maanantai 15. joulukuuta 2014

Kivulias keskiviikko

Kerrompa teille tarinan eräästä päivästäni.

Heräsin aamulla tavalliseen tapaani Tomaksen jälkeen, tajusin heti, että nyt ei oo kaikki hyvin. Jumatsuikka, kun sattuu ja vielä ihan törkeästi.
Yritin nousta ylös. Eipä onnistunutkaan heti ja sattui vielä enemmän. Tomas antoi mulle puhelimeni kun pyysin, tavallisesti poika olisi lähtenyt juoksemaan karkuun puhelin kädessä, mutta taisipa murunen tajuta, että nyt on vaan parempi antaa äidille se luuri.

Yritin soittaa miehelle töihin varmaan seitsemän kertaa. Kivusta huolimatta nousin ylös, en enää uskaltanut istua tai mennä makuulle, kun en tiennyt pääsenkö toista kertaa pystyyn. Sain viimein miehen kiinni ja vollotin puhelimessa, että en tiedä mitä enää teen kun selkä on niin kipeä.



Tässä välissä Tomas "hoiti" mua, silitteli ja hali, antoi suukkoja ja hoki "Äitillä pipi, Tomas hoitaa, ei haittaa". Reppana joutui näkemään äidin ei niin ihan hyvässä kunnossa.
Jonkin ajan kuluttua äitini ja mies tulivat ovesta, puin päälle, mutten edes yrittänyt vetää kengiksi tennareita, vaan heitin söpöt Crocksit jalkaan. Äiti jäi vahtimaan Tomasta ja mies lähti viemään mua lääkäriin. Ei mitään puhettakaan, että olisin päässyt sinne itsekseni.

Olin varmasti ilmestys takkuisissa hiuksissa, naama ja silmät turvonneena, sekä nenä punaisena niistämisestä. Autoon istuminen teki kipeää, lääkärille pääsyä odotellessa yritin istahtaa, mutta tiesin hetkessä, että se oli huono idea, jonka takia yritin kävellä koko ajan hieman.

Pääsinkin yllättävän nopeasti lääkärille, joka lopulta määräsi taas lääkettä, kerrankin ei mitään perus buranaa. Kerrankin sanottiin, että tule heti takaisin jos sitä tätä ja tuota ilmaantuu.

Kotiin tullessa äitini touhusi Tomaksen kanssa, otin heti lääkkeen ja aloin tekemään ruokaa pojalle, syötiin ja mentiin nukkumaan päikkärit. Sillä välin äiti oli siivonnut koko kotimme. Taas teki mieli huutaa kivusta ja toinen lääke naamariin ja taas Tomas hoiti äitiään. Pian tulikin mies kotiin ja lääkekkin alkoi vaikuttaa. Parasta.


Ainut ongelma nuissa lääkkeissä on se, että sivuoireina tulee pahoinvointia, päänsärkyä ja väsymystä. Toisaalta, mielummin nuo sivuoireet kuin jumalaton kipu. Mä toivon, että tää menee näillä lääkkeillä ja "levolla" ohi.
Jos ei mene niin en keksi enää mitä teen, liikunta, venyttely tms. ei auta ja pahentaa vain kipua. Hieroa ei saa, jos kivut yltyy. Sen tiedän, että uudet patjat hankitaan tällä viikolla sänkyyn, ettei ainakaan vanhat patjat pahenna tilannetta.

 
Tiedättekö, Tomas on maailman parhain Tomas. Äitini on maailman parhain äiti. Ja mieheni, hän on maailman paras mies.


 

8 kommenttia:

  1. Laihduta, hyvä ihminen! Selkä joutuu sika koville ku on rajusti rasvakudosta kannateltavana.

    VastaaPoista
  2. Törkeä kommentti! Ihan samallain selkökipuja on myös ns normaalipainoisilla ihmisillä. Helppo tänne on anonyymina tulla tuollasia törkeyksiä huutelemaan. Saitko nyt hyvän mielen tuosta kommentistasi?

    VastaaPoista
  3. Oho, anonyymilla taitaa olla vähän ongelmia itsensä kanssa :D

    Oon aiemmin jo kysyny varmasti, mut en muista.. oliko sulla joku diagnosoitu juttu selässä? Ootko koskaan käyny omt-fysioterapeutilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuossa semmonen "pikkuvika" diagnosoitu, mutta nyt tammikuussa pitäisi lähteä tutkituttamaan uudelleen. :)

      Poista
  4. Moikka Suvi! Laitoin sinulle sähköpostia blogiarvonnan voitosta. Vastailetko nopeasti :)

    Terkuin, Anne Lastenhuoneenkapinasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips, ei ollut tullut sähköpostia mulle saakka. :)

      Poista

Haleja <3