perjantai 31. lokakuuta 2014

Töissä


Lokakuun viimeistä päivää viedään, marraskuu yrittää tunkea jo kovasti itseään esiin. Heippa siis lokakuulle ja tervetuloa marraskuu!



Muistoja luodaan yhdessä, sehän tiedetään. Eräs aamu lähdettiinkin isimiehen mukaan töihin Tomaksen kanssa. Puhuttiin edellisenä iltana, että mennään katsomaan työkoneita ja rekkoja. Sekä autetaan jos suinkin pystytään.

Tomas innostui hurjasti ja odotti aamua. Mukaan pakattiin evästä, vaihtovaatetta, lapio, sekä kuorma-auto, sillä suunnitelmana oli suunnata isimiehen työpaikalta kohti toista mummilaa. Monta kivaa juttua oli siis luvassa samalle päivälle.

Aamulla noin yhdeksän pintaan saavuttiin työmaalle, Tomas kävi heti tarkastamassa, että mönkijä ja trukki ovat paikoillaan, ihmeteltiin isimiehen tekemiä hommia ja mentiin ulos tekemään hiekkakuormia. Myöhemmin kuvioon tuli kaivuria ja rekkoja, joten me siirryttiin edestä pois työpaikan yläkertaan kahvitilaan katselemaan hommien kulkua. Myöhemmin käytiin vielä tervehtimässä ja ihmettelemässä isojen autojen kuskeja.

On ihana huomata miten nuo esimerkiksi rekkakuskit ovat ystävällisiä pikkulapsille. Monesti mekin kävelytiellä jäädään katsomaan rekkoja ja sieltä kuskit nostavat kättä ja tööttäävät. Se jos jokin saa pienen miehen iloiseksi.




Työmaalta suunnattiinkin sitten mummilaan hoitamaan Tosca nimistä kissanpentua, joka onkin sulattanut kaikkien sydämet. Katsokaa vaikka, kunka söpö! Tosca on pikkuruinen ja rodultaan ragdoll.


torstai 30. lokakuuta 2014

Kellojen kääntäminen



Kellojen kääntäminen, se saa sitten aina sekaisin. Tällä kertaa kuitenkin tuntuu, että rytmi meni enemmän sekaisin kuin normaalisti. Unta riittäisi vaikka koko kylälle. Illalla Tomasta nukkumaan laittaessa käykin niin, että äiti nukahtaa ennen poikaa. Aamut eivät meinaa käynnistyä kunnolla ja päikkäreidenkin aikaan, voin itsekkin ottaa unet.

Toisaalta, eipä siitä haittaa ole, kun alkaa ajoissa nukkumaan. Akut latautuu ja kun päivä aloitetaan rauhassa jaksaa touhutakkin enemmän. Me ollaan leivottu yhtenä päivänä monta tuntia ja toisena hävitetty jättisuureksi kasvanut pyykkivuori.

Tänään suunnataan mummilaan, jonne täti meitä pyysi kyläilemään. Jos sää sallii, voidaan tehdä retki metsään, jonne onkin ollut tarkoitus suunnata koko alku viikko. 

Miten on, onko lukijoissa joku, jota myös kellojen kääntäminen on sekoittanut? Kaadutaanko sielläkin sänkyyn tavallista aiemmin?

maanantai 27. lokakuuta 2014

Heipat nokkamukeille


Viimein sen sain tehtyä, nyt on nokkamukit viety "oravan poikasille" . Kaikki hyvin ja rauha maassa, vaikka nokkis olikin pojalle rakkaampi kuin tuttipullo tai tutti koskaan. En uskaltanut kirjoitella tästä vähään aikaan, kun en luottanut itseeni niin hirveästi tässä asiassa. Poika on nyt ollut jo useamman viikon ilman nokkista.

Nykyään Tomas juokin sitten jatkuvasti tavallisista laseista, muovisista muumilaseista tai muurlan muumimukista. Jälkimmäinen onkin ihan ehdoton lemppari.


Meillä asuu iso poika. Vaikka äidin silmissä hän onkin minimuru.


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Leijonaemo perheineen Hoplopissa

VAROITUS: Pitkää purnausta, ihmettelyä ja leijonaemon turhautumista luvassa! 

Käytiin lauantaina hoplopissa. Tietysti kivat leikkipaikat keräävät paljon porukkaa viikonloppuisin, mutta mukaan mahtuu monenlaista kulkijaa. Tiedättekö sellaisen leijonaemon suojelusvaiston? Mäpä kerron teille meidän reissusta alkuun.

