keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Arvonta !

Saatiin testata KG Designin Mr Uggly -säästölipasta Kidspotin järkkäämän yhteistyön kautta.
Pääsen nyt myös arpomaan teidän kanssanne samaisen tuotteen valkoisena. Meiltä kodin sai tällainen turkoosi.

Tämä itseasiassa oli oikein hyvään saumaan tullut yhteistyö, sillä mietimme jo T:n kanssa, että mitä ihmettä me keksitään. Tomas on kova poika keräämään (ja pyytelemään rahaa)- lähinnä kolikoita, mummuiltaan ja papoiltaa, sekä tietysti äidiltä ja isältä. Ainut ongelma on se, että pojan säästöpossut ovat  molemmat kokeneet hieman kovia ja pojan kukkarotkin ovat täynnä.

Moposponssi ja op:n hippopankki ovat molemmat pääseet liimattaviksi pariin kertaan, joten tällainen ei särkyvä vaihtoehto on oikein sopiva meille!

Avasin paketin jo autossa ja Tomas hihkui heti takapenkiltä "Pöllö huhuuu, pöllö" jota seurasi tomerasti tuleva käsky "Anna pöllö, anna". Toki annoin ja siitä tuli taas uusi lemppari.


Pöllöä käytetään parvekkeellakin, mutta välillä pöllö saa nukkua lipaston päällä. Myös pöllö tykkää kolikoista ja ilmeisesti syö niitä Tomaksen mukaan, joten ihmekkös tuo, että äidin rahapussista on kolikot jatkuvasti loppu.

Itsekkin tykkään tuotteesta, kevyt ja kestävä, helppo puhdistaa. Ainut asia mikä harmitti oli, ettei tätä saa keltaisena.  Jos olisi saanut, niin en tiedä miten päin olisin hyppinyt. Mulla kun tämä "kelatainen kausi" vaan jatkuu. Tomaksella taas on pöllökausi, joka sai alkunsa ilmeisesti eläinpuistosta.

Sitten itse arvontaan!

Arvonta aika on 30.7-3.8.2014
Osallistumisohjeet löytyvät kuvasta, mutta muistutan vielä, että laittakaahan toimiva sähköpostiosoite mukaan! :)

Onnea kaikille arvontaan!





Lukijani saavat myös koodilla "PERHE" -15% tilatessaan säästölippaan aikavälillä 30.7-1.8.14.
Normaali hinta säästölippaalle on 14€, joten eipä hintakaan ole hirveä, jos tällaisen itselleen haluaa kotiuttaa :)




ARVONTA ON PÄÄTTYNYT JA VOITTAJALLE ILMOITETTU SÄHKÖPOSTITSE, KIITOS KAIKILLE OSALLISTUMISESTA. LAITETAAN UUSI ARVONTA KÄYNTIIN HIEMAN MYÖHEMMIN! :)

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Pikku skeittari

Tomaksen mielipuuhiin toisessa mummilassa kuuluu muunmuassa hiekkaleikit, uima-altaassa vesileikit, trampoliinilla hyppiminen ja etenkin skeittilaudan kanssa pelleily.
Poika on ihna hirmuinen vesipeto ja jatkuvasti saisi olla uimassa, joko järvessä tai altaassa.


Poika muutaman kerran jälkeen kaatuessaan, ei enää kolhuista ollut moksiskaan, mutta keksi sitten,  että voihan siinä laudan päällä istua taikka maatakkin ihan yhtä hyvin ja silloin sitä pysyy pystyssäkin paremmin ja välttyy niiltä kolhuilta.


Tällainen pieni skeittari meiltä löytyy. Puhuttiin itseasiassa Tomin kanssa, että jokohan sitä pitäisi pojalle hankkia oma lauta, kun tuota enon lautaa tykkää niin lainailla.
Uskailtaisiko 2-vuotiaalle ostaa oman skeittilaudan?


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Taaperon yöheräilyistä selviäminen

Aiemmassa uniongelma postauksessa kirjotin, että kirjoitan jatkosta oman postauksensa.

Kun on uupunut heräilyn vuoksi on siitä vaan hyvä puhua. Puhuimme asiasta T:n kanssa pitkät tovit ja mietimme meille sopivinta ratkaisua.

Me aloitimme raa'asti jättämällä sen lohtumaidon pois. T alkoi laittamaan poikaa illalla nukkumaan ja minä otin ensimmäiset öiden herätykset.

Ensimmäisinä öinä  herätyksiä tuli kaksi tai kolme per yö. Muistan, kun puoli viideltä aamulla olin jääkaapilla nokkis kädessä kunnes havahduin viimein todellisuuteen. Taisin jopa ääneen sanoa eikä! Nokkis jäi kaappiin ja pojan rauhoitteluun meni toki aikaa, mutta nukahtipas ilman maitoa !

Kolmantena yönä oli T;n vuoro ottaa heräämiset. Poika nukkui 21-02 ja heräsi pari minuuttia yli kahden. Toisin jo viisi yli kaksi T tuli takaisin sänkyyn ja seuraavan kerran Tomas heräsi vasta kahdeksalta. Yksi herätys siis.



Neljäntenä yönä tai no iltana oltiin T:n porukoilla yökylässä ja poika nukahti siellä parissa minuutissa omaan sänkyynsä ja nukkui koko yön! Aamulla herätys oli klo 7, mutta jes, ei yhtään herätystä!

