemmin kuitenkin palataan leikkimään ja tehdään autoille hyppyreitä, muovaillaan ja piirretään. On upeaa katsoa, miten toinen osaa nauttia ja iloita kaikesta pienestä ja suuresta, murehtimatta maailmaa. 

maanantai 16. marraskuuta 2015

DIY: Havukranssi


Olen väkertänyt näitä kransseja, kuten taisinkin jo jossain postauksessa mainitakkin. Nyt olen pitänyt taukoa melkeimpä pari viikkoa, sillä sormet meinasivat hieman tykätä huonoa jatkuvasta havujenkäsittelystä. Tein näitä suunnilleen 3-5 illassa ja tietysti ilman käsineitä. 

Ylhäältä näkee miten kranssi lähdetään tekemään. Vaikein kohta itselleni on kranssin päättely ja siitä ei edes löytynyt kuvaa. Nämä ovat yllättävän helppoja toteuttaa kunhan on saanut tehtyä pari harjoittelu kappaletta ja näkee itse millainen tyyli silmää miellyttää. Itse tykkään että kranssi on muhkea ja ensimmäiset kranssini olivat lörtsöjä, joten purin ne. 
Pohjana käytin pajusta tehtyä rinkulaa. Tähän kannattaa laittaa useampi pajunoksa rinnakkain, niin rinkula pysyy jämäkämpänä.

Ohje:
-Muotoile pajusta haluamasi kokoinen rinkula.
-Leikkaa havut 10-15cm pitkiksi ja pinoa 5-8 oksan nippuihin.
-Kieritä rautalanka kiinni pajuista tehtyyn rinkulaan ja ala kiinnittämään oksa nippuja siihen.
-Kiinnitä aina 1-1,5cm verran oksanippuja päällekkäin.
-Päättele kranssi ja tee taakse ripustuslenkki. 
-Koristele halutessasi.

Näitä tein/teen siis myyntiinkin asti, sillä periaatteella että Tomas saa tuotot. Hyvin näitä onkin mennyt kaupaksi ja partsilla on yksi oikein muhkea yksilö, joka on ns. testikappale ja kokeilen kauanko se säilyy ulkona. Nyt neljän viikon aikana se on säilynyt täsmälleen samanlaisena.


keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Treffeillä

Kävin eilen treffeillä pitkästä aikaa. Siitä on jo kauan kun viimeksi olen ylipäätän treffeillä käynyt, nämä treffit olivat kummankin osapuolen ekat. Kävin treffeillä elämäni miehen kanssa, sen pienemmän ja nuoremman. Nimittäin Tomaksen kanssa, oman pikkumuruni. Toki meillä oli mukana myös esiliina, Tomaksen täti.

Jäimme eilen Tomaksen kanssa kaksin kotiin ja päätettiin tehdä jotain erilaista, sellaista mitä ei ennen ole tehty. Ollaan pikku hiljaa parannuttu flunssasta, niin ei haluttu jäädä vain kotiin. Soitettiin ensin Tomaksen tädille ja vaihdettiin odotellessa makkarissa järjestystä. Sen jälkeen suunnattiin ulos syömään. Jälkkäriksi Tomas sai jäätelöannoksen. Ihka ensimmäisen jäätelöannoksensa.

Oli mukavaa ja rauhallista. Tomaksen kanssa en ole ulkona käynyt syömässä aiemmin ja nyt Tomas sai lisäksi elämänsä ensimmäisen tilatun jäätelöannoksen. 
Poika oli niin kiitollinen ja onnellinen. Ja vain yhden jäätelöannoksen takia. Ajattelinkin, että tämä kerta ei jää viimeiseksi. 




torstai 5. marraskuuta 2015

Karhuemo sairastaa

Tässä mä makoilen sohvalla. Kuume huitelee korkeammalla kuin tavallisesti. Multa ei lähde edes ääntä kunnolla.

Tänään mulla olisi työhaastattelu ns. unelmaduuniin. Mä olin super innoissani kun kirjoitin hakemuksen tuohon firmaan. Mietin jo samana iltana, että voisinkohan soittaa hakemuksen perään. Hypin ja hihkuin, koska tiesin että olisin loistava tuossa työssä. Tai en loistava, vaan mahtava!

Ja nyt, mä makaan sohvalla ja mietin, miten saan ilmoitettua haastattelijalle, etten pääse tulemaan. En yksinkertaisesti ole kykenevä istumaan montaa tuntia putkeen autossa ja olemaan skarppina. Eikä haastattelussa oikein pelkällä kehonkiellelläkään pärjää.

Tekstari tuntuu tyhmälle, samoin sähköposti, eli soittaa pitäisi, mutta miten soitat kun ääntä ei lähde kunnolla? Ehkä myöhemmin olisi hieman paremmat mahdollisuudet puhelimessa puhumiseen.

Nyt palaa parempaan asentoon ja laitan silmät kiinni. Toivottavasti te olette pysyneet terveinä!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Äiti kysyi, Tomas vastasi

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
-  Että se rakastaa mua ja pitää olla kiltisti.
2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
- onnelliseks, no isi ja minä ja kaikki leikit.
3. Mikä tekee surulliseksi?
- hehehehee, paha mieli.
4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
- et saa mitenkään, hähähähähää, saat hyvin ainaki kutittamalla.
5. Millainen äitisi oli lapsena?
- öö, no ainaki kaks vuotias.
6. Kuinka vanha äitisi on?
- Vanha olet, oot mun kaa kolme.
7. Kuinka pitkä äitisi on?
-  Korkee.
8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
- Haluut leikkiä.
9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
- Siivoo.
10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin mistä syystä?
- Ei mitään väliä.