Saavuttiin hoploppiin joskus kolmen pintaan, eli taidettiin iskeä keskelle suurinta ruuhka-aikaa. Palvelu pelasi edelleen hyvin ja siksi tykkäänkin tuolla käydä. Joka kerta siellä on kassalla hymyilevä ja lämminhenkinen henkilökunta, joille nostan näkymätöntä hattua. On ihana mennä, kun tuntee itsensä tervetulleeksi.

Sitten tulee sana MUTTA.
Tomas kerkesi laskea kerran liukumäestä ja toiselle kierrokselle lähtiessä isommat pojat rynnivät ohi niin, että pojalta tulee itku kun yksi näistä pojista lyö Tomasta kyynerpäällä vasempaan silmään, poika tiedosti tämän mutta jatkoi matkaansa. Pojan vanhemmat huomasivat tämän, mutta kääntyivät katsomaan pois.

Ei siinä mitään, en ehtinyt itse poikia komentaa, kun nappasin Tomaksen syliin. Tomas ei itke turhia pipejä.  Halit ja lohduttelut, sekä varoitus.
"Älä mene sinne jos isot pojat ovat menossa"
Vaikka todellisuudessa teki mieli laukoa jo niille rynniville lapsille, että odottaisivat itse omaa vuoroaan portaisiin mennessä, kun kolme pienempää ovat menossa edellä ja nämä tönien menevät ohi. Sain suuni pidettyä kiinni.



Meni viisi minuuttia. Seuraava tapahtuma, samoissa portaissa, saman porukan kanssa. Tällä kertaa Tomasta pienempi lapsi saa osumaa, eikä lapsen vanhempia näy, samalla sekunnilla sama poika joka aiemmin antoi iskun silmäkulmaan tönii Tomasta kaverinsa kanssa. Samoissa portaissa. Siinä vaiheessa avasin suuni ja sanoin pojille että "Nyt rauhallisemmin, pienempiin sattuu"
Saan halveksuvat katseet. Missä on näiden lasten kunnioitus aikuisia kohtaan.

 Tällä kertaa saan yhden pojan isältä murhaavan katseen. Äiti kääntää taas päänsä pois.
 Katson isää kysyvästi. En ymmärrä tätä sillä itse puutun tilanteeseen heti, jos Tomas tuhmailee, etuilee, tönii tmv.

Ei mitään kivasti meni seuraava tunti ja vahinkoja ei sattunut. Kierrettiin alatasossa ja Tomas oli menossa noin 6-7 -vuotiaan pojan ohi kun tämä yrittää "kampata" Tomaksen, eli siirtää jalkansa tarkoituksella eteen niin että Tomas kaatuisi. 

Ehdin pysäyttää Tomaksen juuri, katsoin poikaa tiukasti ja kysyin "Anteeksi, mutta mitä sinä yritit juuri tehdä?" Poika ilmeisesti säikähti kysymystäni tajutessaan, että näin ja meni lukkoon. Kysyin saman uudestaan ja jatkoin " Onko sun äiti täällä, onko sun isä täällä" Siinä vaiheessa saan vastauksen "Ei ei ei ole", ja poika juoksee karkuun. Jos en olisi itse ollut niin hämilläni ja vihainen tapahtuneesta olisin varmasti taluttanut pojan väljemmille vesille ja etsinyt vanhemmat.


Loppu ilta menikin mallikkaasti naureskeltiin, laskettiin mäkeä, oltiin pallomeressä, käytiin trampalla. Noh joo, käytiin kaikki paikat läpi ja nautittiin olostamme. Tomas sai uusia kavereita.

Pohdin, että miksi nuo aiemmat vanhemmat toimivat kuten toimivat. Miksi osa vanhemmista istuu kahvilan puolella ja istuu tietokoneella, miksi vanhemmat eivät huolehdi että lapset noudattavat sääntöjä, miksi kiusaamisiin ei puututa, miksi vanhemmat eivät valvo lapsiaan? 

Ymmärrän, että joku voi ajatella, kun lapsi on tarpeeksi vanha, voit juoda kahvikupposen rauhassa ja nauttia hälinässä oman hetken. Silti sitä lasta pitää valvoa.

Niiden lelujen kanssa ei saa laskea mäestä, pitää odottaa omaa vuoroaan, vahinkoa pitää pyytää anteeksi ja vanhempia pitää aina kunnioittaa, oli se sitten vieras tai tuttu aikuinen.

Kaikesta huolimatta meillä oli kivaa ja leijonaemona pyydän nöyrimmästi anteeksi, jos joku sattui minut näkemään tuohtuneena paikalla. En nosta itseäni tai lastani tekstillä jalustalle, vaan mietin, miksi jotkut vaan toimii näin. 

Miten te olisitte toimineet näissä tilanteissa minun kohdallani, kun lasten vanhempi 

a) näki tilanteen ja
b) ei nähnyt tilannetta?

perjantai 24. lokakuuta 2014

The Orphanage

Moniko muistaa tämän ensimmäisen videon?
..

