perjantai 28. marraskuuta 2014

Mahtavaa!

"Eduskunta on hetki sitten tehnyt historiallisen päätöksen ja hyväksynyt tasa-arvoisen avioliittolain. Päätös syntyi äänin 105–92."





Tää olikin paras uutinen tälle päivälle! Mä jännitin tätä ihan älyttömästi eilen ja tänään.
Rakkautta kaikille! 

Tomaksen omat toiveet

Lelulehdet tippuivat postiluukusta, joten meillä päästiin kirjoittamaan joulupukille. Tomas näytti lehdistä leluja joita toivoisi, poika tutki lehtisiä pitkään, tarkasti ja moneen kertaan. Noin kymmenen toivetta sieltä sitten tulikin ja itseasiassa yllättävän "hyvät" toiveet, sillä näitä oltiin osaa jo suunniteltukkin T:n kanssa.

Kaikki ylhäällä olevat kuvat on lainattu Halpa-Hallin sivuilta, sillä toinen lehdistä oli Halppiksen lelukuvasto, josta Tomas lahjatoiveita esitteli.
Tuotteisiin pääset halutessasi suoraan klikkaamalla tuotteiden nimiä.

Parkkitalo (tämä tulee jo lahjaksi tädiltä)

Mitä teidän lapset toivovat? 


Tähän loppuun mun onkin vielä hyvä vinkata sivustosta nimeltä CupoNation.fi, se on sivusto joka tarjoaa alennuskoodeja ja tarjouksia moniin verkkokauppoihin, ilman rekisteröitymistä tai mitään. Tällä hetkellä löytyy mm. Lekmer alennuskoodit, lisäsi listalla on mm. Cdon.com, zalando, boozt.com jne.

torstai 27. marraskuuta 2014

Hätäkahvit

Olen yhdessä facebookin ryhmässä, joka on täynnä upeita tyyppejä. Eräs ryhmäläinen kertoi heidän perustaneen omalle paikkakunnalleen hätäkahvit-ryhmän. Myöhemmin luin myös tämä jutun yle.fi:stä.

Suomessa syksy on ollut synkkä uutisoinnin osalta ja tarkoitan nyt niitä perhesurmia. Miksi äidit voivat niin huonosti, olisiko tämän voinut estää? Minä ainakin olen miettinyt tuota, ehkä sinäkin?

Kun luin tuon erään ryhmäläisemme viestin hätäkahvit ryhmästä, mietin itsekkin, että mitä jos mä voin auttaa jotain väsynyttä äitiä tai ehkä tarjota hetken höpöttelylle. Miksen auttaisi?

En keksinyt ainuttakaan syytä, sillä tiedän, että kotona oleminen raastaa joskus hermoja ja seinät tuntuvat uhkaavasti lähentyvän toisiaan, silloin tarvitsee seuraa ja mikäs sen parempaa seuraa onkaan kuin toiset äidit, jotka ovat kokeneet tai tulevat kokemaan nämä samat uhmatuhma ja muut vaiheet.



Meidän kylällä ei ole äideille omaa ryhmää, joten päätin kirjoittaa kirppisryhmän seinälle kysymyksen, olisiko joku kiinnostunut lähtemään hätäkahvit juttuun mukaan. Lopulta teinkin ryhmän, mutta samassa ryhmässä voi myös etsiskellä puistoilu tai kahvittelu seuraa.

Ensimmäiset puistoilu treffitkin on sovittu jo, nyt kun pysytään terveinä, niin päästään tapaamaan muita. Mä olen ihan hirveän huono lähtemään mihinkään kyläilemään, mutta nyt onkin taas aika ryhdistäytyä.

Onko teidän kaupungissanne tällaista toimintaa? 
Mitä mieltä olette tällaisesta toiminnasta? Lähtisittekö itse mukaan? 

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kun äiti säikähtää osa1.

Tomas pääsi taas säikäyttämään.
Viime viikolla hän meni leikkimään omaan huoneeseensa, mutta pysähtyi eteisessä. Ihan normaalia toimintaa. Tällä kertaa poika vaan päätti ottaa matkaansa jotain, mitä me emme huomanneet.

No, lueskelin sohvalla rauhassa ja T teki omia hommia, pieni rauhoittuminen kaikille teki hyvää. Tomas usein iltaisin haluaa itse olla rauhassa omassa huoneessaan, joten miksipä ei. Koko päivä kumminkin touhutaan muuten yhdessä.



