sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Mitä lapselle mukaan kylpylään?

Otsikon kysymykseen törmäsin itse, kun meille tosiaan tuli vähän extempore reissu kylpylä-muumimaailma-kylpylä. Me ei montaa päivää ehditty suunnitella reissua. Häiden jälkeen huvikseen heitin, että lähdetäänkö muumimaailmaan ja kylpylöimään, samana iltana oli jo reissu varattu.

Olen  saanut runsaasti viestejä siitä, mitä kannattaa ottaa mukaan, mitä tarvitsee, mitä ei tarvitse ja mikä on ihan välttämätöntä. Lupasin aiheesta tehdä oman postauksensa, vaikka jokaisen lapsen tarpeet ovat erilaiset, niin tämä ehkä avaa vähän sitä mitä voisi tarvita.
Lisäksi tämä on hyvä lista myös itselle, jotta seuraavalla kerralla on helpompi lähteä matkaan!

Kylpylähotelleissa lapsi yöpyy kätevästi vanhempien vieressä sängyssä, mutta myös pinnasänky ja junnupatja ovat oivia vaihtoehtoja jos siltä tuntuu.

Meidän valintamme oli se, että lapsi yöpyy vanhempien vieressä. Tomas ei ole nukkunut pinnasängyssä aikoihin ja vieraassa paikassa junnupatja-ajatuskaan ei houkutellut. Meidän kylpylöissämme lapsi yöpyi vanhempien kanssa veloituksetta samassa huoneessa.

Huomautan, edelleen, jokainen lapsi on erilainen, nämä oli meille sellaiset hyvät jutut joita tarvitsi kaikkia! ;) 

Muutama juttu on kylpylälomalle lähtiessä hyvä huomioida:

1. Muistakaa pakata mukaan omat uikkarit, pyyhe ja kylpytakki lapselle, jos kotoa löytyy aamutossut tai croksit kannattaa ne myös varata.

Hotellista kyllä saa ostettua kylpytakkeja ja töppösiä (isompia kokoja), mutta itse koin järkevämmäksi tuon kotoa mukaan ottamisen. Itseasiassa kylpytakkeja ei edes Tomaksen kokoisille saanut, isommille kylläkin.

Me siis pakattiin mukaan SkipHopin pöllö huppupyyhe ja sininen nallepuh kylpytakki, sekä sandaalit pojalle.

2. Suosittelen myös varaamaan vaippaikäisille mukaan uimavaippoja, vaikka pottailu olisikin hyvällä mallilla. Ei se varautuminen pahaa tehnyt meillekkään.
Tomas ei nimittäin kertaakaan tehnyt tarpeitaan uimavaippaan.

3.Pottaa huoneissa ei ole valmiina, joten se kannattaa myös huomioida, asiasta voi tiedustella jo hotellia varatessa, että onko pottaa mahdollista saada hotellin puolesta huoneeseen.

4. Kellukkeet! Meillä oli sellaiset käsivarsiin tulevat (joita itse inhosin lapsena), mutta näin eräällä pienellä, Edenissä pelastusliivin mallisen kellukkeen ja se näytti tosi kätevältä, vaikka olikin puhallettava versio.


Muutama tuttu lelu ja kirja voi olla myös mukavaa viihdykettä illaksi, Toisin hotelleissa oli myös kirjakärryt ala-aulassa josta olisi saanut lainattua kirjoja.
Mä taas koin sen hyvänä asiana, mutta kirjat olisi joka tapauksessa tullut mukaan automatkoille viihdykkeiksi.

Kirjoittelen vielä myöhemmin postauksen pitkiin automatkoihin varautumisesta, sillä uskon, että meidän poika ei ole ainoa lapsi, joka ei malttaisi istua autossa.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Haarukka otsassa


Haarukka otsassa, tuntuu aika ikävälle. Mä vaan pohdin, että mistä lapsi oppii tuollaista käytöstä? Mistä hän saakin päähänsä, että heitämpäs tällä uudella haarukalla äitiä? Niin ja miksi lastenkin haarukoissa on niin pirskatin terävät piikit?

Sattumusten sarja lähti siitä, kun laitoin ruokaa, ruoan valmiina ollessa kas kummaa, siirryttiin syömään. Tomashan ei tietenkään voinut taaskaan syödä ja viskasi sen haarukan päin näköä. Tuloksena kolme pientä verta vuotavaa reikää otsaani. Täytyy sanoa, että eilen olin niin turhautunut, ettei mua edes ärsyttänyt. Nytkin lähinnä on huvittunut olo, mitä nyt otsa on hellänä.

Voin vannoa, että se jäähypaikka tulee nyt takaisin käyttöön. Aina ei mene nallekarkit tasan.

