perjantai 25. heinäkuuta 2014

Taaperon yöheräilyistä selviäminen

Aiemmassa uniongelma postauksessa kirjotin, että kirjoitan jatkosta oman postauksensa.

Kun on uupunut heräilyn vuoksi on siitä vaan hyvä puhua. Puhuimme asiasta T:n kanssa pitkät tovit ja mietimme meille sopivinta ratkaisua.

Me aloitimme raa'asti jättämällä sen lohtumaidon pois. T alkoi laittamaan poikaa illalla nukkumaan ja minä otin ensimmäiset öiden herätykset.

Ensimmäisinä öinä  herätyksiä tuli kaksi tai kolme per yö. Muistan, kun puoli viideltä aamulla olin jääkaapilla nokkis kädessä kunnes havahduin viimein todellisuuteen. Taisin jopa ääneen sanoa eikä! Nokkis jäi kaappiin ja pojan rauhoitteluun meni toki aikaa, mutta nukahtipas ilman maitoa !

Kolmantena yönä oli T;n vuoro ottaa heräämiset. Poika nukkui 21-02 ja heräsi pari minuuttia yli kahden. Toisin jo viisi yli kaksi T tuli takaisin sänkyyn ja seuraavan kerran Tomas heräsi vasta kahdeksalta. Yksi herätys siis.



Neljäntenä yönä tai no iltana oltiin T:n porukoilla yökylässä ja poika nukahti siellä parissa minuutissa omaan sänkyynsä ja nukkui koko yön! Aamulla herätys oli klo 7, mutta jes, ei yhtään herätystä!

Viidentenä iltana, nukuttamiseen meni pitempi aika ja tajusin, että huone on oikeasti ihan liian valoisa kuitenkin. Suuntaamme siis ostamaan vielä sitä toista pimennysverhoa tai pimennysrullaverhoa, kunhan T:llä on lyhyempi työpäivä taikka sitten vapaapäivä. Yö meni yhdellä heräämisellä. Ja aamulla poika oli herännyt ennen kasia, mutta 8.20 nukkui täysillä vieressäni. Hauskaa tässä oli se, että poika mumisi "namnamnam" ja kun katsoin niin jätkän suu oli ihan suklaassa! :D



Hyvältä siis näyttää. Ei vaan saa antaa periksi. Itse siihen sorrun liian usein, monissa eri asioissa. Onhan äidin rakas vielä pieni murunen, joka saa vaikka kuun taivaalta tajutessaan sitä pyytää.

Kun yöunet ovat parantuneet, on myös päivisin poika parempi käytöksinen, ei huutoa ei tavaroiden heittelyä. Eli ne johtuivat vain siitä väsymyksestä. Kikkukohtauksia on muutenkin tullut vähemmän.

Päikkäreille meno on myös helpottunut huomattavasti. Unisadun jälkeen ei malttaisi millään nukkua, mutta annankin Tomaksen katsella hetken itsekseen kirjaa ja nyt hän on nukahtanut kesken kirjan katselun useampanakin päivänä. Eläinkirjat on ehdottomia lemppareita autokirjojen lisäksi.


Eli ohjeena meille! (Tiedän, että näitä ongelmia tulee vielä lisää)

Se joka ei anna helposti periksi nukuttakoon lasta aluksi parina iltana ja toinen ottakoon yöherätykset. Ei ne loputtomiin kestä. 
Ja hyvä Suvi, älä anna sitä lohtumaitoa ja unohda jo ne nokkamukit, vie ne varastoon. Vaikka maito kaatuisi on sulla sitä varten rättejä, pyyhkeitä ja talouspaperia. Hätätilassa myös vaipat ja vessapaperi imee maidon hyvin. Se vaan on vaihe joka toistuu varmaan vielä. 

Ajattele kuitenkin niin, että nyt valvot lapsen kanssa kotona. Joskus vielä valvot ja odotat lastasi kotiin. Siihen on vielä aikaa, mutta sekin tulee tapahtumaan ennemmi tai myöhemmin. Yleensä kuitenlin liian aikaisin.

2 kommenttia:

  1. Meillä pojan tarhassa käytetään laseja jotka ei mene rikki vaikka tippuisivat lattialle. Kotona poika käyttää samoja juomalaseja kuin aikuisetkin. Jotenkin tuntuu että "painava" lasi on ainakin meidän pojalle parempi kuin muovinen muki. Lasi ei kaatuakaan niin helposti :)

    -Lunakuun-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kans on kyllä huomattu, että ihan perus Iittalan kartio lasit pysyy paremmin kädessä ja pytyssä pöydällä kuin nuo muoviset lastenlasit/mukit. :)

      Poista

Haleja <3