Kuitenkin pienen hetken päästä Tomas tulee mun luo ja sanoo "Äiti ota pois, kivi nenässä".
Eka ajatukseni oli "Ei oo totta"
Nappasin pojan syliin ja aloin tsekkaamaan tilannetta, näin pienen vilauksen kivestä. Pyysin Tomia näyttämään valoa ja etsimään vinot pinsetit. Onneksi kerrankin oltiin ostettu vääränlaiset pinsetit!

Näin kiven nyt paremmin ja Tomas oli saanut sen työnnettyä syvälle sieraimeen, yritin varovasti napata kivestä kiinni pinseteillä, mutta eihän siitä mitään tullut. Poikakin alkoi jo käydä levottomaksi ja minä suuntasin kohti puhelinta ja mietin, että päivystys on 100 kilometrin päässä.

Sain puhelimen kaivettua esille, kun T hihkaisee minulle, että kivi lähti pois. Säästyttiin lääkäriin lähdöltä, mutta nyt muuten kengät puhdistetaan paremmin sisälle tullessa!

Säikähdin jo itse hieman tuolloin, mutta nyt lähinnä naurattaa. Täytyy vaan olla vieläkin tarkempi ajattelin ja luulinkin olevani, mutta kuten huomaatte, tämä oli vasta osa 1.

Onko muiden lapset laittaneet nenään jotain mitä sinne ei kuulu?

maanantai 24. marraskuuta 2014

Sponsoroitu video / Lasten leikki tänä päivänä



Duracell haluaa näyttää, miltä lasten lasten leikki liian usein näyttää nykypäivänä ja mä taas haluan kertoa omat pohdiskeluni samasta aiheesta.

Olemme mieheni ja ystävieni kanssa puhuneet monet kerrat, kuinka lasten leikkiminen on muuttunut siitä, kun me olemme olleet pieniä. Meidänkin pihan hiekkalaatikko näyttää kovin tyhjälle, samoin läheiset leikkipuistot.

Omassa lapsuudessani leikittiin ulkona satoi tai paistoi. Rämmittiin metsissä, kiipeiltii, juostiin, keinuttiin, leikittiin vinkkiä, talonmiestä, lamppupiilosta, poliisia ja rosvoa, hippaa, lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkään.
Kaverille ei soiteltu, vaan käveltiin oven taakse ja kysyttiin "Pääsetkö tulla ulos?"

Jos taas jäätiin sisälle, leikittiin poneilla, barbeilla tai tehtiin omia tanssi ja lauluesityksiä Smurffejen, Spaissareiden tai Nylon beatin tahtiin. Muistan myös hyvin gogot, pokemonkortit ja ne pallot. Gogoni itseaisiassa annoin veljelleni joitakin vuosia sitten ja pokemonkortit löytyvät edelleen varastosta eräästä kansiosta.


Mitä te leikitte pienenä? Mitkä oli niitä hittijuttuja? Mitä ajattelette videosta?

Näin tämän videon ja taas tulin samaan tulokseen. Nykyään lapset ovat kännykät, tabletit tai tietokoneet sylissä. Laittavat viestiä WhatsApissa, facebookissa tai muualla, pelataan vaan pelejä näillä tai muilla laitteilla. 
Tällaisia lapsia on nykyään paljon, ulos he taitavat mennä tosiaankin harvemmin. Se on surullista! 

Nykyään lasten elämä taitaa tosiaan pyöriä älylaitteiden ympärillä, tuntuu, etteivät lapset saa tai osaa olla enää lapsia. Barbi ja ponileikit loppuvat viimeistään toiselle luokalle mentäessä ja älypuhelinta pyydetään joululahjaksi jo 5-vuotiaana. 

Itse yritän vaalia sitä, että Tomas saa leikkiä niin sisällä kuin ulkonakin päivittäin ja että se ruutuaika jää mahdollisimman vähäiseksi. Ei pienet tarvitse videoita tai tv:tä. Sopivissa määrin se on ok, mutta tunneissa mitattuna, nounou.

*Postaus tehty yhteistyössä Duracellin kanssa, kaikki tekstissä olevat asiat ovat kuitenkin omia mietteitäni ja mielipiteitäni.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Blog by the book


Se on muuten kuukausi jouluaattoon! 