Kuinka moni on nähnyt tämän uuden?



http://www.lasinenlapsuus.fi/
https://www.facebook.com/lasinenlapsuus/

Nämä molemmat herättävät ajatuksia. Aina vain olen tyytyväisempi meidän valintaamme. Meillä ei käytetä alkoholia Tomaksen ollessa paikalla. Ei edes sitä sauna kaljaa, lasillista viiniä, ei tippaakaan.


Joulukin on pian tulossa, joten voin jo muistutella, annetaanhan lapsille raitis joulu. 


torstai 23. lokakuuta 2014

Helposti pastellisävyä hiuksiin

Kerroin maanantain postauksessa, että tein seoksen color maskilla. Tässäpä vielä kuvin, joista näkee määrät, mitä enemmän laittaa hoitoainetta sekaan, sen vaaleampi lopputuloksesta tulee, mikäli taas haluaa vaikka kirkuvan pinkin niin sitten enemmän (tai pelkästään) color maskia. Pilttipurissa tämä säilyy myös hyvin, joten voi tehdä valmiiksikin kaappiin odottelemaan. Värejä on myös useita muita.


Tarvitsen kupin, lusikan, hoitoainetta ja color maskia. 
Itse käytin pilttipurkkia, Tresemen hoitsikkaa ja lusikkaa, sillä en halunnut sotkea sormiani. Tokihan tämän voi tehdä vaikka kumihanskat kädessäkin.




Tällä ohjeella tein omani, jossa hieman pastellia tummempi sävy:


1. Pesty ja kuiva pilttipurkki noin puolilleen hoitoainetta.



2. Noin kaksi lusikallista Biozelin raspberry color maskia.



3. Sekoita tasaiseksi
Laita seos kuiviin hiuksiin ja anna vaikuttaa 5 - 8 minuuttia. Huuhtele hiukset ja pese ne normaalisti.


Värin pitäisi pysyä kahdeksan pesua. Sitä voit kuitenkin lisäillä halutessasi jo aiemmin.

Suosittelen kokeilemaan tätä ensin pieneen osaan hiuksia, jotta värisävystä tulee toivottu. Märissä hiuksissa lopputulos näyttää aina hieman tummemmalle kuin kuivissa hiuksissa.













tiistai 21. lokakuuta 2014

Tugga taikoja


Eikö näytäkkin otsikko ärsyttävälle? Niin minustakin, mutta noh, vähän taikoja.

Olen jo ainakin kahdeksan vuotta haaveillut värjääväni hiuksiin jotain vaaleanpunaista tai pinkkiä. Kuitenkaan en koskaan saanut aikaiseksi, mieli muuttui ja aikaa kului.

Suunnittelin aina laitattavani muutaman pinkin raidan, pinkit latvat, pinkin otsiksen tai pinkit hiukset alta ja vaaleat päältä. Tälläkään kertaa en uskaltanut vetää otsista taikaisin, vaikka siitä tykkäsinkin, joten latvat saivat muutoksen.

Nyt oli  hiuksissa sitten tällainen pastelli pinkki sävy latvoissa, Ystäväiseni K, joka tekee muuten tänne blogiin jossain vaiheessa oman postauksenkin, kertoi että hänellä olisi color maskia ja hainkin sen häneltä erään kauppareissun yhteydessä. En kuitenkaan laittanut pelkkää tuota color maskia, vaan tein seoksen, josta lisää myöhemmin.

Väri haaleni noin viidessä pesussa sen verran, että halusin laittaa maskin uudelleen. Tällä kertaa laitoin seokseen enemmän color maskia, kävi hieman hupsis ja nyt hiukset ovatkin enemmän pinkit.


Teksi mieli vetästä väri koko päähän, mutta toistaiseksi olen niin jänishousu, etten uskalla, vaikka väristä pidänkin todella paljon. Taidan nyt alkuun vielä tyytyä laittamaan maskin uudelleen latvoihin.

Tuossa ekassa ponnarikuvassa näkyykin hiuksien tyyppi, Tällä hetkellä nämä kaipaavat saksimista. Kuivien latvojen karsimista, Mun hiuksia on joskus kerrostettu isolla kädellä ja leikattu myös a-linjaan, joten jos hiukset on auki, on edelleen ihan tuolla takana huomattavasti lyhemmät hiukset kuin sivuilla. En kuitenkaan henno leikata pois 15:sta senttiä joten..

Tokassa kuvassa hiukset ovat kosteahkot ja näitähän ei saa kunnolla selväksi silloin.  Tuo on kuitenkin nykyinen väri. Muita hius ongelmaisia? Kookosöljy kyllä pelastaa joka kerta, täytyy taas seuraavalla kerralla käyttää sitä.


