maanantai 3. marraskuuta 2014

Selvitymistarina

Vaikka otsikko kuulostaa hurjalle, kirjoitan vielä samasta aiheesta, tämä on ehkä se viimeinen kirjoitus tästä, tai sitten ei. En tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että itse saan nollattua tällä tavalla ajatukseni ja teksteistäni on ollut hyötyä ainakin muutamille saman kokeneille.

Mä olen huomannut itsessäni tiettyjä muutoksia, parempaan suuntaan. Pääni on selvinnyt monista asioista. Nyt tuntuu että kaikki palaset ovat loksahtaneet paikalleen, ymmärrystä ja energiaa riittää taas paremmin.


Kirjoittelin alkuvuodesta keskenmenosta TÄNNE , lisäksi olen kirjoittanut myös TÄMÄN ja viimeisimpänä TÄMÄN postauksen aiheeseen liittyen.

Olen saanut valtavasti vertaistukea. Ensimmäisestä keskenmenosta on nyt aikaa jo niin paljon, että jos kaikki olisi mennyt hyvin olisi meillä nyt kaksi lasta. Huomasit varmaan sanan "ensimmäisestä", niin, se ei jäänyt viimeiseksi.

Nyt kuitenkin haluan avata taas fiiliksiäni. Sillä ne ovat muuttuneet hurjasti. On helpompaa.
Sain ihan järjettömän paljon vertaistukea (sekä tietysti syyttelyä) itse ja siksi haluan nyt kirjoittaa, että kaikesta, tai ainakin tästä selviää. Itse olin rikki, niin kovin rikki pitkään, mutta ajallaan kaikki haavat paranevat. En tiedä, ehkä ne voivat aueta vielä uudelleenkin, mutta nyt on kaikki hyvin.
Eräänä iltana havahduin taas kerran järjettömään onnen tunteeseen. Tajusin taas, että elämä on tässä ja nyt. Olin onnellinen, olen edelleen onnellinen.

Muutama yö sitten näin unta, niin todentuntuista, että aamulla ihan mahtavan lämmin fiilis ympäröi minut. Unessa olin ystäväni kanssa jossain vieraassa paikassa. Olin raskaana, tunsin vauvan liikkeet. Minulla oli kaunis pyöreä vauvamasu ja oli kyseessä raskauden viimeiset viikot. Kaikki oli hyvin. Se uni, ei se totta ollut, enkä ajattele sen olevan "enne uni", mutta se rauhoitti viimeisetkin ajatukseni.
Sen unen jälkeen ymmärsin monia asioita. Sitä ei pysty sanoin kertomaan. Se on se tietty tunne. Täydellinen onnellisuus ja hyvinvointi, se rauha oman pään sisällä. Puhuin unesta ystävälleni ja miehelleni. Siitä tuli vielä parempi olo. Kaikki on nyt hyvin, kaikki on nyt täydellistä. Ei meillä ole kiire mihinkään.
Voin hymyillen jo vastata tuttujen kyselyihin.

"Milloin teille tulee toinen?"
 "Eikö olisi jo aika tehdä toinen kaveriksi Tomakselle?"
Vastaan hymyillen. "Lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Vielä joskus, tulee meidänkin aikamme."

Haluan sanoa sinulle, kaikesta selviää, ajallaan.

6 kommenttia:

  1. Oi, ihana postaus <3! Keskenmeno on varmasti sen verran rankka asia, että hyvä kun olet ollut asian kanssa avoin. Niin ei tunteet jää muhimaan möykyksi enempää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! :)
      Kirjoittaminen on hyvä tapa purkaa tuntojaan, etenkin kun tietää että niiden omien kokemusten kertomisesta voi olla hyötyä myös muille :),

      Mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta :)

      Poista
  2. Minulla ei ole sanottavaa tähän blogitekstiin, mutta törmäsin tänään ekaa kertaa blogiisi, ja tuo linkin avaamiskielto seuraavaan välilehteen on vähän ärsyttävä. Ei voi avata kyseistä tekstiä uuteen välilehteen, vaan on pakko lukea se postaus heti, jos haluaa lukea sen, koska sivu ei siirry uuteen, vaan linkistä klikatteassa avautuu jo avoinna olevaan ikkunaan. Ymmärrän kyllä, että käytät tuota estojuttua kopioimisen vähentämiseksi, mutta linkkiasian saa muutettua linkkiä laittaessa asetuksista, siellä on kohta ''avaa uuteen ikkunaan'' tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!
      Hyvä kun huomautit asiasta, yleensä laitankin linkit niin, että sitä klikkaamalla avautuu uuteen ikkunaan. Nyt sen olen epähuomiossa jättänyt pois. Korjaan asian heti. :)
      Mukavaa syksyä sinne!

      Poista
  3. Hyvä etenkin tuo kohta missä sanot kaiken olevan parempaan suuntaan :)

    VastaaPoista

Haleja <3