lauantai 15. maaliskuuta 2014

Sekavia kuulumisia

Pimeän verhon ja sumuisten päivien jäkeen on alkanut taas näkymään valoa. Monesti näiden päivien aikana, jolloin en tekstejä ole julkaissut, olen kuitenkin käynyt kirjoittamassa. Tekstit ovat kuitenkin jääneet luonnoksiin tai olen ne pyyhkinyt pois.

Tänään on ollut taas yksi päivä, joka on antanut mulle voimaa. Ainakin täksi päiväksi, mutta toivottavasti myös useiksi seuraaviksi. Olisi mukava jo onnistua kunnolla ryhdistäytymään. Vaikka olenkin sanonut joillekkin, että kaikki on "ihan ok", en todellakaan ole sitä tarkoittanut, mutten kylläkään ole halunnut myöskään kertoa todellisia fiiliksiäni kenellekkään. Nyt taas, tämän päivän jälkeen voin sanoa, että hiljaa hyvää tulee, oikeasti. Parempi antaa itselleen ja mielelleen aikaa käsitellä kaikki asiat läpi.

Kirjoitin, että tänään on ollut päivä, joka on antanut minulle voimaa. Aamu meni pienoisen sanaharkan merkeissä, mutta aamupäivästä kun päästiin lähtemään T:n kanssa kahdestaan liikenteeseen saatiin kaikki asiat juteltua.


Käytiin katsomassa ihanaa pikkumurua "Markoa" ja hänen ihanaa äitiään K:ta. Pikku "Marko" on vastaa viiden päivän ikäinen. Niin ihana vauvantuoksu. Pääsin vaihtamaan vaippaakin ja tuntui, ettei enää edes osaa hoitaa niin pientä ja heiveröistä vauvaa. Koko loppu päivä meni hymyillen, niin paljon ystävän seura ja suloinen vauva saavat aikaan.

"Marko" nimi tulee yksinkertaisesti siitä, että kun T sai tietää K:n odottavan lasta, sanoi hän, että sieltä tulee "Marko" ja siitä eteenpäin masuvauvaa kutsuttiin Marko nimellä.

Käytiin tuolla samalla reissulla hakemassa hieman tavaraa tänne kotiin. Tarkoitus oli hakea vain vanhemmilleni vierassänky ja meille toinen tietokonepöytä, mutta mukaan lähti yöpöydät, keittiönpöytä, varasänky, pari rahia, Tomakselle ja minulle omat pyörät..

Oon kovin innoissani tuosta pyörästäni, ilmaa renkaisiin ja sitten me päästään ajelemaan Tomaksen kanssa! Olen aina nauttinut pyöräilystä, joten odotan sitä oikeasti kovasti.

Nyt alan pian valmistautumaan nukkumaan menoon. Ihanaa viikonloppua!

8 kommenttia:

  1. Minun ystävälleni syntyi tyttövauva kaksi päivää sitten, enkä malta odottaa että pääsen uutta pienoikaista (ja äitiä :D) tapaamaan.
    No tehän olette shoppailleet ihan urakalla. :D Mua kiinnostaisi sun pyörä, nimittäin itsellekin olen uutta pyörää hankkimassa, että pääsen Pepin kanssa pyöräilemään. :-)

    VastaaPoista
  2. Mulle oli jo ehtinyt tulla kova ikävä nuita kahta! Viimeksi kun näin heidät pitemmän aikaa synnärillä. :) Samaisen ystävän synnytyksessä kun olin mukana.
    Ja ei me shoppailtu, käytiin hakemassa nuo vaan :) "Enokkeli" (=eno ukkeli) myi talonsa ja soitteli josko otettais jotain matkaan. Siksi oli tarkoitus ottaakkin vain porukoille varasänky ja meille (=mulle) tuo tietokonepöytä, mutta enokkeli sitten "tuputti" muutakin ja tännehhän ne päätyivät. :D

    VastaaPoista
  3. Hiljaa hyvä tulee - se on sanonta mikä kantoi mutkin pikku hiljaa valoisammalle puolelle kun äiti kuoli. Pääasia on, että löytää niitä pieniä iloja surun keskellä, niin jaksaa paremmin ja pääsee elämässä eteenpäin, omalla painollaan. :)

    VastaaPoista
  4. Niin minäkin olen ajatellut. :)

    VastaaPoista
  5. Voi Suvi! Päivä kerrallaan, valoa kohti! Koskaan sitä ei unohda, mutta sen kanssa oppii elämään. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula! :) Tänään tuntuu aamu jo taas helpommalle. <3

      Poista
  6. Minulla ja aviomiehelläni on yksi lapsi, tytär joka nyt 25 v ja pienen pojan äiti. Kun aloin 18 v odottaa miehelleni niin teimme abortin koska olimme köyhiä ja nuoria, sitten sain keskenmenon ja sitten 22 vuotiaana sain tytön joka on terve ja kaunis nainen, ihana ja rakastettava ihminen, en kadu mitään. Olimme silloin 22v ja 23 v ja omistimme jo osakkeen jonka olimme kovalla työnteolla saaneet, olimme 25 v ja 26 v todella hyvätuloisia ja onnekkaita joten nyt kun olen mummi niin tunnen todella syvää myötätuntoa nuoria perheitä kohtaan. Kaikki on niin kallista ja nyt kun olen 47 v niin terveys on mennyt jo aikaa sitten kovan työn teon takia, painoimme aikanaan ylitöitä viikonloput molemmat, ei ollut vapaa-aikaa. Hyvää sinulle ja perheellesi toivotan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein tiedä mitä tällä kommentillasi hait, halusitko vain kertoa oman tarinasi?
      Kaikkia on kyllä nykyään huomattavasti kalliimpaa kuin ennen, mutta meiltä ei ole ainakaan koskaan puuttunut mitään mitä oikeasti tarvittaisiin. Muistan kun ekassa kämpässä meillä ei ollut edes sänkyä,mutta painoin duunia niin, että sängyt saatiin hankittua. :D

      Nämäkin tavarat, joita nyt haimme saivat meiltä kodin(aianakin väliaikaisen) jotteivat joudu kaatopaikalle. :D Mä en tykkää henkilökohtaisesti siitä että hyvä tavara heitetään roskiin vaan olen itse mukana muunmuassa sellaisissa lahjoitusporukoissa, että vien muutamille perheille vaatteita ja huonekaluja aina jos heille tarpeellisia lahjoituksena jostain tulee. :)

      Lisäksi tuolta tullut ruokapöytä on samaa sarjaa lipastomme ja hyllykkömme kanssa, nekin ovat siltä ajalta kun isopappani ja isomummoni olivat hengissä. Niihin liittyy lapsuusmuistoja niin minulta kuin äidiltänikin :)

      Kiitos! :)

      Poista

Haleja <3