Ja vinkkinä hei, Karoliina (Mahtimaman entinen kirjoittaja) on avannut uuden blogin nimeltä Kardeland ja häneltäkin löytyy sieltä postaus jossa näkyy ihana pinkki hänen hiuksissaan!



maanantai 20. lokakuuta 2014

Kun lapsi nukkuu


Alkaa äidin tai vanhempien aika. Mitä meillä silloin tapahtuu?

Päikkäreiden aikaan kotona ollaan yleensä vain minä ja Tomas.
Tomas nukkuu noin tunnin pituiset päiväunet ja siinä ajassa yritän ehtiä touhuta mahdollisimman paljon kaikkia kodinhoidollisia juttuja. Mä haluan mielummin hereillä oloaikana käyttää sen aikani poikani kanssa touhuamiseen, ulkoiluun ja muuhun kivaan, kuin siihen että sanoinsin "Oota, äiti tekee vielä tän ja tulee sit", vaikka tuohonkin lausahdukseen huomaan havahtuvani usein.

Tomas nukahtaa huonosti päkkäreille, mutta nukkuu öisinkin niin vähän, että neuvolasta kehotettiin jatkamaan päikkäreitä vielä. Nukahtaminen vaatii pojalla oman aikansa ja päikkäriaikaan menen aina viereen.

Kunhan hiljainen tuhina valtaa huoneen, tämä mutsi saa nousta ylös.
Ensimmäisenä haen lasin vettä, rysähdän sohvalle ja katson ympärilleni, että mistä aloittaisin. Tsekkaan tietokoneen työpöydän muistilaput tehtävistä jutuista, kurkkaan kännykällä facebookin, blogin ja instagramin.


Siivoilen olkkaria ja keittiötä, koska kaaos on vallannut ne. Polkutraktorikin on vienut olohuoneen pöydän paikan. Otan pyykit pois kuivumasta, vien kaappeihin ja laitan märät pyykit kuivumaan. Samalla saatan puhua puhelimessa ystävän kanssa.

Tyhjennän ja täytän astianpesukoneen. Vilkuilen kelloa. Teen siis samoja juttuja kuin muutkin.

Alan pohtimaan loppupäivän touhuja, valmistelen välipalaa ja kiroan mielessäni täyttä roskakoria. Heitän toisen koneen pyykkiä kuivumaan, istahdan tietokoneen eteen ja juuri kun saan läpän auki, tepsuttaa vasta herännyt Tomas luokseni.

Illalla käytän aikaani kirjoittamiseen, kuvien tsekkaamiseen ja pienentämiseen, sekä silloin on minun ja T:n yhteinen aika, joten rentoudutaan milloin mitenkin.

Mitä te teette kun lapsi nukkuu?

perjantai 17. lokakuuta 2014

Pienet lauseet


Pienimmät lauseet tekevät ihmeitä, ne jotka tulevat ihan puskista. Ihan odottamatta.

Tarkkaavainen tuijotus suoraan silmiin, veikeä pikku hymy ja sanat "Rakastaa äitiä" .
Sydän suli ja silmäkulma kostui.
Äitikin rakastaa sinua.


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Hissuttelua blogin kanssa

Olen pitkään jo "hissutellut" blogin kanssa, jo kohta pian vuoden. Tämä alkoi siitä kun muutimme tänne landelle. Täällä kaikki tuntee - tai ainakin tietää toisensa ja on ollut jotenkin vaikeata kirjoittaa. Tämä kylä on sellainen perinteinen huhumylly, ihana kylä, sitä en kiellä, mutta on pienissä kylissä huonotkin puolensa. Milloin ollaan erottu, milloin meillä on oikeasti kourallinen lapsia, milloin olemme ostaneet uuden auton, talon tai tontin. Nyt kun pian täällä ollaan taas vuosi asuttu, olen alkanut taas olemaan välittämättä.



Jatkossa aion blogissani olla niin onnellinen kuin kirjoittaessa tuntuu ja toivon, että ne onnen läikähdykset tavoittavat myös teidät. Aion myös purnata ja valittaa kun siltä tuntuu. Tämä tulee tapahtumaan varmasti ainakin kerran kuukaudessa viikossa, silloin kuin kaikki on pepusta ja mieskin tekee pitkää duuniviikkoa päivää. 


Mä en ole uskaltanut iloita tai jakaa murheitani, jotka molemmat tuntuvat helpottavalta. Kirjoittaminen on se mun juttu. Blogi on ollut aina mulle yksi henkireikä ystävien ohella. Joten miksi en sitä sellaisena jatkaisi edelleen. Mä on tiedostanut että pystyisin parempaan silloinkin, kun olen himmaillut kirjoittelun kanssa, mutta siihen tulee toivottavasti muutos. Pikkuhiljaa voin taas opetella avaamaan itsestäni enemmän.

