maanantai 17. helmikuuta 2014

Ulkoilemassa



Oltiin sunnuntaina koko porukka ulkoilemassa pitempi tovi.
Lähdettiin läheiselle leirintäaulueelle, ajatuksena meillä oli viettää mukavaa ulkoilupäivää oman perheen voimin ja siinä onnistuimmekin hyvin.


Pakattiin pienet eväät mukaan ja perille päästyämme T laittoi nuotioon tulet, Layla-koira sai juosta jäällä vapaana ja me Tomaksen kanssa leikimme hippaa, samalla uusia paikkoja tutkien ja ihmetellen.


Lähdettiin matkaan ennen päikkäreitä ja päikkärit siirtyivätkin sitten parilla tunnilla myöhemmäksi, eihän tuolta kesken hauskanpidon voinut pois lähteä. Nautittiin kyllä kaikki yhdessä ulkoilusta.  Tokihan ei ilman pikku kiukkua selvitty. Jossain loppuvaiheessa reissua Tomas veti kiukut, kun ei saanut mennä ojaan leikkimään.


Ulkoilun jälkeem tultiin kotiin ja mentiin koko kööri päikkäreille, Tomas heräsi isänsä kanssa päikkäreiltä kaksi tuntia ennen minua. Hups. Mulle kun on tullut nyt tavaksi nukkua kerran viikossa sellaiset kolmen tunnin päikkärit. Latailen vähän akkuja tuolloin ja silloin mua ei saa hereille millään järkevällä tavalla.
Kun mä heräsin, olikin vain muutama tunti siihen kun päästiin uudelleen nukkumaan.

Kysyin Tomakselta, että tulisiko meidän viereemme yöksi. Poika hymyili hirmuisen aurinkoisesti ja kömpi viereen! Oli ihana, kun Tomas ymmärsi, että saa tulla nukkumaan meidän huoneeseen ja oli ihanaa, kun sai nähdä sen loistavan hymyn.


Seuraavana iltana, kun sanoin Tomakselle :"Nyt mennään nukkumaan..omaan huoneeseen." 
Tuli pojalta vastaus : "En mä haluu." 

Öh, menin taas vähän hämilleni selvästä mielipiteestä ja selvistä sanoista, mutta lopulta poika kuitenkin tuli nukkumaan omaan huoneeseensa.

Missä vaiheessa tuo pikkuinen on alkanut oikeasti ymmärtää ja oppinut vastaamaan ymmärrettävästi, missä ihmeen vaiheessa nuita sanoja on tullut noin paljon lisää ja miten ihmeessä poika osaa jo niistä muodostaa järkeviä lauseita. Jestas.

2 kommenttia:

  1. Ihan hirvittävää, miten nopeasti se aika oikeasti menee! Havahduin itsekin yksi päivä siihen, kun meidän pikkuneiti ihan tosissaan kuunteli höpötyksiäni ja nyökkäili ihan kuin olisi ymmärtänyt mistä puhun. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Noh, eihän sille mitään voi, mutta välillä kyllä pysätyy ihmettelemään Tomaksen uusia taitoja. :) Eihän niissä enää meinaa pysyä perässä!

      Poista

Haleja <3