11. Missä äitisi on tosi hyvä?
- mussa, hiekkalaatikolla, tekemään juttuja
12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
- Ei oo... Mitä?
13. Mitä äitisi tekee työkseen?
- Leikit mun kaa.
14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
- Pastaa ja öööö... mitäs täällä on....
15. Miksi olet ylpeä äidistäsi? 
-  minä, no ku sää oot tommone.
16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
- Sinä voisit olla  sinä
17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
- öö öö, voitais tehä öö, sitte me leikitään sillä tavalla. Maalataan ja piirrettäis ja HEI muovaillaanko?
18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
- housut ja paita
19. Mitä eroa teissä on?
- Mä en oikee tiiä, mulla särkee tätä otsaa.
20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
- Tiiän vaan, sää rakastat mua aina vaan.
21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
- Tuo. (Sohvan divaaniosan nurkka, joka on nimetty mun paikaksi :D )


Nää kysymykset oli huippuja, vaikkei tuo herra kolme vee jaksanut hirveesti keskittyä - koska pikku kakkonen. :)

perjantai 30. lokakuuta 2015

Kun pätkis pääsi meikkaamaan äidin

Olo oli kyllä aika hottis. Eilen Tomas meikkasi minut ja tuumasi, että nyt mennään vaahtokylpyyn. Alku näytti lupaavalta, luomiväri, huulipuna ja kulmaväri osuivat oikeisiin kohtiin, kunnes alkoi höpsöily. Taidan antaa poitsun meikata mut useammin, oli sen verran hauskaa meillä molemmilla. 

Oletko itse antanut lapsesi meikata sinut? Jos et, niin anna ihmeessä, se on hauskaa! 

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

DIY Heinäseipäistä tontuiksi


 Mun mielestä tää keskimmäinen tonttu on törkeän söpö. :D
Jämäpalat käytettiin näin hyödyksi. Toki jämäpaloja on vielä lisääkin, mutta ne kokevat muuttumisen tontuiksi myöhemmin.

Näihin tonttuihin siis käytin heinäiseipäitä, punaista huopaa, irtosilmiä, navaa, jäkälää ja kaarnaa. Arvatkaa vaan tungenko näitä joka puolelle jouluksi? Todellakin! Parvekkeelle, keittiöön, eteiseen, olohuoneeseen. Ihan joka puolelle.

Tomas halusi välttämättä, että tehdään yhdelle tontulle parta jäkälästä, itse kuitenkin tykkään enemmän näistä naavapartaisita tontuista.

Mitä tykkäätte?

tiistai 27. lokakuuta 2015

FLU

Syysflunssa tuli ja yrittää kovasti kaataa minut sängynpohjalle. Mä jotenkin oon ymmärtänyt nyt, mikä on se kauheasti puhuttu mies flunssa, sillä olo tuntuu itsestä kohtalaisen samalle satunnaisesti. Onneksi tukkoisuuteen auttaa kuitenkin  ulkoilu.

Tänään nukuin pitempään kuin tavallisesti, heräsin aamulla, kun Tomas kysyi isältään että "onko siellä jo lumiukkoja?". Aamulla siis oli satanut kuulemma lunta, minä sitä en päässyt ihastelemaan, sillä olin aivan liian kiireinen unimaailmassani.



Tänään saimme ryhmärämän kaksi palikkaa kyläilemään ja pojilla on tietysti ollut meno päällä. Saa nähdä millainen päivä huomisesta tulee, veikkaan että kovin vauhikas.



Ai niin, tämä samainen ystäväiseni on aloittanut blogin kirjoittamisen, sitä pääsette lukemaan täältä:


PS. Kyllä mä eilen siivosin. :D

perjantai 23. lokakuuta 2015

Jämäpalat hyötykäyttöön

En sano mihin on aikaa noin kaksi kuukautta, koska varmasti jo itsekkin sen tiedätte. Ei paniikkia, en kirjoita sitä sanaa tähän, sillä tiedän, että osa sitä rakastaa ja osa inhoaa. Itse kuulun sinne välimaastoon. 

Taas on pitänyt näpertää iltasella ja tällä kertaa olen käyttänyt hyödyksi jämäpaloja ja luonnon materiaaleja.




Vähän silmiä, tuohi, huopaa, liimaa, jämäpalat heinäiseipäistä. Niistä syntyi jotain söpöä. Sen mitä, näette myöhemmin. 



keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Näkötorneilua


Käytiin sunnanuntaina taas retkellä näkötornilla, tällä kertaa mentiin ihan vain siksi, että mummoni pääsee siellä käymään, kun aiemmin ei ole käynyt.  Kiivetiin pari kertaa katselemaan tornista upeita maisemiakin. 




 Liikuskeltiin ympäri ämpäri metsää, kerättiin käpyjä, tehtiin käpylehmiä, paistettiin makkaraa ja vierailtiin mörkömaassakin. Oikein kiva reissu. Minnehhän sitä seuraavaksi tuon vanhuksen veisi. Ehkä lähdetään frisbeegolffaamaan, ennen kuin mummu karkaa taas kotiinsa.







Tää läppärillä kirjoittelu tuntuu hassulta sormissa, ne on nimittäin kokonaan pienillä haavaumilla. Mä kun olen tehnyt tässä nyt joka ilta havukransseja. Alunperin halusin vain opetella tekemään niitä, sitten mummoni kysyi tekisinkö isopapan haudalle sellaisen ja tein.
Äitini ja siskonikin pyysivät oviinsa kranssit, jota ennen vein vielä mummon ja vaarin haudallekkin yhden ja lopulta mummo ehdotti että tekisin kransseja myyntiin.