Ei meillä on täydellistä kotia, meillä on välillä kovastikkin uhmaava taapero, välillä kovastikkin väsyneet vanhemmat ja kotona välillä mieltään osoittava koira = matolle kuseva koira. Meillä on myös kodilta tuntuva koti, ihana isimies, aktiivinen äiti ja täydellinen, jopa rauhallinen lapsi, sekä koira joka tietää paikkansa.

Meidän elämämme on niin tavallista kuin voi olla ja se tässä on parasta. Arjesta voi tehdä juhlaa ja kokemuksia on kiva jakaa. Jatketaan siis vähän avoimemmin jatkossa.



tiistai 14. lokakuuta 2014

Pimeän pelko

Muistan itse lapsena pelänneeni pimeää, en tiedä syytä siihen, mutta ehkä se oli se epävarmuus, kun ei voi varmasti nähdä mitä siellä huoneen pimeimmässä nurkassa tapahtuu. Olin lapsi jolle on siunattu vähän turhan lennokans mielikuvitus, nykyään olen aikuinen jonka mielikuvitus on samanlainen kuin lapsena.


Olemme Tomaksen isän kanssa kiinnittäneet viime viikkoina huomiota Tomaksen käytökseen iltaisin. Poikaa ei meinaa saada millään nukkumaan vaikka selkeästi väsymys painaa. Jos pojan saakin vietyä sänkyyn ei valoja saa sammuttaa. Kuitenkin täydessä valaistuksessa poika ei myöskään saa nukahdettua. Ei myöskään riitä, että oven yläpuolella olevasta ikkunasta tulee valoa.
Poika on nukkumaan laitettaessa väsynyt, ei siis liian virkeä tai yliväsynyt. Kaikella järjellä unen pitäisi tulla.

Mietimmekin, että tässä taitaa olla jonkinnäköistä pimeän pelkoa taustalla. Vai tuleeko muille mieleen jotain muuta?

"Lamppu ei pois, eeeeiii pois!" Kuuluu iltaisin.
Meillä oli yhdessä vaiheessa Tomaksella sellainen ikean seinälle kiinnitettävä tähtilamppu. Hävitettiin se kuitenkin jonnekkin jo. Mietinkin, että pitäisi varmaan hankkia jostain jalallinen yövalo tai pöytälamppu tuonne hyllyyn.

Suositukset hyvistä yövaloista otetaan vastaan, saisi olla kuitenkin niin himmeä, ettei häiritse nukahtamista.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Ihanat viikonloput



Viikonloppu ja perheen yhteinen aika, se on parasta mitä tiedän. Yhdessä ulkoilua, leipomista, kylpemistä, leikkimistä, pelaamista. Sitä se on. Määrättömän paljon pusuja, haleja ja yhdessä oloa. 

Jokaisena arkipäivänä odottaa aina viikonloppua. Aina se tulee samaa vauhtia ja menee liian nopeasti ohi. 

Yhtenä päivänä viikossa, kun saisit nukkua pidempään, huomaatkin olevasi jo kahdeksalta kylpytakki päällä katselemassa perheen kanssa lastenohjelmia tai löydät itsesi valmistelemasta keittiössä aamupalaa.

Näin on hyvä. 
Näin on täydellistä.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

#HeiOletKaunis



Our Journeyn Tanja, moikkelis moi sulle! Tiesitkö, että olet kaunis?
Kuulostaako muista imelälle? 

Olen mukana blogiryhmässä, jossa arvottiin parit, joista kirjoitamme #HeiOletKaunis "haasteessa". Minulle valikoitui siis Tanjan Our Journey-blogi.
Nappailin tähän postaukseen Tanjan blogista kuvituksen.

Blogi oli minulle aiemmin tuntematon, samana päivänä kun sain viestin, olin juuri selailemassa Tanjan blogia. 

Ulkonäköpaineet, niistä kai pitäisi alkuun kirjoittaa jotain. Jos totta puhutaan, niin itse en stressaa ulkonäköäni. Kaikki lähtee siitä, että itse hyväksyy itsensä. Ulkoillessa Tomaksen kanssa tärkeintä on, että hiukset on kiinni ja vaatteet sellaiset ettei haittaa jos likaantuu tai hajoaa. Satunnaisesti voin sutaistua kasvoille parin minuutin pikameikin, mutten juurikaan koe sitä paineina vaan ihan normaalina naisellisena laittautumisena, tokikaan en meikkaa läheskään joka päivä. Joten voin kai sanoa, ei, mulla ei ole ulkonäköpaineita.

Kaikki on kauniita, jokainen omalla tavallaan ja mä liputan luonnollisuuden puolesta.