Mä ajattelin hankkia tän joululahjaksi itselleni, mutta käytiinkin poitsun kanssa kirjastossa taas ja kysäisin sieltä josko heiltä löytyisi kyseinen kirja. Tietystihhän se oli jo varattu silloin, mutta varasin sen itselleni. Seuraavan kerran kun käytiin, sainkin kirjan samalla matkaan.

Mulla ei ollut mitään odotuksia kirjan suhteen, mutta tiesin että siellä lukee monista lemppari bloggaajista juttua ja olin kuullut vain hyvää koko kirjasta, niin pakkohan sen oli päästä lukemaan heti.

T menikin aamulla kahta tuntia aiemmin töihin ja valvotin Tomasta siihen saakka kun hän tuli kotiin, niin miehet pääsi yhdessä päikkäreille ja mä sain syventyä kirjaan. Ei siinä kauaa ehtinyt kirja kulua, kun luin sen läpi. Suosittelen tätä kyllä kaikille bloggaajille ja siitä kiinnostuneille.


Oletteko te lukeneet tämän? Aiotteko lukea?

perjantai 21. marraskuuta 2014

Kirjastossa


Me ollaan taas aktivoiduttu ja käyty vähintään kerran viikossa kirjastossa. Sieltä lähteekin aina hyvä läjä kirjoja mukaan ja Tomaskin on oppinut itse katselemaan mieleisiä kirjoja itselleen. Oman kirjahyllyn kirjat on taidettu lukea jo useampaan kertaan läpi ja jotain lemppari kirjoja tuolta kirjastostakin on löytynyt.

Vähintään yksi perinteinen Puppe-kirja lähtee aina mukaan, samoin kuin jokin Mauri Kunnaksen kirja. Auto ja kone-kirjat ovat kuitenkin pojan lemppareita ja näistä viime reissun kirjoistakin taidetaan osata jo kaikki ulkoa.

Käyttekö te paljon kirjastossa? 
Suositelkaa jotain hyvää luettavaa omiin hetkiin mulle? 
Ja iltasaduiksi pojalle?

torstai 20. marraskuuta 2014

Purnausta ja hyviä juttuja

On varmaan myönnettävä, muut viikot ovat olleet suht onnistuneita, mutta tästä ei taida saada onnistunutta. Ellei sitten lauantaina vaikka voiteta lotossa tai jotain. 

Mun selkä pamahti taas alkuviikosta, sitten olkapää halusi yhtenä iltana taas vinksahtaa ja tulehtua, nyt olen flunssassa. Paras alkuviikko ikinä! 

Onneks mulla on vähän positiivisempi elämänasenne, mitä purnaukseni antaa olettaa. Kaikesta onnistun vetämään yleensä loppuun saakka ne hyvät puolet. 



Tälläkin viikolla on ollut kivoja juttuja, olen höpissyt tavalliseen tapaani päivittäin ystäväni kanssa puhelimessa, pestiin miehekkeen kanssa kahdestaan auto ja näin saatiin yhteistä aikaa, kaikki ruoat ja leivonta hommat on onnistunut loistavasti ja oon parina aamuna saanut nukkua lähes yhdeksään, sehän on jo luksusta. Kirjastossa käynnitkin sujuivat erittäin kivasti!

Eli ei purnausta ilman hyviä juttuja, kiva tasapaino näissä jutuissa. 

Kertokaahan, mikä teitä on tällä viikolla ärsyttänyt? Ja mikä taas on saanut hyvälle mielelle?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Huh, mikä tiistai!

Taas oli sellainen päivä, että mietin oliko sittenkään oikea valinta jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi hoitamaan lasta, olisiko vaan kannattanut mennä helpoimman kautta ja lähteä töihin.

Tiistai- aamu lähti käyntiin raivokkaan uhmatuhman säestämällä karjunnalla, tämä ja kaikki muu mahdollinen tuhmuus jatkui kello yhteen saakka. Pieni hetki välissä menikin hyvin kun poika innostui maalailemaan kanssani. Tää oli vähän huonompi päivä taas hyvien joukossa, toisinsanoen tämä oli siis "kaikki on perseestä ja mikään ei onnistu aamu" yhdistettyinä huonoihin yöuniin - kiitos koiran.

Päikkäriaika. Se oli kieltämättä päivän odotetuin hetki. Mun ei edes pitänyt laittaa poikaa alunperin päikkäreille, mutta meno vaati kyllä rauhoittumista.

