maanantai 29. joulukuuta 2014

Kun äiti ei nuku

Huomaatteko tekin blogin hidastuneen tahdin? Mä tunnen olevani nyt niin lomalla, että konekkaan ei aukea joka päivä, ei edes joka toinen.

Mulle tuli taas tää uneton kausi ja kerrankin otin asiakseni puuttua asiaan ajoissa. Nämä reippaat kaksi vuotta, jotka olen viettänyt äitinä, on opettanut mulle paljon itsestäni ja siitä mihin en aiemmin kiinnittänyt huomiota. Nyt osaan yhdistää nämä unettoma kaudet jo oikein. Unettomat yöt johtuvat mulla usein stressistä tai siitä kun stressi helpottaa.


Tällä hetkellä tämä johtu(u/i) ilmeisesti stressin helpottamisesta, vaikka nautinkin siitä pienestä stressitä, olen nyt antanut itselleni luvan ottaa rennosti ja aionkin ottaa, T on nyt lomalla vielä muutaman päivän, joten apukädet ovat 24h käytettävissä.

Korjailin tuossa pieleen kääntynyttä unirytmiäni melatoniinin avulla ja pakko sanoa, etten hetkeäkään uskonut, että tuosta olisi mitään hyötyä. Mullehhan kävi salakavalasti niin, että kello oli lähempänä aamua, kuin yötä silloin kun katsoin viimeisen kerran kelloa.

Niin vain kuitenkin kävi, että otin melatoniinia ennen kahdeksaa illalla,  olin täydessä unessa jo klo 21 ja heräsin aamulla yhdeksän jälkeen ihan virkeänä. Tiedättekö, oli ihan parasta herätä virkeänä, siis oikeasti virkeänä! (Ei silleen keinotekoisen virkeänä, vaan ihan true virkeänä. :D)

Tomas heräili samaan aikaan toiseltapuoleltani ja T toiselta. Sellaiset aamut on luksusta.

Oikeesti luksusta ois myös se, kun saisin herätä isosta sängystä yksin jonain aamuna ja saisin naureskella kun T ja Tomas olis joutunu evakkoon sohvalle, nimittäin, se oo yleensä mä joka tippuu sängystä TAI siirtyy suosiolla sohvalle. 

Nyt taas teen hölmösti ja istun tietokoneella, vaikka kello on jo  kymmenen, Silmät meinaa painua kiinni ja tekstin sekaan hukkuu useampia kirjoitusvirheitä, selittelen taas omiani ja naureskelen itselleni.

Siinä vaiheessa kun ajatukset laukkaa nokkahuilun soittamisessa kaverin kiusaksi, on parempi sulkea läppäri ja suunnata iltahommien kautta sänkyyn, joten öitä!


lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulu oli ja meni, mutta miten?

Joulu oli ja meni, meillä kaikki olivatkin olleet kilttejä, entäs teillä? Joko aletaan suunnittelemaan ensi vuoden lahjoja? 

Tällä hetkellä päällä on kunnon jouluähky, ei niinkään ruoan, vaan itse joulufiiliksen. Podin pitkään möömöötä siitä, kun joulufiilis puuttui kokonaan ja sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ihana lumi ja pakkanen toivat sen mukanaan. 


Jouluaattona heräiltiin rauhassa kotona, katseltiin lastenohjelmia ja lähdettiin anoppilaan. Vietettiin siellä aikaa, syötiin ja otettiin rennosti. Tomas jätti päikkärit välistä ja suunnattiinkin sitten mun vanhempien luokse, jätettiin Tomas siihen hetkeksi ja haettiin joululahjat siskoni kämpiltä autoon. 

Saunottiin, syötiin, otettiin rennosti ja ihmeteltiin lahjoja. Illalla lähdettiin sitten kohti kotia ja Tomaskin oli jo ihan poikki, kotona kuitenkin uni väistyi sillä kuusen alla oli iso läjä lahjoja lisää, niin sitä taas avattiin paketteja ja viimein poika kävi kymmenen jälkeen unille. 

Tomas veti isoimman lahjakuorman jälleen itselleen. Onneksi sain kuvattua muutaman lahjan avaamisen videolle, sillä reaktiot olivat niin ihania. 

Olen iloinen siitä, että vaikka Tomas sai jätti määrän lahjoja, hän kuitenkin oli jokaisesta aidosti onnellinen. 


"Oooooh, vautsi!" kuului kun ensimmäiset autot paljastuivat paketista ja "Ooooooi oi oooiiii, söpöt villasukkat" kun isomummon tekemät villasukat paljastuivat toisesta. 

Tässä onkin kuvat suurimmasta osasta lahjoista, mikään ei tainnut pysyä paikallaan niin kauan että kaikista olisi kuvan saanut yhdessä. 



Tänä vuonna pukki toi Tomakselle paljon tarpeellista ja kaikkia mieluisia lahjoja, yksikään lahja ei ole päässyt pölyttymään vaan kaikki ovat päässeet leikkeihin mukaan jo nyt.

Vaatteita tuli tarpeeksi, nyt voidaankin varautua sitten seuraavan koon ostamiseen, leluista valehtelematta kaikki taitavat olla uusia suosikkeja. 

Aamulla koira ja isimies käytiin herättämässä kitaraa samalla soittaen, äidille tuotiin kahvia, kunhan äiti maksoi ensin sen kassaan ja autoilla on ajeltu parkkihalliin ja muualle. Kuvasta puuttuu ainakin mm. nokkahuilu, jonka piilotin huonolla menestyksellä. Sekä muumimukit ja meidän vanhempien lahjat ja ja ja....


Mitä te saitte lahjaksi? Entä lapset? 
psssst. Vaihdoin kuvien koon pienempään, onko liian pieniä?

tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvää Joulua !


Tulin toivottelemaan teille Hyvää Joulua! Täällä on ollut tohinaa ja touhua, nyt on kaikki hommat tehty ja odotellaan, että kinkun saa ottaa pois uunista. Huomenna aamusta otetaan rennosti, katsellaan lastenohjelmia ja lähdetään anoppilaan, välillä pyörähdetään kotona ja lähdetään toiseen mummolaan, Sellaiset ovat lyhykäisyydessään meidän suunnitelmamme.

Nauttikaa toistenne seurasta ja rauhallisuudesta!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Kuulumisia

Ajattelin tulla nyt kirjoittelemaan vähän kuulumisia, viimeinen postaus kun oli ajastettu ja vähään aikaan en siis ole istahtanut koneelle ajan kanssa, saatika käyttänyt ajatustakaan blogia kohtaan, sillä aika ei yksinkertaisesti ole riittänyt.