Palatakseni alussa kertomaani juttuun, tässä tulee viisi asiaa/kuvaa joita Tanjassa pidän kauniina tai joita hänessä arvostan. Kaikki ihmiset näkevät itsensä eritavoin kuin itse näkee. 

 Kuva

Kuten aiemmin kirjoitin, pidän luonnollisuutta kauniina. Black and white-kuvapostauksesta tuli jotenkin kotoinen olo, sillä itse voin samaistua nuihin fiiliksiin joita kuvat välittävät. (1)

 kuva

Olen nyt lueskellut Tanjan blogia pikku hiljaa. Ihanan välittävä ja rakastava perhe fiilis välittyy kuvien ja tekstin kautta hyvin. Lisäksi Tanjalla on kaunis hymy.  (2)


Tanja on kirjoittanut myös näin lukijan näkökulmasta vaikeammistakin aiheista ja on selkeästi vahva. Ihailen sitä, miten suoraan vaikeuksistaan voi puhua. Itse en siihen kaikissa asioissa kykene. (3)


Tanja myös osaa tekstejensä mukaan löytää niitä positiivisia asioita myös huonoista päivistä. Se on aina ihmisessä hyvä piirre. (4)


Tykkään sun hiuksista hirveesti! :)  (5)

Mitkä asiat taas minussa ovat sellaisia joita itsessäni arvostan ja pidän kauniina?
Mietin ensin, että kuulostaako itsensä arvostaminen itserakkaalle, mutta ei sitä itseään vihatakkaan parane.

1.Pidän omasta hymystäni
2. Ja silmistäni
3. Arvostan päätöksentekokykyäni tietyissä asioissa. Päätin hoitaa Tomaksen kotona ja vaikka meinasin jo lähteä töihin ja sain halveksuntaa siitä että olen "vain kotiäiti" pidin pääni. Lapseni on vain kerran pieni ja minähän elämästäni päätän. 
4. Olen hyvä ystävä niille, jotka päästän lähelleni.
5. Tykkään ihan hirveästi hiuksistani, vaikka välillä päässäni näyttää olevan harakanpesä. :D


perjantai 10. lokakuuta 2014

"Anna tussuu"

Välillä on mukava lueskella lasten letkautuksia toisten blogeista ja muualta. Nyt meilläkin on alkanut näitä letkautuksia tulemaan pikku hiljaa, samoin kuin miksi-kysymyksiä.
Siinäpä saat sitten selittää miksi nyt mennään mummolaan tai kauppaan, tai miksi äiti käy pissalla.


Niin, meillä on nyt ainakin tämä yksi sana, joka on pienoinen muunnelma alkuperäisestään. Oikein kaunis sijainen.

Ennen ulos lähtöä tai pukemista kuuluu hihkaisu : 

"Anna tussuu, äiti anna tussuu"


Ihan muutamat kerrat saatiinkin miettiä, että mitähän tämä tussu, Tomaksen mielestä tarkoittaa. Myöhemmin selvisi, että se tarkoittaa housuja ja boxereita. Sekin selvisi sillä, että ensin piti saada "mopotussuu" ja "sitten tommonen tussuu". Suomennettuna siis mopo boxerit ja tummat collarit. Satunaisesti kuuluu "Laylan hassu tussu", joka taas on Laylan hassu tassu.

Millaisia letkautuksia teillä on kuultu? 
Tai millaisia sijaissanoja teidän lapsenne ovat keksineet? 
Entä te itse?

Omia sanojani lapsena ovat olleet mm. mulkku ja kiku. Eli tietysti murkku ja lusikka. Kiku sana kyllä on edelleen käytössä välillä. Olin kuulemma kiljunut keinussa ja huutanut apua, kun maassa oli niin paljon mulkkuja.... Hmph...

Mutta tiedättekös mitä tarkoittaa hingangaa? Se taas on kuultu  isimiehen suusta.



torstai 9. lokakuuta 2014

Ulkoasu muutoksia

Pieniä ulkoasu muutoksia tapahtui yöllä, kun koin taas olevani elämäni kunnossa. Olin jo hurjan kyllästynyt vanhaan banneriin ja fonttiin. Käytinkin illasta nyt vähän aikaa muokkaillessani vähän blogin ulkoasua. En olekkaan muokkaillut tätä hetkeen, joten meinasi olla pieni ongelma, kun ei muistanut mistä mitäkin tapahtui.


Vanha banneri.


Fontti, värit ja banneri kokivat muutoksen, samoin esittelykuva ja -teksti tuossa oikealla sivulla. Pientä päivitystä vain. En pääse ilmeisesti yli tästä keltaisen värin ihannoimmisesta, joten päästin senkin valloilleen tänne.