Täällä näitä on nyt sitten näperretty, nyt jonossa on vielä 2(tai itseasiassa 5?) kranssia, vielä kun saisin päätettyä koristelut. Koristeet kyllä jo hankin mutta eilen illalla aivot sanoi seis ja lähdin unille kunnon päänsäryn kanssa.

maanantai 19. lokakuuta 2015

3-vuotiaan kertoma tarina

Tomas on hyvin kiinnostunut kirjoista, tarinoista, lukemisesta, kirjaimista ja numeroista.Istuttiin porukalla vanhempieni keittiössä piirtelemässä kunnes Tomas halusi kirjoittaa tarinan omaan vihkoonsa. Itse äänitin ja kirjoitin tarinan muistoksi. 


Tarina kuului näin:


"Aamulla kerran, mörkö meni tänne puistoon. Pupujussikin hyppi puistoon, kettu meni kans puistoon.
Aamulla kerran kettu meni tonne puistoon ja sit se meni tonne pihalle. Siellä se nyt leikkii. 
Mörkö haki ystävän ja norsu meni kans puistoon leikkii. Pöllö meni kans puistoon kattoo kettuja. Äiti kettu ja isä kettu meni kattoo kettuja tonne ja möröt lähti aamulla tuolta mörkömaasta.
Pandakarhutkin menee puistoon. 

Aamulla kerran perhosetkin lähti kattoo kettuja, kattoo kettuja. Kaikki eläimet on puistossa kattomassa kettuja, kissatkin on kattomassa kettuja. Ne keinuu ja leikkii siellä. Kengurutkin lähti puistoon, seurataan niitä, mennään seuraamaan niitä aamulla!

Aamulla kerran meni oravat puistoon ja kengurut lähti. Leppäkertut ja lampaat ja nasu ja ihaa lähti puistoon leikkimään. Aamulla tiikeri lähti puistoon leikkii ja kenguru lähti puistoon kans. Ne leikki ja ne tuo lelut takasi autoon. Niillä on avain autoon ja ne ottaa taas peräkontista lelut.

Aamulla muumit lähti puistoon. Muumit leikki puistosssa ja niillä oli avain kans. Niillä on oranssi avain. Se käy kans autoon. Minkähän auton ne puput ottaa?
Ne ottaa oranssin auton ja lähtee sillä reissuun tonne HopLoppiin. Siellä ne leikkii, ettii asuntoo, ja leikkii poliiseja ja rosvoja.
Ne ottaa yhen pienen auton ja sillä ne menee puistoon.
Sen pituinen se."

Aikamoinen satusetä tää poitsu jo nyt. Sanomattakin on varmaan selvää, että eläinsadut on pojan mieleen. Samoin kuin puistossa käynti, jonne lähedettiinkin pian tuon satuilun jälkeen. 



perjantai 16. lokakuuta 2015

Kotopirkot

Täällä en olekkaan infonnut ollenkaan, mutta nyt kun muistan niin infoan, sillä teidän, että lukijoissakin on tyyppejä jotka tykkää tehdä erilaisia DIY juttuja.
Linkkailin aiemmin blogin facebook sivuille Kotopirkot facebook sivun
Kotopirkot (joihin itsekkin kuulun) on sivusto, jonne ilmestyy 20 eri blogin diy postauksia. Hyviä ideoita, laaja skaala blogeja ja aivan mahtavalta vaikuttavia ihmisiä blogejen takana. 


Mukana olevat blogit/sivutot:


Täytyy myötää, että osa mukana olevista blogeista oli minulle ihan vieraita, mutta eipä ole enää! Löytyykö listalta tuttuja blogeja? 
Kotopirkkojen fb: https://www.facebook.com/kotopirkot
Kotopirkkojen  ig: @kotopirkko
Kotopirkkojen blogi: http://kotopirkot.blogspot.fi/

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Aliexpress ostoksia

Ompa outoa istua taas tietokone sylissä illalla. Mun illat kun nykyään tavallisesti menee näprätessä kaikkia pieniä diyjuttuja. Eilenkin istuin ompelukoneen edessä hyvin epä-ergonomisessa asennossa vielä keskiyöllä. Hupsis.
Tälläkin hetkellä tekisi vain mieli kaivaa tuo ompelukone esille ja hypätä tekemään seuraavia juttuja, mutta ehkä olisi hyvä pitää välipäivä, niin innostus säilyy.


Noh se niistä löpinöistä. Mä olen nimittäin hurahtanut taas tilailemaan ulkomailta kaikkea pientä kivaa. Ennen olen tilannut ebayn kautta vaikka ja mitä, mutta nyt olen tutustunut myös aliexpressiin ja wishiin.



Alixeperssistä olen tilannut mm. pipon, kännykän kuoret, kellon ja kengät. Kaikki ovat olleet just hyviä, pipo vaan on jo jossain piilojemmassa, eli todennäköisesti se on jäänyt vanhempieni luokse siellä kyläillessä. Halusin ison teräksen värisen kellon, jossa näkyvät kaikki numerot, sain sen. Pipo oli juuri kuvauksen kaltainen ja kengät on ihanat jalassa. Juuri sopivat.