Tällä kertaa sain koota viisi palapeliä lattialta, korjailla junarataa ja kerätä yhden tyynyn sisällöt eteisen ja olkkarin lattioilta, sen jälkeen kun Tomas viimein nukahti.

Noh, huono aamu edellisenä päivänä tarkoittaa yleensä parempaa huomista, tai jotain sinne päin. Joten jospa tänään on sitten parempi päivä. Saisi ainakin olla, sillä meillä on paljon touhua ja jumppakin Tomaksella on taas illalla.



Oliko sitten oikea päätös jäädä kotiin hoitamaan poikaa? Ehdottomasti oli, ei siitä pääse mihinkään. Kun tottuu niihin hyviin päiviin ja niitä on paljon, tuntuu yht'äkkiä huonopäivä hirmuisen paljon huonommalle kuin se oikeasti onkaan.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Ekat piparit

Oltiin eräänä päivänä mummolassa kyläilemässä. Tomas pääsikin siellä yhden ihan lemppari hommansa pariin, nimittäin leipomaan! Tomas tykkää hirmuisesti leipomisesta. Tällä kertaa poika pääsikin leipomaan ”talven” ekat piparit mummon kanssa. Onneksi olin ottanut kameran mukaan, niin sain räpsittyä muutamat kuvatkin tuosta.


Ensimmäinen opetukseni Tomakselle oli, ”Maista sitä taikinaa, se on hyvää” ja poika katsoi  mietteliäänä minua, sillä yleensä kiellän takinan syömisen. Onhan jokaisen kuitenkin maistettava piparitaikinaa, se on paljon parempaa kuin itse valmiit piparit! 



Pienien ennakkoluulojen jälkeen sitä sitten maistettiinkin, ensin tiett piti vähän haistaa ja vasta sen jälkeen uskaltauduttiin maistamaan. Kuten ilmeistä voi päätellä, tykkäsi myös poika siitä.

Sotkuahan saa aikaan kun leipoo taaperon kanssa, pipareiden leipomisen jälkeen kotona on nimittäin leivottu mm. kaurakeksejä ja sämpylöitä. Kun tekee pieniä annoksia, voi leipoa useammin ja näin ollen lapsi pääsee myös toteuttamaan itseään useammin.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Tutitu

Tutitu, sanooko tuo kellekkään mitään?
Tomas löysi youtubesta noin kolmisen kuukautta sitten kyseisen sarjan. Tiedättekö, kun jokin (ärsyttävä) pimputus jää soimaan päähän? Tässä on juuri sellainen musiikki. Huomaan hyräileväni tunnaria päivittäin, vaikkei itse ohjelmaa meillä olisikaan katsottu moneen päivään.



Näitä löytyy lyhempiä ja pidempiä pätkiä, joissa ehkä hieman lentävää autoa muistuttava robotti pudottaa maahan osia, joista rakentuu milloin, juna, kirahvi, paloauto tai vaikka puhelin. 

Aiemmin viikolla poika katsoi jaksoa, jossa rakennettiin ambulanssi. Kun se on valmis, toistaa ääni sanan englanniksi. Myös Tomas yrittää toistella näitä ja helpommissa sanoissa se onnistuukin, siinä missä suomenkielistenkin sanojen toistaminen. Tomaksella on menossa nyt muutenkin kausi, että toisten puheesta otetaan hirveästi sanoja. Meillä aikuisilla siis rumat sanat on päässyt nyt kovaan karsimiseen. Itselläni nimittäin on paha tapa kiroilun suhteen. Tulee sitten sanottua perhosta, persikkaa, viinirypälettä ja ties mitä. 

Näiden lisäksi poika katsoo youtubesta rallia, jokkista, lastenlauluja, lego ja heppa videoita, jos saa luvan. Paras oli kuitenkin, kun veljeni näytti Tomakselle jonkin kissa videon, jossa kissalla oli tassu pipi. Pieni mies alkoi nyyhkyttämään. Tästäkin on jo parisen viikkoa ja silti se jaksaa pojan mieltä painaa vieläkin ja päivittäin saa kertoa, että kyllä se kisu paranee.

Telkkarin lastenohjelmat meillä ei sitten juuri pyörikkään. Muumit saattavat mennä taustalla kun touhutaan omia juttujamme ja unohdetaan ne katsoa.


