perjantai 25. lokakuuta 2013

Kommentti jättää jälkensä kampanjan arvonta!




Kuvasta poiketen voittajalle lähetetään kyseinen videokamera valkoisena.

Muitathan, osallistuessasi arvontaan:
Ethän kiusaa. Edes netissä.


Arvontaa sponsoroivat:Canon.fi ja korumaa.fi

 OSALLISTUMIS OHJEET:

Arvontaan osallistut kommentoimalla viestikenttään seuraavat asiat:
Tomivan sähköpostiosoitteesi ja kertomalla kommentissa:
Miten kiusaamista pystytäisiin vähentämään? 
Oletko itse ollut kiusattu tai kiusaaja ja miten se on vaikuttanut sinuun?

Jokainen osallistuja saa yhden arvan ja arvota aika on 25.10-3.11.2013
Paljon onnea arvontaan!

60 kommenttia:

  1. lahtinen.hj @ gmail.com (poista välit): en ole ollut nettikiusattu tai enkä ole ketään kiusannut. Koulukiusattuna olen ollut koko peruskoulun ajan ja sen pohjalta tiedän että jättää pitkät jäljet kiusaaminen. peruskoulusta on aikaa 13 vuotta kun se päättyi ja ekasta kiusaamisesta n 22vuotta. vieläkin käyn noita asioita lävite terveyshuollossa ja ne ei ikinä kokonaa unohdu varmaankaan. Haluaisin että jokainen kävisi lävite sen että miltä kiusatusta tuntuu ennenkö edes ajattelee että "tekee mieli sanoa henkilölle jotain pahaa tai tehdä" ehkä se lopettaa tai edes antaa ajattelemisen mallia kun miettii miltä toisesta tuntuu jos sanon näin tai teen näin

    VastaaPoista
  2. suvimmaria@hotmail.com
    Kiusaamista pustyttäis vähentään sillain että siihen puututtais, eikä vaan anneta asian olla. En ole ollut kiusattu enkä kiusaaja.

    VastaaPoista
  3. anuanu-@windowslive.com
    Kiusaamista pystyttäisiin vähentämään esim. jos koulussa pidettäisiin kiusaamisen vastaisia tunteja ja kiusaamiseen puututtaisiin enemmän ja otettaisiin asia tosissaan. En ole itse ollut koskaan kiusattu enkä myöskään kiusaaja.

    VastaaPoista
  4. maami88@hotmail.fi
    Kotona puhuttaisiin tarpeeksi kiusaamisesta ja sen tuomasta pahasta olosta, miltä itsestä tuntuisi jos kiusattaisiin/syrjittäisiin jne. Puututtaisiin heti, kun kiusaamista esiintyy, eikä ajatella, että se on vain tuollaista "poikien" nälväilyä ja ketään ei satuta. Itseäni on kiusattu yläasteella ja kyllähän se itsetuntoon vaikutti ja vaikuttaa edelleen :/

    VastaaPoista
  5. mylovenea(ät)gmail.com

    En tiedä, onko olemassa vastausta tuohon miten kiusausta pystyttäisiin vähentämään, mutta esim. koulussa kiusaamiseen pitäisi opettajien ja vanhempien puuttua vakavasti. Olen itse ollut sekä kiusaaja että kiusattu ja vasta jälkeenpäin sitä tajuaa miten tyhmä itsekin on joskus ala- ja yläaste aikoina ollut. Oikein hävettää.

    Meitä oli iso porukka, jotka kiusasivat tiettyjä tyyppejä. Kun ei oltu porukassa, minuakin kiusattiin. Lähinnä sellaista "piilovittuilua" ja nälvimistä poikien suunnalta. Tyttöjen keskuudessa minusta puhuttiin pahaa, jätettiin porukan ulkopuolelle, suututtiin ilman syytä. Seuraavana päivänä taas parhaita kavereita. Todella inhottavaa! Aina sai pelätä, koska ne kaverit oikeasti jättää. Ei siihen mitenkään opettajat sen kummemmin puuttuneet, puhutteluun jouduttiin ja siihen se jäi. Miten pahalta tuntuukaan jälkeenpäin muistella noita aikoja! Amikseen mentyä sitä jotenkin aikuistui ja kun kaveritkin vaihtuivat, kiusaaminen jäi sinne yläaste ajoille. Yläasteella myös olin hieman pyörempi tapaus ja sain useasti kuulla "läski"-kommentteja. Kun ysin aikana laihduin todella paljon, sain taas kuulla "olematon perse"- kommentteja. Kaikesta pitää sitten saada jotain aikaiseksi! Kyllä nuo kommentit vielä tänäkin päivänä vaikuttaa muhun jollainlailla. Voin vaan kuvitella, miten mun sanomiset vaikuttaa varmasti myös! Että sitä onkaan ollut tyhmä!

    Netissä kiusaamista voisi vähentää juurikin tiukentamalla esim erinäisten keskustelupalstojen (vauva, kaksplus) menoa paremmalla kommenttien valvomisella. Meno noissa palstoilla kun saattaa olla joskus todella hurjaa ja tekee oikein pahaa lukea joitakin keskusteluja jossa esim. puidaan tiettyjen bloggareiden elämää!

