lauantai 28. kesäkuuta 2014

Haarukka otsassa


Haarukka otsassa, tuntuu aika ikävälle. Mä vaan pohdin, että mistä lapsi oppii tuollaista käytöstä? Mistä hän saakin päähänsä, että heitämpäs tällä uudella haarukalla äitiä? Niin ja miksi lastenkin haarukoissa on niin pirskatin terävät piikit?

Sattumusten sarja lähti siitä, kun laitoin ruokaa, ruoan valmiina ollessa kas kummaa, siirryttiin syömään. Tomashan ei tietenkään voinut taaskaan syödä ja viskasi sen haarukan päin näköä. Tuloksena kolme pientä verta vuotavaa reikää otsaani. Täytyy sanoa, että eilen olin niin turhautunut, ettei mua edes ärsyttänyt. Nytkin lähinnä on huvittunut olo, mitä nyt otsa on hellänä.

Voin vannoa, että se jäähypaikka tulee nyt takaisin käyttöön. Aina ei mene nallekarkit tasan.

Pitäsköhän alkaa syöttämään poikaa itse lusikalla, tehdä vaikka soseita, niinkuin aikoinaan pikku Tomakselle. Vältyttäisiin haarukoilta otsassa. (Ja kyllä, tämä oli vitsi)

Aina ei tosiaan kannata ottaa kaikkea niin henkilökohtaisesti, lapsellakin on huonoja päiviä, mutta niin on myös vanhemmilla. Inhottavin kombo on tietysti se, kun kaikilla se on samana päivänä. Mulle henkilökohtaisesti tuntuu inhottavimmalta nää uhmakiukut ja muut silloin, kun olen itse yliväsynyt.

Mitä väliä on muutamalla reiällä otsassa ja pienellä turhautumisella, kun myöhemmin kurkkaat sinne lapsen huoneeseen, jossa hän rakentaa isoa tornia legoista ja käy vielä nätisti iltasadun jälkeen nukkumaan. Niin se vaan menee, tuollainen kiukuttelu unohtuu, kun hyvät hetket syrjäyttävät huonojen muistot.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haleja <3