Katsooko teillä perheen pienimmät youtubesta luvan kanssa jotain? Mitä? Entäs iskeekö pikku kakkonen?

perjantai 14. marraskuuta 2014

Lahjavinkit 0 - 1½ vuotiaalle

Lähdetään liikkeelle näistä mini ihmisistä. Tomaksen eka joulu iski juuri tällaiseen väliin, sillä poika oli ekana joulunaan neljän kuukauden ikäinen. Tuon joulun lahjapostaukseen pääset tästä. Tähän väliin on myös hyvä todeta, että voi jestas nuita vanhoja kuvia ja postauksia.. Meistä kaikki ovat ilmeisesti muuttuneet tässä parissa vuodessa ihan reippaasti.





Muita ehdotuksiani ovat:
taaperokärry
leikki kännykkä
nukket
autot
kylpylelut
vauvapulkka
sormivärit
äänikirja
pallo
hakka
tornilelu
soiva lelu


Mitä te ehdottaisitte 0-1½ vuotiaalle lahjaksi? 

Kollaasin tuotteet löydät täältä:
vetolelu
palikkalaatikko
potta
reppu
ruokalappu
aterimet
pop up lelu
keinu

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Hei pappa

Kello on pian puoli kaksi yöllä. En saa unta kun asiat pyörivät mielessä. Ja nyt arvon painanko julkaise nappia. Painoin jos luet tätä.

"Hei pappa.
Olen taas odottanut kaksi pitkää vuotta, niiden kaikkien muiden vuosien lisäksi, että ottaisit yhteyttä.  Laittaisit viestin vaikka jouluna tai syntymäpäivänä, ehkä jopa kyselisit kuulumisiamme . Tiedätkö edes kuinka vanha olen jo?
Me ollaan muutettu jo vuosi sitten pois Jyväskylästä. Menimme jo T:n kanssa naimisiinkin tässä välissä. Tomaksenkin olet nähnyt viimeksi aika tarkalleen kaksi vuotta sitten. Hän on jo iso poika, oikea äidin ja isin hurmuri, kunnon temperamentilla varustettuna.
Olet tainnut pyyhkiä meidät elämästäsi, mutta on ollut aikoja, jolloin mä olen kaivannut sinua. Sisälläni on vihaa, inhoa, hämmästystä, kaipausta ja lukematon määrä kysymyksiä, joihin en kai koskaan saa vastausta. Sitä en tule koskaan hyväksymään kai  kunnolla.

Taas otan sinuun itse yhteyttä, mutta minulla ei ole uskallusta soittaa tai tulla käymään. Ehkä pelkään reaktiotasi kaikkeen mitä on tapahtunut, mutta etpä itsekkään ole tehnyt mitään sen eteen että välit korjaantuisivat, saatika ottanut yhteyttä mitenkään.Ristiäisten jälkeen kuvittelin että Tomas saa elämäänsä mukaan isopapan ja isomummo(puole)n.

Ilmoitan vain, että elämä on kunnossa, tasaisesti eteenpäin on menty ja aikuiseksi on päästy kasvamaan.

Toivottavasti teilläkin on kaikki hyvin.

Terveisin, Tyttären tyttäresi Suvi R."

Sellainen kirje. Vielä kun löytyisi uskallusta lähettää se.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Rakas joulupukkeli

Vaikka toivon aina rakkautta ja rauhaa - niin itselleni kuin muillekkin, tein myös taas materiaan perustuvan pikku listan ihan vain siitä, mitä itse toivoisin joululahjaksi. Tänä vuonna minulla on itselläni oikeasti kerrankin muutama juttu, jotka haluaisin kovasti itselleni. Ehkäpä ostan jonkin näistä itse. Mun oli tarkoitus tehdä äidin toiveet TOP 5 - lista, mutta kuinka ollakkaan, en keksinyt kuin neljä toivetta.





Unisukat - Netanttila.com 6,99€
Blog by the book-kirja -Adlibris.com 17,50€
Katukeittiö - parempaa roskaruokaa- kirja - Adlibris.com 16,70€
Muumimuki - Netanttila.com 16,95€


Sellaiset on mun materialistiset toiveet tälle joululle.
Mä tosiaan oon himoinnut Jennin kirjoittamaa Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa kirjaa jo pitkään, Blog by the book-kirja on toinen, jonka välttämättä haluan. Muumimuki päätyy listalle joka vuosi ihan vain siksi, että keräilen niitä pienimuotoisesti ja unisukat ehtii aina kadota talveksi.