Me ollaan touhuttu taas sitä tätä ja tuota. Kivaa on ollut ja uhmaa taltutettu. Pyörähdettiin perheen kanssa Pandan tehtaanmyymälässä ja HopLopissa, otettiin siskoni tuolle reissulle mukaan Tomaksen vahdiksi. Päästiin miehen kanssa pyörähtämään pikaisesti kirpparilla kätevästi samalla.
Heitettiin myös miehen kanssa kahdestaan Kuopion reissu ja tehtiin kerralla lähes kaikki lahja hankinnat. Pari juttua tilasin ja tein itse. Myöhemmin tällä viikolla tulikin ystävämme ja kummipoikamme taas meille pariksi yöksi kyläilemään. Lisäksi ollaan oltu mummilassa pyörähtämässä ja nautittu lumesta!

Eilen sainkin kivan yllärin ja T saakin pitää pienoisen joululoman ensi viikolla! Jes! Viimeksi kun lomailtiin häiden jälkeen vain muutama päivä. Ensi viikolla siis blogikin hiljenee hieman. Kerrankin kun saadaan viettää kunnolla aikaa perheen kesken.

Joulu on ihanaa aikaa, sillä maanantaina mummuni tulee tänne suunnalle ja myöhemmin joulun jälkeen tuleekin enoni, hänen naisystävänsä ja serkkuni myös. Parhautta.

Suurinosa lahjoista on paketoitu ja kuusikin on olohuoneen nurkkaan saatu laitettua, toisin se onkin jo ollut nurin kolme kertaa. Onneksi kyseessä on tekokuusi. Aatonaattona, tuo kuusi kuitenkin vasta saa koristeet päällensä, sillä olen varautunut sen kaatumiseen edelleen. 

Sellaisia pieniä kuulumisia tähän väliin, ja ihanan sumeita kännykällä otettuja kuvia. Kirjoittelen enemmän varmaankin ainakin tuosta Ikean reissusta myöhemmin, sillä eihän siitäkään selvitty ilman ylimääräisiä mutkia matkassa.

Mitä teille kuuluu? 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Tortut


Tänä vuonna tehtiin Tomaksen kanssa vähän erilaisia joulutorttuja, niiden perinteistenkin kaveriksi. Tulin siihen tulokseen, että tämä on helpoin tapa pojan kanssa leipoessa. Innoissaanhan tuo murunen olikin ja joka päivä on pyydetty, voitasko leipoa torttua. Kävin ostamassa kaupasta isoimman tähtimuotin jonka löysin ja poika painoi sillä sitten taikinasta "tähtösiä", nosti ne pellille ja laitettiin yhdessä luumuhilloa päälle.

Tomaksen itse ottama kuva omasta joulutortustaan jota maistoi!
Tomas ei itse tykkää tortuista, enkä myöskään minä, mutta tekeminen on molempien mieleen. Saapahan sitten mies ja muut syödä näitä. Tehtiinkin kyllä torttuja niin vähän, että eivät ne varmastikkaan kauaa ehdi "kuivua". Ei haittaa, päästään tekemään lisää!

Onko siellä muita jotka eivät tykkää joulutortuista tai muusta ja leipovat silti?


maanantai 15. joulukuuta 2014

Kivulias keskiviikko

Kerrompa teille tarinan eräästä päivästäni.

Heräsin aamulla tavalliseen tapaani Tomaksen jälkeen, tajusin heti, että nyt ei oo kaikki hyvin. Jumatsuikka, kun sattuu ja vielä ihan törkeästi.
Yritin nousta ylös. Eipä onnistunutkaan heti ja sattui vielä enemmän. Tomas antoi mulle puhelimeni kun pyysin, tavallisesti poika olisi lähtenyt juoksemaan karkuun puhelin kädessä, mutta taisipa murunen tajuta, että nyt on vaan parempi antaa äidille se luuri.

Yritin soittaa miehelle töihin varmaan seitsemän kertaa. Kivusta huolimatta nousin ylös, en enää uskaltanut istua tai mennä makuulle, kun en tiennyt pääsenkö toista kertaa pystyyn. Sain viimein miehen kiinni ja vollotin puhelimessa, että en tiedä mitä enää teen kun selkä on niin kipeä.



Tässä välissä Tomas "hoiti" mua, silitteli ja hali, antoi suukkoja ja hoki "Äitillä pipi, Tomas hoitaa, ei haittaa". Reppana joutui näkemään äidin ei niin ihan hyvässä kunnossa.
Jonkin ajan kuluttua äitini ja mies tulivat ovesta, puin päälle, mutten edes yrittänyt vetää kengiksi tennareita, vaan heitin söpöt Crocksit jalkaan. Äiti jäi vahtimaan Tomasta ja mies lähti viemään mua lääkäriin. Ei mitään puhettakaan, että olisin päässyt sinne itsekseni.

Olin varmasti ilmestys takkuisissa hiuksissa, naama ja silmät turvonneena, sekä nenä punaisena niistämisestä. Autoon istuminen teki kipeää, lääkärille pääsyä odotellessa yritin istahtaa, mutta tiesin hetkessä, että se oli huono idea, jonka takia yritin kävellä koko ajan hieman.

Pääsinkin yllättävän nopeasti lääkärille, joka lopulta määräsi taas lääkettä, kerrankin ei mitään perus buranaa. Kerrankin sanottiin, että tule heti takaisin jos sitä tätä ja tuota ilmaantuu.

Kotiin tullessa äitini touhusi Tomaksen kanssa, otin heti lääkkeen ja aloin tekemään ruokaa pojalle, syötiin ja mentiin nukkumaan päikkärit. Sillä välin äiti oli siivonnut koko kotimme. Taas teki mieli huutaa kivusta ja toinen lääke naamariin ja taas Tomas hoiti äitiään. Pian tulikin mies kotiin ja lääkekkin alkoi vaikuttaa. Parasta.


Ainut ongelma nuissa lääkkeissä on se, että sivuoireina tulee pahoinvointia, päänsärkyä ja väsymystä. Toisaalta, mielummin nuo sivuoireet kuin jumalaton kipu. Mä toivon, että tää menee näillä lääkkeillä ja "levolla" ohi.
Jos ei mene niin en keksi enää mitä teen, liikunta, venyttely tms. ei auta ja pahentaa vain kipua. Hieroa ei saa, jos kivut yltyy. Sen tiedän, että uudet patjat hankitaan tällä viikolla sänkyyn, ettei ainakaan vanhat patjat pahenna tilannetta.

 
Tiedättekö, Tomas on maailman parhain Tomas. Äitini on maailman parhain äiti. Ja mieheni, hän on maailman paras mies.


 

lauantai 13. joulukuuta 2014

Joululahja vinkit yli 2-vuotiaille

Seuraavaksi onkin vuorossa yli 2-vuotiaiden joululahja vinkit.

Täällä vinkkasinkin jo Tomaksen synttäreiden aikaan hyviä lahjaideoita, niiden lisäksi kokosin vielä nämä Tomaksen omat toiveet joululahjoista. Nuo olivatkin niin "poikien" leluihin painottuneita vinkkejä, että päätin koota nyt enemmän unisex lahjoja tähä postaukseen.