Viidentenä iltana, nukuttamiseen meni pitempi aika ja tajusin, että huone on oikeasti ihan liian valoisa kuitenkin. Suuntaamme siis ostamaan vielä sitä toista pimennysverhoa tai pimennysrullaverhoa, kunhan T:llä on lyhyempi työpäivä taikka sitten vapaapäivä. Yö meni yhdellä heräämisellä. Ja aamulla poika oli herännyt ennen kasia, mutta 8.20 nukkui täysillä vieressäni. Hauskaa tässä oli se, että poika mumisi "namnamnam" ja kun katsoin niin jätkän suu oli ihan suklaassa! :D



Hyvältä siis näyttää. Ei vaan saa antaa periksi. Itse siihen sorrun liian usein, monissa eri asioissa. Onhan äidin rakas vielä pieni murunen, joka saa vaikka kuun taivaalta tajutessaan sitä pyytää.

Kun yöunet ovat parantuneet, on myös päivisin poika parempi käytöksinen, ei huutoa ei tavaroiden heittelyä. Eli ne johtuivat vain siitä väsymyksestä. Kikkukohtauksia on muutenkin tullut vähemmän.

Päikkäreille meno on myös helpottunut huomattavasti. Unisadun jälkeen ei malttaisi millään nukkua, mutta annankin Tomaksen katsella hetken itsekseen kirjaa ja nyt hän on nukahtanut kesken kirjan katselun useampanakin päivänä. Eläinkirjat on ehdottomia lemppareita autokirjojen lisäksi.


Eli ohjeena meille! (Tiedän, että näitä ongelmia tulee vielä lisää)

Se joka ei anna helposti periksi nukuttakoon lasta aluksi parina iltana ja toinen ottakoon yöherätykset. Ei ne loputtomiin kestä. 
Ja hyvä Suvi, älä anna sitä lohtumaitoa ja unohda jo ne nokkamukit, vie ne varastoon. Vaikka maito kaatuisi on sulla sitä varten rättejä, pyyhkeitä ja talouspaperia. Hätätilassa myös vaipat ja vessapaperi imee maidon hyvin. Se vaan on vaihe joka toistuu varmaan vielä. 

Ajattele kuitenkin niin, että nyt valvot lapsen kanssa kotona. Joskus vielä valvot ja odotat lastasi kotiin. Siihen on vielä aikaa, mutta sekin tulee tapahtumaan ennemmi tai myöhemmin. Yleensä kuitenlin liian aikaisin.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Rentouttava kalareissu NOT.

Lähdettiin huviksemme käymään porukoillani toissa iltana. Aikamme siellä oltuamme, isäni ehdotti, että lähdetään porukalla uimaan. Niinhän me sitten tehtii. Oli jo ilta ja kello lähenteli kahdeksaa, mutta Tomas halusi jäädä mummilaan (tai no enolle) yökylään. Se sopi mummille ja meille, joten poika jäi pupunsa ja vaihtovaatteiden kanssa mummille.

Me taas ajateltiin T:n kanssa ottaa hyöty irti ja lähteä pitkästä aikaa kalalle. Käytiin seurustelumme alkuaikoina kalalla kesäisin joka viikko ja nyt Tomaksen syntymän jälkeen tämä oli itselleni eka kerta.

Haettiin kalavehkeet ja lähdettiin ajelemaan.
Oltiin auringonlaskun aikaan soutelemassa, juteltiin mukavia. Kuulostaa hyvältä eikö.

Tämä auringonlasku on kyllä eri päivältä mutta menköön. ;)

No minäpä potkasin ensin tulpan veneen pohjasta irti keskellä järveä. Ei ongelmaa, tulppa takaisin ja hengaillaan veneessä, heitellään vähän ja huidotaan hyttysiä. Naureskellaan ja höpötetään, ollaan välillä ihan hiljaa.

Myöhemmin pari kertaakin kala jäi kiinni, mutta pääsi myös irti. Kolmennella kerralla, nappasikin iso hauki. Tiättekö, sellainen mitä iskä toi kalareissuilta.

T otti kalan veneeseen, mutta hyi että se oli iso ja ruma ja yritti tulla lähelle.
Ihan muutama kiljaisu taisi siinä päästä . Ok, tunnustan, ei muutama riitä, kiljahdin aina kun kala liikkui. Mua naurattaa ihan hulluna näin jälkeen päin. Mutta hei se oli  iso-ruma-ällö-limainen!
Ajattelin ettei T ota mua enää mukaan. Vaikka kyllä hän väitti, että ottaa, jos lähden. En kuitenkaan taida lähteä. En ihan hetkeen! Hahhah :D


Yhden jälkeen yöllä me sitten fileroitiin haukea keittiössä ja nauraa rätkätettiin. Pistettiin fileet pakkaseen ja käytiin nukkumaan.

Painotan vielä, että kala oli oikeiasti ällöttävän ruma ja iso hauki. Huomasin, ettei minusta tyttömäisyyttä puutu tällaisissa tilanteissa.
Kuka oikeasti kiljuu kun kala liikkuu? MINÄMINÄMINÄ. Enkä ole ylpeä siitä. Tunnustan sen kuitenkin teille. :D


keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Tomas 1v11kk

Tomas on nyt 1v 11kk, tai itseasiassa tuo ikä tuli mittariin eilen. Mä en vaan tajua tätä ajankulkua. Meidän rääpäle, pätkis, minimies, odotusajan Nuu, on pian kaksi vuotias. KAKSI!
Kirjoittelen sitten 2-vuotis postauksessa pojasta enemmän, mutta pakkohan sitä on vähän nytkin kirjoitella.