Mitä te toivotte itsellenne? 

perjantai 7. marraskuuta 2014

Lahjavinkkejä postauksia tulossa!

Ajattelin tehdä muutaman lahjavinkkejä postauksen ja tässä on nyt pienoinen info aiheesta, sillä jos lisäisin tämän ensimmäiseen tekstiin, ei sitä jaksaisi lueskella.

Ideoitahan lahjoihin löytyy googlailemalla paljonkin, mutta ajattelin helpottaa teitä ja koota myös tänne listaa, kuvia ja suoria linkkejä.Näistä en itse hyödy rahana tai materiana.
Tänä vuonna jätän lahjojen hankkimisen sen verran lähelle joulua, että tämä auttaa myös itseäni sitten, jos juuri sitä the lahjaa ei kaupasta löydykkään. "Oma lehmä ojassa" siis tässä.

Luonnollisesti lähdetään liikkeelle 0-1½ vuotiaista, jatketaan sitten myöhemmin 1½-2-vuotiailla,
2-3-vuotiailla, 11-vuotiailla, 13-vuotiailla (ja isovanhemmilla). Postauksia on siis tulossa ainakin kuusi ja joulu tulee kovaa vauhtia, joten pyrin julkaisemaan useamman kuin yhden tekstin näistä viikossa.

Postaukset tulevat olemaan tuollaisia ikähaarukallisia, sillä itseni on helpompi tehdä tekstit niin omien kokemusteni pohjalta. Toki näissä on liikkumavaraakin.

Voitte myös itse jakaa vinkkejänne kommentti boxissa ja voin lisätä niitä sitten listaan! :)

Sellainen info tähän väliin. Nyt alankin työstämään itse kirjoituksia, vielä kun poika nukkuu ainakin seuraavat kolme minuuttia..

Laita VÄHÄN sokeria

Syksy tuo aina leipomisen mukanaan, välillä leivotaan jotain suolaista, välillä makeaa. Nyt ollaan tehty molempia ja uunikin kuumenee leivontaa varten joka viikko ainakin kerran. En mä mikään huippu leipoja ole, vaan lähinnä sellainen peukalo keskellä kämmentä kokeilija.


Onneksi siitä ei ole haittaa lapsen kanssa leipoessa. Viimeksi kun leivottiin mummilaan pullaa, oli hieman naurussa pitelemistä. Tomas pyöritteli hienoja pullia ja toisen pellin pullia voidellessani annoin Tomaksen laittaa samaan aikaan itse muihin pulliin raesokeria. Hyvinhän hän sitä laittoi, mutta sana vähän taisi unohtua, kun kivaa oli. Noh, pääasia kai se, että kahvittelijat tykkäsivät ja pakkaseenkin asti nuita mummolaan jäi. 

Tykätäänkö teillä leipoa usein?

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Isänpäivälahja isän toiveesta

Mä ehdin jo miettiä kuumeisesti, mitä hankkisimme Tomaksen kanssa T:lle isänpäivä lahjaksi. Olin jo keksinytkin muutaman jutun joista valita. Kuitenkin viime viikolla T oli käynyt realisoinnissa ja löytänyt sieltä pitkään etsimänsä kirjan, käytettynä - kyllä. Ja hän kysyi voisiko saada sen isänpäivälahjaksi.

Tottakai! Mä olenkin odottanut milloin löydän taas saman kirjailijan kirjoja hänelle ja tämä tuli loistavaan saumaan, jääpähän nyt ideoita myös jouluun. T lukee ja taitaa omistaakkin jo suurimman osan Reino Lehväslaihon kirjoittamista kirjoista.
Mukaan laitan vielä tänään ostamani paketin T:n lemppari karkkeja, joita saa vain näin joulun lähestyessä kaupoista. Ehkä lisätään vielä jotain pientä. Ja se aamupala sänkyyn on vanha perinne, jota ehdottomasti kunnioitetaan meilläkin.



Tällä viikolla olisikin edessä vielä lahjapaperin maalaaminen, korttejen tekoa papoille ja T:lle. Niihinkin bongasin hyvät vinkit, kunhan saa pojan vain innostumaan sotkemaan kädet ja jalat.