Kuvat lainattu lekmer.fi:

Tässä vaiheessa lapsia yleensä kiinnostaa hoitaminen, oli se sitten nuken tai vaikka pehmolelu koiran hoitamista, rakentaminen, askartelu, piirtäminen, maalaaminen, musiikki, autot, leikkikeittiöt ja palapelit. Siinäpä niitä ideoita taas onkin. Silti se on vaan joka vuosi vaikea ostaa omalle tai kummilapsille lahjat.

Nyt alkaa olemaan viimeisiä päiviä, kun lahjoja enää ehtii tilata niin, että ne ehtivät jouluksi perille. Pian jo alkavatkin myös alennusmyynnit, joten kannattaa kurkata tämäkin sivusto, mikäli rahansäästö on mielessä jo ennen aleja. Kyseessä on siis alennussankari.fi - sivusto, josta löytää alennuskoodeja kätevästi, eikä tarvitse odotella aina niitä aleja.

Onko teillä ehdottaa lisää ideoita? 
Niitä nimittäin otetaan vastaan, meillä ostetaan ensi viikolla kaikki joululahjat. Iiks!


perjantai 12. joulukuuta 2014

Suukot


Se ei ole kakkakikkare, vaikka siltä hieman näyttääkin. Se on kotitekoinen suklaasuukko!

Facebookissa pyöri kertaalleen video, jossa valmistettiin näitä, en sitten löytänyt ohjetta enää joten sovelsin ja googlettelin hieman.
Nämäkin onnistuivat kivasti, mutta seuraavalla kerralla aion laittaa erittäinhienoa sokeria tai tomusokeria, saa nähdä miten sitten onnistuu! Tässä on ohje teillekkin!


Suukot 15kpl

3 munanvalkuaista
2dl sokeria
1tl vaniljasokeria
15 marie keksiä
200g maitosuklaata


1.Laita leivinpaperille Marie keksit ja laita uuni läpenemään 175 asteeseen.
2. Erottele kulhoon valkuaiset ja puolet sokerista, vaahdota.
3. Lisää loppu sokeri ja vaniljasokeri, varmista että vaahto on kovaa.
4. Pursota vaahtoa keksejen päälle.
5. Paista vaahdolla kuorrutettuja keksejä 6-8 min uunin keskitasossa.
6. Anna jäähtyä hieman ja sulata suklaa.
7. Kuorruta suklaalla ja laita jääkaappiin jähmettymään, tarjoile!


Oletteko te kokeilleet, aiotteko kokeilla? Miten onnistui?

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Irvistys



Yritäppä tästä taaperosta ottaa hymykuvaa tai ylipäätään kuvaa ilman irvistystä. On muuten hankalaa! Hassut ilmet on parasta ja ne naurattaa. Välillä saankin yllätettyä Tomaksen kännykkä kädessä ottamassa itsestään kuvia omista irvistyksistään.
Ilmankos mun puhelin on aina hukassa, kun lähes joka viikko sieltä löytyy vaikka ja mitä.
Oli sitten koiran kuonoa, Tomaksen varpaita, irvistystä tai muumikirjaa, silti ne on ihan huippuja!



maanantai 8. joulukuuta 2014

T o m a s

En olekkaan aikoihin kirjoittanut ihan vain Tomaksen jutuista, joten täältä tulee!


Tomas täyttää tässä kuussa 2v4kk ja on oikein kekseliäs, temperamenttinen, iloinen, sekä hieman ujo tapaus. Edelleen uudet ihmiset ja asiat jännittävät. Meneillään on lisäksi pelko-kausi. Välillä pelätään imuria, väillä, pimeää, välillä ihmispaljoutta, välillä possua... Ihan kaikkea laidasta laitaan.

Meillä on säännöllinen rytmi, joka menee kutakuinkin näin:
Herätys 07.00-8.00
Aamupala 8.30
Lounas 12.00
Päikkärit 13-14.00
Välipala 14.00
Päivällinen 16.30
Iltapala 20.00
Yöunille 21.15
(Äidin ja isin viereen kömpiminen 2.30)

Tomas syö huonosti aamupalaa. Lounas menee kohtuullisesti, välipala ja päivällinen paremmin, iltapalankin kanssa hieman takkuaa. Ehdoton syömisen nounou-lista pitää sisällään maustetut jugurtit, leivän ja kukkakaalin(edelleen).



Uni taas meillä on varmasti aina vaihteleva aihe.
Välillä Tomas nukkuu kokonaisia öitä omassa huoneessaan, mutta välillä on kausia kun poika tulee joka yö tasan 2.30 meidän huoneeseen tyyny kainalossa ja kapuaa sänkyyn. Poika on sekä ilta, että aamuvirkku.
Aamulla Tomaksella onkin oikein kiva tapa. Hän vetää peiton päältäni pois ja huutaa "Heräääääätyyyys". Mihin katosi ne suukottelu herätykset? hahah.


Allergiat ovat väistyneet kohtuullisesti pois ja pätkis voi syödä mitä vain. Ainoastaan tuo atooppinen iho on kiusanamme edelleen.

Lemppari leikkejä ovat ehdottomasti, piilo- ja hippaleikki, sekä rakentelu, kauppaleikki ja autoleikit. No okei, en kyllä tiedä yhtään leikkiä, josta tuo poika ei pitäisi. Kaikki menee siis ! Edelleen suosiossa on myös kaikissa kotiaskareissa auttaminen.


Tomaksen paras kaveri on ehdottomasti Niko. Tyttöystäviä Tomaksella riittää kovasti myös.

Rakastaa- kausi on myös erittäin kova, kaikkia rakastetaan ja paljon. Toisin meillä on opittu myös lällättämään ja rumia sanojakin on sanavarastoon siunaantunut. Onneksi (kopkop) niitä ei usein viljellä.

Sellaista tällä kertaa, haluatteko tietää jotain muuta? 
Millainen rytmi teidän +2-vuotiailla on?

perjantai 5. joulukuuta 2014

Daim-suklaa



DAIM-suklaa

½dl mantelijauhetta
2rkl vehnäjauhoja
2rkl  voita
2rkl siirappia
1dl sokeria
1rkl kaakaojauhetta
150g maitosuklaata

1. Öljyä leivinpaperi
2. Seikoita kaikki ainekset suklaata lukuuottamatta kattilassa, keitä noin 15min. 
3. Levitä seosöljytylle leivinpaperille. Anna jähmettyä hetki, sulata suklaa ja levitä se jäähtyneen massan päälle. Anna suklaan jähmettyä. 
4. Paloittele ja nauti (tai pakkaa vaikka lahjaksi).



Daimiakin kokeiltiin taas tehdä, itseasiassa samana päivänä kuin tikkunekkujakin. 
Tämäkin onnistui hyvin ja huomattavasti nopeammin kuin nekut. Daimin saa leikattua terävällä veitsellö siisteiksi paloiksi, mutta itse vain paloittelin sen käsin. Tätäkin saattaa löytyä paketeista jouluna.

Oletteko tehneet Daimia? 

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kun äiti säikähtää osa2.

