lauantai 31. toukokuuta 2014

Bebe on pipi

Paljon onnea kaikille valmistuneille, ylioppineille ja kivaa kesälomaa sen aloittaneille! 

Meilläkin olisi ollut tänään parit juhlat, joihin oli tarkoitus mennä. Eilen iski väsy ja ajattelin, että antaapa olla, jos ollaan yhtä väsyjä lauantaina, ei mennä juhliin. Lauantaina kuitenkin nukuttiin päikkärit ja väsymyksestä ei ollut tietoakaan, mutta Tomakselle iski kuume.


Poitsu on ollut pari päivää hieman flunssainen, eilen oli pientä lämpöä ja tänään nousi kuume. Kuumetta oli parhaimmillaan 40.5 asteeseen.

Kun poitsu on kipeä, on se aina ikävää, mutta etenkin kun kuume nousee yli 38 asteen, alan stressaamaan. Mittailen jatkuvasti kuumetta ja yritän saada sen kaikin keinoin laskemaan, tällä ajan takaa sitä, ettei poika vaan missään vaiheessa saisi kuumekouristuksia.

Voin vaan kuvitella millainen tillanne se olisi, enkä halua sitä pojalleni, enkä itselleni koettavaksi. Itse olen lapsena saanut useinkin kuumekouristuksia ja joskus neuvolassa sanottiin, ettei tarvitse olla huolissaan, mutta jos vanhemmalla on ollut kuumekouristuksia, saattaa niitä tulla myös lapselle. Mähän en tietenkään välitä tuosta sanasta "saattaa", vaan käännän sen päässäni sanaksi "tulee". Tämä äiti kun ei saa rauhaa, ennen kuin poika on varmasti kunnossa.

Muita, jotka "pelkää" kuumekouristuksia? 
Tai eivät vain osaa nukkua itse, jos lapsi on kipeänä? 

Menneisyyden möröt ja painajaiset

Tiedättekö sellaisia inhottavia menneisyyden mörköjä?
Jotka huonoina päivinä alkaa rassaamaan mieltä tai entä ne painajaiset?
Ensin olet tuntenut kuin joku istuisi rintasi päällä ja heräät lopulta haukkoen henkeäsi.

Harvemmin tällaiset mörököllit ottavat ja tulevat ajatuksiini tai uniini, mutta vaikka harvoin tulevatkin, niin kyllä se pistää miettimään.
Itseasiassa, mä näen kovin paljon unia, mutten luota mihinkään unikirjoihin.


"Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekko liimata kiinni vartaloos
niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun."



Tehosekoitin-Maailma on sun

Ilman mennyttä, ei ole nykyhetkeä tai tulevaa. Onko kaikella tarkoitus, vai mennäänkö elämässä ihan arpapelillä eteenpäin? Kuka jakaa kortit? Onko jokaisella ässä hihassa?

Onneksi voi itse määrätä tahdin ja suunnan. Haistattaa pitkät painajaisille. Kiittää mennyttä, sekä tätä hetkeä ja toivoa tulevaisuudelta kaikkea hyvää.

Vähän erilaista pohdintaa tänne bloginkin puolelle välillä.

Haleja ja mukavaa päivää!

perjantai 30. toukokuuta 2014

Arkea vain



Juoksin eilen kuivaustelineeseen ja väärään huoneeseen.
Ihan vain siksi, että kummipoika heräsi ja tahdoin mennä nostamaan hänet sängystä pois.
 Vatsalla on komea mustelma ja naurut oli taattu. 

Tomas oli ke-to yön mummilassa, heräsin itse luvattoman myöhään. Taisin katsoa kelloa ekan kerran vasta 10.28 ja tajusin, että T tulee syömään puolentunnin kuluttua. Niin vain sai mies ruokaa ja aamupäivä alkoi lähtemään itselläkin käytiin, jokseenkin hitaasti, mutta varmasti.

Hääpuvun sovitusta, kenkien pohdintaa, menojen miettimistä, aikataulutusta, musiikkia, spotify-listoja, naurua, akkojen juttuja, juoruamista, vähän lisää nauramista ja leikkimielistä kiusoittelua.
Siitä meidän päivä oli tehty.