Pitäsköhän alkaa syöttämään poikaa itse lusikalla, tehdä vaikka soseita, niinkuin aikoinaan pikku Tomakselle. Vältyttäisiin haarukoilta otsassa. (Ja kyllä, tämä oli vitsi)

Aina ei tosiaan kannata ottaa kaikkea niin henkilökohtaisesti, lapsellakin on huonoja päiviä, mutta niin on myös vanhemmilla. Inhottavin kombo on tietysti se, kun kaikilla se on samana päivänä. Mulle henkilökohtaisesti tuntuu inhottavimmalta nää uhmakiukut ja muut silloin, kun olen itse yliväsynyt.

Mitä väliä on muutamalla reiällä otsassa ja pienellä turhautumisella, kun myöhemmin kurkkaat sinne lapsen huoneeseen, jossa hän rakentaa isoa tornia legoista ja käy vielä nätisti iltasadun jälkeen nukkumaan. Niin se vaan menee, tuollainen kiukuttelu unohtuu, kun hyvät hetket syrjäyttävät huonojen muistot.




torstai 26. kesäkuuta 2014

Reissataan: Nokian Eden


Minnes meidän pojalla oli noin kova kiire, ettei edes lahkeita ehtinyt laskea kun autosta pääsi pois? vessaan? Ei. Syömään? Ei. Nukkumaan? Ei.
Poika hihkui vaan "uimaan, uimaan". Pätkä siis tiesi, että nyt oltiin taas päästy uudelle hotellille ja uimaanhan siellä tämän vesipedon oli heti päästävä. Hetken poika jaksoi kuitenkin ihmetellä suihkulähdettä ovien edustalla.




Kirjauduttiin hotelliin sisää, mentiin huoneeseen ja suunnattiin suoraan polskimaan. Tykättiin ihan älyttömästi tästä hotellista ja se on varma että tänne mennään kyllä uudelleen. Kylpylästä löytyi altaita niin aikuisille kuin lapsillekkin. Tomas tykkäsi laskea vesiliukumäestä vaikka kuinka monesti kun siitä ekan kerran meni. Koska me oltiin alku illasta hotellilla, vietettiin kylpylän puolella vain pari tuntia.



Kylpylästä painuttiin huoneeseen vaihdettiin vaatteet ja suunnattiin ravintolaan syömään. Ruokia odotellessa, Tomas pääsi huristelemaan tuollaisella kuvassa näkyvällä autolla. Meillähän Tomas muuten juo vielä "iltamaidon" ja "aamumaidon" nokkiksesta ja tajuttiin, että a) huoneen minibaari on lukossa ja b) meillä ei enää ole juomakelpoista maitoa.
Kävin sitten selvittelemässä, josko minibaarin saisi auki, tavallisesti olisi tarvinnut luottokortin tmv luettavaksi että se avataan, mutta meillä ei sellaisia ole ja mukava täti sitten kuitenkin antoi meille avaimen.

Minä kun jo ehdotin, että olisin voinut tuoda ne nokkikset myös alas "yleis"jääkaappiin ja hakea ne sitten.

Seuraava ongelma oli se maito, kello oli jo yli yhdeksän, joten kauppaan ei ollut asiaa, mutta ravintolasta sitten toinen mukava täti möi meille maitopurkin ja näin saatiin hommat rullaamaan. Saatiin lisäksi ruoan yhteydessä juomat ilmaiseksi itsellemmekin.



Syöpöteltiin ja palattiin huoneelle, Tomas simahti hetkessä, vaikka kuvan otto hetkellä vielä pojalla vauhtia riitti. Lapsilla tuntuu olevan muuten joku kumma taipumus siihen, että hotelleiden sängyssä täytyy aina vähän hyppiä! Me katseltiin T:n kanssa vielä tv:tä ja alettiin myös nukkumaan.

Aamulla suunnattiin takaisin kylpylään muutaman kahvikupposen jälkeen, oltiin siellä puoli kahteentoista, sitten äkkiä kamppeet kasaan ja huoneen luovutus. Aika meni nopeasti, mutta sitä oli ihan tarpeeksi kuitenkin. Ehdittiin lillua niin lastenaltaissa, kuin kuuma altaassa(poreallas<3). Mä niiiin tykäsin kovasti tuosta kuuma altaasta. Hothothot ja vielä poreita, just mua varten!


Tomas nappasi itsestään selfien kun odoteltiin T:tä. Etukamera on ihan Tomaksen lemppari juttu mun puhelimessa.

Matka kotiin taittui nopeasti yhdellä pysähdyksellä, joka tehtiin Ähtärissä, jos sää olisi ollut parempi, oltaisiin käyty samoilla vauhdeilla myös Ähtärin eläinpuistossa, mutta se jäi nyt toiseen kertaan. Rytmi Tomaksella kääntyi matkalla vähän hassuksi, mutta nyt se on jo tasoittunut.

