tiistai 11. helmikuuta 2014

Aamusta avautuminen

Ihana hiljaisuus.
Tuntuu, että tätä aamua kesti ikuisuuden. Herättiin kahdeksalta, syötiin aamupalaa, leikkasin Tomaksen hiukset ja poika pääsi parturoinnin jälkeen kylpyyn. Siitä se riemu sitten repesikin.

Seuraavat kolme tuntia oli yhtä huutoa, kitinää ja tuhmuuksien tekoa. Sana "EI" oli meillä tämän aamun eniten käytetyin sana.
Mä olin ihan valmis luovuttamaan, mun hermot oli niiin kireällä.. Olisin varmaan näyttänyt tältä, jos olisin napannut yhdenkään kuvan sillä hetkellä itsestäni.

Onneksi T:llä oli ruokatauko, joten mä pääsin käymään lenkillä ja T seurassa Tomas käyttäytyi kuin enkeli! Mitä äidin pojalle taas on tapahtunut? Äidin pojasta on tainnut yöllä tullakkin isin poika.

T lähti töihin ja mä vein Tomaksen päikkäreille, se kävikin helposti.

Nyt saan huokaista, tein itselleni lemppari ruokaani pitkästä aikaa, istahdin alas. En muuten liiku tästä ainakaan viiteen minuuttiin kirjoittamisen jälkeen!

Mä olen ollut "hieman" jumissa taas tämän blogin kanssa. Mä elän ihanaa, kutkuttavaa ja jännityksellistä aikaa. Hääjärjestelyt haukkaa ajasta ison siivun, vaikka tuntuukin ettei mikään taas etene. Jännitän milloin päästään lähtemään ystäväiseni kanssa synnärille.

Nyt nautin vielä hetken hiljaisuudesta, sillä tiedän, että tätä riittää maksimissaan puoli tuntia enää. Helpottipa taas kummasti kirjoittaa asioista.

Ihanaa päivää!

4 kommenttia:

  1. Voi, toivottavasti loppupäivä oli parempi. Niin tuttuja nuo lasten raivokohtaukset.

    VastaaPoista
  2. Se on kyllä niinä ärsyttävää, kun tuntuu ettei lapselle kelpaa mikään ja koko ajan kitistään. Tuttua toisinaan meilläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! :D Onneksi ne on vain satunnaisia päiviä tai hetkiä. :)

      Poista

Haleja <3