Wishiltä tilasin piirrustusmaton ja toisen kellon.  Nämä eivät ole vielä saapuneet, mutta viimeistään ensi kuun alussa niidenkin pitäisi kotiutua.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Kun äiti hieman säikähti

Eräänä aamuna heräilin rauhassa, kun sain silmäni auki, huomasin että mies on vieressä, Tomasta ei näy missään, eikä hän ole käynyt herättämässä. Alan jo panikoida sängyssä, mielessä vilahtaa kaikki mahdolliset pahat asiat joita olisi voinut käydä. Onhan poika hengissä? Muistinko laittaa eteisen hakalukon kiinni? Entä parvekkeen? Onhan lieden nupit irti?  Huomaan, että ulkona on turhan valoisaa, kaivan kännykän ja kello on yli yksitoista. Isompi PANIIKKI.

Hyppään salamana sängystä kierrän kaikki huoneet, poikaa ei näy missään. Karjaisen miehen hereille panikoidessani. Käyn uudelleen tarkastamassa pojan huoneen, joka on pimennysverhon ansioista täysin pimeä. Peitto heilahtaa hieman ja valoa näkyy peiton alta. Pulssi tasautuu. Se on hengissä! Se on kotona! Mä en enää ikinä nuku.

Kurkkaan peitonalle ja Tomas katsoo kasvot suklaassa naureskellen. "Äiti mä vähän maistoin tätä suklaata ja kato löysin nyt tämän lampun!". Jestas. Jokapaikka suklaassa, mutta pikkumuru hengissä.

Aloin miettimään mistä se suklaa on tullut, muistin että kirjahyllyn päälle oli jäänyt edellisellä viikonlopulla puolikas suklaalevy. Mietin, miten ihmeessä Tomas sen on saanut. Se selvisi samalla sekunnilla kun kävelin takaisin olohuoneeseen. Kirjahyllyn edessä oli kaksi vanhaa nahkaista rahia nostettuna päällekkäin. Ovela jätkä, mutta kyllä näytti sen verran vaaralliselle viritelmälle, että rahit lähtivät meiltä jäähylle.



Mä en ole pitkään aikaan säikähtäyt noin paljon. Sillä a) uniongelmieni takia en juurikaan nuku kunnolla edes aamuisin . b) Tomas tulee aina aamulla herättämään c) Jos emme heti nouse, Tomas menee joko katselemaan tv:stä lastenohjelmia ja laittaa valot joka huoneeseen TAI tulee leikkimään autoilla viereen. 

Onneksi mitään ei ollut sattunut, toki koko jätkä oli suklaassa, samoin lakanat, mutta se ei haitannut. Tästä viisastuneena, mulla on jatkuvasti herätyskello soimasssa aamusin viimeistään 9.30. 

Nyt tämä jo naurattaa mutta sen pari minuuttia olin täysin paniikissa. Voitte vaan uskoa, että oli multimaalinen paskamutsi-fiilis. :D 

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

DIY Heijastin

Ostin tuossa tuurin reissulla heijastinnauhaa ja ajattelin kokeilla heijastimen tekoa itse. Tomas on kova traktori, rekka, auto jne fani ja päätin kokeilla miten onnistuisi traktori heijastimen teko itse. 
Lauantai iltana kaivelin sitten taas askartelu tarvikkeeni esiin ja aloin tuumasta toimeen. 

Ensin piirsin paperille traktorin mallin ja leikkasin sen, seuraavaksi piirsin erikseen traktoriin tulevat heijastinosat ja nipsnaps.

Piirsin pohjan huopaan(paikallinen kangaskauppa 10€/m) ja toiset osat heijastinnauhaan(2,50€/m Tuurin kyläkauppa). 
Seuraava vaihe oli perus leikkaa ja liimaa. Ajattelin vielä mahdollisesti tehdä näihin koristeompeleet, jotta näyttäisivät kivemmille. Toistaiseksi saavat kelvata näin.

Itselleni pitäisi keksiä vielä heijastinmalli, koska tämä on nopeaa ja kivaa puuhaa. Pääkallo, kalanruoto, höyhen tai vaikka ihan vain tupsu voisi olla kiva kokeilla tehdä. 


keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Valmiit pallovalot



Viimeinkin ne ovat valmiit!

Pallovalot nimittäin. Ohje valoihin löytyy TÄÄLTÄ.
Nämä valmiiksi saadut on edelleen samasta kokeiluerästä tehty, mutta nyt päästiin käymään Tuurissa, josta löysin sopivat ja turvalliset valot näiden sisälle.

Tykästyin kyllä niin kovin, että seuraaville illoille ei tarvitse tekemistä miettiä.




Eiväthän ne täysin pyöreitä ole kaikki ja kokoerojakin löytyy hieman, mutta itsetehdyiksi ja kokeilueräksi ne ovat juuri täydellisiä tällaisinaan.

Ostin tuurin kyläkaupalta paristoilla toimivat valot. 20 lediä ja jokaisen pallon sisälle kaksi niistä. Näissä on kirkkaat valot sisällä, seuraavaksi ostan lämpimän sävyiset.

Noh, mitä mieltä olette? Onko nää ihan jees vai nounou?

maanantai 5. lokakuuta 2015

Tarvitseeko lapsen tietää rahasta?

Tarvitseeko lapsen tietää rahasta - se on kysymys, jota olemme pyöritelleet satunnaisesti?
(Mietin nyt lähinnä tällaista 2½-3½ - vuotiasta lasta tässä tekstissä.)


Yksi asia lisää, josta olemme huomenneet miehen kanssa olevamme samaa mieltä, on rahankäytön opettaminen lapselle. Mitä siitä taas voi ja kannattaa opettaa ja missä vaiheessa? En tiedä, mutta pääasia on, että jossain vaiheessa ennen teini-ikää lapsi ymmärtää rahan käytöstä edes jotakin.

Nyt kun Tomas osaa jo esittää toiveitaan ja halujaan pääsimme miettimään milloin ja miten tähän löytyisi sopiva tapa. Tomas on kuitenkin kohta vasta/jo kolme.

