perjantai 28. helmikuuta 2014

Palasia kodista

Meillä on makkari ja olkkari menneet aivan uusiksi, tässä on pieniä paloja uusista jutuista, myöhemmin teen loppuun myös virtuaali tuparit.

Makkarista löytyy uusi lamppu, päiväpeitot ovat muokkausta vaille valmiit. Päiväpeitot ovat käsin virkatut ja ompelen koneella niiden alle sitten pellavaliinan. Ja ei, en suinkaan itse ole niitä virkannut vaan ne ovat ajalta ennen omaa ja äitini syntymää.

Kävimme tyhjentämässä isomummoni asuntoa viikonlopulla ja sieltä hain minulle tarkoitettuja juttuja jo pois, osan otin vain säilöön tänne tyhjennykseltä ja pelastin, ettei joudu hävitykseen, osa taas tuli kyllä suoraan käyttöön täydentämään kotiamme. Pientä muokkaamista ja kaikki on kunnossa.

Itseasiassa, on mukavaa, että kodistamme löytyy yli 60-vuotta vanhoja tavaroita. Kauniita kuin mitkä.


torstai 27. helmikuuta 2014

Jäähy

Olen luekellut nyt jäähypenkistä niin hyviä kuin huonojakin puolia.
Luulen, että suurinosa ihmisistä on katsonut joskus Supernanny-ohjelmaa, jossa käytössä on jäähypenkki/paikka.

Tällainen on otettu myös käyttöön meillä jo jokin aika sitten. Meillä on käytössä jäähypaikka, joka sijaitsee wc:n oven edessä. Paikka on siinä siksi, että siihen näkee jokaisesta huoneesta kurkkaamalla. Keittiöstä ja olohuoneesta tähän paikalle näkee suoraan.


Tomas saa kolme varoitusta ja rauhoittelu yritykset, mutta jos nekään eivät auta, menee Tomas minuutiksi istumaan oven eteen ja yleensä ensimmäisten 15 sekunnin jälkeen jo rauhoittuu.
Kyllä, tiedän sekuntilleen siksi, että otan aikaa.

Minuutin jälkeen menen Tomaksen luokse, kerroin miksi joutui jäähylle ja pyydän poikaa pyytämään anteeksi, jolloin Tomas halaa. Sitten sanon että "Nyt voit mennä", jolloin poika yleensä ottaa minua kädestä kiinni ja menemme leikkimään yhdessä jotain.

Kuinka usein meillä sitten jäähypaikka on käytössä?
Karkeasti sanottuna noin kerran päivässä, joskus kaksi, joskus ei yhtään kertaa. Yleensä Tomaksen kiukku yltyy juuri ennen päikkäreitä tai niiden jälkeen, mikäli on jostain syystä herännyt kesken unien. Meillä siis kiukku on lähinnä väsymisestä johtuvaa, mutta kyllä meillä sitä ihan "en mä haluu"-kiukkuakin nähdään.

Nyt viimeisimmän lukemani jutun perusteella, olenkin miettinyt, että pitäisikö vieläkin muuttaa tätä käytäntöä. Olen nimittäin huomannut, että kiukuttelut saa kyllä vähenemään ja kiukku menee näppärästi pois ohjaamalla ajatukset muuhun.

Meillä kiukkua hoidetaan myös halimalla ja sylittelemällä, jolloin sanon Tomakselle, että nyt halitaan ja poika on sykyssä ja halimassa hetken, jonka jälkeen kiukku onkin jo kadoksissa. Aina tämä ei kuitenkaan toimi ja silloin otetaan jäähy käyttöön. Meillä kuitenkin jäähypaikka on toiminut hyvin tähän saakka. Onko se sitten taas kasvatuksellisesti oikein, siitä voi olla montaa mieltä ja sitä pohdin nyt itsekkin.

Nyt haluaisinkin kuulla teidän kokemuksianne ja mielipiteitänne.

Hyväksyttekö te jäähypenkin/paikan käytön? Miksi/miksi ette?
Onko teillä se käytössä? Onko se teillä toiminut?

tiistai 25. helmikuuta 2014

Uusi äitiyspakkaus


http://www.kela.fi/aitiyspakkaus

Kävin katsastamassa uuden äitiyspakkauksen kuvat juuri, joko joku muu on ennättänyt tehdä saman?
Mun mielestä pakkaus on taas hieman "poikamainen" ja mitään sanomaton. Samaa perus kaavaahan näissä joka vuosi on, mutta nyt ainut sellainen vaate, jota voisin lapselllani käyttää oli tuo kevyt toppapuku.