Nyt banneri näyttää mielestäni kivan raikkaalle, vaikka kuvaton onkin.
Mitä te pidätte? Onko fontti tarpeeksi helppolukuinen ja sopivan kokoinen? Entä iskeekö tuo keltainen väri liikaa silmille?

Vielä kun saisin keskityttyä taas kuvaamiseen useammin ja jaksaisin kantaa jatkuvasti mukana tuota järkkäriä, niin saataisiin kuvien laatu taas paremmaksi. Nykyään kun tulee useammin kuljettua vain puhelin mukana. Täytyy osaa uusi hihna kameraan, niin voi kulkea taas kamera kaulassa.

Huomenna yritän tehdä valmiiksi postauksen Tomaksen sijaissanasta ja pojan uudesta harrastuksesta, sillä tänään on siivouspäivä. Jotenkin huomaa, että talouden äiti-ihminen on ollut kipeänä. Haha.



keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Apulanta

Täällä oltiin vähän fiilingeissä tänään, vaikka kipeänä edelleen. Apulanta soi taustalla ja leikittiin pätkiksen kanssa autoilla. Odottelin josko kello tulisi jo 14. Silloin oli tarkoitus nähdä ja kuulla Apulannan Toni Wirtasen video tiedote tulevasta.

Tiedote piti sisällään oikein mieluisen asian. Apulanta järjestää Barona Areenalla 10.1.2015 Kosto kaikista vuosista- keikan.

Kuva: http://www.baronaareena.com/site/apulanta


Toni Wirtasen sanoin *"SE ei ole yksi keikka muiden joukossa, vaan SE keikka. SE keikka jonka me olemme aina halunneet tehdä. SE keikka, joka on aina ollut meidän unelmamme. SE keikka joka tullaan aina muistamaan." *


Olisko miten mahtavaa päästä tonne? Täytyy ottaa kalenterit esiin ja suunnitella, josko pojalle järjestyisi hoitaja ja jos T pääsisi lähtemään mun mukaan töiden puolesta. Onhan toi nyt SE keikka, jolle on PAKKO päästä.

Lippujen ennakkomyynti alkaa maanantaina 13.10.
Ehkäpä joulupukkeli soisi mulle pari lippua tuonne !

Löytyykö muita, joihin apulannan musiikki iskee ja kovaa? 

*http://www.radiorock.fi/#!/post/543517ebc184e302008f8d24

tiistai 7. lokakuuta 2014

Ihmemies



Ihmemies, supersankari, isimies, tuo mies joka asuu meillä.

Eilen illalla sänky kutsui jo ennen yhdeksää, taas. Mitä se siis tarkoittaa? No tietysti sitä, että olen taas kipeänä. Nyt alkaa elämä taas voittamaan olen jaksanut olla jalkeilla jo reilun tunnin. 

Eilen kurkku tuli kipeäksi ja tuntui kuin jokapaikka olisi jumissa, kaikkea särki, iho oli taas kosketusarka, niska tuntui paksummalle kuin paksuin puu jonka olen nähnyt. 

Kyselin facebookissa vinkkejä Tomaksen viihtymiseen, sillä ääntä ei lähtenyt ja jalkeilla pystyi oleman max 15min, tää on ihan tavallista kun olen kuumeessa. 

Sitten tulikin ihmemieheltä, mun ja Tomaksen supersankarilta viestiä, eli siltä mieheltä joka meillä asuu, viesti, että hän tulee aiemmin kotiin tänään avuksi. Jee! 

Noh, me pötköteltiin, leikittiin autoilla ja katottiin jokkista kännykällä youtubesta, kunnes havahduin kahdelta siihen, että me molemmat nukuttiin Tomaksen kanssa, ihmemies oli ollut kotona jo hyvän aikaa, tehnyt ruokaa, raivaillut ja herätessä sain heti niskahartia hieronnan. Aikamoista luksusta ihan jumissa olevalle ihmiselle. 


Oikeestaan, halusin vain sanoa, että vaikka oon ihan hirvee akka välillä ja ihmemies osaa olla ärsyttävä, niin kyllä me molemmat osataan olla myös ihaniakin. Moi ihmemies, mä tykkään susta. 

Tomas the ihmepoika rumpalikin, viihtyi päivällä hyvin vaikka äiti olikin muuttunut ihmisraunioksi päivän ajaksi. 


Nyt saa soida Apulannan syytteitä ja selityksiä- 52 parasta. Ah, mikä fiilis. 
Oon niin terve viimestään torstaina! Ja sit käyn ostamassa varmani muumimukin. 

.......................................................................................................................................................................................