Meillä kotona Tomas saa kuukausittain rahaa säästöpossuunsa. Lisäksi hän saa silloin tällöin rahaa myös isovanhemmiltaan ja isoisovahemmiltaan ja näin hänellä on omia säästöjä. Usein isomummot ja ja -papat tuumaavat että "käy ostamassa vaikka herkkuja", mutta itse koen, että herkkupäivä on se päivä kun herkutellaan ja ne herkut voimme me vanhemmat kustantaa, näin jää pojalle enemmän rahaa säästöönkin. Tomas myös itse tiedostaa, että hänellä on säästöjä joita hän saa käyttää ja säästöjä joita hän ei saa käyttää vielä.
Tiesimme, että olemme lähdössä lähiaikoina Tuuriin, joten siinä oiva väli opettaa hieman rahankäyttöä lapselle. Tomaksen leikki rekka hajosi noin pari kuukautta sitten ja jätkä on ollut siitä asti kovin pahoillaan, aina kun on asian muistanut. Sovimmekin sitten, että hän saa ostaa itselleen uudeen omilla rahoillaan.

Juttelimme yhdessä ensin, millaisen rekan poika toivoo löytävänsä ja laskimme mukaan 50€ rahaa Tomaksen pikkuruiseen lompakkoon. Sovimme, että se rekka on nyt sitten se THE juttu, joka sieltä ostetaan. Muita leluja saa katsella, mutta niitä ei tällä reissulla osteta ja tämä oli pojalle ihan ok.


Tuurissa käydessä Tomas olisikin halunnut tukkirekan, autonkuljetusrekan, työkoneiden ja pikkuautojen lisäksi ryhmä hau rompetta sekä minions juttuja. Mikä yllätys?

Keskustelimme  sopimuksestamme Tomaksen kanssa tovin, laskimme yhdessä rahapussissaan olevia rahoja ja kerroin paljonko niistä menee mihinkin leluun ja paljonko rahaa jää. Tomas valitsi lopulta pienen bensa rekan ja oli selvästi tyytyväinen omaan valintaansa. Rahapusiin jäi suurin osa rahoista vielä ja kaikki oli jännää.


Terve suhtautuminen rahan käyttöön on tärkeää opettaa lapselle. Me ajattelimme hoitaa asiaa näin ainakin alkuun.

Miten ja milloin teistä se on parasta tehdä? 




sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Tennarit syksyyn

Ihan tosi, kuinka nopeasti lapset oikeasti kasvaa? Jos olisin tiennyt tämän silloin raskaana ollessani, olisin ostanut valmiiksi paljon enemmän kaikkea, vaatteita, kenkiä, rukkasia, hattuja, kaikkea.
Eli hei sinä joka olet raskaana, on ihan ok ostaa ennen beibin syntymää tai pian sen jälkeenkin vaatteita ainakin sinne 110cm saakka, niin ei tarvitse olla jatkuvasti vaatekaupoilla, vaikka se ihanaa onkin!

Tänä kesänä olemme ostaneet Tomakselle kahdet lenkkarit. Ja nyt saimme ostaa syksylle uudet tennarit, kun vanhat eivät enää olisi mahtuneet mitenkään päin jalkaan.






Ja meidän herra kolme veelle on nyt virallisesti ostettu ensimmäiset numeron 30 tennarit. 



Onneksi nämä jutut riippuvat kengän mallista enemmän kuin tuosta numerosta. Ostin Tomakselle nimittäin aiemmin 29 koon kuomat ja vähän harmittaisi jos ne eivät mahtuisikaan talvella.


Taisi meidän jätkä periä isältään tuon jalan koon, kun tätä vauhtia kasvaa. Ostin valmiiksi kesällä ensi vuodelle koon 31 tennarit, mutta saattaapi olla että ne ovat pienet ennen kuin pääsevät käyttöön. Toivottavasti kuitenkaan eivät.

Minkä kokoisia kenkiä teidän lapset käyttää? Ja minkä ikäisiä he ovat? Haluan tietää, kuvittelenko vain, vai onko Tomaksella oikeasti iso jalka.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Touhuja

Huh hei, viikonloppu vilahti silmissä ja tänään on selkeästi viikon toinen maanantai. Viikonlopulla olimme auttamassa muutossa ystäväämme niin lauantaina, kuin sunnuntainakin, mutta niin vain ystävä käänsi uuden sivun elämässään ja se uusi koti on ihana. Odotan vaan, milloin ehditään porukalla mennä hengailemaan sinne!

Meillä sitten vietettiin eilen maanantaina, lauantaita. Lauantaisin meillä on perinteinen perhepäivä. Tehdään paljon kivoja juttuja yhdessä ja illasta katsomme yhdessä elokuvan. Nyt kun koko leffakaappi on käyty läpi miljoonaan kertaan, eli vuorosanat osaa jo ulkoa, ollaan käyty lainaamasa lauantaille aina kirjastosta dvd. Viimeisin Tomaksen valinta oli Ella ja kaverit-dvd, jonka hän jaksoikin katsoa kokonaan.






Tänään kävimme metsäretkellä ja keräilimme mukaan hieman askarteluun ja astelelmiin tarvittavia juttuja. Tällä kertaa kävimme ihan eri suunnalla kuin tavallisesti, niin oli jokaisella vähän tutkimista, kun ympäristö on vieras. Tuntuu kuin ei oltaisi tehty mitään koko päivänä, vaikka kuitenkaan kotona ei olla vietetty kuin muutama tunti tänään..