Jos nyt itse olisin raskaana (- jota en siis ole)  ja pitäisi päättää pakkauksen ja rahan väliltä, voisi olla, että ottaisin rahana. Ensinnäkin pakkaus ei niinkään iske ja meillä on vielä osa Tomaksen odotusaikana saadun pakkauksen vaatteista tallessa. Lisäksi aina saisi ostettua uusia puuttuvia vaatteita.

Meillä ei myöskään edes käytetty läheskään kaikkia vaatteita Tomaksen pakkauksesta kertaakaan. Muistaakseni sellaisia ehdottomasti käyttämättä jääneitä olivat muunmuassa puolipotkarit ja haalarit. Eniten käytössä taisi olla tumput, sukat, kynsisakset ja lämpömittari. Ne kun olisi kyllä saanut ostettua itsekkin.


Miten te toimisitte, jos olet/olisit raskaana ottaisitko pakkauksen vai rahan?
Mikä on mieluisin vaate pakkauksessa, entä epämieluisin? 
Te joilla lapsia jo on, tuliko kaikkia vaatteita käytettyä?


Kuva lainattu osoitteesta : http://www.kela.fi/aitiyspakkaus

maanantai 24. helmikuuta 2014

Totuuksia ruudun takaa

Mä koen nyt tällä hetkellä, että mun on päästävä jo hieman selittelemään teille, miksi ihmeessä tämän blogin meno on hiljentynyt niin paljon entiseen nähden. Jos selitys ei kiinnosta, niin kannattaa skipata koko teksti, mutta avaan tässä nyt hieman tunnelmia täältä ruudun toiselta puolelta.

Tätä tekstiä ei ole kirjoitettu siksi, että hakisin sääliä, vaan siksi, että saan käsitellä nämä asiat vielä. Nyt olen kuitenkin jo voittanut jotain ja voin jo paremmin. 

Koko homma taisi lähteä liikkeelle siitä, kun suunnittelimme muuttoa maalle. Aloin miettimään mitä uskallan enää blogiin kirjoittaa, pieni paikkakunta, jossa kaikki tuntee kaikki. Ymmärtänette sen. Aika vapaasti olen silti kuitenkin saanut kirjoittaa, mutta on myös asioita, joita olen jättänyt teksteistä pois ja ne tulevat nyt osittain ilmi tässä.

Kun viimein haimme Jyväskylästä viimeistä kuormaa tavaroita ja puhuin puhelimessa rakkaan mummuni kanssa, kuului taustalta rysähdys ja tiesin mitä tapahtui. Isomummoni on ollut mummoni luona ja kaatui tuolloin. Meni monta pitkää minuuttia, kun sain uuden puhelun, ambulanssi oli soitettu. Seuraavaan päivään tuntui olevan aikaa ikuisuus. Viimein soitto tuli, isomummo oli murtanut lonkkansa. Siitä koko homma sai alkunsa.

Mä pelkäsin, mua ahdisti, enkä halunnut näyttää sitä muille, sillä olen ollut aina se, joka ei niinkään näytä niitä tunteitaan tällaisina hetkinä, mä aloin luomaan suojakuorta ympärilleni.

Lonkkaleikkaus meni hyvin, mutta mä tiesin, että isomummoni ei pääse enää koskaan kotiin asumaan. Se tuntui pahimmalle ikinä. Enää ei isomummo katsoisi ikkunasta tai parvekkeelta ja huutaisi tervehdystä kun mennään käymään. Tässä sen jälkeen isomummoni vointi on heitellyt, mutta ollut pääsääntöisesti hyvä.

Mä itse taas olen käynyt satunnaisesti väsymyksen rajamailla. Välillä teki mieli vain nukkua yöt ja päivät, mikään ei kiinnostanut. Päivät menivät tunteja laskien. Muistan eräänä aamuna ajatelleeni.
"Tunti ulos menoon, kolme lounaaseen, neljä päikkäreihin, kahdeksan siihen, että T tulee kotiin."

