perjantai 11. heinäkuuta 2014

Kuka kirjoittelee?

Hei vain, kaikki uudet ja vanhat lukijat! On mukava nähdä, että porukkaa on pysynyt matkassa ja osa on tullut jopa vanhan blogini kauttakin ilmeisesti linjoille silloin aikanaan. Nyt tulee ihan vaan tämmöinen esittely tyyppinen postaus, en tiedä millaisen kuvan olen antanut, mutta oletan että tämä postaus saattaa hieman muuttaa sitä. Tuolta sivupalkista löytyy nuo pallerot, joista pääsee meitä seurailemaan mm. facebookissa, instagramissa ja bloglovinissa.



Nimi on Suvi, Emilia Marjatta, sukunimeä en halua blogissa julkaista, mutta muutamat siihen ovat varmaan törmänneet facebookissa. Lempinimiä mulla on paljon ja tottelen lähes kaikkia, useimmin käytössä taitaa olla Supsu ja Syvi, useimmin kuitenkin ihan vaan Suvi. Ystävien kesken nimityksiä löytyy sitten laajasti sieltä rakkaasta p*skapäästä alkaen.

Ekoja synttäreitäni vietin 15.6.1991, olen synytynyt Jyväskylän keskussairaalassa.Nyt olen siis 23-vuotias, mutta silti tunnen itseni toisena päivänä  rauhalliseksi 40-vuotiaaksi ja toisena taas villiksi 14-vuotiaaksi teininksi.
Se on siis todistettu, ikä on vain numeroita kohdallani. Elämä on matkan varrella ottanut ja antanut, mutta positiivisuus on aina kaiken hyvän alku.




Mun parhaita puoliani ovat ensinnäkin heittäytyminen, sillä mä olen tosi extempore tyyppi, saatetaan päättää puolentunnin varoitusajalla, että nyt lähdetään ajamaan vaikka toiseen päähän Suomea ja käydään siellä pyörähtämässä. Usein nää reissut kuitenkin on sellaisia, että lähdetään käymään syömässä Tuurissa tai pitäs käydä ruokakaupassa, mennäänkö Jyväskylään. Empatiakyky ja täsmällisyys ovat myös sellaisia juttuja, joita arvostan niin itsessäni kuin muissakin ihmisissä.


Huonoimpia puoliani taas on kiroilu. Kylvän suutuksissani tai itseni satutaessani pääni sisällä tai saatan sen ulkopuolelle uhoavalla äänensävyllä kauhen rimpsun rumia sanoja. Tätä onneksi lieventää se kun on Tomas, silloin ei passaa paljon rumia sanoja sanella.



Jos mun pitäisi kertoa lyhyesti itsestäni, se menisi näin: 

"Räväkkä, sanavalmis, uusia ihmisiä tavattaessa hieman ujo. Jääräpää, joka suuttuu helposti, rakastaa suurella sydämellä, tykkää kokkailla vaikkei ihan täydellinen kokki olekkaan.
Olen paras autokuski, vaikka en ole käynyt autokoulua ja ajan noin kerran kuudessa kuukaudessa autoa jossain metsätiellä muutaman kymmenen metriä, kunnes lyön jarrut lukkoon.
Yleensä olen se joka huolehtii muista, mutta osaan myös bilettää aivot narikkaan tyylillä. Olen hieman taivaanrannan maalari ja haaveilen suurista asioista. Selitän kamalasti, mutta osaan olla myös hiljaa. Koen huonoa omatuntoa helposti toista loukatessani, sekä Tomaksen hoitoon (mummolaan) viedessäni."


Ammatiltani olen lähihoitaja ja olen tehnyt töitä asiakaspalvelussa, vanhusten, vammaisten ja lasten parissa. Nyt kuitenkin olen ollut äitiysloman loppumisesta saakka kotona hoitamassa Tomasta. Meinasinkin jo yhdessä välissä palata töihin, mutta ajatus ei tuntunutkaan tilanteen tullessa hyvältä, joten olen tyytyväinen tähän ratkaisuun.

Olen onnellisesti naimisissa poikamme Tomaksen isän kanssa, naimisiin menimme 14.6.2014 ja Tomas taas on syntynyt 22.8.2012. Lisäksi meillä on rescue koira Layla, joka on kotiutettu meille Kyprokselta. Toiveissa meillä on toinen lapsi ja yritystäkin on ollut pitkään. Tässä on opittu sekin, että lapsia ei tehdä niitä saadaan. Kuitenkaan sen kummemmin en meidän vauvahaaveista blogissa kirjoittele, sillä en halua kokea samaa röyppyytystä kuin alkuvuodesta 2014, jolloin sain viimeisimmän keskenmenon.

Rakastan hemmottelua, kylpylät on ykkösjuttu. Kotona mut saa erityisen kiitolliseksi hieronta. Mun selkä on ollut koko elämäni ongelmallinen, joten sen hierominen on luksusta. Samoin jalkahieronta ja jalkahoidot ovat jees. Onneksi nappasin miehen joka tekee näitä mielellään, niin ja toimiihan T myös mun hovikampaajana.
Hänelle annan sakset, kihartimen ja hiusvärin aina tarvittaessa.

Mä pelkään karhuja ja ahdistun kastematoja nähdessäni, en siedä kumpiakaan lainkaan. Niin naurettavalta kuin kuulostaakin, niin pienenä katsoin paljon Hopeanuolta ja luulen karhujen pelkoni johtuvan siitä. Tein myös ala-asteella parhaan ystäväni kanssa joskus esikoulun aikaan kuoleelle kastemadolle "ruumiinavauksen", josta taas luulen tuon kastematojen kammoksumisen johtuvan.
Joillain tasoilla mulla on myös tietynlainen menettämisen pelko, joka liittyy isovanhempiini ja Tomakseen.



Ystävänä olen luotettava, avulias, empaattinen, myötäeläjä, mutta myös hyvin ärsyttävä. Meillä on parhaiden tyyppejen kanssa paha tapa ärsyttää aina toisiamme, myöskään tyynysodat eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Parhaat ystäväni ovatkin niitä, joiden kanssa mielenkiinnon kohteet ovat todella kaukana toisistaan. Mm. itse tykkään kaikesta tyttömäisestä ripset, kynnet, shoppailu, kengät, laukut ja yksi parhaista ystävistäni taas on kiinnostunut lähinnä maatalousjutuista, autoista ja öö kaikesta mistä en itse tajua mitään! Hahah!

Jos jaksoit lukea niin onnittelut! Selvisikö mitään uutta? Muuttuiko kuvasi minusta?

4 kommenttia:

  1. Ei muuttunut mielikuva, itseasiassa vain parani. Oot paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä homma, että annan sitten ainakin lähes oikean kuvan itsestäni bloginkin välityksellä. :)

      Poista

Haleja <3