Hääjutut alkaa olemaan finaalissa, enää pari hassua juttua hoitamatta. Sitten voi huokaista muutamaksi päiväksi ja aloittaa uudestaan panikoimisen siitä, onko kaikki nyt varmasti hoidettu.

Ihan tavallista arkea täällä vietellään, normaalia sellaista. Tiedättehän, äiti hoitaa kotia ja lasta, koira nauttii olostaan (?) ja isä käy töissä.

Kaipaan aurinkoista säätä ja lämpöä, vesisade mene pois ja vie kastemadot mennessäsi!

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Tomas 1v 9kk

Meidän murusemme on ottanut jonkin kunnon kehitysharppauksen. Ikää pärähti pojalle torstaina 1v 9kk kuten otsikkokin kertoo. Kaks vee synttärit alkaa lähestymään, suunnitelmat on suht selvillä, vaikkakin hankinnat ovat vielä toistaiseksi tekemättä.


Tomas osaa niin paljon juttuja, ettei niissä pysy mukana. Välillä kyselen pojalta osaako sanoa sen ja sen sanan, sitten heitän väliin jonkun sanan, jota en ole kuullut pojan koskaan sanovan ja sieltähän sekin yleensä tulee. Jään aina vähän monttu auki siinä vaiheessa.
S- kirjain sanoissa tulee hyvin, R-kirjaimen kanssa on ollut vähän "ongelmia", mutta eilen kaikki oli hurrrrjaa, joten sieltä se R tuli sitten kun vähän malttoi odotella.


Mä olen ollut aika tarkkana seuraamassa Tomaksen puheen kehitystä, sillä haluan olla selvillä missä mennään ja tiedostan sitten mahdollisesti paremmin ongelmat. Ilmeisesti poika on kuitenkin tullut äitiinsä, sillä hetkeäkään ei malttaisi olla hiljaa. Jos ei ole sanottavaa, niin sitten aletaan leikkimään "vauvaa" ja puhumaan "vauvaa".

Tomas tykkää edelleen musiikista, pallot ja pikkuautot ovat kovat jutut.
Nyt viimeisen kuluneen kuukauden aikana, Tomas on alkanut keskittymään myös katsomaan (satunnaisesti ) lastenohjelmia. Titi-nalle, Puuha pete ja  Muumit ovat sellaisia joita poika jaskaa katsoa. Onneksi nuissa on kaikissa jaksoja, niin saa hieman säännösteltyä katselua. 1 tai 2 jaksoa päivässä on ihan jees.


Tomas tykkää ulkoilla myös kovasti. Nyt kun nuo kunnon kesäkelit kävi pyörähtämässä, uskallan väittää, että ollaan ulkoiltu noin hmmm..varmasti vaihdellen 6-9(?) tuntia päivässä. Käytännössä siis tuo muu aika on kulunut päikkäreihin ja ruokailuihin. Muuten ollaankin sitten oltu vain ulkona ja itseasiassa ei me välillä edes mennä sisälle syömään, vaan tuodaan safkatkin ulos tai partsille ja syödään siellä. Välillä lähdetään ulos jo puoli kahdeksalta aamulla välillä puoli kymmeneltä, liukuva aikataulu on helteillä ihan jees. Nyt taas kylmemmillä ilmoilla, ulkona ollaan oltu noin 4-5 tuntia päivässä, syystä vesisade, ukkonen ja kova tuuli.

Lemppari eläimeksi koiran rinnalle on ehdottomasti noussut kissa. Kissat pitää ottaa viereen aina yöksi, kissoja pitää päästä hoitamaan ja kissa sitä kissa tätä. Yrittipä poika antaa kissalle nokkiksesta maitoakin..Ei ottanut ei.

Sellainen pikkumuru meillä on.

Postauksen kuvat on otettu meidän kuvaus reissulta, kun olimme ammattivalokuvaajan kuvattavina rantsulla.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Hääjuttuja : Polttarit

Mun polttareita vieteltiin viime viikonlopulla. Lauantaina 17.5. Jotenka tässä niistä vähän juttua, aivan mahtavaa oli! Pitkä stoori luvassa ja mähän en osaa olla normaalisti kuvatessa, joten.. Kuvat on ottanut kuskimme P, siskoni Sonjan kameralla. Osa kuvista instagram matskua. Ja kaikki ovat varmasti nyt kivasti erikokoisia! Kuvia on vain alkuillalta.