Välillä saatoin vollottaa täällä monet kerrat päivässä ja yrittää touhuta Tomaksen kanssa, mutta aina - ihan aina sain hoidettua Tomaksen asiat, aina päästiin ulos, tein ruoan, hoidin kodin.
Koskaan, ei tullut tilannetta, että en olisi saanut asioita hoidettua.

Mistä tämä johtui?
 Väsymyksestä, öiden valvomisesta (kun pikkumuru valvotti), tunteiden patoamisesta sisäänsä.

Välillä oli parempia päiviä, jolloin väsymörkö pysyi omassa nurkassaan ja antoi mun olla iloinen ja voida hyvin. Kaikki meni hyvin viime viikon torstaihin saakka.

Viime viikolla isomummoni vointi otti takapakkia ja tiistaina hän meni tajuttomaksi, torstaina hän oli taas keskus-sairaalassa.

Torstaina mä pidin päivän itseni kasassa, olo oli rauhallinen ja hyvä, ajattelin että jes, se meni ohi. Pelko ja harmitus, eivät enää ottaneet valtaa. Kun ilta tuli, aukesivat padot. Mä olin paniikissa, mua ahdisti, mua pelotti, mä en enää jaksanut niellä sitä sisällä kytevää pelkoa.

En halua menettää ihmistä, joka on vaikuttanut mun elämääni niin suurelta osin, silloin mä tajusin, että se päivä ihan oikeasti tulee joskus, toivottavasti ei vielä pitkään aikaan, mutta joskus.

Torstaina tehtiinkin illasta niin, että mä lähdin omien vanhempieni luokse yöksi, jotta sain nukkua pitkästä aikaa kokonaisen yön ja T hoiti Tomasta. Se teki hyvää. Aamulla T toi Tomaksen ennen töihin menoa vanhemmilleni ja mä olin kuin uudesti syntynyt, enää ei ollut kamala olla, mä oikeasti hymyilin ja voin hyvin niin henkisiesti kuin fyysisestikkin.

Mä selätin yksillä kunnon unilla sen väsymörön pois ja opin, että nyt osaan jo aiemmin kiinnittää myös itseeni huomiota. Elämä ei ole suorittamista ja tunteiden piilottelua.

Launataiksi isomummo oli päässyt jo takaisin kotipaikkakuntansa sairaalaan ja mentiinkin häntä moikkaamaan. Tajusin tuolloin taas, että isomummo on muuttunut kovin paljon, hän ei tunnistanut minua, siskoani tai T:tä. Silti mä tunsin sen välittämisen, mikä aina on ollut läsnä ja mä toivon että isomummo tunsi sen myös. Olisin voinut jäädä siihen vierelle pitkäksi aikaa, pitämään kädestä, silittämään hiuksia ja puhumaan ihan mistä vain.

Tämä oman pääni sisällä käyty prosessi, ei tietenkään poistanut tuota pelkoa menettämisestä, mutta osaan käsitellä sitä nyt vahvempana. Mun pahin pelkoni elämässä taitaakin olla se, että menetän jonkun mulle tärkeän ihmisen, oli se sitten kuka tahansa.

Mä saankin olla kiitollinen kaikista läheisistäni, etenkin tuosta ihanasta tulevasta aviomiehestäni, joka on jaksanut tukea aina. Mä olen ollut onnekas saadessani näin paljon ihania ihmisiä ympärilleni.

Ja loppuun vielä, kaikki on nyt paremmin kuin viimeiseen puoleen vuoteen! Joten täällä mennään taas uusin voimin ja pyöritetään arkea sujuvasti ilman paineita. Meillä on nyt ollut Tomaksen kanssa ihanan leppoisia päiviä ja tähän varmasti vaikuttaa myös se, että poikakin aistii äitinsä voivan paremmin.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Kerhoilua

Tänne en olekaan kirjoitellut sen kummemmin meidän touhuista.
Mä olen ihan tosissaan huono lähtemään kahdestaan Tomaksen kanssa minnekkään kerhoihin tai muualle sellaisiin paikkoihin, joissa ihmiset pääsevät "arvostelemaan".
Mä tiedän, että meillä on joidenkin silmiin erilainen kasvatutapa ja siksi aina jännitänkin näitä yleisiä tapaamisia kovasti.