Nyt illasta olen kasannut taas vaihteeksi kolmen viikon ruokalistoja ja tämä tökkii aina yhtä paljon, mutta sain kuin sainkin kolmen viikon listat tehtyä, huomioiden kaikki meidän nirsoilut, jotka eivät oikein osu yksiin.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Onnea on..



Onnea on, nukkua kahden rakkaimman keskellä, vaikka siinä tulisi kyynärpäästä silmään.

Onnea on, kun joku herättää sinut aamulla suukotellen
Onnea on, kun saat nukkua pitkään tai herätä hyväntuulisena aikaisin
Onnea on, pienet hetket
Onnea on, hymyt, halit, yhteinen tekeminen.
Onnea on, oma perhe ja omat ystävät.

Toissa yönä en saanut unta. Kuuntelin tuhinaa, silitin hiuksia ja annoin suukon otsalle. Tomas nukkui meidän vieressä pitkästä aikaa ja pelkään aina että poika tippuu sängystä. Noh, tippui nytkin, kahdesti ja meinasi vielä jatkaa uniaan lampaantaljalla. Nostin viereen ja siirryin itse jalkopäähän.

Mietin muutaman tunnin aikana kuluneita vuosia, opittuja juttuja, onnistumisia, virheitä ja harkittuja asioita. Tulin siihen tulokseen, että onneksi kaikki on tehty. En muuttaisi mitään. Huomasin taas olevani onnellisempi kuin luulin, onnellisempi ja onnekkaampi. 

Valitan helposti, vaikka kaikki olisi hyvin. Kaikki on loistavasti, elämä hymyilee ja vaikka se potkisi naamaan, hymyilen silti sille takaisin. Hymy tarttuu, niin nuo viisaammat ovat kertoneet.

Illat ovat pimentyneet, sää on kostea. Olen tehnyt paljon asioita joista nautin. Askarrellut, rakennellut, viettänyt laatuaikaa miehen kanssa, leikkinyt, leikkinyt ja leikkinyt hieman lisää. Olemme tehneet retkiä perheen kesken, lukeneet paljon kirjoja. 
Eilen heiluin viikatteen kanssa ja nauroin, koira pyöri kirjaimellisesti paskassa ja autossa haisi siksi niin pahalle, että jokainen meistä yökkäili. Kotiin tullessa lähdin kävelylle ystävän kanssa. Oli parasta. Kiitos.


Ai niin, huomasin myös keskiviikkona, että ensimmäinen blogiteksti on kirjoitettu 21.9.2011, blogi vietti siis tuolloin synttäreitä, enkä edes huomannut ! Tuo teksti kuten monet muutkin tekstit alkuajoilta on piilotettuna, mutta muistojahan nekin ovat. Hyviä sellaisia.


keskiviikko 23. syyskuuta 2015

DIY pallovalot (+ohje)

Mä olen ihaillut just niitä pallovaloja jo pitkään, en kuitenkaan halua ostaa niitä valmiina vaan aion ainakin yrittää tehdä ne itse. Ajatuksena on tehdä yhdet Tomaksen huoneeseen ja yhdet aikuisten makkariin, ehkä muuallekkin jos ne onnistuvat.

En malta odottaa siihen saakka, että kaikki olisi valmiita, joten nyt tulee hieman keskeneräisistä, ensimmäisistä kokeiluista juttua.

Kokeilin tehdä pallot sekä paperinarusta, että ompelulangasta. puuvillalanka tai villalanka ovat ihan yhtä hyviä tähän kuin nämäkin. Näitä kahta multa löytyi kuitenkin jo valmiina kaapista.

Paperinarun menekki on pienempi, ihan ymmärrettävästi, onhan se paksumpaakin. Kuitenkaan nämä eivät olleen niin mieleisiä vaan vaikuttivat minusta liian raskaille omiin ajatuksiini nähden.


Tykkäsin itse enemmän tästä ompelulangasta tehdystä versiosta. Joten näitä teen vielä lisää. Ompelulanka on kuitenkin vaikeampaa käsitellä kuin tuo paperinaru, jos paksumpaa lankaa haluaa käyttää, olisi se paksumpi puuvillalanka tai esimerkiksi kalalanka varmasti hyvää.








Laittelin eilen illalla instagramin puolelle (@ssyvi ) myös kuvan näistä palleroista, tein nimittäin vielä violetteja ja valkoisiakin. Nämä sopivat somisteeksi ilman valojakin, mutta kunhan pääsen isompaan kauppaan, niin katsotaan miltä nämä näyttävät valojen kanssa.


Ohje:
Puhalla vesi-ilmapallo.
(Päällystä se elmulla)
Tee liima-vesi seos suhteessa 5:1.
Laita vesi-ilmapallon päälle hieman liimaa ja ala kiepsuttaa narua/lankaa.
Levitä lopuksi vielä koko komeuden päälle liimaa ja anna kuivua yön yli.


Tähän saakka hintaa tälle DIYlle on tullut:

Vesi-ilmapallot 2€ (löytyi jo kaapista)
Liima 5,70€ (löytyi jo kaapista)
Paperinaru 2€ (löytyi jo kaapista)
Ompelulanka 500m/ 1,80€ (löytyi jo kaapista)

Yhteensä 11,50€, mikäli kaikki hankkii kaupasta.
Yhdestä 500metrin ompelulangasta tulee noin 4-8 palloa. Riippuen kuinka tiuhaan lankaa laittaa.





maanantai 21. syyskuuta 2015

Touhukas päivä

Maanantait alkavat aina hieman hintaasti. Tänään aamu lähti käyntiin jokaisella aivan väärällä jalalla ja pitkästä aikaa kaikki kiukuttelivat.