Olin alkuillan itsekseni kotona, T lähti Layla-koiran ja Tomaksen kanssa mummolaan moikkaamaan veljeään ja pikkuserkkuaan. 
Ollessani yksin kotona, meinasi tulla tylsää. Ensin vähän raivailin Tomaksen leluja ja järjestelin muutenkin paikkoja. Myöhemmin lakkasin kynnet uudella kynsilakallani, sovittelin tiaraa, kokeilin eri kenkiä, vedin mekon päälle ja kuuntelin 90-luvun kuumimpia biisejä. Mulla oli kunnon tyttöfiilis. 

 Instagram : ssyvi

Ajattelin illalla, että menen ottamaan torkut, kunnes ulkoa alkoi kuulumaan tuttuja ääniä. Käväisin harjaamassa hiukset pikaisesti ja sitten jo ovea paukutettiin rytinällä. 

Leidithän ne siellä ovella koputteli, valkoiset hatut vilkkuen päässään. Mun polttarit olivat alkaneet.

Laukku kainaloon silmät kiinni ja menoksi. Ulkona mua odotti kyyti, joka ei ehkä ollut mikään tavanomaisin. Meinaa matkaan lähdettiin maitokärryillä, jossa oli kiinni polttari kyyti- kyltti ja ilmapalloja. 



Sain kaulaani "parasta ennen 14.6" lapun ja käteeni juoman. Päähäni vilkkuvan kruunun.


Mentiin aluksi mun vanhempien luokse, jossa avattiin skumppapullo, kuunneltiin musiikkia, höpötettiin ja siskoni grillasi. Syötiin, juotiin ja yllytettiin toista kaasoani tekemään hölmöjä juttuja.
Ruokana oli grillisafkaa, makkaraa ja grillitassuja, maissiakin olisi ollut mutta ne unohtuivat grilliin ja olivat lopulta mustia. Sisällä oli kahdenlaista salaattia, patonkia, uunissa tehtyä lihaa jälkkäriksi oli suklaajuustokakkua. Mahat ainakin oletettavasti tuli kaikilla täyteen.



Sain myös polttareissa olevieni ystävien tekemän ison kortin ja sai siinä hieman nieleskellä sitä lukiessaan. Mä en ole mikään herkkis (no oompas), mutta musta oli vaan niin hurjan ihanaa, että nää leidit oli nähneet niin kovan vaivan mun vuokseni jo siihen mennessä. Alunperin itse sanoin etten välttämättä tarvitse polttareita.


Tuolta lähdimme kylälle autolla, istuskeltiin hetki, käytiin paikallisessa yksillä ja otettiin suunnaksi Saarijärvi, Äänekoski ja lopulta päädyimme Jyväskylään. Eipä ollut hiljaiset matkatkaan nuo, voi kuski parkaa.Sori P, jos sun korvat on vielä kipeät.


Jyväskylässä suuntasimme Katseeseen, haettiin juomia ja tanssittiin.
Tai no itsehhän en tavallisesti a) käy baareissa b) tanssi julkisesti.  Aika kului ihan älytöntä vauhtia! Meillä oli hyvä jengi koossa. Puoli neljältä kokosimme porukan jälleen, haettiin autot ja suunnattiin kohti kotia. Meitä oli yhteensä seitsemän muikkelia ja kaksi kuskipoikaa. Olin kotosalla joskus ennen aamu kuutta. Ehdin torkkua 15 minuuttia ennen kuin Tomas heräsi ja lähdettiin touhuamaan. Tein  aamupalaa ja katseltiin tv:tä, kolmen minuutin päästä heräsin nojatuolista, kun Tomas tuli silittelemään ja kiljumaan viereen. Päätin, että ehkä en jaksakkaan valvoa oikeasti koko päivää ilman unta ja suuntasinkin sitten nukkumaan ja jätin T:n ja Tomaksen jatkamaan touhujaan.