Annetaanko teillä isänpäivä lahjat? Onko teillä perinteenä viedä aamiainen sänkyyn? 

maanantai 3. marraskuuta 2014

Selvitymistarina

Vaikka otsikko kuulostaa hurjalle, kirjoitan vielä samasta aiheesta, tämä on ehkä se viimeinen kirjoitus tästä, tai sitten ei. En tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että itse saan nollattua tällä tavalla ajatukseni ja teksteistäni on ollut hyötyä ainakin muutamille saman kokeneille.

Mä olen huomannut itsessäni tiettyjä muutoksia, parempaan suuntaan. Pääni on selvinnyt monista asioista. Nyt tuntuu että kaikki palaset ovat loksahtaneet paikalleen, ymmärrystä ja energiaa riittää taas paremmin.


Kirjoittelin alkuvuodesta keskenmenosta TÄNNE , lisäksi olen kirjoittanut myös TÄMÄN ja viimeisimpänä TÄMÄN postauksen aiheeseen liittyen.

Olen saanut valtavasti vertaistukea. Ensimmäisestä keskenmenosta on nyt aikaa jo niin paljon, että jos kaikki olisi mennyt hyvin olisi meillä nyt kaksi lasta. Huomasit varmaan sanan "ensimmäisestä", niin, se ei jäänyt viimeiseksi.

Nyt kuitenkin haluan avata taas fiiliksiäni. Sillä ne ovat muuttuneet hurjasti. On helpompaa.
Sain ihan järjettömän paljon vertaistukea (sekä tietysti syyttelyä) itse ja siksi haluan nyt kirjoittaa, että kaikesta, tai ainakin tästä selviää. Itse olin rikki, niin kovin rikki pitkään, mutta ajallaan kaikki haavat paranevat. En tiedä, ehkä ne voivat aueta vielä uudelleenkin, mutta nyt on kaikki hyvin.
Eräänä iltana havahduin taas kerran järjettömään onnen tunteeseen. Tajusin taas, että elämä on tässä ja nyt. Olin onnellinen, olen edelleen onnellinen.

Muutama yö sitten näin unta, niin todentuntuista, että aamulla ihan mahtavan lämmin fiilis ympäröi minut. Unessa olin ystäväni kanssa jossain vieraassa paikassa. Olin raskaana, tunsin vauvan liikkeet. Minulla oli kaunis pyöreä vauvamasu ja oli kyseessä raskauden viimeiset viikot. Kaikki oli hyvin. Se uni, ei se totta ollut, enkä ajattele sen olevan "enne uni", mutta se rauhoitti viimeisetkin ajatukseni.
Sen unen jälkeen ymmärsin monia asioita. Sitä ei pysty sanoin kertomaan. Se on se tietty tunne. Täydellinen onnellisuus ja hyvinvointi, se rauha oman pään sisällä. Puhuin unesta ystävälleni ja miehelleni. Siitä tuli vielä parempi olo. Kaikki on nyt hyvin, kaikki on nyt täydellistä. Ei meillä ole kiire mihinkään.
Voin hymyillen jo vastata tuttujen kyselyihin.

"Milloin teille tulee toinen?"
 "Eikö olisi jo aika tehdä toinen kaveriksi Tomakselle?"
Vastaan hymyillen. "Lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Vielä joskus, tulee meidänkin aikamme."

Haluan sanoa sinulle, kaikesta selviää, ajallaan.

Hama



Häissä meillä oli karkkibuffetissa käytössä pitsillä koristeltuja lasipurkkeja, jotka olivat pitkään turhana kaapissa. Nyt osalle on löytynyt käyttöä. Nämä ovat hyviä mm. hamahelmien säilyttämistä varten. Poika osaa avata ja sulkea ne itse ja lasi purkki painaa sen verran paljon, ettei kaadukkaan vahingossa. Lisäksi nuo purkit ovat söpöjä.

Tomas tykkää hamehelmien kanssa touhuamisesta, poika keskittyy hurjasti ja iloitsee valmiista lopputuloksesta. Tykkäsin itsekkin tehdä niillä pienillä hamahelmillä aina helmitöitä tai liskoja ja mieluisaa puuhaa tuo on edelleen.

Teittekö te/Tehdäänkö teillä hamahelmistä mitään? :) 
Tää on muuten hyvä joululaja ajatus pienille.