Päätettiin sitten suunnata Tomaksen kanssa päivällä kirjastoon, palautettiin aiemmin lainaamamme kirjat ja katseltiin uusia lainattavia. Tomas piirteli ja luimme yhdessä pari pientä satua, kunnes suuntasimme kotiin hakemaan pyörän.

Kotona pyörähdettiin vain pikaisesti, laitettiin ulkohousut jalkaan, haettiin pyörä ja lelut varastosta ja lähdettiin puistoilemaan. Ehdimmekin olla puistossa melkein pari tuntia, kunnes tajuttiin, että tulee kiire, jollei nyt lähdetä jo kotiin tekemään ruokaa.


Ruoan jälkeen tosiaan kuitenkin tuli kiire, sillä tänään oli aikuinen-lapsi jumppa, jonne lähdettiin koko perhe. Olin muistanut jumpan alkuajan väärin, mutta onneksi tajusin tarkistaa sen. Kävimme viemässä nopeasti koiran hoitoon ja suuntasimme koulun liikuntasaliin jumppaamaan.


Viime kauadella Tomas kävi samassa jumpassa tädin tai mummin kanssa(tällä aikaa me aina miehen kanssa hoidettiin viikkosiivous) , mutta tällä kaudella ajattelin pääsääntöisesti itse mennä Tomaksen kanssa.

Jumppa oli rento ja hauska, pätkis kyllä tykkää tuosta, vaikka sanoikin sinne mentäessä :"Menen juoksemaan jakattelemaan tyttöjä jumpaan".  Jumpassa oli Tomaksen lisäksi vain yksi poika ja muut olivat tyttöjä, viime kaudella kuulemma oli ollut aikalailla samanlainen tilanne.

Jumpan jälkeen kävimme hakemassa koiran ja Tomas oli vielä ulkona hetken, kunnes tulimme kotiin ja otettiin vain rennosti. Tomas nukahti kuin tukki ja minä istahdin koneen ääreen. Seuraavaksi alkaakin olemaan aika raivata vähän kotia, niin huomenna saa huoletta taas touhuta koko päivän.




lauantai 19. syyskuuta 2015

(lapsi)Vapaa

Sama kaava toistuu. Mennään saunomaan porukoille, Tomas haluaa jäädä mummilaan yöksi. Kello on 21.08, mitä ihmettä me tehtäisiin? Nythän olis loistava aika lähteä tanssimaan, kavereiden kanssa baariin tai jotain muuta vastaavaa. Heittää joka tapauksessa aivot narikkaan. Nukkua ainakin 12 tuntia putkeen.



Rättipoikkiväsynyt. Mitä todellisuudessa tapahtuu?

Käyn lenkillä vesisateessa, kotiin tullessa kerään kesken jääneet leikit ja arviolta ainakin kaksikymmentä pehmolelua Tomaksen huoneen lattialta, petaan sängyn jonka olin avannut valmiiksi. Edes telkkarista ei tule mitään katsottavaa. Istahdan hetkeksi sohvalle ja haen irttispussin viereeni. Yök. Ei maistu irttiksetkään, pää varmaan tietää että "Haloo akka, herkkupäivä on lauantai, ei perjantai! :D "

Alan siivoamaan kaappeja ja omia askartelujani pois kuivumasta. Poltan tupakan ja vielä toisenkin. Mietin pitäisikö ihan vaan periaatteesta ottaa vielä pitkä kuuma suihku, mutta totean sen turhaksi. Juurihan me käytiin saunomassa pitkän kaavan mukaan.

Tyhjennän astianpesukoneen, laitan pyykkikoneen ajastuksen päälle. Raivailen hieman, selaan facebookkia ja instagramia.. Selaan vielä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, eikä sielläkään tapahdu mitään. Katson hetken elokuvaa, josta en edes muista mitään. Lähden nukkumaan.

Yöllä herään varulta ja mietin, tarvitseekohan pätkistä käyttää potalla, alan nukkumaan uudelleen, kun muistan että mummi hoitaa tämän yön.

Nukun aamulla meilkein kahteentoista. Ulkona paistaa aurinko. Tänään on hyvä päivä päätän.
Tyhjennän pyörineen pyykkikoneen, laitan uuden koneen pyörimään ja mietin, joko voin hakea pätkiksen kotiin ja pian olenkin jo mummilan pihassa tekemässä pojan kanssa hiekkakakkuja ja jätti suurta tunnelia! :D

Meneehän muillakin (lapsi)vapaat näin edes joskus?


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

DIY sisustustikkaat (+ohje)


Viimeinkin ne on valmiit! Osa heinäseipäistä odotti pitkään eteisessä, sen jälkeen vielä hetken varastossa, kunnes nyt sain rakennettua tikkaat niistä. Isommat ovat 170cm pitkät ja ja väli on noin 30cm, pienempien pituus on 160cm ja seipäiden väli myös 30cm.

Pikaisella googlettelulle en juurikaan löytänyt ohjeita näihin, eikä niitä periaatteessa tarvitsekkaan, tapoja tekoon kun on varmasti yhtä monta kuin tekijöitäkin.

Itse sahasin ensin pitkät pätkät, kaksi seivästä 170cm pituisiksi ja kaksi 160cm pituisiksi.
Seuraavaksi lyhyet pätkät, 4kpl 30cm mittaisiksi ja 4kpl 25cm mittaisiksi.
Tämän jälkeen saatiin mallata miljoonaan kertaan, että mikä pala sopii mihinkin kohdalle ja lyhennellä osaa paloista. Valmiisiin seipäisiin porattiin reiät puutappeja varten.