Mulla oli älyttömän kivaa, erityisen kivaa tästä teki tuo jengi ja se, että ei tule käytyä juuri missään baareissa tai muutenkaan tyttöporukassa olen toooosi harvoin liikkeellä. Olisikohan tämä ollut eka kerta Tomaksen odotusajan jälkeen? Nyt kuitenkin on visusti päätetty, että äiditkin tarvitsevat välillä kunnon tuuletusta, sillä ollaanhan tässä ihan normaaleja ihmisiä tuon arvonimen takana ja aion lähteä varmasti vielä toistekkin tyttöporukassa tuulettumaan.

Mulla oli kivaa ja polttareissa oli kyllä ehdottomasti noudatettu toiveitani. Toivoin siis, ettei mun tarvitse mennä keräämään mitään avioliittoneuvoja, ryöstämään kauppaa tai muuta vastaavaa.


Ja pakko vielä sanoa, että polttarit oli juuri sellaiset mun näköiset!

KIITOS MURUSET H, K, K, M, N ja S! Ootte ihania. Kiitos myös kuskeillemme P ja T!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Hääjuttuja : Hääpuku

Mä ajattelin alkuun, etten näytä vilaustakaan täällä blogin puolella hääpuvustani, mutta enhän mä malta olla mitenkään päin, joten näytän vain jotain ihan pientä.

Mä olen huomannut hääryhmissä katsoessani, että mä luon aina jonkinlaisen mielikuvan siitä millainen hääpuku jollekkin tulee! Joskus mee ihan nappiin arvaukset joskus ihan päin honkia.

Olisi itseasiassa hauska tietää, että onko teillä itsellänne jotain ajatusta, millainen pukuni tulee olemaan? 





Mä tykkään tuosta puvusta niin paljon, että voisin kävellä se päällä aina vain ja jatkuvasti. Tää taitaa olla sitä todellista materialismi onnellisuutta. En tiennyt että hääpukuun voi ihastua oikeasti niin paljon.

Se että kaikki sanoivat "sen oikean kyllä tunnistaa" kahdessa asiassa minulle aiemmin. Ensimmäinen oli sen oikean löytäminen, miehekkeen siis tai no siihen aikaan poikaystävän ja toinen oli hääpukuun viittaus.

Näissä molemmissa se pitää paikkaansa. Sen oikean tunnistaa.



Loppuun vielä nämä söpistely balleriinat löysin niinkin siististä kaupasta kuin Megamarket. Käytiin Keuruulta hakemassa T:n veli lomille intistä ja nää oli vaan ihan pakko saada. Hintaakin oli 9,90€ eli eipä päässyt matti kukkaroon.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Red lips



Punatut huulet, oon aina tykännyt niistä. Mitä kirkkaampi punainen sitä enemmän mua. Näissä kuvissa meni homma pelleilyksi, en vaan osaa ottaa mitään selfie kuvia ja punakaan ei ollut niin rohkean punainen kuin tavallisesti. Näillä mennään.

Ootteko muuten huomanneet, että tilannekuvat onnistuu yleensä parhaiten? 

Niissä on väkisin "rentona" . Mulla vasemmanpuoleisessa kuvassa ihan selkeesit on ihan ylijännittyneet huulet ja vinotkin vielä. Pikku vikoja. :D

Tykkäättekö te punata huulenne?
Ja millä ihmeellä saatte piilotettua silmäpussit? Vai eikö muilla ole lainkaan? Mulle itselleni tummat silmänaluset ja satunnaisesti ilmestyvät silmäpussit on melkein arkipäivää.. Vinkit ois kivoja, ettei mun naama näytä valuvalta häiden aikaan.


perjantai 16. toukokuuta 2014

Hääjuttuja : Ei enää kauaa!

Kuulkaas ihanat, se olis nyt semmonen juttu, että edessä on kiireisin, jännittävin ja odotetuin kuukausi hetkeen. Tästä taitaa tulla nyt vähän tällainen hehkutus postaus, mutta nyt on lupa hehkuttaa ainakin melkein kuukausi!

14.6. se päivä pysyy varmasti muistissa hyvin tavalla tai toisella. Ihan hullua, miten tää aika menikään lopulta näin nopeasti. Samalla kun aika käy vähiin, myös tehtävälistalta on saanut yliviivat paljon juttuja, enää muutamat asiat hoidettavana. 
Vähän kirjoittelua, leikkelyä ja ostoksia. Ostosten teko onkin onneksi vaan kivaa ja nyt viimeiset ostokset saa taas tehtyä netin ihmeellisessä maailmassa! 