Pari päivää kivi nenässä tapauksen jälkeen kävi seuraava haaveri. T ja Tomas olivat olkkarissa, minä tein tuttuun tapaan kotihommia keittiössä. T käytti pikaliimaa omalla työpöydällään, laski liiman pöydälle ja käänsi katseensa pariksi sekunniksi pois liimasta. Seuraavassa hetkessä Tomas oli napannut pikaliiman ja haukannut sitä.

Poika kipittää luokseni "Äiti ota poiiiiis" ja siinä vaiheessa kun poika näyttää kieltään tajuan että voi p*ska, taas sitä mennään. Kielestä liima lähtikin helposti pois, mutta kitalakeen sitä jäi, enkä saanut sitä irti. Eikä saanut muuten poikakaan, saatika isä.

Soittelin äidilleni, oman paikkakunnan tk:hon, anopille ja naapuri kunnan tk:hon, jonka jälkeen soitin vielä myrkytyskeskukseen, varmistaakseni asian. Ei huolta, lähtee itsekseen pois, oli vastaus.

Ei siis mitään hätää, liima häviää sieltä itsekseen.

Mä luulin ton kivi nenässä tapauksen jälkeen olevani tarkempi, mutta noh, kuinkas toisesta huoneesta olisin tätä tilannetta nähnytkään. Taaperot ovat vikkeliä, vikkelämpiä kuin uskoisi. Ja he keksivät välillä täysin tyhmiä ideoita, mutta toisaalta, kaikkea on vissiin pakko kokeilla.

Arvatkaa mitä tehtiin perjantai-iltana?
No käytiin kaikki mahdolliset tavarat läpi ja siirrettiin pois viimeisetkin sellaiset, joita pojan ei ole hyvä saada käsiinsä.

Onko teillä/teille sattunut mitään vastaavaa?

maanantai 1. joulukuuta 2014

Tikkunekut


Joulukuun eka! Lähtölaskenta aattoon alkakoon!

Ajateltiin miehekkeen kanssa taas tänä vuonna, että tehtäisiin joululahjapaketteihin mukaan jotain itse, kokeiltiinkin yhtenä viikonloppuna taas useampia juttuja, joita toki on ennenkin tehty, mutta ohjeet eivät ihan olleet enää muistissa niin hyvin.

Nyt testiin pääsivät tikkunekut. Tällä kertaa näistä tuli paljon parempia kuin aiemmin! Johtunee ehkä siitä, että nyt meillä oli valmiiksi hankittuna tuo lämpömittari.

Tomaksen synttäreitltä jäi yli pillejä, joten testattiinkin sitten, miten ne sopivat nekkujen tikuiksi ja hyvin toimivat. Koemaistelu on toteutettu onnistuneesti useamman ihmisen toimesta.

Ohje on helppo ja nopea tehdä, eniten aikaa vie tuo seoksen kuumennus ja nekkujen jäähdytys. Näitä saattaa löytyä lahjakorista jouluna.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Mahtavaa!

"Eduskunta on hetki sitten tehnyt historiallisen päätöksen ja hyväksynyt tasa-arvoisen avioliittolain. Päätös syntyi äänin 105–92."





Tää olikin paras uutinen tälle päivälle! Mä jännitin tätä ihan älyttömästi eilen ja tänään.
Rakkautta kaikille! 

Tomaksen omat toiveet

Lelulehdet tippuivat postiluukusta, joten meillä päästiin kirjoittamaan joulupukille. Tomas näytti lehdistä leluja joita toivoisi, poika tutki lehtisiä pitkään, tarkasti ja moneen kertaan. Noin kymmenen toivetta sieltä sitten tulikin ja itseasiassa yllättävän "hyvät" toiveet, sillä näitä oltiin osaa jo suunniteltukkin T:n kanssa.

Kaikki ylhäällä olevat kuvat on lainattu Halpa-Hallin sivuilta, sillä toinen lehdistä oli Halppiksen lelukuvasto, josta Tomas lahjatoiveita esitteli.
Tuotteisiin pääset halutessasi suoraan klikkaamalla tuotteiden nimiä.

Parkkitalo (tämä tulee jo lahjaksi tädiltä)

Mitä teidän lapset toivovat? 


Tähän loppuun mun onkin vielä hyvä vinkata sivustosta nimeltä CupoNation.fi, se on sivusto joka tarjoaa alennuskoodeja ja tarjouksia moniin verkkokauppoihin, ilman rekisteröitymistä tai mitään. Tällä hetkellä löytyy mm. Lekmer alennuskoodit, lisäsi listalla on mm. Cdon.com, zalando, boozt.com jne.

torstai 27. marraskuuta 2014

Hätäkahvit

Olen yhdessä facebookin ryhmässä, joka on täynnä upeita tyyppejä. Eräs ryhmäläinen kertoi heidän perustaneen omalle paikkakunnalleen hätäkahvit-ryhmän. Myöhemmin luin myös tämä jutun yle.fi:stä.

Suomessa syksy on ollut synkkä uutisoinnin osalta ja tarkoitan nyt niitä perhesurmia. Miksi äidit voivat niin huonosti, olisiko tämän voinut estää? Minä ainakin olen miettinyt tuota, ehkä sinäkin?

Kun luin tuon erään ryhmäläisemme viestin hätäkahvit ryhmästä, mietin itsekkin, että mitä jos mä voin auttaa jotain väsynyttä äitiä tai ehkä tarjota hetken höpöttelylle. Miksen auttaisi?

En keksinyt ainuttakaan syytä, sillä tiedän, että kotona oleminen raastaa joskus hermoja ja seinät tuntuvat uhkaavasti lähentyvän toisiaan, silloin tarvitsee seuraa ja mikäs sen parempaa seuraa onkaan kuin toiset äidit, jotka ovat kokeneet tai tulevat kokemaan nämä samat uhmatuhma ja muut vaiheet.



Meidän kylällä ei ole äideille omaa ryhmää, joten päätin kirjoittaa kirppisryhmän seinälle kysymyksen, olisiko joku kiinnostunut lähtemään hätäkahvit juttuun mukaan. Lopulta teinkin ryhmän, mutta samassa ryhmässä voi myös etsiskellä puistoilu tai kahvittelu seuraa.

Ensimmäiset puistoilu treffitkin on sovittu jo, nyt kun pysytään terveinä, niin päästään tapaamaan muita. Mä olen ihan hirveän huono lähtemään mihinkään kyläilemään, mutta nyt onkin taas aika ryhdistäytyä.

Onko teidän kaupungissanne tällaista toimintaa? 
Mitä mieltä olette tällaisesta toiminnasta? Lähtisittekö itse mukaan? 

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kun äiti säikähtää osa1.

Tomas pääsi taas säikäyttämään.
Viime viikolla hän meni leikkimään omaan huoneeseensa, mutta pysähtyi eteisessä. Ihan normaalia toimintaa. Tällä kertaa poika vaan päätti ottaa matkaansa jotain, mitä me emme huomanneet.