Kerrassaan mukavat reissupäivät takana, joita on mukava muistella myöhemmin. Etenkin muumimaailma kuvia meillä on katseltu nyt paljon.


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Reissataan: Muumimaailma

Muumimaailman reissu heitetty, mehän lähdettiin aika pian häiden jälkeen reissuun, ei millekkään häämatkalle, vaan ihan perhelomalle. Tiedossa kun ei ole milloin T saisi taas pitempiä vapaita, niin ajateltiin hoitaa kesäreissu alta pois heti.

Herättyämme Turun Caribiassa, mussutettuamme aamupalan ja pakattuamme laukut, kipitettiin autoon. Iskin navigaattoriin muumiparkin osoitteen.


Ajeltiin sitten kohti Naanatalia ja muumiparkkia, mata meni nopeasti ja koko sen ajan kuului takapenkiltä kato...kato...kato! Välillä se oli : kato rekka! Välillä :kato bussi! Välillä jotain muuta. Paljon oli pienellä poitsulla ihmeteltävää.


Muumiparkki maksoi 8€ ja siellä auto sai lepäillä päivän, muumiparkin vierestä lähti bussi muumimaailman lähistölle, bussista ei tarvinnut erikseen maksaakkaan mitään, sillä se kuului parkin hintaan.

Meille sattui vielä niin kivasti, että kuski oli tosi ystävällinen. Ihan tosissaan sellainen asiakaspalvelu tyyppi, joka heitti (hyvää) läppää ja jaksoi kuunnella jatkuvia muumi- juttuja lasten suusta. Sellaisia bussikuskejen pitäisikin olla.



Käpsyteltiin kohti muumimaailmaa ja katseltiin samalla veneitä. Me tosiaan oltiin jo ostettu liput, niin ei tarvinnut niitä lähteä erikseen ostamaan, vaan päästiin suoraan sisälle ihmettelemään. Jo  portilla oli myös ystävällistä porukkaa. Mä olin ehkä joten hämmästynytkin näiden ihmisten ystävällisyydestä, täytyy sanoa että heillä kaikilla on varmasti pitkät hermot, eikä kukaan vaikuttanut että työnteko ei kiinnosta, ylipäätään missään välissä kun pyörittiin muumimaailmassa.


Tomas hihkui ja huuteli muumia heti kun tajusi, että täällähän niitä on. Poikaa hieman ujostutti nuo hahmot, eikä esimerkiksi uskaltanut halailemaan, mutta kovasti seurasi ja kävi silittämässä muumeja, vilkutti niille ja höpöttikin kovasti.



Tomasta hirvitti kun muumipeikko ja pikkumyy olivat hippaa ja peukkusotaa. Välillä poitsu katsoi tuimasti, kun pikkumyy lällätteli muumipeikolle.



Pojan lempparit muumeista ovat, mamma, pappa ja peikko. Kotoa meiltä löytyy mm. muumipeikko ja muumipappa lelut.



Käytiin katsomassa myös näytelmää ja kierrettiin satupolku, pötköteltiin myös riippumatossa mikä oli myös ehdoton hitti tällä reissulla Tomaksen kanssa!


Minkä ikäisen lapsen kanssa kannattaa mennä muumimaailmaan?

Sanoisin että Tomaksen ikäinen menee hyvin siellä, varmasti hieman nuorempikin, yläikärajan nostaisin ehkä jonnekkin 8v pintaan. Tokihan sinne voi mennä minkä ikäisenä vain ja muumeista tykkäävät vaikka ilman lapsiakin! Meidän ollessa muumimaailmassa lapset olivat n. 1v-6v ikähaarukalla. Tai näin ainakin arvioin.

Mihin kannattaa varautua? 

Kylmään tuuleen ja sateeseen. Joissain kohdissa tuuli oli kovin kylmä, mutta oltiin siihen varustuneita, niin eipä tarvinnut palella. Lisäksi meillä oli myös sateenvarjot mukana ihan varulta.
Vaippoja muumimaailmaan et tarvitse mukaan, mikäli muumivaipat lapsellesi sopivat. Muumivaippoja löytyy joka lastenhoitohuoneesta itse muumimaailmassa, mutta myös muumiparkista.
Voit ottaaa matkaan myös omia eväitä, mutta kyllä sitä evästä saa ostettua muumimaailmastakin.
Rattaat suosittelen myös ottamaan, jos mukana on a) vilkas lapsi tai b) lapsi joka väsähtää oletettavasti reissussa.

Meidän Tomas on kovin vilkas tapaus ja juoksee jokapaikkaan pää kolmantena jalkana, joten rattaat oli meillä mukana, sinne sai pojan välillä rauhoittumaan ja näytelmää katsoessa ne oli kivat myös. 