Tekisi mieli muuten alkaa jo ostelemaan Tomaksen synttärijuttuja, kun lähes kaikki hääjutut on hoidettu. Tulikohan mulle joku shoppailuriippuvuus.. hmm..

Muutamana edellisenä yönä on hääjuttujen vuoksi mennyt kahteen saakka yöllä. Nyt kun saisi alettua kuitenkin tänään nukkumaan aiemmin, toistaiseksi ei voi tehdä mitään hääjuttujakaan eteenpäin..

Meillä on vielä Menu vähän vaiheessa, suunnitelmat on jo ja itseasiassa päätöksetkin on tehty, mutta ne pitää vielä käydä sopimassa juhlapaikalla. Ehkä jo tänään? Ehkä ensi viikolla?

Kohta saan taas pukeutua mun ehdottomaan lemppari mekkooni. Tykkään siitä älyttömästi, se on vaan just niin mua. Se on täydellinen mulle. Taidatte saada pari "asukuvaa" hääpäivän jälkeen.

Fiilikset tai no sanotaanko stressitaso heittelee ja välillä oon tyyni, välillä mua jännittää älyttömästi!
Kirjoittelinkin jo facebookkiin varoituksen, koska luulen että tästä seuraavasta kuukaudesta ei sekoilua ja jännitystä puutu!



Tiedättekö, tää fiilis on vähä sama ku pikkutyttönä synttäreiden tai joulun odotus ja se innostuksen määrä pienen ihmisen sisällä. Tietysti tuo fiilis kerrottuna vähintään miljoonalla! Vatsassa lentelee perhosia ja me ollaan ällöjä T:n kanssa, ihan kuin vasta rakastuneet. T ää on jotain sanoinkuvaamattoman siistiä, mahtavaa, ihanaa ja jännittävää! Vaikka eihän tässä jännitettävää pitäisi olla, tutut ihmisethän meidän kanssa on koko tuon päivän.
Mutta ainahan  sitä pitää vähän jännittää.

Onko siellä muita tän kesän/vuoden morsiammia/rouvia? Tai muita jotka ovat jo naimisissa? Olitteko te yhtä innoissanne? Olitteko edes yhtään hirviömorsiammia? Mitä häistä jäi parhaiten mieleen?

torstai 15. toukokuuta 2014

Kuva jaettavaksi

"Tomas, maalaa tähän mummi, viedään se mummille sitten."
Suunnilleen noin sanoin Tomakselle äitienpäivän aamuna, ensimmäiset sormiväri maalaukset vietiin nyt mummille ja mummulle.

Tämä mummia esittävä maalaus vaan pisti virnistelemään myöhemmin kun sitä tarkastelin paremmin.



Näyttääkö tuo sinisellä tehty maalaus teistäkin hieman ihmiselle jolla on kädet puuskassa?

Nauroinkin, että taitaa mummi olla kova komentamaan, johon poika vastasi "Juu".
Kiitos vain Kristamuru kun opetit tuon "juu" sanan käytön.





tiistai 13. toukokuuta 2014

Mainonnan uhri

Viime viikkoina on pyörinyt telkkarissa mainos, johon olen kiinnittänyt huomiota. Meillä katsotaan niin vähän telkkaria ettei tosikaan, mutta tuntuu, että aina kun tv on ollut auki, sieltä on tullut samainen mainos.

Mikä mainos? No se, jossa mainostetaan Scholl Velvet Smooth jalkaraspia. Kun ekan kerran näin mainoksen tiesin haluavani sen, kun olin nähnyt mainoksen tarpeeksi monesti tiesin tarvitsevani sen. Mainonnan uhri selvästi, mutta, tässä asiassa se kannatti!


Tiedättehän, kuivat inhottavat jalkapohjat, tai no lähinnä kantapäät. Sellaiset mulla oli. Kävin nuorempana säännöllisesti jalkahoitajalla, mutta sitten se vaan jäi. Ajattelin, että ehkä tällä saisin taas jaloille hemmottelua.