Tomas osaa puhua jo kohtuu hyvin, tietysti myös siansaksaa on välissä, mutta puhtaita sanoja ja lauseita tulee runsaasti. Enää ei tosiaan kannata pojalle kertoa salaisuuksia.
Tyylillä kun heittää vitsinä :

Äiti: "Saat nyt purkan, älä kerro isille" 
Poika: "Shhhh, hiljaa"
Sitä seuraa taas se, että poika poika isänsä luo:
Poika: "Isi, isi kato! Nam nam!" ja avaa samalla suutaan
Isi: Kuka antoi sulle purkan?
Poika: "Äiti! Shhh.. Äitiii, anna lissää joooko?"

Ei siis mitään syviä salaisuuksia tälle pojalle. Pätkis puhuu muutenkin kuin papupata, niin hereillä kuin unissaankin.

Unen kanssa meillä onkin ollut oikea ongelma. Siitä toisin kirjoitin jo aiemmin ja toivon, että se helpottaa pian. Olen jo kirjoitellut valmiiksi viimeisiltä viideltä yöltä juttua asian kehittymisestä parempaan suuntaan.

Tomaksen lemppari jutut ovat edelleen, legot, autot, kirjojen katselu, musiikki, kotitöissä auttaminen, ulkoilu, uiminen ja jalkapallo! Taidankin pian osata kaikki lastenkirjamme ulkoa.

2-vuotis synttäreiden suunnittelu on alkanut, päivämäärä ja kutsuttavat vieraat on vielä auki. Mitään jätti partyja meillä ei pidetä vieläkään, pienet kemut on jees.

Itseasiassa kemuista puheenollen, ajattelin tilata tarvikkeet Pop up kemuilta! Tuossa juuri valkkasin mieleiset tarvikkeet, mutta odottelen vielä inspiksen loppuun viemistä, jotta saan tilattua kaikki tarvittavat jutut samalla kertaa.
Myös kakku asia alkaa olla selvillä ja tiedän millainen kakku tulee. Itseasiassa Tomas sai itse valita tietyistä kuvista millaisen kakun haluaa.

Se nyt niistä synttäreistä.

En vaan ymmärrä miten nämä viikot, kuukaudet ja vuodet kuluvat näin nopeasti. Ja muuta lässynläätä. Mutta onhan se nyt aivan järjettömän upeaa tajuta, että on pian ollut kaksi vuotta äitinä maailman upeimmalle lapselle.


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Taaperon yöheräily

"Ennen häitä sanotaanko toukokuun puolella, Tomas aloitti taas yöheräämiset, välillä pelkät unissa kävelyt, välillä unissa puhumisen, alkuun yöheräämisiä tuli vain pari yössä.

En todellakaan muista täysin tätä alkamis ajankohtaa, sillä olen elänyt sumussa sieltä saakka, omat unet jää taas sinne 4-5 tuntiin yössä ja päivät menee nopeasti ohitse.



Nykyään kuten tässä eräänä yönä, Tomas heräsi VIISI kertaa! Tulee omasta huoneesta pois, huutaa kuin päätä vietäisiin, niin että varmasti kaikki naapuritkin heräävät. Sori naapurit! 
Poika herää uudelleen, kun me olemme juuri nukahtaneet, huutaa taas vaatii maitoa ja tämä sitten toistuu sen kolme kertaa vielä yön aikana vaikka poika jäisi meidän viereen nukkumaan.

Meillä ei yömaitoa(nokkamukista) oltu edes annettu ennen kuin tämä alkoi taas. Sillä vaan sai pojan nopeasti hiljaiseksi, ihan oikeasti kun itse olet nukkunut koiranunta tunnin lattialla niin jo se nopea hiljentäminen maidon avulla kuulostaa hyvälle! 

Poika nukkui täysiä öitä pääsääntöisesti, omassa huoneessa, aamu yöllä saattoin välillä kömpiä viereen ja nyt tilanne on tämä. Mitä me ollaan tehty väärin? Mikä ihme tän on aiheuttanut? Voisi maksaa omaisuuden täysistä yöunista joinakin päivinä.

Tunnen itseni niin huonoksi äidiksi öisin, en saa lastani nukkumaan, en saa hiljenemään, en rauhoittumaan ja turvaudun sitten tymänä antamaan sen lohtumaidon, joka on virhe. Välillä hermot, korvat ja väsy antaa sen verran periksi, että taistelen pojan takaisin nukkumaan, mutta herään itse viimeistään parin tunnin päästä lattialta taas huutoon.

Päivällä Tomas käyttäytyy välillä kuin oikea enkeli, välillä huuto alkaa aamusta ja jatkuu seuraavaan aamuun. Unihäiriö, univaje, mikä lie, turhauttava juttu kuitenkin. Hampaista tämä ei johdu, korvat eivät ole tulehtuneet tai kipeät, ei kuumetta ei mitään.


