torstai 18. syyskuuta 2014

Aika luovuttaa ?

Kun toivoo jotain oikein kovasti, tekee töitä asian eteen, yrittää selvittää asioita, miettii missä se vika piilee vaikka todellisuudessa vikaa ei olekkaan. Silloin sitä pikkuhiljaa alkaa miettimään, että joko sitä vaan lopettasi yrittämisen.
Joka kuukautinen pettymys veti aiemmi maton kovaa jalkojen alta, nykyään taas, se ei enää oikein tunnu miltään (aiempaan verrattuna). Olen yrittänyt todistella itselleni, että ei mulla ole vauvakuume.

Mun kroppa on ollut sekaisin ainakin sieltä keskenmenosta saakka. On tikutettu ovista, ihmetelty erivärisiä viivoja. Mietitty kipuja, kuunneltu kroppaa eri tavalla, odotettu, odotettu, odotettu ja petytty. Mä taidan olla edelleen vähän vihainen itselleni sen vuoksi, vaikkei sille nyt mitään voikkaan.



Jottei mene ihan valittamiseksi, niin onhan tässä se positiivinenkin puoli, että harjoittelu on kivaa! Harjoitus tekee mestarin, eikös ne jotkut viisaat niin sano.

Mä olen ehkä jo vähän asennoitunut niin, että meillä taitaa olla yksilapsinen perhe, yksi lapsi  jota rakastaa ja lelliä. Ja arvatkaa muuten lellitäänkö me Tomas pilalle, TODELLAKIN! Ei sillä, lellittäisiin vaikka lapsia olisi useampikin. Haha!

Olen tyytyväinen, että saan kokea äitiyden yhden lapsen kanssa, äitiys on parasta mitä elämä on tuonut eteeni ja mahdollistanut monet eri jutut itselleni. Olisin toki mielelläni myös useamman lapsen äiti, mutta näinkin on hyvä.

Nyt mä salaa toivon, että tästä kierrosta tärppäisi, mutta empäs kerrokkaan sitä kellekkään. Joten shh, älkää tekään kertoko. Ehkä se plussa vielä saadaan, ehkä se hymynaama tai ne kaksi viivaa vielä joku päivä piirtyvät siihen tikkuun.

Huomaatteko tekin, miten sekaisin mun pää tämän asian suhteen on..? :D

9 kommenttia:

  1. Voih, mä jotenkin luin omaa tekstiäni tässä, tosin ensimmäisestä lapsesta kyse! Yritettiin vaikka kuinka kauan saada lasta ja testeihin meni ties kuinka paljon rahaa mutta kyllä se sitten tärppäsi kun lopetti siitä puhumisen, ajattelemisen ja haaveilemisen:') onneksi teillä on jo yksi tähti piristämässä päiviä💗 kyllä se viellä onnistuu, usko pois! Tsemppiä odotukseen, kyllä täällä ruudun toisella puolella odotetaan uutisia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikön se vielä joskus :)
      Meillä tärppäsi Tomaksesta samalla tavalla! :)

      Poista
  2. Mä haluan luoda toivoa sun epätoivon keskelle. Ehkä juuri silloin kun luovut toivosta, onnistaakin. Stressi helpottuu kun ns. Yrittäminen ja asian miettiminen ei ole kokonaan päällimmäisenä. Halaukset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja halit takaisin<3
      Niin mä olen sen ajatellutkin, ja niin tärppäsi Tomaskin. :)

      Poista
  3. Täälläkin olisi toiveissa toinen lapsi, mutta se antaa odottaa...Välillä lohduttaa se, että ollaan vielä nuoria ja aikaa on. Mutta olen aina halunnut lapsia suht nuorena.. Ähh. Täytyy lopettaa stressaaminen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on sama, ollaan molemmat haluttu lapset nuorena ja lyhyellä ikäerolla. Kaikki vaan ei aina mene niinkuin suunnittelee. Se on tullut huomattua. :D

      Tsemppiä yritykseen sinne ! :)

      Poista
  4. Rohkee mimmi oot, kun täällä asiasta kerrot. Pointsit siitä!

    Toivon todella, että toiveenne käy toteen ennemmin tai myöhemmin, mutta älkää ikinä luopuko unelmistanne!

    VastaaPoista
  5. Meilläkin tämä pikkukakkonen antoi odotuttaa itseää, ja uskonkin siihen että se toinen tulee heti kun kroppa on siihen kunnolla valmis. Meillä esikoine 2/12 eli ikäeroa lapsille tulee se vähän reilu 3v :)

    VastaaPoista
  6. Meidän esikkoo meni 2 vuotta ennenku päätti tulla. Tosiaan kun lopettaa yrittämisen niin nappaa. (: mutta joo tiedän kuinka turhauttavaa voi olla kun sitä toivoo niin hartaasti ja kuinka masentavaa se on kun testi näyttää aina negatiivistä. Mutta nyt kuitenkin tuo kaks vuotte yritetty mini mies on 10kk ja pian isoveli.

    VastaaPoista

Haleja <3