Etsiskelin viime viikolla kyseistä vekotinta Tuurin kyläkaupalta, mutta sieltä se oli loppu.Käytiin myöhemmin sitten Jyväskylässä ja pyörähdettiin Cittarissa, josta ostinkin tämän mukaan.
Hintaa taisi olla himppasen vajaa 40€.

Alkuun vähän epäilytti, tämäkin. En taida hankkia ikinä mitään mikä ei epäilytä lainkaan. Hah! 

Kun päästiin kotiin, avasin paketin heti, tsekkasin käyttö- ja puhdistusohjeet. Ja ei muuta kuin vekotin päälle ja jalkojen kimppuun.

Aivan mahtavaa, mun jalat on ollut viimeksi näin hyvässä kunnossa silloin kun kävin siellä jalkahoitajalla. Jalkapohjat ovat pehmeät, kantapäiden kuiva ja kovettunut iho on tiessään. Ihan ehdottomasti oli hyvä ostos, itseasiassa erinomainen.

Jotten ihan helpolla vekotinta päästänyt, testasin sitä puhdistuksen jälkeen myös T:n jalkoihin ja toimi. Aivan loistavaa. Paljon helpompi hoitaa hänenkin jalkansa tällä.
Meillä siis on ollut T:n kanssa pitkään tapana, että tehdään ns. jalkahoidot toisillemme. Liotetaan jalkoja jalkakylpysuolassa, rasvataan ne ja hierotaan jalat. Nyt tämä tapa on vaan unohtunut, mutta ehkäpä tämä vanha tapa alkaa nyt palailemaan taas kuvioihin.

Ainut asia mikä tässä on mietityttänyt, on se että kauankohan tuo hiomapää (=raspiosa) kestää, eli kuinkahan pian se pitää vaihtaa. Lisäksi tämä on myös paristokäyttöinen, mielestäni se olisi kätevämpi, jos tämä olisi ladattava. Toisin, se varmaan toisi lisähintaa valmistukseen ja näin nostaisi myös tuotteen myyntihintaa.

Ehdottomasti suosittelen tätä, aivan huippu keksintö, nopea, helppo ja hyvä. Kaikki samassa paketissa.


Postausta kirjoittaessa soi:












maanantai 12. toukokuuta 2014

Mamitsu päivä

Ihanaa päivää sinne !

Kirjoittelin jo illalla hieman valmiiksi tänne blogin luonnoksiin eilisestä äitienpäivästä, mutta sitten oli jo pakko mennä nukkumaan. Tässä välissä mulla on pienoinen hetki aikaa kirjoitella, kun T meneekin iltavuoroon ja on ne yhdet lisäkädet avittamassa.

Meidän äitienpäivä meni oikein mukavasti. Aamulla heräilin aikaisin, kun Tomas kiukutteli jo ennen kuutta, että haluaa tulla viereen ja kun pyysin, ei halunnutkaan. Lopulta poika kuitenkin nukahti viereeni ja oli herännyt ennen kahdeksaa uudelleen isänsä kanssa.


Olin nukahtanut itse myös, joten T ja Tomas tulivat  herättämään minut vasta kymmenen jälkeen aamulla uudestaan.  Nämä kaksi olivat leiponeet suklaamuffineitakin yhdessä. Enkä ollut kuullut yhtään mitään! T oli lisäksi siivoillut ja meikä vaan vedellyt sikeitä. Oli ihana nukkua pitkään ja herätä murujen herättelemänä.


Mussutettiin yhdessä aamupalaa ja maisteltiin Tomaksen kanssa puoliksi yksi muffini. Sain kokoelmiini pari uutta muumimukiakin. Mä oon niin pihi itse, etten henno useinkaan ostella kausimukeja itselleni.

Ruukkuun painettiin Tomaksen jalanjälki, jalkapohja maalattiin sormiväreillä ja päälle vedettiin lakkaa. Tomas myös maalasi piirustukset mummuille. 

Tehtiin vielä mummille ja mummulle äitienpäivä lahjat loppuut, käytiin taas kerran pitkässä kylvyssä ja suunnattiin moikkaamaan isomummoa. Sieltä kodin kautta mummilaan, jossa syötiin, Tomas nukkui päikkärit ja mä siivosin auton. Mummilasta suunnattiin mummolaan ja takaisin kotiin. Meidän oli tarkoitus toki käydä muillakin mummoilla, mutta aika ei riittänyt..