Rytmi on suht säännöllinen, toisin yöunille poika ei meinaa nukahtaa millään.
Nimimerkillä, klo 20.30 poikaa viemään unille ja klo 22 pois pojan huoneesta nukuttamasta.

Tomas herää klo 7-8 aamulla. Poika ei enää myöskään suostu päikkäreille kahdeltatoista kuin aniharvoin. Tämä taas sitten siirtää sitä nukkumaan menoa, sen tiedostan.

Yörytmi:



20.30 Tomas nukkumaan

22.00 Tomas nukahtaa
00.30 HUUTOA
01.30 HUUTOA
2.30 HUUTOA
4.00 HUUTOA
5.30 HUUTOA
8.00 Herätys


Päikkärit poika nukkuu 12-13.30 (12.30-14.00). Välillä toki poika herää jo 40min jälkeen ja välillä nukkuu max. kaksi tuntia. Luulisi sitä unta riittävän öillekkin.

Meillä on päivisin monenlaista touhua, joka päivä ulkoillaan, Tomas saa hyppiä, pomppia ja juosta. tehdä palapelejä, piirtää, maalata, tanssia, kuunnella musiikkia, rakennella, ihan mitä vain nyt tuon ikäinen tahtoo. (Tietyissä rajoissa)

Illalla suljetaan tv, syödään iltapalaa, pestään hampaat, luetaan iltasatu ja peitellään sänkyyn.
Missä on siis vika?
Huoneessa ei ole kuuma, olen itse nimittäin nukkunut siellä parinakin yönä. Eikä liian valoisaa, mutta joka tapauksessa ostamme vielä toisen pimennysverhon..

Kokeilemme vielä seuraavan viikon saammeko hoidettua tämän itse, jos emme, soitan neuvolaan ja kysyn sieltä vielä vinkkejä ja apua. " 


Näin kirjoittelin luonnoksiin muutamat päivät takaperin. Pian kirjoitan mitä näiden päivien jälkeen tapahtui.


perjantai 18. heinäkuuta 2014

Makkari

Varoitan, että teksti nyt menee ihan muuksi kuin sisustuspostaukseksi, jollaiseksi sen olin alunperin ajatellut. Muokkasin tekstiä kuitenkin vielä rajusti, koska ehkä en halua löytää näitä tekstejä myöhemmin.

On ehkä jopa vähän surullista kirjoittaa näin, mutta silloin kun isomummoni vielä tunnisti minut, tiesi kuka olen ja tiesi missä on, hän aina sanoi minulle, että minua odottaa hänen kotonaan tietyt jutut, kunhan omaan kotiini ne mahtuvat. Eivät nämä olleet mitään perinnönjakoja vaan hän tiesi, että arvostan niitä ihan niinkuin hän on niitä arvostanut. Katson ihaillen ja arvostaen.

Näistä asioista keskusteltiin jo silloin ekan kerran kun olin täyttänyt kahdeksan. Hän sanoi, että kun ei enää itse niitä tarvitse, voin ne halutessani hakea milloin tahansa itselleni.


Eihän meille näitä mahtunut, ei moneen vuoteen. Nyt kuitenkin kun isomummoni uusi koti on vanhainkodilla ollut jo pitemmän aikaa, käytiin hakemassamuunmuassa sängyt päiväpeittoineen meille. En kokenut, että näitä tavaroita tarvitsemme, mutta koin, että olen lapsesta saakka luvannut niille uuden kodin kotoani, on minun ne myös haettava ja täytettävä lupaukseni. Siksipä meiltä lähti mm. vanha sänky kaatikselle, mutta olen niin kovin tyytyväinen uuteen makkarin sisustukseen. Rahaullinen, rento, muistorikas. Se merkitsee minulle paljon enemmän, kuin suoraan sisustuslehdestä napsaistu sisustus, jossa ei myöskään mitään vikaa olisi.

Nyt meillä on monta kymmentä vuotta vanhat sängynrungot makkarissa, nojatuolit olkkarissa sekä virkatut päiväpeitot siellä makkarin sänkyjen päällä. Mä ihailin niitä aina lapsena ja ihailen niitä edelleen. Niiden avulla muistan isomummon "hyvät vuodet", ne jollaisina haluan hänet aina muistaa.
Ehkä päiäväpeitto ei kuvissa ole täydellisesti ja muutama muukin juttu pistää silmään, noh, "ei oo niin justiin", meillä tosiaan asuu oikeita ihmisiä. Ja yksi rouva joka ei millään jaksa siivota useammin kuin kolme kertaa päivässä.



keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

KidSpot

Sain tuossa jokin aika sitten sähköpostina ehdotuksen, jossa kysyttiin tahtoisinko mukaan KidSpottiin, mietiskeltyäni vastasinkin myöntävästi ja nyt jo joku tarkkasilmäinen lukija onkin huomannut tuolla sivun oikeassa laidassa uuden kuvan.


Olen siis nykyään mukana KidSpotissa, jonne on valittu erilaisia perheblogeja. Sieltäpä löytyy myös omia lemppareitani, sekä muutamia ihan uusia tuttavuuksia, tällä hetkellä mukana on 19 blogia ja sivuja päivitellään vielä.

Mikään ei ole kuitenkaan muuttumassa omassa blogissani, joten samaan malliin kirjoitellaan kuin aiemminkin. Tämä toisin mahdollistaa sen, että oma pikku blogini saa lisää näkyvyyttä, mutta myös lukijoita on mahdollisuus hemmotella arvontojen ja alennuskoodejen muodossa.