Sosiaalisten tilanteiden pienoinen kammo on kulkenut mukana varmaan aina. Mä olen kyllä sosiaalinen tutussa porukassa mutta vieraassa en. Mielummin olen hiljaa ja seuraan tilannetta kauempaa.


Kuitenkin pari viikkoa takaperin otin itseäni niskasta kiinni ja lähdettiin seurakuntatalolle kerhoon. Se olikin oikein hyvä juttu, ompahan jotain erilaista sisältöä viikkoihin. Kerhotädeistä toinen, on pitänyt kerhoa jo silloin kun itse olen ollut kerhossa. Hauskaa sinänsä.


Tuo kerho on kerran viikossa ja Tomas edelleen leikkii siellä mielummin yksin, kuten tälläkin viikolla. Äidin kädestä kiinni ja leikkimään muualle. Toisin, ihan selvästi Tomas on kiinnostunut myös muista lapsista, mutta jos hän saisi valita leikkiikö radiolla ja tuulettimella vaiko muiden lasten kanssa, vesi ehdottomasti radio ja tuuletin voiton.

Olen huomannut myös sen, että Tomas on kovin ujo, aika samalla tavalla kuin minäkin. En minä tänäänkään montaa sanaa kerhossa sanonut, mutta uskalsimpas avata suuni!

Tällä viikolla kerhossa Tomas kuitenkin käyttäytyi loppuvaiheessa huonosti, veti sellaiset väsykiukkuilut vähän ennen kun meidän oli tarkoitus lähteä.
Väsyneenä Tomas alkaa tekemään tuhmuuksia, joten  lähdimme kaupan kautta kotiin jo hieman ennen kerhon loppumista. Unohdettiin vielä meidän tekemä korttikin kerholle. Höh!


Kaupassa itse maksaessani, Tomas juoksikin sitten jo jäätelöhyllyllä, sen jälkeen poika istui visusti vaunuissa koko kotimatkan. Tilanne oli huvittava, niin minusta kuin kaikista muistakin samaan aikaan kassalla olevista ihmisistä.

Pitää vaan uskaltaa uskaltaa. Hiihtoloman jälkeen yritän lähteä myös perhekahvilaan.

torstai 20. helmikuuta 2014

Hääjuttuja: Hääpukujen sovittamista

Vähän vaihteeksi hääjuttuja taas. Nyt kun häät alkaa lähenemään, niin blogin puolellakin niistä tulen kirjoittamaan enemmän.. Ainakin niin luulen.

Kerrotaampas vähän taustaa tälle aiheelle. Eli sovitin ensimmäistä hääpukua täällä kotona ja tiesin heti, että vaikka puku oli kaunis, se ei tulisi olemaan se puku jonka haluan. Se ei ollut lainkaan sellainen jonka olisin halunnut.

Menin sitten myöhemmin Jyväskylän juhla asuun kokeilemaan pukuja. Kerroin Jonnalle millaisesta puvusta olen haaveillut ja millaisia pukuja haluaisin koittaa. Jonna haki toinen toistaan kauniimpia pukuja sovitettavaksi. 

Kaksi pukua oli ylitse muiden, toinen oli kauan haaveiltu puku ja toinen juuri täysin erilainen kuin koskaan olin kuvitellut. Upeita molemmat, mutta loppujen lopuksi kumpikaan niistä ei ole SE puku, joten uskallan tänne laittaa näistä kahdesta kuvat.

Kaksi täysin erilaista pukua. Kuvat on valitettavasti otettu kännykän kameralla, sillä ehdin jo siirtää muut kuvat toisaalle. Näistä kuitenkin huomaa mallin.



Tässä ensimmäisessä puvussa oli pitkä laahus, myös kauniit pitsikoristeet iskivät minuun. Puku oli top 3:ssa.
Tämä oli sellainen, jonka meinasin ihan tosissani jo tilata ja yksinkertaisesti siksi, että mielestäni näytin hyvälle tuossa. Oli kuitenkin yksi puku, jota en saanut mielestäni ja siksi päätin tilata juurikin sen toisen puvun. 
Olkaimet eivät kuulu mekkoon.