Mä yllätyin miten hyvin nuin pitkä päivä meni Tomaksen kanssa reissussa, ehkä kaikki oli niin kivaa ja jännittävää ettei kiukkukaan ehtinyt tulla. Seuraavaa reissua meillä jo suunnitellaan, mutta määränpää on arvoitus.


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Reissataan : Break Sokos Hotel Caribia

Me lähdettiin reissaamaan häden jälkeen ja ensimmäisenä  määrämpäänä oli Turun hotelli Caribia. Mukaan en kiikuttanut järkkäriä vaan päätin, että nyt mennään ihan tuon Galaxy s4 zoomin kanssa, joten kuvat reissulta ovat otettuja sillä.

Seitemänä vuonna olin T:lle ehdottanut kylpylöintiä, mutta herra ei ajatukselle lämmennyt, nyt kuitenkin pieni breikki oli tervetullut myös hänelle.



Mukaan pakattiin iso matkalaukullinen tavaraa ja vaatetta, sillä tämän kesä nyt on ollut mitä on, joten sai siis varautua sekä kevyemmällä, että lämpimämmällä vaatetuksella matkaan.
Tomakselle pakattiin mukaan neljät asut niin lyhyt, kuin pitkähihaista vaatetta, huppareita, takki, ulkohousut, hattua jne. Itselle pakattiin saman verran, lisäksi tietysti mukaan lähti kaikkien omat hygieniatarvikkeet ja Tomakselle leluja ja kirjoja.

Matkaa meiltä hotellille oli 357km, kauhulla alkumatkassa odottelin, miten tuo menee, sillä välillä vain Jyväskylään ajaessa Tomas tylsistyy.

Matkaan meillä meni aikaa noin viisi tuntia, pysähdyttiin välillä kolmesti, mutta matka itse meni aivan loistavasti. Tomas katsoi alkumatkasta tabletilta muumeja ja nukahti.
Pian oltiinkin jo hotelilla, joka oli positiivinen kokemus. Palvelu oli hyvää ja ystävällistä, huoneen jääkaappiin mahtui hyvin maidot ja muut pikku eväät, jotka meillä oli Tomakselle matkassa.

Heti kirjautuessa ostettiin myös muumimaailmaan liput. Vietiin vain tavarat huoneeseen ja vaihdettiin uimakamppeet päälle ja suunnattiin kylpylän puolelle.



Itse kylpylä oli viihtyisä ja siellä viihdyttiinkin reilut neljä tuntia, kunnes Tomaksesta huomasi väsyn iskevän ja päätettiin siirtyä pesulle. Kylpylän puolella oli sopivia altaita niin lapsille, kuin aikuisillekkin ja pojasta paljastui ihan uudenlainen vesipeto! Käytiin vielä hotellihuoneessa uudelleen suihkussa ja sieltä lähdettiinkin sitten pizzalle. Istahdettiin kotipizzaan ja mussutettiin siellä hetki, käytiin vielä vähän ulkona ja suunnattiin nukkumaan.


Mä vaan tykkään ihan älyttömästi hotelleista, ne tyynyt ja sängyt on niin luksusta. Eikä edes tarvitse siivota tai tehdä itse ruokaa. Aamulla heräiltiin ajoissa. Mentiin aamupalalle, mutta se nyt ei ihan nappisuoritus ollut, Tomas ei tykkää syödä aamupalaa kunnolla ja ei viihtynyt lainkaan pöydässä, poika alkoi viskomaan muroja lattialle/pöydälle ja yritti päästä karkuun. Kerran vein pojan jäähylle ja kun tulin takaisin, olikin T jo syönyt ja lähti sitten Tomaksen kanssa huoneeseen ja jäin itse syömään.
Hotelleissa aamupalatkin on vaan jotain sellaista, miksi sinne kannattaa mennä.

En minä itse jaksa keittää puuroja aamuisin, kun Tomas ei sitä syö, joten on vaan niin jees istua valmiiseen pöytään.

Aamupalan jälkeen palailin takaisin huoneeseemme, pakattiin ja palauttettiin avainkortit. Edessä oli päivä muumimaailmassa ja ei haluttu tuhlata yhtään aikaa!

Seuraavaksi tulossa on linkitä blogisi postaus, mutta myöhemmin pääsette lukemaan reissustamme muumimaailmaan!

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Erilainen sauna ja juhannus 2014

Helou, sinne ruudun toiselle puolelle. Vaikka tarkoitus on ollut rentoutua, onkin tainnut käydä ihan toisin. On sellainen hulivili olo ja illalla sänky kuulostaa taivaalliselle.