No, lueskelin sohvalla rauhassa ja T teki omia hommia, pieni rauhoittuminen kaikille teki hyvää. Tomas usein iltaisin haluaa itse olla rauhassa omassa huoneessaan, joten miksipä ei. Koko päivä kumminkin touhutaan muuten yhdessä.



Kuitenkin pienen hetken päästä Tomas tulee mun luo ja sanoo "Äiti ota pois, kivi nenässä".
Eka ajatukseni oli "Ei oo totta"
Nappasin pojan syliin ja aloin tsekkaamaan tilannetta, näin pienen vilauksen kivestä. Pyysin Tomia näyttämään valoa ja etsimään vinot pinsetit. Onneksi kerrankin oltiin ostettu vääränlaiset pinsetit!

Näin kiven nyt paremmin ja Tomas oli saanut sen työnnettyä syvälle sieraimeen, yritin varovasti napata kivestä kiinni pinseteillä, mutta eihän siitä mitään tullut. Poikakin alkoi jo käydä levottomaksi ja minä suuntasin kohti puhelinta ja mietin, että päivystys on 100 kilometrin päässä.

Sain puhelimen kaivettua esille, kun T hihkaisee minulle, että kivi lähti pois. Säästyttiin lääkäriin lähdöltä, mutta nyt muuten kengät puhdistetaan paremmin sisälle tullessa!

Säikähdin jo itse hieman tuolloin, mutta nyt lähinnä naurattaa. Täytyy vaan olla vieläkin tarkempi ajattelin ja luulinkin olevani, mutta kuten huomaatte, tämä oli vasta osa 1.

Onko muiden lapset laittaneet nenään jotain mitä sinne ei kuulu?

maanantai 24. marraskuuta 2014

Sponsoroitu video / Lasten leikki tänä päivänä



Duracell haluaa näyttää, miltä lasten lasten leikki liian usein näyttää nykypäivänä ja mä taas haluan kertoa omat pohdiskeluni samasta aiheesta.

Olemme mieheni ja ystävieni kanssa puhuneet monet kerrat, kuinka lasten leikkiminen on muuttunut siitä, kun me olemme olleet pieniä. Meidänkin pihan hiekkalaatikko näyttää kovin tyhjälle, samoin läheiset leikkipuistot.

Omassa lapsuudessani leikittiin ulkona satoi tai paistoi. Rämmittiin metsissä, kiipeiltii, juostiin, keinuttiin, leikittiin vinkkiä, talonmiestä, lamppupiilosta, poliisia ja rosvoa, hippaa, lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkään.
Kaverille ei soiteltu, vaan käveltiin oven taakse ja kysyttiin "Pääsetkö tulla ulos?"

Jos taas jäätiin sisälle, leikittiin poneilla, barbeilla tai tehtiin omia tanssi ja lauluesityksiä Smurffejen, Spaissareiden tai Nylon beatin tahtiin. Muistan myös hyvin gogot, pokemonkortit ja ne pallot. Gogoni itseaisiassa annoin veljelleni joitakin vuosia sitten ja pokemonkortit löytyvät edelleen varastosta eräästä kansiosta.


Mitä te leikitte pienenä? Mitkä oli niitä hittijuttuja? Mitä ajattelette videosta?

Näin tämän videon ja taas tulin samaan tulokseen. Nykyään lapset ovat kännykät, tabletit tai tietokoneet sylissä. Laittavat viestiä WhatsApissa, facebookissa tai muualla, pelataan vaan pelejä näillä tai muilla laitteilla. 
Tällaisia lapsia on nykyään paljon, ulos he taitavat mennä tosiaankin harvemmin. Se on surullista! 

Nykyään lasten elämä taitaa tosiaan pyöriä älylaitteiden ympärillä, tuntuu, etteivät lapset saa tai osaa olla enää lapsia. Barbi ja ponileikit loppuvat viimeistään toiselle luokalle mentäessä ja älypuhelinta pyydetään joululahjaksi jo 5-vuotiaana. 

Itse yritän vaalia sitä, että Tomas saa leikkiä niin sisällä kuin ulkonakin päivittäin ja että se ruutuaika jää mahdollisimman vähäiseksi. Ei pienet tarvitse videoita tai tv:tä. Sopivissa määrin se on ok, mutta tunneissa mitattuna, nounou.

*Postaus tehty yhteistyössä Duracellin kanssa, kaikki tekstissä olevat asiat ovat kuitenkin omia mietteitäni ja mielipiteitäni.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Blog by the book


Se on muuten kuukausi jouluaattoon! 

Mä ajattelin hankkia tän joululahjaksi itselleni, mutta käytiinkin poitsun kanssa kirjastossa taas ja kysäisin sieltä josko heiltä löytyisi kyseinen kirja. Tietystihhän se oli jo varattu silloin, mutta varasin sen itselleni. Seuraavan kerran kun käytiin, sainkin kirjan samalla matkaan.

Mulla ei ollut mitään odotuksia kirjan suhteen, mutta tiesin että siellä lukee monista lemppari bloggaajista juttua ja olin kuullut vain hyvää koko kirjasta, niin pakkohan sen oli päästä lukemaan heti.

T menikin aamulla kahta tuntia aiemmin töihin ja valvotin Tomasta siihen saakka kun hän tuli kotiin, niin miehet pääsi yhdessä päikkäreille ja mä sain syventyä kirjaan. Ei siinä kauaa ehtinyt kirja kulua, kun luin sen läpi. Suosittelen tätä kyllä kaikille bloggaajille ja siitä kiinnostuneille.


Oletteko te lukeneet tämän? Aiotteko lukea?

perjantai 21. marraskuuta 2014

Kirjastossa


Me ollaan taas aktivoiduttu ja käyty vähintään kerran viikossa kirjastossa. Sieltä lähteekin aina hyvä läjä kirjoja mukaan ja Tomaskin on oppinut itse katselemaan mieleisiä kirjoja itselleen. Oman kirjahyllyn kirjat on taidettu lukea jo useampaan kertaan läpi ja jotain lemppari kirjoja tuolta kirjastostakin on löytynyt.

Vähintään yksi perinteinen Puppe-kirja lähtee aina mukaan, samoin kuin jokin Mauri Kunnaksen kirja. Auto ja kone-kirjat ovat kuitenkin pojan lemppareita ja näistä viime reissun kirjoistakin taidetaan osata jo kaikki ulkoa.

Käyttekö te paljon kirjastossa? 
Suositelkaa jotain hyvää luettavaa omiin hetkiin mulle? 
Ja iltasaduiksi pojalle?

torstai 20. marraskuuta 2014

Purnausta ja hyviä juttuja

On varmaan myönnettävä, muut viikot ovat olleet suht onnistuneita, mutta tästä ei taida saada onnistunutta. Ellei sitten lauantaina vaikka voiteta lotossa tai jotain. 

Mun selkä pamahti taas alkuviikosta, sitten olkapää halusi yhtenä iltana taas vinksahtaa ja tulehtua, nyt olen flunssassa. Paras alkuviikko ikinä! 