Tämä toinen puku taas oli ihana koristeluidensa puolesta, tykkäsin myös enemmän tämän yläosan mallista. Tämän puvun yläosa oli liian matala minulle, meinaa rintavarustus olisi tuolta valahtanut esiin ilman isompia muutoksia. Ja muutosten mahdollisuudesta ei ollut varmuutta. Tämäkin puku pääsi top 3:n joukkoon.
Olkaimet eivät kuulu mekkoon. 


Kuten kuvista huomaa, kummankaan mekon kanssa näitä kuvia ottaessa minulla ei ollut alushametta! Kuvista huomaa myös sen, ettei lyhyellä ole aina helppoa. Kaikki puvut joita sovitin, olisivat tarvinneet lyhennyksen. Jos pituutta löytyy 156cm, saa varautua lyhentämään hääpukunsa tai teettämään sen omilla mitoillaan. 

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Älä leikkaa itse taaperon hiuksia...

...Koska..

1. Taapero ei pysy paikallaan.
2. Taaperoa ei pysty pitämään paikallaan.
3. Hyvällä tuurilla taapero näkee ison auton ikkunan kautta ja haluaa mennä katsomaan sitä.
4. Taapero liikahtaa juuri, kun olet leikkaamassa ja hiuksista tulee epätasaiset TAI mokaat itse.
5. Taapero haluaa omat sakset.
6. Taapero huutaa, kiljuu ja heiluu ihan vain naurattaakseen sinua.
7. Älä anna taaperolle lempi peiliäsi, sillä se kokee karmean kohtalon.
8. Jos taapero pelkää hiustenleikkaamista, älä edes kuvittele tekeväsi sitä itse.
9. Kukaan ei osaa leikata ekalla kerralla hiuksia kunnolla.
10. Se on virhe.


Että semmosta. Nämä nyt oli ihan kieli poskella kirjoitettuja, mutta kuitenkin!
Ei mennyt ihan putkeen mun yritys leikata Tomaksen hiuksia. Poika ei sitten millään suostunut parturin penkkiin, joten reippaana äitinä yritin sitten itse. Ei niistä ihan kamalat tullut, varsinkin kun nyt on korjailtu myöhemmin leikkausta, mutta huoh.


Tomas ei pysynyt paikallaan, Tomasta tylsistytti, Tomas hajotti peilin ja Tomas nauratti mua. Seuraavalla kerralla taidan ottaa jonkun avuksi. Ehkä seuraavalla kerralla tämä onnistuu paremmin.Jälkimmäinen kuva otettu ulkoilun jälkeen, kuten ehkä poskien punoituksesta voi huomata.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Hymyilyttää

Tilasin nimittäin juuri hääpukuni. Mua jännittää ihan älyttömästi, onko puku nyt täydellinen päällä. Puvun tilasin omilla mitoillani suoraan ja mitat otatin ompelijalla aiemmin viime viikolla. Kirjoittelen sitten puvun saavuttua kyseisestä paikasta enemmän.

Hääjutuista isoimmat hankinnat on nyt hankittu. Vatsassa taitaa lennellä seuraavat kuukaudet perhosia. Mä vain odotan, että olisi jo kesäkuun neljästoista. Ihanaa ihanaa ja ihanaa.

Kiinnostaisiko teitä nähdä kuvia, puvuista joita kävin sovittamassa aiemmin? 

Hääjuttuja on tulossa myöhemmin lisää, kunhan saan innostukseltani kuvattua juttuja, joita ollaan jo hankittu.



Tämä nyt oli tällainen pikainen postaus, mutta pakko saada purkaa tätä hyvää oloa!

Kauniita unia!

maanantai 17. helmikuuta 2014

Ulkoilemassa



Oltiin sunnuntaina koko porukka ulkoilemassa pitempi tovi.
Lähdettiin läheiselle leirintäaulueelle, ajatuksena meillä oli viettää mukavaa ulkoilupäivää oman perheen voimin ja siinä onnistuimmekin hyvin.


Pakattiin pienet eväät mukaan ja perille päästyämme T laittoi nuotioon tulet, Layla-koira sai juosta jäällä vapaana ja me Tomaksen kanssa leikimme hippaa, samalla uusia paikkoja tutkien ja ihmetellen.