Positiivisin mielin täällä kirjoitellaan siis edelleen!

Jos haluat, voit käydä kurkkaamassa mukana olevat blogit täältä.


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Tiukille menee

Nimittäin tämän postauksen kirjoittelu. Lupasin facebookin puolella kirjoitella tänään, ajatuksena oli kirjoittaa siskoni kanssa Tomaksen reissusta, mutta ilta menikin hieman liian nopeasti, joten se postaus syntyy myöhemmin.


Ensin tuli ukkonen, sitten T oli myöhään töissä ja loppuilta etsiskeltiin autoa netistä ja juoruttiin. Mä olen puhunut tänään valehtelematta kolme tuntia puhelimessa. On tullut soiteltua vähän jokaiselle, omalle äidille, mummulle, anopille ja parhaille akoille jotka tunnen. Vaikka kuulostaa sille, että olen istunut koko päivän kännykkä kädessä ei se pidä paikkaansa.

Meillä on ollut Tomaksen kanssa erityisen mukava päivä, uhmatuhma on ollut poissa ja ollaan oikeasti nautittu äitilapsi ajasta täysillä.

Hyvää yötä muruset!
Palailen linjoille ihan pian! (tai niin ainakin kuvittelen)


pssst. Oon ollu jo kuukauden rouva R! COOL!

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Kuka kirjoittelee?

Hei vain, kaikki uudet ja vanhat lukijat! On mukava nähdä, että porukkaa on pysynyt matkassa ja osa on tullut jopa vanhan blogini kauttakin ilmeisesti linjoille silloin aikanaan. Nyt tulee ihan vaan tämmöinen esittely tyyppinen postaus, en tiedä millaisen kuvan olen antanut, mutta oletan että tämä postaus saattaa hieman muuttaa sitä. Tuolta sivupalkista löytyy nuo pallerot, joista pääsee meitä seurailemaan mm. facebookissa, instagramissa ja bloglovinissa.



Nimi on Suvi, Emilia Marjatta, sukunimeä en halua blogissa julkaista, mutta muutamat siihen ovat varmaan törmänneet facebookissa. Lempinimiä mulla on paljon ja tottelen lähes kaikkia, useimmin käytössä taitaa olla Supsu ja Syvi, useimmin kuitenkin ihan vaan Suvi. Ystävien kesken nimityksiä löytyy sitten laajasti sieltä rakkaasta p*skapäästä alkaen.

Ekoja synttäreitäni vietin 15.6.1991, olen synytynyt Jyväskylän keskussairaalassa.Nyt olen siis 23-vuotias, mutta silti tunnen itseni toisena päivänä  rauhalliseksi 40-vuotiaaksi ja toisena taas villiksi 14-vuotiaaksi teininksi.
Se on siis todistettu, ikä on vain numeroita kohdallani. Elämä on matkan varrella ottanut ja antanut, mutta positiivisuus on aina kaiken hyvän alku.




Mun parhaita puoliani ovat ensinnäkin heittäytyminen, sillä mä olen tosi extempore tyyppi, saatetaan päättää puolentunnin varoitusajalla, että nyt lähdetään ajamaan vaikka toiseen päähän Suomea ja käydään siellä pyörähtämässä. Usein nää reissut kuitenkin on sellaisia, että lähdetään käymään syömässä Tuurissa tai pitäs käydä ruokakaupassa, mennäänkö Jyväskylään. Empatiakyky ja täsmällisyys ovat myös sellaisia juttuja, joita arvostan niin itsessäni kuin muissakin ihmisissä.


Huonoimpia puoliani taas on kiroilu. Kylvän suutuksissani tai itseni satutaessani pääni sisällä tai saatan sen ulkopuolelle uhoavalla äänensävyllä kauhen rimpsun rumia sanoja. Tätä onneksi lieventää se kun on Tomas, silloin ei passaa paljon rumia sanoja sanella.



Jos mun pitäisi kertoa lyhyesti itsestäni, se menisi näin: 

"Räväkkä, sanavalmis, uusia ihmisiä tavattaessa hieman ujo. Jääräpää, joka suuttuu helposti, rakastaa suurella sydämellä, tykkää kokkailla vaikkei ihan täydellinen kokki olekkaan.
Olen paras autokuski, vaikka en ole käynyt autokoulua ja ajan noin kerran kuudessa kuukaudessa autoa jossain metsätiellä muutaman kymmenen metriä, kunnes lyön jarrut lukkoon.
Yleensä olen se joka huolehtii muista, mutta osaan myös bilettää aivot narikkaan tyylillä. Olen hieman taivaanrannan maalari ja haaveilen suurista asioista. Selitän kamalasti, mutta osaan olla myös hiljaa. Koen huonoa omatuntoa helposti toista loukatessani, sekä Tomaksen hoitoon (mummolaan) viedessäni."


Ammatiltani olen lähihoitaja ja olen tehnyt töitä asiakaspalvelussa, vanhusten, vammaisten ja lasten parissa. Nyt kuitenkin olen ollut äitiysloman loppumisesta saakka kotona hoitamassa Tomasta. Meinasinkin jo yhdessä välissä palata töihin, mutta ajatus ei tuntunutkaan tilanteen tullessa hyvältä, joten olen tyytyväinen tähän ratkaisuun.