Onneks mulla on vähän positiivisempi elämänasenne, mitä purnaukseni antaa olettaa. Kaikesta onnistun vetämään yleensä loppuun saakka ne hyvät puolet. 



Tälläkin viikolla on ollut kivoja juttuja, olen höpissyt tavalliseen tapaani päivittäin ystäväni kanssa puhelimessa, pestiin miehekkeen kanssa kahdestaan auto ja näin saatiin yhteistä aikaa, kaikki ruoat ja leivonta hommat on onnistunut loistavasti ja oon parina aamuna saanut nukkua lähes yhdeksään, sehän on jo luksusta. Kirjastossa käynnitkin sujuivat erittäin kivasti!

Eli ei purnausta ilman hyviä juttuja, kiva tasapaino näissä jutuissa. 

Kertokaahan, mikä teitä on tällä viikolla ärsyttänyt? Ja mikä taas on saanut hyvälle mielelle?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Huh, mikä tiistai!

Taas oli sellainen päivä, että mietin oliko sittenkään oikea valinta jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi hoitamaan lasta, olisiko vaan kannattanut mennä helpoimman kautta ja lähteä töihin.

Tiistai- aamu lähti käyntiin raivokkaan uhmatuhman säestämällä karjunnalla, tämä ja kaikki muu mahdollinen tuhmuus jatkui kello yhteen saakka. Pieni hetki välissä menikin hyvin kun poika innostui maalailemaan kanssani. Tää oli vähän huonompi päivä taas hyvien joukossa, toisinsanoen tämä oli siis "kaikki on perseestä ja mikään ei onnistu aamu" yhdistettyinä huonoihin yöuniin - kiitos koiran.

Päikkäriaika. Se oli kieltämättä päivän odotetuin hetki. Mun ei edes pitänyt laittaa poikaa alunperin päikkäreille, mutta meno vaati kyllä rauhoittumista.

Tällä kertaa sain koota viisi palapeliä lattialta, korjailla junarataa ja kerätä yhden tyynyn sisällöt eteisen ja olkkarin lattioilta, sen jälkeen kun Tomas viimein nukahti.

Noh, huono aamu edellisenä päivänä tarkoittaa yleensä parempaa huomista, tai jotain sinne päin. Joten jospa tänään on sitten parempi päivä. Saisi ainakin olla, sillä meillä on paljon touhua ja jumppakin Tomaksella on taas illalla.



Oliko sitten oikea päätös jäädä kotiin hoitamaan poikaa? Ehdottomasti oli, ei siitä pääse mihinkään. Kun tottuu niihin hyviin päiviin ja niitä on paljon, tuntuu yht'äkkiä huonopäivä hirmuisen paljon huonommalle kuin se oikeasti onkaan.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Ekat piparit

Oltiin eräänä päivänä mummolassa kyläilemässä. Tomas pääsikin siellä yhden ihan lemppari hommansa pariin, nimittäin leipomaan! Tomas tykkää hirmuisesti leipomisesta. Tällä kertaa poika pääsikin leipomaan ”talven” ekat piparit mummon kanssa. Onneksi olin ottanut kameran mukaan, niin sain räpsittyä muutamat kuvatkin tuosta.


Ensimmäinen opetukseni Tomakselle oli, ”Maista sitä taikinaa, se on hyvää” ja poika katsoi  mietteliäänä minua, sillä yleensä kiellän takinan syömisen. Onhan jokaisen kuitenkin maistettava piparitaikinaa, se on paljon parempaa kuin itse valmiit piparit! 



Pienien ennakkoluulojen jälkeen sitä sitten maistettiinkin, ensin tiett piti vähän haistaa ja vasta sen jälkeen uskaltauduttiin maistamaan. Kuten ilmeistä voi päätellä, tykkäsi myös poika siitä.

Sotkuahan saa aikaan kun leipoo taaperon kanssa, pipareiden leipomisen jälkeen kotona on nimittäin leivottu mm. kaurakeksejä ja sämpylöitä. Kun tekee pieniä annoksia, voi leipoa useammin ja näin ollen lapsi pääsee myös toteuttamaan itseään useammin.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Tutitu

Tutitu, sanooko tuo kellekkään mitään?
Tomas löysi youtubesta noin kolmisen kuukautta sitten kyseisen sarjan. Tiedättekö, kun jokin (ärsyttävä) pimputus jää soimaan päähän? Tässä on juuri sellainen musiikki. Huomaan hyräileväni tunnaria päivittäin, vaikkei itse ohjelmaa meillä olisikaan katsottu moneen päivään.



Näitä löytyy lyhempiä ja pidempiä pätkiä, joissa ehkä hieman lentävää autoa muistuttava robotti pudottaa maahan osia, joista rakentuu milloin, juna, kirahvi, paloauto tai vaikka puhelin. 

Aiemmin viikolla poika katsoi jaksoa, jossa rakennettiin ambulanssi. Kun se on valmis, toistaa ääni sanan englanniksi. Myös Tomas yrittää toistella näitä ja helpommissa sanoissa se onnistuukin, siinä missä suomenkielistenkin sanojen toistaminen. Tomaksella on menossa nyt muutenkin kausi, että toisten puheesta otetaan hirveästi sanoja. Meillä aikuisilla siis rumat sanat on päässyt nyt kovaan karsimiseen. Itselläni nimittäin on paha tapa kiroilun suhteen. Tulee sitten sanottua perhosta, persikkaa, viinirypälettä ja ties mitä. 

Näiden lisäksi poika katsoo youtubesta rallia, jokkista, lastenlauluja, lego ja heppa videoita, jos saa luvan. Paras oli kuitenkin, kun veljeni näytti Tomakselle jonkin kissa videon, jossa kissalla oli tassu pipi. Pieni mies alkoi nyyhkyttämään. Tästäkin on jo parisen viikkoa ja silti se jaksaa pojan mieltä painaa vieläkin ja päivittäin saa kertoa, että kyllä se kisu paranee.

Telkkarin lastenohjelmat meillä ei sitten juuri pyörikkään. Muumit saattavat mennä taustalla kun touhutaan omia juttujamme ja unohdetaan ne katsoa.


Katsooko teillä perheen pienimmät youtubesta luvan kanssa jotain? Mitä? Entäs iskeekö pikku kakkonen?

perjantai 14. marraskuuta 2014

Lahjavinkit 0 - 1½ vuotiaalle

Lähdetään liikkeelle näistä mini ihmisistä. Tomaksen eka joulu iski juuri tällaiseen väliin, sillä poika oli ekana joulunaan neljän kuukauden ikäinen. Tuon joulun lahjapostaukseen pääset tästä. Tähän väliin on myös hyvä todeta, että voi jestas nuita vanhoja kuvia ja postauksia.. Meistä kaikki ovat ilmeisesti muuttuneet tässä parissa vuodessa ihan reippaasti.





Muita ehdotuksiani ovat:
taaperokärry
leikki kännykkä
nukket
autot
kylpylelut
vauvapulkka
sormivärit
äänikirja
pallo
hakka
tornilelu
soiva lelu


Mitä te ehdottaisitte 0-1½ vuotiaalle lahjaksi? 

