lauantai 5. lokakuuta 2013

Päivän kuulumiset


Tänään sattui ja tapahtui. Aamu alkoi kivasti vähän ennen kahdeksaa. Touhuttiin pojan kanssa ja pyöräytin muutaman koneellisen pyykkiä. Luettiin ja syötiin, järjesteltiin paikkoja.  Eli ihan normaalia arkea oli aamu.

Aamupäivällä Tomas päätti kokeilla miten leikkiharavan yksi sakara mahtuisikaan nenään ja pian poika kasvot ja kädet olivatkin veressä. Tuokin tapahtui ihan minimaalisessa hetkessä, en olisi uskonut, että poika sitä nenäänsä tunkee, mutta nyt on uskottava.
Koska tilanne oli rauhallinen, tuumasin, että nyt otetaan kuva. Lähetin sitten kuvan Tomaksen tädille ja sedälle, että tältä nyt tämä tapaturma-altis muksunen näyttää.
Voisin tehdä tuosta tapaturma-alttiudesta ihan erillisen postauksenkin.

Poika ei reagoinut silloin asiaan mitenkään, ihan kun ei olisi edes huomannut pipiä. Kuitenkin kun me Tomin kanssa aloimme putsaamaan poikaa, tulikin sitten Tomakselta itku. Itku tuli lähinnä ilmeisesti siitä, että poika ei tykännyt kun kasvoja putsataan kostealla liinalla.
Onneksi pahemmin ei sattunut, vaikka säikähdettiinkin. Putsailujen jälkeen Tomas jatkoi leikkejään ja naureskeli.



Sitten käytiinkin päikkäreille, jotka poika nukkui hyvin. Päikkäreiden aikana mä pohdin mitä ruokaa tekisin pojalle. T teki Tomakselle naudanlihapihvejä ja itse tein perunamuussin ja keitin kasvikset.

Tomas heräsikin sopivaan aikaa, jotta ehdittiin syödä rauhassa, sillä eilen sovin treffit HopLoppiin A:n ja hänen poikansa J:n kanssa.

Pari tuntia vietettiin HopLopissa ja mukavaa oli. Kiitos seuralaisten!

Kotiin tullessa poika nukkui autossa, mutta heräsi sisälle kantaessa. Poitsu oli niin lämpöinen, että mitattiin kuume. Mittari näyttikin 38.7 astetta, joten ei muuta kun lääkettä nassuun ja vaatetta vähemmäksi.

Mä olen vähän vainoharhainen kuumeen suhteen, sillä itselläni on ollut kuumekouristuksia tenavana ja mulle on sanottu, että niitä voi sitten ilmetä omallakin lapsella. Taipumus kuumekouristukseen on nimittäin periytyvä.
Mä olenkin imenyt itseeni kaiken tiedon aiheesta, jonka olen vain löytänyt, jotta en hätäänny mahdollisen tilanteen tullessa.

Iltaa kohti Tomaksen kuume laski, mutta tiedän, että herään yöllä tarkistamaan tilanteen.
Oma iltani on sujunut rauhallisissa merkeissä. Olen käynyt lenkillä, dataillut, raivaillut leluja, laittanut pyykkejä,, ihan tavallista siis..
Oon huomannut, että koti on siisti silloin kun Tomas nukkuu, nimittäin valveilla ollessaan poika kantaa lelujaan ja vaatteitaan pitkin kotia. 

3 kommenttia:

  1. voi pientä.. :/ tutulta kyllä kuulostaa, vahtia saa koko ajan kun yks voi saada päähänsä mitä tahansa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vaikka vahtisikin, niin siinä ei ehdi toimia aina ennen kuin poika on tehnyt jo jotain ei niin sallittua. :D

      Poista

Haleja <3