maanantai 7. heinäkuuta 2014

Unissakävelijä


Torstain ja perjantain välinen yö meillä oli hieman erilainen. Tomas "pääsi" nukkumaan medän sänkyyn, hirmuisen nuhansa takia. Tohuttiin illalla ihan normaalisti omia juttujamme T:n kanssa, kun Tomas oli saatu nukkumaan.

Kävin tarkastamassa noin puolentunnin välein että Tomas hengittää. Viimeisellä kerralla Tomas oli siirtänyt yöpöydän ja nukkui sängyssä poikittain selällään, niin että jalat roikkuivat pois sängystä. Aiemmin poika nukkui selällään keskellä sänkyä. Huvittava näky, mutta mietin, että olikohan poitsu mahdollisesti pudonnut sängystä.

Mentiin sitten taas liian myöhään, noin puoli yksi yöllä itse nukkumaan, jonkin aikaa siinä oltiin makoiltu, itse lukaisin vielä muutaman kiinnostavan blogipostauksen ja juuri kun olin laittanut luurin pois, alkaa kuulumaan puhe:

"shh..hiljaa nyt, hiljaa... Silja, täti, mummi, isi, äiti , pappa, muumi hiiiljaa"

Ne saivat aikaan sen yö ekat naurut. Tomas ei tavallisesti selosta unissaaan mitään.
Tämän jälkeen poika hiljeni pariksi minuutiksi, kun alkoi taas höpöttämään omiaan.


Yht'äkkiä poika pomppasi suoraan ylös sängystä, nousi seisomaan keskellä sänkyä ja käveli sängyn päästä päähän, siinä vaiheessa napattiin Tomin kanssa poikaa käsistä kiinni molemmat, sillä pelättiin että pätkis kaatuu ja lyö päänsä. Samalla hetkellä kun tartuttiin pojan käsiin, veti poitsu ihan veteläksi ja "tuupertui" sänkyyn, jonka jälkeen nukkui taas ihan rauhallisesti. Toisin nyt hän nukkui väärässä päässä sänkyä.

Mä pohdin aiemminkin jo, että käveleeköhän poika unissaan, sillä välillä hän vaikuttaa kovin säikähtäneelle tullessaan meidän huoneeseen kesken yön. Ehkä kävelee, ehkä ei. Sellaiset yökamerat ois hauskoja, niin näkisi mitä poika touhuaa öisin.

Hauskoja kommelluksia.

Nuo unissakävelyt vaan on toisaalta hieman ikäviä, etenkin kun Tomas on oppinut avaamaan myös ulko-oven, eikä meille toistaiseksi ole ylimääräistä hakalukkoa ovessa.

Käveleekö tai puhuuko teillä lapsi unissaan? Tai teettekö itse näin?

Meillä sekä minä, että mies harrastamme satunnaisesti molempia ilmeisesti kovan stressaamisen aiheuttamana.



2 kommenttia:

  1. Meilläkin alkoi unissakävelyt kun vajaa kuukausi sitten vaihdettiin pinniksestä lasten jatkettavaan. Välillä poika nimittäin herää ekan kerran jo 11-12.30 välillä ja lähtee seikkailemaan ihan väärään suuntaan huoneestaan, eli olkkariin, eikä meidän huoneeseen niinkuin normaalisti herätessään tulee meidän luo ekana. Kun me huomataan että hän hiipii, mennään ohjaamaan poika takaisin sänkyyn, sillai hyvin hellästi selästä ohjaten ja kun pääsee sänkyyn niin uni jatkuu samantien normaalisti.

    Eron kyllä huomaa tuollaisella seikkailulla ja sillä, kun hän oikeasti herää ja tulee meidän huoneeseen vinkumaan, ja saadessaan jomman kumman hereille, kipittää jo edeltä omaan sänkyyn, jossa tarinoi ½-1 h ennenkuin nukahtaa uudelleen.

    Itse en enään unissani muutakuin mylläilen tosi paljon (niinkuin poikakin, ei voi kuvitellakkaan, ett nukkuis vieressä, pari kertaa kokeiltu ja huhhei!) mutta pienempänä harrastin kävelyä ja mitä mielenkiintoisempia tarinoita kovastikin.

    Pelottavaahan tuo on, mutta onneksi itse herään tosi herkästi epämääräisiin ääniin, kuten oven ääneen joka kuuluu pojan huoneen ovesta kun sen avaa niin kerkiää napata pojan kiinni, ennenkuin kerkiää mitään käymään.

    VastaaPoista
  2. Olen itse ollut koko ikäni vaarallinen mölisijä sekä kävelijä. Äitini järkytin monet kerrat - milloin olin rappukäytävässä haahuilemassa ja kerran olin leipäveitsi kourassa menossa isoveljen huoneeseen. Unissa puhuminen kuuluu kuulemma vieläkin öihin, on miehen mukaan hemmetin ärsyttävää kun mölisen koko yön :D

    VastaaPoista

Haleja <3