Olen onnellisesti naimisissa poikamme Tomaksen isän kanssa, naimisiin menimme 14.6.2014 ja Tomas taas on syntynyt 22.8.2012. Lisäksi meillä on rescue koira Layla, joka on kotiutettu meille Kyprokselta. Toiveissa meillä on toinen lapsi ja yritystäkin on ollut pitkään. Tässä on opittu sekin, että lapsia ei tehdä niitä saadaan. Kuitenkaan sen kummemmin en meidän vauvahaaveista blogissa kirjoittele, sillä en halua kokea samaa röyppyytystä kuin alkuvuodesta 2014, jolloin sain viimeisimmän keskenmenon.

Rakastan hemmottelua, kylpylät on ykkösjuttu. Kotona mut saa erityisen kiitolliseksi hieronta. Mun selkä on ollut koko elämäni ongelmallinen, joten sen hierominen on luksusta. Samoin jalkahieronta ja jalkahoidot ovat jees. Onneksi nappasin miehen joka tekee näitä mielellään, niin ja toimiihan T myös mun hovikampaajana.
Hänelle annan sakset, kihartimen ja hiusvärin aina tarvittaessa.

Mä pelkään karhuja ja ahdistun kastematoja nähdessäni, en siedä kumpiakaan lainkaan. Niin naurettavalta kuin kuulostaakin, niin pienenä katsoin paljon Hopeanuolta ja luulen karhujen pelkoni johtuvan siitä. Tein myös ala-asteella parhaan ystäväni kanssa joskus esikoulun aikaan kuoleelle kastemadolle "ruumiinavauksen", josta taas luulen tuon kastematojen kammoksumisen johtuvan.
Joillain tasoilla mulla on myös tietynlainen menettämisen pelko, joka liittyy isovanhempiini ja Tomakseen.



Ystävänä olen luotettava, avulias, empaattinen, myötäeläjä, mutta myös hyvin ärsyttävä. Meillä on parhaiden tyyppejen kanssa paha tapa ärsyttää aina toisiamme, myöskään tyynysodat eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Parhaat ystäväni ovatkin niitä, joiden kanssa mielenkiinnon kohteet ovat todella kaukana toisistaan. Mm. itse tykkään kaikesta tyttömäisestä ripset, kynnet, shoppailu, kengät, laukut ja yksi parhaista ystävistäni taas on kiinnostunut lähinnä maatalousjutuista, autoista ja öö kaikesta mistä en itse tajua mitään! Hahah!

Jos jaksoit lukea niin onnittelut! Selvisikö mitään uutta? Muuttuiko kuvasi minusta?

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Tomaksen huoneen pienet muutokset

Mulla on ollut toiveena pitkään jo saada Tomaksen huoneen kaappejen ovet joko maalattu tai päälystettyä dc-fixillä. Mä en ollenkaan pidä nuista punaisista kaapin ovista, joista nyt en edes ottanut kuvia...Harmi.. :D

Kirjoittelin jo Jyväksylässä asuessamme Tomaksen omasta huoneesta, silloiseen huoneeseen pääsee kurkkaamaan täältä. Tuossa huoneessa tykkäsin ehdottomasti eniten tuosta laminaatista, inhoan edelleen muovimattoa, mutta en ala vuokra-asuntoon ainakaan toistaiseksi nyt hankkimaan lattiamateriaaleja.

Myös tästä nykyisestä huoneesta olen laittaanut kuvia aiemmin ja ne löytyvät täältä. 


Nyt näpyttelemässäni postauksessa on Tomaksen huone nykyisin. Pieniä muutoksia on tehty ja tullaan tekemään. Seinille seinähyllyt ja olen ajatellut tuunailla joskus ikean maustehyllyistä tuunata Tomaksen kirjoille pieniä hyllyjä eritasoihin seinälle.



Muutoksia tapahtui lähinnä sängyn paikassa, lisäksi sänkyyn laitettii jo patjan jatkopalakin. Toinen vihreistä verhoista otettiin pois. Turkoosi matto odottaa pesua ja olihan se jo aikakin ostaa autopojalle automatto. Musiikkivehkeet ovat vaihtuneet pienempiin. Koreja ostettiin lisää samanlaisia, Niin ja telttahan lähti pois kokonaan.


Mun ihailemat lastenhuoneet on joko väripommeja tai sellaisia hempeästi sisustettuja. Itse oon valinnut tän väripommin meille, sillä poika tykkää väreistä. Tomaksen lemppari värejä on, turkoosi, sininen, punainen, keltainen, violetti. Sen huomaa muunmuassa iitä, mitkä vaatteet poika haluaa valita päälleen kokoajan.

tän huoneen lemppari on ehdottomasti tuo lampaantalja+keinuheppa. Joskus jos me ostetaan oma asunto/talo, tiedän jo varmasti millaisen huoneen Tomas tulee saamaan, ainakin siihen saakka, kun osaa itse toivoa jotain sisustukseen liittyvää.

Olis kiva nähdä muiden lastenhuoneita tai haaveiltuja sellaisia, linkkailkaa kommenttina jos teillä löytyy jostain kuvaa? Ehkä vain jokin must hankinta? Ehkä koko huone?