Lähdettiin matkaan ennen päikkäreitä ja päikkärit siirtyivätkin sitten parilla tunnilla myöhemmäksi, eihän tuolta kesken hauskanpidon voinut pois lähteä. Nautittiin kyllä kaikki yhdessä ulkoilusta.  Tokihan ei ilman pikku kiukkua selvitty. Jossain loppuvaiheessa reissua Tomas veti kiukut, kun ei saanut mennä ojaan leikkimään.


Ulkoilun jälkeem tultiin kotiin ja mentiin koko kööri päikkäreille, Tomas heräsi isänsä kanssa päikkäreiltä kaksi tuntia ennen minua. Hups. Mulle kun on tullut nyt tavaksi nukkua kerran viikossa sellaiset kolmen tunnin päikkärit. Latailen vähän akkuja tuolloin ja silloin mua ei saa hereille millään järkevällä tavalla.
Kun mä heräsin, olikin vain muutama tunti siihen kun päästiin uudelleen nukkumaan.

Kysyin Tomakselta, että tulisiko meidän viereemme yöksi. Poika hymyili hirmuisen aurinkoisesti ja kömpi viereen! Oli ihana, kun Tomas ymmärsi, että saa tulla nukkumaan meidän huoneeseen ja oli ihanaa, kun sai nähdä sen loistavan hymyn.


Seuraavana iltana, kun sanoin Tomakselle :"Nyt mennään nukkumaan..omaan huoneeseen." 
Tuli pojalta vastaus : "En mä haluu." 

Öh, menin taas vähän hämilleni selvästä mielipiteestä ja selvistä sanoista, mutta lopulta poika kuitenkin tuli nukkumaan omaan huoneeseensa.

Missä vaiheessa tuo pikkuinen on alkanut oikeasti ymmärtää ja oppinut vastaamaan ymmärrettävästi, missä ihmeen vaiheessa nuita sanoja on tullut noin paljon lisää ja miten ihmeessä poika osaa jo niistä muodostaa järkeviä lauseita. Jestas.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Sananen ystävyydestä




Olen elämäni aikana omistanut monia kavereita ja ystäviä. Nyt aikuisiällä ystävien merkitys on muuttunut, kasvanut ja syventynyt. Ystävyydessä on päästy uudelle tasolle. Mä pidän ihmisistä ympärilläni, ihan teistä jokaisesta. On kuitenkin olemassa neljä ihmistä, joiden kanssa on tietynlainen yhteys. Yläpuolella olevassa kuvassa, on kaksi parhaimmista naisista, joita maa päällään kantaa.

Mitä yhteyttä tarkoitan? Millaisia nämä ystäväni ovat?
Ne pysyvät aina vierellä. 
Yhteys taas on sellainen, että vaikka ei näkisi aikoihin ja kun taas tapaa, tuntuu kuin juuri eilen oltaisiin oltu yhdessä. Sellainen, että soitat milloin tahansa, mihin aikaan tahansa, mistä asiasta tahansa on aina siellä puhelimen päässä ihminen, joka tietää puolesta sanasta mitä tarkoitat. Sellainen, jonka kanssa voit olla hiljaa, eikä kummallekkaan tule kiusaantunut olo. Sellainen, joka tukee ja jota arvostaa enemmän kuin itsekkään käsittää. Sellainen jolle muistat aivan liian harvoin sanoa, että hän on sinulle tärkeä ja rakas.

Sellaisia ystäviä minulla on ja heitä haluan tänään kiittää. Olette ihania ja rakkaita jokainen.

Kiitos.


tiistai 11. helmikuuta 2014

Aamusta avautuminen

Ihana hiljaisuus.
Tuntuu, että tätä aamua kesti ikuisuuden. Herättiin kahdeksalta, syötiin aamupalaa, leikkasin Tomaksen hiukset ja poika pääsi parturoinnin jälkeen kylpyyn. Siitä se riemu sitten repesikin.

Seuraavat kolme tuntia oli yhtä huutoa, kitinää ja tuhmuuksien tekoa. Sana "EI" oli meillä tämän aamun eniten käytetyin sana.
Mä olin ihan valmis luovuttamaan, mun hermot oli niiin kireällä.. Olisin varmaan näyttänyt tältä, jos olisin napannut yhdenkään kuvan sillä hetkellä itsestäni.