Meidän Juhannus meni mukavasti, olimme täällä meillä kotosalla mukavalla porukalla. Pohjustettaisiinko juttua vaikka niin, että häissä syntyy pareja, joten niin kävi myös meidän häissämme.
Tämä tuore pariskunta tuli kanssamme viettelemään tätä keskikesän juhlaa. Toisin päivän varoitusajalla. Nämä muruset toivat mukanaan niin safkaa, grillin kuin saunankin! Me kävimme T:n kanssa ostamassa hieman lisää safkaa ja hoidimme juomat.

Tosiaan, miten ihmeessä joku voi tuoda saunan mukanaan? Sitä minäkin ihmettelin, kun soittelin ystäväiseni kanssa ja hän kysyi haluammeko käydä saunassa.


Tällainen sauna tuli sitten mukana ja lähdimme kohti rantaa, jossa meidän oli tarkoitus saunoa, kesä kuitenkin on ollut tällainen ei niin häävi, joten pakattiin kamat kasaan rantsulla ja suunnattiinkin meidän porukoiden takapihalle saunomaan. Meillä oli oikeastaan ihan mukavaa, tuore nuoripari meni ensin saunomaan ja minä ja T grillasimme, kunnes vaihdoimme vuoroa ja nuoripari tuli syömään ja me lähdimme saunaan. Siskoni vahti sillä aikaa Tomasta, sillä kello oli jo niin paljon että pätkä näytti väsähtävän pian, vaan toisin kävi. Tuolla pätkällä on virtaa ja vauhtia varmaan koko kylän lasten edestä!

Saunomisen jälkeen lapsuuden ystäväni oli tullut porukoilleni ja lähdimme koko kööri takaisin meille, laitoimme lapset nukkumaan ja otimme siinä muutamat. Tai no mun muutama jäi alle pullolliseen siideriä. Ja silti seuraavana aamuna särki päätä!

Illan aikana yritettiin tuhota karkkibuffasta yli jääneitä karkkeja, mutta vielä niitä löytyy ainakin 8kg.

Seuraava päivä alkoikin hyvin, sillä minityypin vaipat olivat loppu ja kaupat tietysti kaikki kiinni. Noh, eihän siinä auttanut muu, kuin nuorenparin lähteä hakemaan vaippoja vähän kauempaa ja me jäimme Tomaksen ja minityypin kanssa. Toisin, silloinkin lähdettiin vanhemmilleni, sillä isäni meitä oli jo aiemmin pyydellyt käymään. Siinä vaan kävi niin, että Tomas jäi pihaan leikkimään jälleen sisaruksieni kanssa ja me taas menimme minityypin kanssa sisälle T sai poitsun nukahtamaan kainaloonsa ja minä nukahdin lopulta toiseen.
Heräilin vajaan tunnin kuluttua samasta paikasta ja eka kysymys jonka kuulin oli se kun isäni kysyi "Milloin teille tulisi toinen tuollainen pikkuinen?" Oli vähän sellainen naamatippuu-fiilis, koska ei isäni koskaan tuollaisia ole kysellyt. Noh, kerta se on ensimmäinenkin.

Kotiin takaisin tullessa, otettiin vaan rennosti ja grillattiin, oli maissia, makkaraa, possupihviä, ja täytettyjä herkkusieniä. Alettiin mukamas ajoissa nukkumaankin, eli kahteen se taisi taas mennä.

Eilinenkin meni mukavasti, nukuin myöhään ja käytiin vaihteeksi ostoksilla Tuurissa. Viimeinkin sain olkkariin kaksi samanlaista mattoa ostettua, kun aina vaan siirrän sitä. Tomas sai muumikirjan, hupparin ja automaton.Meille on saapunut kunnon muumifanitus kausi.

Äh, nyt on jo pakko lopetella sillä on suunnattava alkuun ainakin kelaan ja pankkiin, jotta saa nuo nimenmuutos asiat hoidettua!



perjantai 20. kesäkuuta 2014

Valokuvaaja vinkkiä ja rantsupäivän kuvia!

Kirjoittelin aiemmin facebookkiin rantapäivästämme, jota viettelimme meidän perus kokoonpanolla. Mukana oltiin menossa, minä, T, Tomas, kaaso K, kummipoikamme ja kaikkien koirat. 


Siskoni laittoi minulle tekstaria, kun oli huomannut Studio taikalaatikon facebook- sivuilla, että Jyväskylästä on tulossa  ammattikuvaaja kuvaamaan Karstulaan. Minäpä sitten otin puhelimen käteen ja soittelin kaaso K:lle, että kiinnostaisiko häntä lähteä, koirien, poitsun ja  meidän kanssa kuvattavaksi, mikäli Vesalla vaan on aikaa ja olihan hänellä!