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Naurettavan KAMALA parituntinen

Uhma+helteet+takaposkihampaiden tulo, kuulostaa lupaavalta eikö?

Nyt myönnän, että oon ollut kovin sinisilmäinen aiemmin, etenkin silloin raskausaikana. 

Lapsenhan on tarkoitus osata aakkoset takaperin jo ennen vuoden ikää, samoin kuin siivota lelut aina heti imetysen jälkeen. Äiti tietysti myös ehtii ja viitsin meikata ja laittaa hiukset jokapäivä.

Hmm, ei ainakaan minun tapauksessani. 

Meillä kaksi viimeistä päivää on ollut muutamilla niin kamalilla hetkillä varustettuja, että mulla ihan tosissaan otsasuoni pullotti, hakkasin kirjaimellisesti päätäni seinään ja nauroin, nauroin ja NAUROIN.


Otetaampas tähän semmonen kuvitteellinen harjoitus. Nyt on lupa nauraa, ei siis myssyä tiukalle!
 Ei ne kaikki päivät ja hetket tällaisia ole, joten älkää raskaana olevat lukijat pelästykö. 

Päivällä olet tullut kotiin, siivoat kolme pitkää tuntia pelkkää olohuonetta, koska haluat ettei missään ole mitään ylimääräistä, saati sitten yhtäkään tahraa tai koirankarvaa. Saat avuksi miehen, joka tulee töistä, siivoatte yhdessä muut huoneet loppuun. Viimein koti on siisti, lähdette heittämään 60 kilometrin lenkin. Käytte kaupassa ja haette ystävän, kummipojan ja heidän koirat.

Aika kuluu nopeasti. Yöllä  huomaatte:
Ootte nauranut myöhään yöhön ja tiedätte jo silloin valmiiksi, että seuraavana aamuna kaduttaa, kun tiedossa on että lapset heräävät viimeistään kahdeksalta. Olisi pitänyt mennä ajoissa nukkumaan.

Nukut yön, erittäin huonosti, koska on kuuma ja silloin kun ehdit nukahtaa kuuluu oven takaa kamalaa ”äiti” huutoa. 

(Tiedättekös, sellaista ärsyttävää kurkkusuorana huutoa, joka vaihtelee määräilevästä epätoivoon ja taas määräilevään. Syynähän tähän on se, että pitää päästä viereen, eikä itse viitsi avata ovea.  Itse henkilökohtaisesti inhoan ylimääräisiä ääniä öisin. Silloin olen ylikärttyinen.)

Aamu alkaa noin kahdeksalta, kolme minuuttia yli kahdeksan kaikki lelut ovat lattialla.
Myöhemmin energijuomaa olisi saanut nuolla sohvasta, parit puklut sohvalle, jota vain tietysti paranti yksi tuopillenen vettä siinä samalla sohvalla. Käyt tupakilla ystävän kanssa ja päivittelet samalla tapahtunutta. Parvekkeen ikkunaan lentää auto, ja taaempana näkyy velmusti ilmeilevä lapsi, joka tiesi tehneensä tuhmasti. 

Sisällä lapsi hokee ”Hyyyi pissi kakka” ja osoittelee kohti keittiötä. Sulla käy mielessä ekana, että lapsi on ilman vaippaa ja sotkenut keittiön, helpotut kun huomaat lapsella olevan edelleen vaippa ja vaatteet päällä. Seuraavaksi huomaat koiran jätökset juomakupissa, joten ei muuta ku siivoamaan niitä!Fiksut koirat ystävälläni kieltämättä,  ei uskois että onnistuu pieni koira sihtaamaan niin hyvin! Tokihan hätä ei lue lakia.

Ai niin, tää oli kuvitteellinen harjoitus…Hups. Tais olla tää kuvitelma totta, tossa pari päivää takaperin.

Ai niin part 2.  Kerroinko että tähän kaikkeen meni  vajaa pari tuntia? :D


Mä kirjaimellisesti en edes menettänyt lopulta hermojani (vaikka niin voisi luulla), nauroin vaan. Ihan naurettavaa, että yhtenä aamuna voi tapahtua niin nopeasti ja niin paljon.  

Opin myös sen, ettei koti pysy siistinä 
a) jos sulla on lemmikki (mielellään useampia ja mahdollisimman karvaisia)

 ja
 b) sulla on taaperoikäinen lapsi.

Ellet siivoa perässä jatkuvasti.


maanantai 7. heinäkuuta 2014

Unissakävelijä


Torstain ja perjantain välinen yö meillä oli hieman erilainen. Tomas "pääsi" nukkumaan medän sänkyyn, hirmuisen nuhansa takia. Tohuttiin illalla ihan normaalisti omia juttujamme T:n kanssa, kun Tomas oli saatu nukkumaan.

Kävin tarkastamassa noin puolentunnin välein että Tomas hengittää. Viimeisellä kerralla Tomas oli siirtänyt yöpöydän ja nukkui sängyssä poikittain selällään, niin että jalat roikkuivat pois sängystä. Aiemmin poika nukkui selällään keskellä sänkyä. Huvittava näky, mutta mietin, että olikohan poitsu mahdollisesti pudonnut sängystä.