Kiinnitykseen käytimme puutappeja ja liimaa. Alunperin oli tarkoitus käyttää ruuveja, mutta luovuttiin ajatuksesta.

Lopuksivaan vähän vasaralla puutappeja paikoilleen ja se oli siinä!

Omaa silmää miellyttää enemmän nuo pienemmät tikkaat, enkä mä edes tiedä minne nämä kotona sijoitan, mutta mukava oli tehdä!


Ja loppuun taas paljonko näille tulikaan hintaa todellisuudessa?

Puutapit 30kpl 3,70€
Heinäseipäät 2€/kpl = 12€
Liima = 5,70€

Yhteensä 21,40€, puutappeja ja liimaa toki jäi vielä yli reippaasti.
Eli yksiin tikkaisiin kuluu rahaa 10,70€. Ei paha summa mielestäni.

Oletteko te tehneet heinäseipäistä jotain?
 Itse ajattelin hyödyntää vielä jämäpalat jotenkin. :)

maanantai 14. syyskuuta 2015

Perhepäivähoitajan työ



Perhepäivähoitajan työ on mielenkiintoista, antoisaa, palkitsevaa ja vaihtelevaa. 
Meillä päivät alkoivat kotona klo 7.00
Lapset saapuivat pääsääntöisesti klo 7.30-8.30

Aamusta keitin valmistin aamupalan ja lasten tullessa he saivat ensin touhuta hetken, katsottiin ketä on hoidossa, mikä päivä on ja millainen sää ulkona on. 
Jokainen lapsi sai valita itselleen värillisen lapun, johon kirjoitimme nimet. 
Tämän jälkeen siirryimme käsipesun kautta aamiaiselle. 


Aamupalan jälkeen taas käsipesun kautta leikkimään, ja viimeistään klo 9.30 siirryimme vessan kautta ulos. 

Ulkoilimme kerrostaloalueemme pihassa, urheilukentällä, sekä läheisessä leikkipuistossa.

Takaisin meille palailimme ennen yhtätoista, jolloin aloin valmistamaan lounasta. Jokainen lapsi sai vuorollaan auttaa, milloin salaatin teossa, pöydän kattamisessa tai vaikka keittämisessä, sekoittamisessa tai paistamisessa. Ketään ei tähän kuitenkaan pakotettu, mutta empä ole koskaan tavannut pientä lasta, joka ei haluaisi auttaa ruoan tekemisessä tms. Meillä harjoiteltiin ja se ei haitannut jos jauhot lensi tai maidot kaatuivat. Pääasia että kaikilla oli mukavaa.

Lounaan jälkeen luimme kirjaa porukalla, laitoin pienimmät lapsista nukkumaan ja isommat saivat muovailla, värittää, piirtää, askarrella, maalata, tai katsoa elokuvaa. 
Yhtenä päivänä viikosta kuitenkin aina leivoimme. 

Vanhemmat lapset, jotka eivät tarvinneet päiväunia, menivät kuitenkin lepohetkelle 30min ajaksi, jolloin itse hoidin viimeisetkin tiskit, penkkejen ja pöytien pesun, sekä pöydän kattamisen välipalalle. 

Ennen välipalaa myös pienemmät touhusivat värikynien, muovailuvahan ja askartelujen parissa. Sattui tuolle jaksolle muutama sateinenkin päivä jolloin saimme touhuta oikein kunnolla ja ajan kanssa piirrustus/maalaus jne hommien parissa.

Välipala tehtiin myös yhdessä lasten kanssa usein.



Välipalan jälkeen me yleensä askartelimme. Muunmuassa wc:n ovessa oleva palmu ja papukaijat ovat useamman päivän tuotoksia, lapset kun pitivät erityisesti merirosvoista. Tottahan toki merirosvoilla papukaijat täytyy olla! Minä leikkasin, lapset liimasivat, värittivät ja maalasivat. Välillä pidimme temppurataa, välillä rakensimme maatilaa, barbikekkereitä tai auto-korjaamoa. Myös kauppa- ja kotileikki olivat suosittuja.

Hoitajana pyrin olemaan läsnä ja heittäytymään leikkeihin lasten kanssa, mutta annoin heidän myös luoda leikkejä itse. Ei ollut muuten yksiä tai kaksia lettukestejä joissa sain olla osallisena! Ja hyviä ne letut aina olivatkin. ;) 

Iltapäivällä siirryimme uudelleen ulkoilemaan ja lapset haettiin myöhemmin kotiin. 

Kun lapset oli haettu, me yleensä oman perheen kesken kävimme vaihtamassa vähän vaatetta ja suuntasimme takaisin ulos, jonka jälkeen tulimme kotiin siivoamaan ja touhuamaan omia juttujamme.

Työ pyörii hyvin, kun aikataulut on kunnossa ja osaa ottaa vaihtelevista tilanteista kaiken irti. Myönnän käräyttäneeni kastikkeen yhtenä päivänä kaksi kertaa, jolloin aikataulu meinasi pissiä, kun se täytyi aloittaa alusta. Hups.  :D 




Jos vertaa perhepäivähoitajan työtä ja päiväkodissa työskentelevän hoitajan työtä, joita molempia siis olen nyt tehnyt, on ne hyvin samanlaisia, mutta kuitenkin aivan erilaisia. Oma koti, on aina oma koti. Muunmuassa imuria sai heiluttaa päivittäin, kun taas pk:ssa yleensä senkin tekee siivooja. Tän takia mä en enää "inhoakkaan" siivoamista, woopwoop!!

Nautin kyllä täysillä tuosta kolmiviikkoisesta pätkästäni töitä ja opin paljon.