torstai 23. tammikuuta 2014

Päivä, jota kutsutaan torstaiksi



Ällöttävän onnellista iltaa täältä! Mulla on taas ollut tänään ihana onnellisus ähky. Kun aamu lähtee hyvin käyntiin, päättyy päivä myös yleensä hyvin. Ainakin minulla.Meillä oli tässä pienoisia huoliakin, jotka varjostivat hieman tulevia viikkoja, mutta nekin on nyt saatu järjestymään, joten olo on ollut erityisen levollinen. "Kaikella on tapana järjestyä" ja "paistaa se aurinko tänne risukasaankin", kuvaavat kyllä hyvin tätä päivää.


Aamu meillä lähti käyntiin vähän jälkeen seitsemän, kun Tomas tuli herättämään minut, nappasin peiton kainaloon ja lähdettiin katsomaan yhdessä lastenohjelmia hetkeksi, ennen aamupalalle menoa. Hengailtiin, raivailtiin ja leikittiin, kunnes mä lähdin käymään lenkillä ja poitsu jäi isänsä kanssa hetkeksi kaksin. Täällä oli niin kirpsakka pakkanen ulkona, että perheen yhteiset ulkoilut siirtyivät seuraavaan päivään. Ulkoilun sijaan Tomas innostuikin taas vesileikeistä ja ottikin reilun tunnin kylvyn siinä sivussa. Tein hyvää ruokaa, Tomas meni päikkäreille ja mä etsin tärkeitä papereita. Laitelin muutamia sähköposteja ja laitettiin tavarat valmiiksi mummolaan lähtöä varten. Mummolasta palailtiin vasta vajaa tunti sitten ja Tomas nukahti parissa minuutissa omaan sänkyynsä.

Pienet asiat tekee niin kovin onnelliseksi. Se pieni hento ote, kun lapsi tulee ja ottaa kädestä näyttääkseen jotain.Se kun lapsi tulee yllättäen halaamaan ja suukottamaan, haluaa vielä sitten kuitenkin olla sylissä aika ajoin, vaikka muuten touhuaakin täysillä mielummin itse. Se kun aamuyöllä heräät ja tuo samainen pieni ihminen on oma tyyny kainalossa sängyn vieressä ja katsoo kysyvästi, pääsisikö viereen. Ihana pikkumuru.

Kello ei ole vielä edes kymmentä ja mä suunnittelen pian nukkumaan menoa itsekkin, viimeinkin olen saanut lähes käännettyä tämän unirytmini. Mä melkein toivon, että herään taas aamuyöllä siihen, kun Tomas odottaa tyyny kainalossa sängyn vieressä ja moiskauttaa suukon kädelle tai siirtää hiuksiani kasvoilta yrittäen varovasti herättää mut. Se on ehkä maailman söpöintä ikinä!

7 kommenttia:

  1. Voi mikä suloinen Tomas, kun seisoo sängyn vierellä! Voin vaan kuvitella! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä niiiiin älyttömän söpöä, ei siinä voinut passittaa toista omaan sänkyyn vaan ihan mielelläni otin viereen! :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Hienoa, että positiivisuus välittyi lukijallekkin :) <3

      Poista

Haleja <3