Mentiin sitten taas liian myöhään, noin puoli yksi yöllä itse nukkumaan, jonkin aikaa siinä oltiin makoiltu, itse lukaisin vielä muutaman kiinnostavan blogipostauksen ja juuri kun olin laittanut luurin pois, alkaa kuulumaan puhe:

"shh..hiljaa nyt, hiljaa... Silja, täti, mummi, isi, äiti , pappa, muumi hiiiljaa"

Ne saivat aikaan sen yö ekat naurut. Tomas ei tavallisesti selosta unissaaan mitään.
Tämän jälkeen poika hiljeni pariksi minuutiksi, kun alkoi taas höpöttämään omiaan.


Yht'äkkiä poika pomppasi suoraan ylös sängystä, nousi seisomaan keskellä sänkyä ja käveli sängyn päästä päähän, siinä vaiheessa napattiin Tomin kanssa poikaa käsistä kiinni molemmat, sillä pelättiin että pätkis kaatuu ja lyö päänsä. Samalla hetkellä kun tartuttiin pojan käsiin, veti poitsu ihan veteläksi ja "tuupertui" sänkyyn, jonka jälkeen nukkui taas ihan rauhallisesti. Toisin nyt hän nukkui väärässä päässä sänkyä.

Mä pohdin aiemminkin jo, että käveleeköhän poika unissaan, sillä välillä hän vaikuttaa kovin säikähtäneelle tullessaan meidän huoneeseen kesken yön. Ehkä kävelee, ehkä ei. Sellaiset yökamerat ois hauskoja, niin näkisi mitä poika touhuaa öisin.

Hauskoja kommelluksia.

Nuo unissakävelyt vaan on toisaalta hieman ikäviä, etenkin kun Tomas on oppinut avaamaan myös ulko-oven, eikä meille toistaiseksi ole ylimääräistä hakalukkoa ovessa.

Käveleekö tai puhuuko teillä lapsi unissaan? Tai teettekö itse näin?

Meillä sekä minä, että mies harrastamme satunnaisesti molempia ilmeisesti kovan stressaamisen aiheuttamana.



perjantai 4. heinäkuuta 2014

Epätäydellinen ihminen

Omatunto kolkuttaa ja päätin tehdä asialle jotain. Juttelin ensin ystäväni kanssa tunnin puhelimessa, jonka jälkeen juttelin T:n kanssa samasta asiasta. Toki tuohon tunnin puheluun sisältyi ystäväisen kanssa paljon muutakin, mutta kuitenkin...


Taannoin - Ennen häitä, meillä vähän jäätyi välit erään minun ja T:n ystävän kanssa. Suoraansanottuna omaa tyhmyyttäni, sen myönnän. Nielin lähes kaikki kolmannen osapuolen kertomat asiat, välillä niitä hieman maistellen, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin uskoin sokeasti tätä, kuulematta tietekään toista osapuolta. Olin tyhmä.

Vieläkään en tiedä miten asiat ovat oikeasti menneet, mutta jos totta puhutaan, niin en haluakkaan tietää. Halusin pyytää anteeksi tyhmyyttäni, epäilyjäni, sitä etten koskaan saannut kuulla toista versiota asioista.


Olin pohtinut asiaa jo useamman päivän, purrut hammasta ja pyöritellyt mielessäni asiaa, mitä jos olenkin ollut väärässä. Ihminenhän on erehtyväinen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Viimein tänään aukaisin suuni, T oli pohtinut samoja asioita jo aiemmin.

Ja T:n sanoja lainatakseni :
"Ei ole tyhmää myöntää virheensä, tyhmää on jos väittää olevansa oikeassa, vaikka tietää tehneensä virheen."

Kello oli jo yli kaksitoista yöllä, joten otin puhelimen käteen ja naputin tekstiviestin. Asumme niin kaukana toisistamme, että tapaaminen ei hetkessä luonnistu. Niin, no tähän oli myös syynä se, että olen niin nössö, etten uskalla lähteä toiselle paikkakunnalle ihan ilman varoitusta keneltäkään pyytämään anteeksi, ehkä pelkään, etten saakkaan anteeksi? Ehkä omatuntoni vaan painoi niin paljon, että tämä oli helpoin tapa? Tiesin loukanneeni, joten.. Parempi se on jostain aloittaa.

Nyt olen pyytänyt anteeksi. Toivon, että välit korjaantuvat ajallaan ja ehkä joskus voin saada anteeksi suppeakatseisuuteni.

Nyt ymmärrän taas paremmin.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Pieni nuhanenä

Tomaksella on taas nuha. Siltikin virtaa riittää vaikka muille jakaa. Onko siellä uuvahtanutta porukkaa? Tomas voi lähettää ylimääräostä energiaansa teille !

Reppana oli ihan vähän väsynyt.


Ollaan nyt isomumpsin luona kyläilemässä. Meillä kun on jatkuvasti menoja, niin täälläkin käynti on jäänyt, vaikka isomumpsi melkein vieressä asuukin. Ylempi kuva otettiin ihan muutama hetki sitten, kun poika päätti itse tehdä voileipänsä. Eipähän äitiä tarvitse enää tähänkään auttamaan. Meillä on muuten äiti-vaihe muuttunut isi-vaiheeksi. Jejejee!


Nytkin keittiöstä kuuluu "Isiii tuu kattoo!" Mumpsi taitaa tarjoilla pojalle herkkuja. Palailen blogin pariin toivottavasti jo illalla mikäli kotiudumme ajoissa.

Mukavaa päivää! :)