Saatiin järkättyä aikataulut sopiviksi ja seuraavana päivänä päästiinkin jo rantsulle kuvattavaksi. Saatiin itse valita paikka ja valittiin sitten ranta, jossa ei tiettävästi arkena aamupäivästä ollut porukkaa. Rannalla kuitenkin oli lämmin ja Tomas ihmetteli tasaisin väliajoin muurahaisia.




Me taas kerran vähän jänskättiin, että millainen kuvaaja mahtaa tulla. Iloinen yllätys oli, kun meno oli rentoa ja Tomas sai touhuta mitä tahtoi. Kuvaajan kanssa tultiin hyvin toimeen, joka taas on kuvien kannalta tärkeä asia. Tomas alkuun ujosteli, mutta alkoi pikkuhiljaa touhuamaan rennosti.


Meitä kävi siis kuvaamassa Studio taikalaatikon Vesa Muhonen, joka on Jyväskyläläinen ammattikuvaaja. Vesalla on oma studio Jyväskylässä ja Karstulastakin tilat löytyvät. Lisäksi hän järjestää myös vastaavia kuvauspäiviä muualla vapaasti ehdotettavissa paikoissa, joten ei muuta kuin viestiä laittamaan, jospa omallekkin paikkakunnalle tälläinen järjestyisi! 
Näistä samantyyppisistä kuvauspäivistä tulee aina infoa facebookin puolelle, josta itseasiassa bongasin myös sen, että Karstulassa seuraavat kuvaukset järkätään jo heinäkuussa 15.-17.7. 


Kuvausten jälkeen puhuttiin T:n ja kaaso K:n kanssa, että oli älyttämän viihtyisää ja rentoa. Jälleen kerran, jännitettiin turhaan. Päästiin myös jo rannalla näkemään joitakin otoksia, jotka olivat jo silloin upeita. Aika meni nopeasti ja jäätiin odottelemaan kuvia. 

Viime viikolla sain tunnukset ja pääsimme ihastelemaan kuviamme, joita näettekin tuossa ylhäällä. Taulunkin olen ajatellut tilaavani mahdollisesti jommasta kummasta näistä postauksessa olevista Tomaksen kuvista, perhepotretista tai yhteiskuvasta, jossa kaikki olemme. En osaa vaan päättää! 

Vinkkinä vielä, että Studio Taikalaatikon facebook-sivuilla on menossa nyt arvonta, jossa arvotaan tunnin ilmainen kuvaus heinäkuun kuvauspäivien yhteydessä, tuohon kilpailuun pääse mukaan jakamalla Taikalaatikon fb-päivityksen ja tykkäämällä siitä. 



torstai 19. kesäkuuta 2014

Tahdottiin 14.6.2014 osa 3. Hääjuhlapaikalla

Saavuimme hääjuhlapaikalle, jossa odottelimme hetken ulkona.



Meillä ei ollut perinteistä ulkona kohotettavaa onnittelumaljaa, vaan olimme aiemmin sopineet jo niin, että vieraat pääsevät juhlapaikalla suoraan sisälle, etsimän omat paikkansa ja me tulemme vastakkaisesta ovesta sisään.





Näin siis tapahtui, kaasomme aukaisi ison oven ja me tulimme sisälle, vieraat tulivat onnittelemaan ja saivat samalla onnittelumaljat käteen. Siirryimme omaan pöytäämme ja malja kohotettiin. Tämän jälkeen laitettiin musiikki soimaan juteltiin ja odoteltiin ruokaa. Jota itseasiassa kannattikin odottaa.

Meidän menu oli:

Savulohi
Lihaleike
Salaattijuusto
Vihreäsaalaatti
Perunat

Kanasalaatti
Juustosalaatti
Porsaan filee
Kermaperunat
Lämpimät vihannekset

Leivät, Levitteet
Maito,Vesi,Kotikalja

Hääkakku

Pikkuleivät ja Tiikerikakku

Ruoka oli älyttömän maukasta ja kaikki tuntui maistuvan kaikille. Hääkakkummekin oli hyvää, vaikken tykkääkkään tavallisesti täytekakuista. 

Kahvejen jälkeen oli taas vähän vapaata, puheita, sitten kenkäleikki ja häätanssi. Tomaskin innostui hieman tanssimaan kanssamme. Myöhemmin Tomas huuteli ja hönki mikrofooniin ja lapset tanssahtelivat välillä lavalla. Illasta aukaistiin baari ja ystävämme esiintyi

Meillä oli lapsille varattuna oma huone jossa oli leikkikeittiö, legoja, raksakamppeita, värityskuvia, kirjoja, piirrustuspaperia ja pelejä. Lisäksi ilmapalloja ja saippuakupilia, sekä lapset pääsivät myös pihan leikkipaikalle hyödyntämään sitä. Etenkin värityskuvat, ilmapallot ja saippuakuplat olivat lapsille mieleisiä!