Kollaasin tuotteet löydät täältä:
vetolelu
palikkalaatikko
potta
reppu
ruokalappu
aterimet
pop up lelu
keinu

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Hei pappa

Kello on pian puoli kaksi yöllä. En saa unta kun asiat pyörivät mielessä. Ja nyt arvon painanko julkaise nappia. Painoin jos luet tätä.

"Hei pappa.
Olen taas odottanut kaksi pitkää vuotta, niiden kaikkien muiden vuosien lisäksi, että ottaisit yhteyttä.  Laittaisit viestin vaikka jouluna tai syntymäpäivänä, ehkä jopa kyselisit kuulumisiamme . Tiedätkö edes kuinka vanha olen jo?
Me ollaan muutettu jo vuosi sitten pois Jyväskylästä. Menimme jo T:n kanssa naimisiinkin tässä välissä. Tomaksenkin olet nähnyt viimeksi aika tarkalleen kaksi vuotta sitten. Hän on jo iso poika, oikea äidin ja isin hurmuri, kunnon temperamentilla varustettuna.
Olet tainnut pyyhkiä meidät elämästäsi, mutta on ollut aikoja, jolloin mä olen kaivannut sinua. Sisälläni on vihaa, inhoa, hämmästystä, kaipausta ja lukematon määrä kysymyksiä, joihin en kai koskaan saa vastausta. Sitä en tule koskaan hyväksymään kai  kunnolla.

Taas otan sinuun itse yhteyttä, mutta minulla ei ole uskallusta soittaa tai tulla käymään. Ehkä pelkään reaktiotasi kaikkeen mitä on tapahtunut, mutta etpä itsekkään ole tehnyt mitään sen eteen että välit korjaantuisivat, saatika ottanut yhteyttä mitenkään.Ristiäisten jälkeen kuvittelin että Tomas saa elämäänsä mukaan isopapan ja isomummo(puole)n.

Ilmoitan vain, että elämä on kunnossa, tasaisesti eteenpäin on menty ja aikuiseksi on päästy kasvamaan.

Toivottavasti teilläkin on kaikki hyvin.

Terveisin, Tyttären tyttäresi Suvi R."

Sellainen kirje. Vielä kun löytyisi uskallusta lähettää se.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Rakas joulupukkeli

Vaikka toivon aina rakkautta ja rauhaa - niin itselleni kuin muillekkin, tein myös taas materiaan perustuvan pikku listan ihan vain siitä, mitä itse toivoisin joululahjaksi. Tänä vuonna minulla on itselläni oikeasti kerrankin muutama juttu, jotka haluaisin kovasti itselleni. Ehkäpä ostan jonkin näistä itse. Mun oli tarkoitus tehdä äidin toiveet TOP 5 - lista, mutta kuinka ollakkaan, en keksinyt kuin neljä toivetta.





Unisukat - Netanttila.com 6,99€
Blog by the book-kirja -Adlibris.com 17,50€
Katukeittiö - parempaa roskaruokaa- kirja - Adlibris.com 16,70€
Muumimuki - Netanttila.com 16,95€


Sellaiset on mun materialistiset toiveet tälle joululle.
Mä tosiaan oon himoinnut Jennin kirjoittamaa Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa kirjaa jo pitkään, Blog by the book-kirja on toinen, jonka välttämättä haluan. Muumimuki päätyy listalle joka vuosi ihan vain siksi, että keräilen niitä pienimuotoisesti ja unisukat ehtii aina kadota talveksi.

Mitä te toivotte itsellenne? 

perjantai 7. marraskuuta 2014

Lahjavinkkejä postauksia tulossa!

Ajattelin tehdä muutaman lahjavinkkejä postauksen ja tässä on nyt pienoinen info aiheesta, sillä jos lisäisin tämän ensimmäiseen tekstiin, ei sitä jaksaisi lueskella.

Ideoitahan lahjoihin löytyy googlailemalla paljonkin, mutta ajattelin helpottaa teitä ja koota myös tänne listaa, kuvia ja suoria linkkejä.Näistä en itse hyödy rahana tai materiana.
Tänä vuonna jätän lahjojen hankkimisen sen verran lähelle joulua, että tämä auttaa myös itseäni sitten, jos juuri sitä the lahjaa ei kaupasta löydykkään. "Oma lehmä ojassa" siis tässä.

Luonnollisesti lähdetään liikkeelle 0-1½ vuotiaista, jatketaan sitten myöhemmin 1½-2-vuotiailla,
2-3-vuotiailla, 11-vuotiailla, 13-vuotiailla (ja isovanhemmilla). Postauksia on siis tulossa ainakin kuusi ja joulu tulee kovaa vauhtia, joten pyrin julkaisemaan useamman kuin yhden tekstin näistä viikossa.

Postaukset tulevat olemaan tuollaisia ikähaarukallisia, sillä itseni on helpompi tehdä tekstit niin omien kokemusteni pohjalta. Toki näissä on liikkumavaraakin.

Voitte myös itse jakaa vinkkejänne kommentti boxissa ja voin lisätä niitä sitten listaan! :)

Sellainen info tähän väliin. Nyt alankin työstämään itse kirjoituksia, vielä kun poika nukkuu ainakin seuraavat kolme minuuttia..

Laita VÄHÄN sokeria

Syksy tuo aina leipomisen mukanaan, välillä leivotaan jotain suolaista, välillä makeaa. Nyt ollaan tehty molempia ja uunikin kuumenee leivontaa varten joka viikko ainakin kerran. En mä mikään huippu leipoja ole, vaan lähinnä sellainen peukalo keskellä kämmentä kokeilija.


Onneksi siitä ei ole haittaa lapsen kanssa leipoessa. Viimeksi kun leivottiin mummilaan pullaa, oli hieman naurussa pitelemistä. Tomas pyöritteli hienoja pullia ja toisen pellin pullia voidellessani annoin Tomaksen laittaa samaan aikaan itse muihin pulliin raesokeria. Hyvinhän hän sitä laittoi, mutta sana vähän taisi unohtua, kun kivaa oli. Noh, pääasia kai se, että kahvittelijat tykkäsivät ja pakkaseenkin asti nuita mummolaan jäi. 

Tykätäänkö teillä leipoa usein?

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Isänpäivälahja isän toiveesta

Mä ehdin jo miettiä kuumeisesti, mitä hankkisimme Tomaksen kanssa T:lle isänpäivä lahjaksi. Olin jo keksinytkin muutaman jutun joista valita. Kuitenkin viime viikolla T oli käynyt realisoinnissa ja löytänyt sieltä pitkään etsimänsä kirjan, käytettynä - kyllä. Ja hän kysyi voisiko saada sen isänpäivälahjaksi.