Ihanan mukava äitienpäivä takana ja monen monituiset äitienpäivät vielä edessä.

torstai 8. toukokuuta 2014

Vuorokauden lisätunnit olis jees

Elämä nyt on vaan tällä hetkellä satunnaisen säännöllisesti kovinkin hektistä ja postauksia ei ennätä niin tiuhaan kirjoitella. Ymmärtänette sen, että hääjutut painaa kunnolla päälle ja iltaisin niitä hoidellessa menee helposti lähemmäs kahtatoista. Aamut taas meillä alkaa nykyään 6.30.

Tässä on pieni koonti siitä, mitä täällä on tapahtunut, myöhemmin varmaankin kirjoittelen ajan kanssa sitten enemmän joistain jutuista.

Viikonloppu meni näppärästi ja nopeasti, lauantaina oltiin auttelemassa kummipojan äitiä ja sunnuntaina oli ristiäiset. Ihana tilaisuus, ihana bebetsu ja kaikki, kirjoittelen niistä myöhemmin lisää.


Maanantaina oltiin mummolassa ja kotosalla, kotona siivosin kaappeja, jotta saadaan hääjutut kaikki samaan kaappiin, nyt kun ne on ollut kolmessa eri kaapissa ja osa on tuntunut jo välillä hukkuneen. Eli kai meillä oli ihan perus maanantai sitten.
Tiistaina kotiutui hääpuku, joka on ihana! Tykkään siitä ihan hirveästi!Mulla oli jo jonkin aikaa stressi siitä, että ehtiikö hääpuku tulla ja onko se varmasti täydellinen.


Keskiviikkona päivällä käytiin hoitamassa hääjuttuja, otin ripsipidennykset, T:n kanssa pyörähdettiin syömässä ja siivottiin reippaasti kämppää kunnes katkaisin mopin! haha!
Kuinka moni on katkaissut mopin pestessään lattioita?
Alkuillasta sitten kummipoika ja kaaso tulivat meille. Sekä siskoni siinä sivussa myös. Sovitettiin hääpukua ja ihastuin siihen vielä enemmän. Ilta meni nauraessa ja suunnitellessa kaikkea.


Tänään onkin päivä taas mennyt hengaillessa, siivoillessa ja ulkoillessa. T:n tulessa töistä oltiin Tomaksen kanssa ulkona ja hihkasin T:lle, että tulee kauppaan jonne oltiin kävelemässä tavaroiden kanssa. Käytiin kaupan kautta ja lähdettiin ulkoilemaan  ja samalla reissulla vielä paistettiin makkaraa. Lähdettiin ulkoilemasta suoraan toiseen mummolaan ja käytiin tsekkaamassa T:n "uusi" työpaikka (taaaaas).

Niin joo, sainhan mä tänään myös kivan yllärin postissa, nimittäin mulla olisi nyt koulupaikka syksyksi! Nyt vaan täytyy kovasti miettiä otanko paikan vaiko en. Ja joo joo, tiedän, oon ihan pihalla kaikesta nyt, mutta syytän vaan stressitasoani ja vähäistä unta kaikesta.


Perus kotiäidin juttuja, siivoilua, kokkailua, ystäviä, pitkiä puheluita, kahden keskistä aikaa niin miehen kuin lapsenkin kanssa, sekä tietysti sitä koko perheen yhteistä laatuaikaa. Tykkään.

Tulipas tästä nyt vähän, "Moi päiväkirja, mä tykkään meidän koirasta tänään tosi paljon ja leikin barbeilla" -tyylinen postaus. Hups.


Edit. Pahoittelen pieniä kuvia, mutta siirsin ne suoraan kännykästä ja plaaplaaplaa, en osaa vaan käyttää tuota uutta vielä. Saati pienentää tai muokata niitä kännykällä, ennen bloggeriin laittamista.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Vapun kuvat ja kuulumiset


Meillä vappu meni rennosti, aamulla mussutettiin herkkuja aamupalaksi, eli mansikoita ja viinirypäleitä! Mä odotan kesää ihan hurjasti, sillä T:n papan mansikkamaalta saa varmasti parhaat mansikat mitä olen koskaan syönyt.