Onneksi T:llä oli ruokatauko, joten mä pääsin käymään lenkillä ja T seurassa Tomas käyttäytyi kuin enkeli! Mitä äidin pojalle taas on tapahtunut? Äidin pojasta on tainnut yöllä tullakkin isin poika.

T lähti töihin ja mä vein Tomaksen päikkäreille, se kävikin helposti.

Nyt saan huokaista, tein itselleni lemppari ruokaani pitkästä aikaa, istahdin alas. En muuten liiku tästä ainakaan viiteen minuuttiin kirjoittamisen jälkeen!

Mä olen ollut "hieman" jumissa taas tämän blogin kanssa. Mä elän ihanaa, kutkuttavaa ja jännityksellistä aikaa. Hääjärjestelyt haukkaa ajasta ison siivun, vaikka tuntuukin ettei mikään taas etene. Jännitän milloin päästään lähtemään ystäväiseni kanssa synnärille.

Nyt nautin vielä hetken hiljaisuudesta, sillä tiedän, että tätä riittää maksimissaan puoli tuntia enää. Helpottipa taas kummasti kirjoittaa asioista.

Ihanaa päivää!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Uudet kengät

Mä löysin ne, mä ostin ne, mä sain ne! Viimeinkin ne on täällä. Miellyttävä ulkonäkö, sopiva hinta, nopea postitus, hyvät jalassa. Eli toisin sanoen mun kengät saapui!

En malttaisi olla pitämättä näitä lainkaan. Ihanat ihanat ihanat!



Ostin kengät käytettynä, joten nyt on häihinkin sitten tulossa "jotain käytettyä". Pientä hienosäätöä varmasti kengille vielä keksin. Nämä ostin koossa 37 ja maksoin niistä 35€, eli enemmän kuin uutena maksavat brandoksella tarjouksessa ollessaan (jossa kokoja ei ollut).

Vielä olisi etsinnässä valkoiset tai vaaleanpunaiset balleriinat. Mulla on suunnitelma niitä varten, sillä ajattelin päästä vähän tuunailemaan niitä. Nyt vielä pitäisi jostain hankkia miellyttävät. Vinkkejä?

perjantai 7. helmikuuta 2014

Sotilasvala

Torstaina pakkasin tavat valmiiksi, T vei vaunut autoon ja mentiin normaalia aiemmin nukkumaan. Perjantai aamuna kello oli soimassa ajoissa, empä muista milloin viimeksi olen oikeasti noussut kuudelta aamulla ylös. Herääminen oli yllättävän helppoa, vaikka edellinen yö olikin ollut hyvin rauhaton Tomaksen osalta.


Syy aikaiselle heräämiselle selvinneekin jo otsikosta, lähdimme nimittäin Keuruulle katsomaan Tomaksen sedän S:n( ja tietysti reilun 200 muun henkilön) sotilasvalaa.


Automatkalla Tomas nukahti ja mä valitin T:lle hänen ajotyylistään, kuten lähes jokainen nainen on tehnyt tai tulee tekemään. Niin ja joo, kyllä, apparin paikalta on erittäinhyvä kitistä! Haha!

Paikallehhan tuli tietysti runsaasti väkeä, tilaisuus oli pellolla ja tiedämpä, että seuraavalla kerralla en varmasti ota vaunuja mukaan! Sen verran haasteellista niitä oli siellä työnnellä.

Itse tilaisuus oli mukava, kylmähän siellä ulkona tuli, mutta onneksi päästiin välillä lämmittelemään. Pari varusmiestä valan aikana pyörtyikin, mutta sehän nyt on sivuseikka.

Tomas viihtyi tilaisuudessa hieman vaihtelevalla menestyksellä, hän olisi kovasti halunnut mennä katsomaan "isoja poikia" riviin, mutta lähdettiin ihastelemaan mielummin isoja autoja välillä.


Tilaisuuden jälkeen Tomas sai maistaa hernekeittoa ja juomaksi hörppiä hieman pillimehua. Syönnin jälkeen Tomas saikin sitten leikkikaverin vanhemmasta tytöstä, jonka kanssa touhusikin jonkin aikaa. Käytiin katsomassa autoja ja vähän hauskuuttamassa joitain ylempiarvoisempia tyyppejä joista en sen enempää tiedäkkään.