Siivoiltiin myös pöydät, joka kyllä oli tarkoitus tehdä vasta seuraavana päivänä, mutta kaikki alkoivat auttamaan siinä hommassa heti, joten eihän se haitannut.
Loppuillasta, kun pelkkää nuorisoa oli paikalla kannettiin booli pöytään ja juotiin se pois ja höpöteltiin. 

Ilta meni mukavasti, rennosti ja myöhemmin siirryimme T:n kanssa viettämään hääyötä kaksin.
Aamulla keräsimme tavarat, söimme ja lähdimme kohti kotia.

Illan kuvat ovat vielä toisella kuvaajallamme, joten niitä en nyt saanut lisättyä ;) 

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Tahdottiin 14.6.2014 osa2. Vihkiminen

Viimein kirkolla, helmat hulmuten nousin kirkon portaat ja pelkäsin että kaadun. Olimme hetken sakstissa, kunnes lähdin ulkokautta kävelemään kirkkoon sisälle. Annoin takkini morsiushuoneeseen ja odottelimme eteisessä ja saimme viime hetken vinkit.

Kun häämarssi alkaa soimaan lähdette rauhassa kävelemään. Siinä vaiheessa hieman hirvitti ihan tosissaan, kun kirkon ovet avautuiva.
Ensin lähtivät kävelemään Tomas ja pikkusiskoni Sonja, seuraavaksi pikkuveljeni Saku ja pikkusiskoni Silja. Viimeisenä tulin itse isäni kanssa.
Huomasin ensimmäisenä että muutamilla olivat jo silmät kostuneet, joten äkkiä katse vaan suoraan eteen. T odotteli minua ja eihän siinä voinut olla hymyilemättä, sillä samalla sekunnilla kun näin taas T:n, rentouduin täysin ja unohdin kaikki muut kirkossa olevat ihmiset.





Viimein isäni luovutti minut T:lle ja sanoikin siinä jotain, mutta kaikki meni ihan ohi. Kaasoilla molemmilla olivat silmät kosteina, joten en voinut edes heihin katsoa. Viimein olimmekin jo alttarilla, polvistuneina ja taas kaikki meni ihan ohi. Sain kuitenkin myös videomatskua vihkitilaisuudesta, joten nyt jälkeenpäin olen sitten saanut selville mitä kaikkea pappi puhui.

Kirkosta muistan muutamat jutut. Sen kun Tomas ajeli siellä autoilla ja hoki välillä äitiä, sen kun sanoimme tahdon, sen kun vaihdettiin sormukset ja kun lähdettiin pois.


Tomas tuli meidän mukana myös kirkosta pois, siirryttiin morsiushuoneeseen josta Tomaksen sitten päästin mummun kanssa pois, sillä eihän poika siellä jaksanut olla. Odoteltiin T:n kanssa hetki, otettiin eka kuva vastavihityistä ja naureskeltiin.

Lähdettiin morsiushuoneesta ja päästiin ulos, kirkon portaiden eteen kerääntyneet ystävät ja sukulaiset puhalsivat päällemme saippuakuplia, seisoskeltiin hetki portailla ja hypättiin hääautoomme.




Hääautolla lähdimme pienelle ajelulle ja palasimme vielä kirkolle ottamaan muutamia valokuvia, kunnes suunnattiinkin jo hääjuhla paikalle. Matkalla hääjuhlapaikalle, aukaisimme Tomin kanssa herkkujuoman jonka joimme matkalla.



Seuraavaksi pääsette lukemaan sitten menosta hääjuhlapaikalla.

Kuvat Sini ja Kristian

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Tahdottiin 14.6.2014 osa 1. Hääpäivään valmistautuminen

Niin se päivä tuli. Vieläkin hymyilyttää. Aloittelen kertomaan nyt yksinkertaisesti häiden aatosta alkaen juttua, joten varautukaa useammassa osassa tulevaan tekstiin.

Häiden aattona, lähdettiin jo aamusta taas juhlapaikaille. Laitettiin pöytiä, ilmapalloja, vietiin loppuja tavaroita, kävin kampaajalla laittamassa ensimmäiset rullat päähän, kuunneltiin musiikkia, hiottiin pöytäjärjestystä, ystävä testasi laitteiden toimimisen. Noin yhdeksältä illalla lähdettiin kohti kotia, mutta pistäydyttiin vielä anoppilassa viemässä bestmanille kyltit. Kotona juotiin siiderit, laitettiin seuraavan päivän tavarat valmiiksi, naurettiin, imuroin ja pesin lattiat, kunnes rötkähdettiin sänkyyn.