Myöhemmin, eli hieman ennen kymmentä lähdettiin puistoon, jossa oltiin melkein kaksi tuntia. Tarkoitus oli mennä vappuhulinoille, mutta meidän jätkäpätkä päätti saada puistoilun jälkeen väsyraivarit ja lähtikin sitten rauhoittelun jälkeen nukkumaan.


Tuossa välissä me T:n kanssa katsottiin hääjuttuja, valmisteltiin ruokaa ja vaan oltiin. Ennen kuin Tomas heräsi, menin pojan viereen pötköttämään ja heräsinkin vasta tuntia myöhemmin. Heh.
Koska poikakin nukkui parin tunnin unet, ei enää kannattanut lähteä vappuhulinoille ja oletankin, että ne oli jo ohi siinä vaiheessa. Me suunnattiin auton nokka kohti mummilaa.


Vappupäivänä myös oli meidän kihlajaispäivä, Tomas meni yökylään mummille, jonne poitsu vietiin  alkuillasta ja me T:n kanssa vietettiin taas hieman erilaista kihlajaispäivää. Illalla lähdettiin maakuntamatkailulle ja tultiin kotiin vasta kahdeltatoista yöllä. Kyllä muuten väsytti aamulla! Mun piti lähteä kahdeksaksi poitsun luo, mutta Tomashan veteli mummilassa sikeitä vielä, joten torkuin hetken sohvalla. Iloinen hymypoikahan mut sitten herätti lopulta. Kyllä ehtiikin tulla ikävä yhdessä yössä.

Sellainen oli lyhykäisyydessään meidän vappu, kivaa oli! Olikos teillä kivaa?

perjantai 2. toukokuuta 2014

Leikataan taaperon hiukset itse (vähän vähemmän fiasko)

Olen kirjoitellut tänne ennenkin Tomaksen hiusten leikkuusta ja siitä millaista se on ollut.
Täällä  kirjoittelin ekasta kunnollisesta parturista, kun käytiin paikallisessa liikkeessä leikkuuttamassa hiuksia ja täällä kirjoittelin hiustenleikkaamisesta kotona.
Aiemmin kyllä olen myös leikannut pojan hiuksia kotona, mutta ne olivat sellaisia, vähän tuolta ja täältä leikkaamisia.


Nopeasti kerrottuna, poikahan ei sitten tykkää yhtään! Ei parturissa, eikä kotona. Viimeksi kutienkin sain hyviä vinkkejä teiltä ja otinkin neuvosta vaarin.

Nyt tuli taas se aika, kun pojan hiukset olivat aivan liian pitkät ja muistuttivan pottakampausta, joten oli aika pohtia hiustenleikkuuta.
Heti päätin, että poikaahan en vie parturiin, vaikka viimekertainen leikkuu olikin hieman fiasko.

Tällä kertaa valmistelin Tomasta pitempään ja käytin apuna (ehkä enemmän myös itselleni varmitaakseni, että kaikki sujuu hyvin. ) mm. seuraavia lausahduksia:
"Kohta mennään leikkaamaan hiukset",
"Leikataan isojen poikien hiukset",
"Jee, Tomas katso miten hieno kone, leikataan hiukset!"
"Voit leikkiä autoilla tässä samalla kun äiti leikkaa ja sitten katsotaan peilistä miten hieno tulee!"


Niin se vain onnistui, paremmin kuin aiemmin. Vaikka Tomas ei meinannutkaan malttaa alkuun olla paikallaan, voisin sanoa että olen tyytyväinen lopputulokseen. Tälläkertaa ei hajonnut mitään, eikä tullut itkujakaa. Tällä kerralla leikattiin hiukset kylppärissä koneella, annoin pojan leikkiä autoilla ja vedellä samalla.

Tällainen on sitten lopputulos. Niin kovin paljon lyhyepi, mutta kyllä näyttää murunen nyt paljon isommalta pojalta.
Tomas itse ihasteli peilistä "uusia" hiuksiaan ja sitten mentiinkin kylpyyn. Ehkä mä vielä opinkin tän joskus!