Ässällä oli vielä viimeinen tarkastus, jonka jälkeen lähdettiin ajamaan kaupan kautta kotiin. Illasta ystäväiseni tuli pyörähtämään ja pian hänen lähtönsä jälkeen vein Tomaksen nukkumaan. Nyt aion hörpätä tuota muumilimsaani ja katsoa leffan loppuun yhdessä T:n kanssa.

Mukava päivä takana, toivottavasti yökin sujuu kivasti!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Pika kuulumiset ja arvonnan voittajat

Sain kuin sainkin itselleni nyt pienoisen tovin aikaa, Tomas nukkuu, ehdin laittaa ruoan uuniin ja järjestellä hieman asioita. Ajattelin, että jos nyt hetken istuskelisi vain koneella ja sitten mikäli ennätän, alan askartelemaan taas hieman lisää.


Eilen käytiin Tuurissa ja Tomas meinas kaatua Keskisen Vesan jalkoihin..Ooops! Sitä reissusta kirjoittelen mahdollisesti myöhemmin, kunhan löydän mun kadonneen kamerani jälleen.




Täällä landella, on ollut tänään oikein loistava ulkoilusää, joten me suunnattiinkin aamusta ulkoilemaan, mahdettiin olla huvittava näky, sillä ensin Tomas oli manducassa ja mulla kaksi koiraa, sekä Kristalla kaksi. Myöhemmin kotiin päin mennessä, Tomas juos edestakaisin ja Krista otti kaikki neljä koiraa. Lopulta me mentiin niin, että kannoin Tomasta pääni päällä istumassa...
Oltiin hetki kävelyn jälkeen vielä ulkona, mutta suunnattiin sitten sisälle ja laitoin Tomaksen päikkäreille.

Ja nyt, tässä sitä ollaan, kirjoitellaan hieman liirumlaarumia ja pidetään teitä jännityksessä ketkä voittivatkaan TangleTeezerit ja invisibobblet! Tämä arvonta on ollut yksi susituimmista arvonnoista blogissani, joten ilmeisesti tälläisia voisi olla lisääkin? Katsotaan mitä seuraavaksi keksin teille!

Päästän teidät kuitenkin nyt jännityksestä. Käytin vaihteeksi random.orgia apuna ja voittajaksi selviytyivät Emma ja Salla! Paljon onnea! Laitan teille piakkoin molemmille sähköpostia aiheesta.

Hyvin ehdin kirjoittaa tekstin, sillä nyt tuossa vieressä on vasta herännyt Tomas, joka haluaa juomista! Sähköpostit saavat siis odottaa hetken, mutta ne tulevat kyllä tänään! :D

maanantai 3. helmikuuta 2014

Hääjuttuja: Kimppu

Olen ollut aina kukkien ystävä, mutta en niinkään perusta ruusuita tai orkideoista, vaikka kauniita ovatkin. Mä olen aina tykännyt päivänkakkaroista, gerberoista ja liljoista.

ebaysta

Nyt olenkin pohtinut, millaisia kukkia sitä haluaakaan hääkimppuunsa.Toisaalta olisi ihana saada juuri yllämainittuja kukkia kimppuun, mutta löysin tuon yllä olevan kauniin kimpun kuvan netistä ja se iski, samalla tavalla kuin ne kengät joista kirjoitin täällä.
Kengistä tähän väliin sen verran, että niitä ei enää tullut myyntiin kokoani, mutta ostin ne käytettynä fb-kirpparilta!

Tuo kuvan kimppu, on mielestäni kauniin yksinkertainen. Joskus haaveilin pisaranmallisesta kimpusta, mutta nyt en enää tiedä. Kaiken muotoiset kimput tuntuvat olevan kauniita!  Jotenkin se on nyt vaan tämä, joka iskee. Kuvan värejä nyt tulee ainakin kimpustani löytymään, oli se sitten minkä muotoinen tahansa.

Kuvan kimppu on kestokimppu .Tutustuin tarkemmin kestokimppuihin vasta nyt häitä suunnitellessa, mielestäni tämä vaikuttaa oikein hyvältä ratkaisulta myös. Saa nähdä millainen kimppu itselläni on!

Millainen on teidän unelmienne kimppunne?