Tottakai! Mä olenkin odottanut milloin löydän taas saman kirjailijan kirjoja hänelle ja tämä tuli loistavaan saumaan, jääpähän nyt ideoita myös jouluun. T lukee ja taitaa omistaakkin jo suurimman osan Reino Lehväslaihon kirjoittamista kirjoista.
Mukaan laitan vielä tänään ostamani paketin T:n lemppari karkkeja, joita saa vain näin joulun lähestyessä kaupoista. Ehkä lisätään vielä jotain pientä. Ja se aamupala sänkyyn on vanha perinne, jota ehdottomasti kunnioitetaan meilläkin.



Tällä viikolla olisikin edessä vielä lahjapaperin maalaaminen, korttejen tekoa papoille ja T:lle. Niihinkin bongasin hyvät vinkit, kunhan saa pojan vain innostumaan sotkemaan kädet ja jalat.

Annetaanko teillä isänpäivä lahjat? Onko teillä perinteenä viedä aamiainen sänkyyn? 

maanantai 3. marraskuuta 2014

Selvitymistarina

Vaikka otsikko kuulostaa hurjalle, kirjoitan vielä samasta aiheesta, tämä on ehkä se viimeinen kirjoitus tästä, tai sitten ei. En tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että itse saan nollattua tällä tavalla ajatukseni ja teksteistäni on ollut hyötyä ainakin muutamille saman kokeneille.

Mä olen huomannut itsessäni tiettyjä muutoksia, parempaan suuntaan. Pääni on selvinnyt monista asioista. Nyt tuntuu että kaikki palaset ovat loksahtaneet paikalleen, ymmärrystä ja energiaa riittää taas paremmin.


Kirjoittelin alkuvuodesta keskenmenosta TÄNNE , lisäksi olen kirjoittanut myös TÄMÄN ja viimeisimpänä TÄMÄN postauksen aiheeseen liittyen.

Olen saanut valtavasti vertaistukea. Ensimmäisestä keskenmenosta on nyt aikaa jo niin paljon, että jos kaikki olisi mennyt hyvin olisi meillä nyt kaksi lasta. Huomasit varmaan sanan "ensimmäisestä", niin, se ei jäänyt viimeiseksi.

Nyt kuitenkin haluan avata taas fiiliksiäni. Sillä ne ovat muuttuneet hurjasti. On helpompaa.
Sain ihan järjettömän paljon vertaistukea (sekä tietysti syyttelyä) itse ja siksi haluan nyt kirjoittaa, että kaikesta, tai ainakin tästä selviää. Itse olin rikki, niin kovin rikki pitkään, mutta ajallaan kaikki haavat paranevat. En tiedä, ehkä ne voivat aueta vielä uudelleenkin, mutta nyt on kaikki hyvin.
Eräänä iltana havahduin taas kerran järjettömään onnen tunteeseen. Tajusin taas, että elämä on tässä ja nyt. Olin onnellinen, olen edelleen onnellinen.

Muutama yö sitten näin unta, niin todentuntuista, että aamulla ihan mahtavan lämmin fiilis ympäröi minut. Unessa olin ystäväni kanssa jossain vieraassa paikassa. Olin raskaana, tunsin vauvan liikkeet. Minulla oli kaunis pyöreä vauvamasu ja oli kyseessä raskauden viimeiset viikot. Kaikki oli hyvin. Se uni, ei se totta ollut, enkä ajattele sen olevan "enne uni", mutta se rauhoitti viimeisetkin ajatukseni.
Sen unen jälkeen ymmärsin monia asioita. Sitä ei pysty sanoin kertomaan. Se on se tietty tunne. Täydellinen onnellisuus ja hyvinvointi, se rauha oman pään sisällä. Puhuin unesta ystävälleni ja miehelleni. Siitä tuli vielä parempi olo. Kaikki on nyt hyvin, kaikki on nyt täydellistä. Ei meillä ole kiire mihinkään.
Voin hymyillen jo vastata tuttujen kyselyihin.

"Milloin teille tulee toinen?"
 "Eikö olisi jo aika tehdä toinen kaveriksi Tomakselle?"
Vastaan hymyillen. "Lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Vielä joskus, tulee meidänkin aikamme."

Haluan sanoa sinulle, kaikesta selviää, ajallaan.

Hama



Häissä meillä oli karkkibuffetissa käytössä pitsillä koristeltuja lasipurkkeja, jotka olivat pitkään turhana kaapissa. Nyt osalle on löytynyt käyttöä. Nämä ovat hyviä mm. hamahelmien säilyttämistä varten. Poika osaa avata ja sulkea ne itse ja lasi purkki painaa sen verran paljon, ettei kaadukkaan vahingossa. Lisäksi nuo purkit ovat söpöjä.

Tomas tykkää hamehelmien kanssa touhuamisesta, poika keskittyy hurjasti ja iloitsee valmiista lopputuloksesta. Tykkäsin itsekkin tehdä niillä pienillä hamahelmillä aina helmitöitä tai liskoja ja mieluisaa puuhaa tuo on edelleen.

Teittekö te/Tehdäänkö teillä hamahelmistä mitään? :) 
Tää on muuten hyvä joululaja ajatus pienille. 

perjantai 31. lokakuuta 2014

Töissä


Lokakuun viimeistä päivää viedään, marraskuu yrittää tunkea jo kovasti itseään esiin. Heippa siis lokakuulle ja tervetuloa marraskuu!



Muistoja luodaan yhdessä, sehän tiedetään. Eräs aamu lähdettiinkin isimiehen mukaan töihin Tomaksen kanssa. Puhuttiin edellisenä iltana, että mennään katsomaan työkoneita ja rekkoja. Sekä autetaan jos suinkin pystytään.

Tomas innostui hurjasti ja odotti aamua. Mukaan pakattiin evästä, vaihtovaatetta, lapio, sekä kuorma-auto, sillä suunnitelmana oli suunnata isimiehen työpaikalta kohti toista mummilaa. Monta kivaa juttua oli siis luvassa samalle päivälle.

Aamulla noin yhdeksän pintaan saavuttiin työmaalle, Tomas kävi heti tarkastamassa, että mönkijä ja trukki ovat paikoillaan, ihmeteltiin isimiehen tekemiä hommia ja mentiin ulos tekemään hiekkakuormia. Myöhemmin kuvioon tuli kaivuria ja rekkoja, joten me siirryttiin edestä pois työpaikan yläkertaan kahvitilaan katselemaan hommien kulkua. Myöhemmin käytiin vielä tervehtimässä ja ihmettelemässä isojen autojen kuskeja.

On ihana huomata miten nuo esimerkiksi rekkakuskit ovat ystävällisiä pikkulapsille. Monesti mekin kävelytiellä jäädään katsomaan rekkoja ja sieltä kuskit nostavat kättä ja tööttäävät. Se jos jokin saa pienen miehen iloiseksi.




Työmaalta suunnattiinkin sitten mummilaan hoitamaan Tosca nimistä kissanpentua, joka onkin sulattanut kaikkien sydämet. Katsokaa vaikka, kunka söpö! Tosca on pikkuruinen ja rodultaan ragdoll.