Laittelin muuten blogin fb-sivuille pienoisen arvoituksen. Mitä mahtaa tarkoittaa kun Tomas sanoo:
 "Anna tussuu, äiti anna tussuu"
Voit käydä heittämässä oman veikkauksesi täällä: https://www.facebook.com/PieniPerhe
Oikean vastauksen paljastan myöhemmin postauksessa.



maanantai 6. lokakuuta 2014

"Äiti, hoppii pomppii"

Otsikon mukaisen lausahduksen kuulin eilen kysyvältä Tomakselta.
Lähin HopLop on Jyväskylässä, mutta ei muuta kuin kamppeet kasaan, pikalenkille ja auton nokka kohti Jyväskylää.

Lähdettiin ajelemaan puoli yhdeltä ja melkein heti pätkis nukkui jo takapenkillä, mutta ennen kuin matka oli puolessa välissä iloinen poitsu jo heräili.

Hoploppiin saatiin seuraksi myös kummipoitsu, sekä kummipoitsun äiti ystävineen.


Hoplopissa meillä vierähtikin reippaasti aikaa, ensimmäisenä Tomas jo juoksi liukumäkeen ja heti seuraavana piti päästä trampoliinille. Vähän isin kanssa palloja ampumaan ja sitten taas äkkiä liukumäkeen.


Nyt tulee vuoden perhe palkinto kyllä, mutta me luultiin hukanneemme Tomas tuonne (taas)! Eihän sen pitäisi olla edes mahdollista, mutta kun katse herpaantuu sekunniksikin niin johan pätkis oli jo menossa jossain ihan muualla kuin silloin sekutti sitten.

Naurettiinkin, että siellä se on varmasti samassa hökkelissä missä tuo iso liukumäki ja siellähän hän olikin. Hirveellä vauhdilla vaan karkuun, mutta onneksi Tomas osaa myös reippaasti mennä itsekseen tuolla.

Ensi kuussa uudestaan, mutta jestas, että meinasi automatkalla väsyttää takaisin tullessa. Tomas itseasiassa nukkuikin reilun tunnin taas autossa, mutta se ei haitannut yöunia. Iltapalaa nassuun ja unille vain.


Meillä oli kiva päivä taas kerran Hoplopissa. Melkein harmittaa, että muutettiin näin kauas, ennen kuin pääsi bussilla suoraan hoplopille ja takaisin, mutta nyt saa ajaa reippaat 100 kilometriä suuntaansa. Valintoja, valintoja.


Nyt mä menen laittamaan takkaan vielä vähän lisää puita, ennen ulos lähtöä.


Mukavaa maanantaita sinne! Miten teidän viikonloppu sujui?

perjantai 3. lokakuuta 2014

Rempataanko?

Meillä on ollut etsinnässä oma koti jo reippaan vuoden. Ollaan käyty monissa näytöissä, mutta mikään ei ole sitten sen enempää hetkauttanut, joten ollaan nyt mietitty tämän vuokrakodin pintaremontointia.

Meillähän on olkkarin tapetit ihan jäätävän rumat, samoin Tomaksen huoneen. Makkarin tapetit menee, mutta eteisen ja Tomaksen huoneen vaatekaappejen ovien kirkuvan punainen väri saa melkein pään kipeäksi.

Ollaankin suunniteltu, että vedettäisiin tapetit pois olkkarista ja Tomaksen huoneesta irti ja maalattaisiin seinät. todennäköisesti ihan valkoisiksi. Seinille saisi näin seinätarrat koristamaan niitä, mutta mistäpä löytää kauneimmat seinätarrat?
Molemmat huoneet ovat pitkän mallisia. Olohuoneessa toisella lyhyellä seinällä on ikkuna ja parvekkeen ovi. Tomaksen huoneessa taas lyhyemmät seinät ovat ikkunan ja kiinteiden vaatekaappejen valtaamat.

Makuuhuone ja eteinen voivat vinkata tyylistämme, joka onkin osoittautunut kovin omaksi. Värimaailmana on harmaataa ja valkoista. Tomaksen huoneessa valkoista, turkoosia ja keltaista.


Eteisessä odottaa edelleen heinäseipäät, joista tarkoitus oli tehdä tikkaita, mutta T sai hyvän ajatuksen ja sitä vähän muokaten löydettiin yhdessä (haha, minä löysin) sellainen kompromissiratkaisu, jolla niistä saadaan kauniita yksityiskohtia eteiseen ja olkkariin.


Eteisen tuhoontuomituin, vielä toteuttamaton idea taitaa olla luonnonvalkoinen räsymatto, mutta otan sen riskin kauniista kodista haaveillessani.



Mistä löytää parhaat sisustustarrat lastenhuoneeseen ja olohuoneeseen? 
Millaisia seinätarroja teiltä löytyy? 
Linkittäkää omia toteutuksianne ja/tai haaveitanne!