Hääpäivä alkoi lupaavasti. Kello oli soimassa seitsemältä, mutta T herätti minut 7.50, siinä vaiheessa jo tiesin, että kiire tulee. Ehdin kuitenkin tehdä kaiken ja pääsin suuntaamaan kampaajalle, jonne minulla oli aika 8.30.

Kun olin itse kampaajalla, meni T viemään toisen kaasoni kanssa kylttejä tienvarsille, sekä vieläkin vaan unohtuneita tavaroita juhlapaikalle. Tekivät he vissiin paljon muutakin, nimittäin kotona oli paikat järjestelty ja laukut pakattu kun tänne saavuin joskus, ehkä kymmenen jälkeen.


Aloin meikkaamaan, jutskailtiin ja laitettiin pojat päikkärelle. Tässä vaiheessa oli sellaista tyhjää aikaa. Odoteltiin Siniä ja hänen poikaystäväänsä saapuvaksi.
Lähdettiin käymään Tomin kanssa vielä pikaisesti kirkolla ja pihaan päästessä Sini soittikin jo, että ovat meidän pihalla, joten käännyttiin takaisin ja keittelin kahvit, höpöteltiin..

Myöhemmin siskoni ja ystäväisemme saapuivat, samoin toinen kaasoni ja bestman. Meillä oli kyllä porukka kasassa, joten siirryttiin pikkuhiljaa pukeutumaan, tai no pukemaan minua. Samalla T ja Tomas menivät pukeutumaan. Tomas oli maailman söpöin puvussaan ja ihanaakin ihanampi kun tuli silittelemään pukuani ja sanomaan "vaaautshi", kun kysyttiin, onko äidillä hieno mekko.


Huomattiin että oikeasti alkoikin jo tulemaan kiire, hääpuvun kanssa oli säätämistä, sillä viime kokeilun jälkeen oli päässyt käymään niin että puku oli ihan selvästi suurentunut kaapissa ollessaan, joten oli työ saada sitä tarpeeksi kireälle.

Puku viimein saatiin kirittyä ja kello oli jo sen verran että sai juosta autoon, niin ja kirkon edessä tietysti autosta pois. Emme onneksi myöhästyneet kuin kaksi minuuttia, mutta itse vihkitoimitus ei myöhästynyt lainkaan.

Seuraavaksi pääsettekin lukemaan tunnelmista kirkossa.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Rouva R ilmoittautuu

Sitoutua niin syvästi, 
että muuttuu pohjattomaksi.
Puristaa niin lujasti, 
että muuttuu rajattomaksi.
Rakastaa niin mielettömästi,
ettei mikään enää ole vailla merkitystä.
-Tommy Taberman


Pikaiset moikkaukset täältä kotisohvalta. Yllä näkyvä teksti on varmasti monille tuttu. Ja sen siivittämänä nyt moikkailen teitä. Häät ovat takana ja loppuelämä edessä. On paljon asioita joita on oivaltanut tässä viime päivinä.
Siellä varmasti joku jo janoaa kuvia häistä ja vaikkei janoaisikaan, niin niitä muuten tulee jatkossa ja paljon!





Tiesittekö, että miehet voivat stressata enemmän kuin naiset? Entä sen, että miehillekkin tulee sellaiset vaaleanpunaiset lasit silmille häiden jälkeen? No, minä en tiennyt, nyt tiedän. Täällä on kuin kaksi vasta rakastunutta, yli seitsemän vuoden parisuhde on nyt liitto.


Periteinen suomalainen sukunimeni vaihtui nyt hieman erikoisempaan ja harvinaisempaan. Suomessa tätä sukunimeä kantaa 290 henkilöä.

Olen koko päivän kirjoittanut häistä muistiin juttuja ja luonnostellut tekstejä. Ajattelin päästä helpolla ja kirjoittaa nyt häistä kolmessa osassa, sillä niin saadaan itsellekkin enemmän muistoja.

Sain monta tuhatta kuvaa yhteensä kahdelta kuvaajaltamme, ihania täydellisiä hetkiä ikuistettuna. Hölmöilyä, hassuttelua, rakkautta.


Kirjoittelen tänään hääjutuista loput ja laitan ne automaattisesti julkaisuun, sillä me suuntaamme huomenna aamusta kohti Turkua ja Sokos hotel Caribiaa, ylihuomenna suuntaamme sitten koko perheen voimin Muumimaailmaan ja tätä reissua on odotettu meillä hirveästi. Loppu viikolle on tulossa myös valokuvaaja vinkkiä, etenkin Keski-suomessa asuville tästä on varmasti jeesiä. Sain ne meidän rantapäivän kuvat valokuvaajalta ja ne on upeita!

Tekstin kuvat: Sini