    Tää kampanja on kyllä ihan älyttömän hieno juttu!

    - Mia

    VastaaPoista
  6. En osaa sanoa, millä sitä voisi vähentää, keinoja siihen on monia. Mutta omasta mielestä se perus kotikasvatus vaikuttaa siihen kovasti. Meillä on kotona aina puhuttu siitä, miten kiusaaminen on väärin ja kaikkien kanssa tulisi leikkiä. Ketään ei saa jättää yksin, eikä kenellekkään toivoa pahaa. Tämän saman ajatusmaailman haluan myös opettaa tulevalle vauvalle. :)
    Itse en koskaan ole ollut kokoa s, ei sillä, että olisin ollut liian ylipainoinen, mutta kuitenki "isompi" kuin kaverini. Siitä asiasta kuulinkin koko peruskoulun. Se heijastuu vieläkin elämääni, nykyään vähemmän, kuin ennen. En toivo kellekkään samaa kohtaloa !

    VastaaPoista
  7. Opettajat ja vanhemmat voisi puuttua paremmin kiusaamiseen.
    Mua on kiusattu ja oon kiusannut.
    -ssakke

    VastaaPoista
  8. elina@vaikutelma.net

    Kiusaamista pystyisi vähentämään lisäämällä tietoisuutta ja kouluissa ainakin asoihin pitäisi puuttua herkemmin!
    Itse en ole ollut kiusattu taikka sinänsä kiusaajakaan. Ennemminkin juuri sellainen sivustaseuraaja, joka kyllä on huomannut kiusaamisen, muttei tehnyt asialle mitään. Eli toisin sanoen mut voisi sinne kiusaajienkin puolelle luokitella, kun en ole asioille mitään tehnyt. Nykyään osaan onneksi edes jollain tavalla puuttua kiusaamiseen ja pidän kyllä aina huolen, että pysyn itse erossa haukkumisesta ja muusta kiusaamisesta, yksi kerrallaan saadaan maailma muuttumaan!! :)

    VastaaPoista
  9. Kiusaamista pystyttäisiin vähentämään kertomalla kiusaamisesta jollekkin ulkopuoliselle joka voi laittaa asiaa eteenpäin.
    Olen kiusattu ja se on vienyt kavereita ympäriltä.

    silja.L01@hotmail.com

    VastaaPoista
  10. Kiusaamiseen pitäisi puuttua tehokkaammin jo päiväkodissa. Ja kyllä, jo muutaman vuoden ikäiset lapset kiusaavat toisiaan oikein sujuvasti. Valitettavasti esimerkiksi lastentarhaopettajan koulutuksesta puuttuu täysin kiusaamis-teema, ja sen myötä ehkä valmiudet ja rohkeus puuttua siihen varhain. Ehkä rohkeutta on enemmän niillä jotka ovat jossain vaiheessa joutuneet kiusaamisen kohteeksi, esimerkiksi itse puutun heti jo pieneenkin nimittelyyn tai systemaattiseen leikkien ulkopuolelle jättämiseen, koska tiedän miltä se tuntuu. Kiusaamista on niin monenlaista, että tuntuu siltä, että jokainen on joskus joutunut kiusatuksi ja ollut kiusaajana. Ei ehkä tarkoituksella, mutta ihan huomaamattaan. Onneksi kiusaaminen on nostettu nyt tapetille ja sen ehkäisemiseksi tehdään jo joissain päiväkodeissa ja kouluissa kiusaamisen ehkäisemis/puuttumis suunnitelmia :) Tosin kiusaamista tulee luultavasti olemaan aina, eikä sille voi mitään.

    VastaaPoista
  11. s.a.l.l.i(at)suomi24.fi

    Olen melko pitkälti samoilla linjoilla Mian kanssa eli kiusaamistapaukset on otettava vakavasti. Ennaltaehkäisyä en kyllä tiedä, sillä ihminen ihmiselle osaa olla julma. Mutta asioihin puuttuminen voisi ainakin laittaa miettimään.... Myös tämä tarkempi valvonta nettipalstoilla olisi paikallaan. Perättömät jutut toisista on välillä melko julmia, lähes kunnianloukkauksia.

    -Safa

    VastaaPoista
  12. hiljas@gmail.com

    Kiusaamiseen täytyy puuttua heti ja siitä pitää kertoa,jotta siihen voidaan puuttua.
    En ole ollut kiusaaja enkä kiusattu.

    VastaaPoista
  13. mhaavisto1@gmail.com

    Jo pienille lapsille pitäisi selittää ettei kiusaaminen ole oikein ja siihen tulisi puuttua jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Itse en ole ollut kiusattu, enkä kiusaaja mutta valitettavasti olen saanut seurata taloyhtiömme pihalla tapahtuvaa kiusaamista. Taloyhtiössämme asuu nimittäin perhe jossa on todella monta tyttöä ja näistä yhtä kiusataan erittäin rajusti. Tyttöä mm. heitellään kivillä, potkitaan ja hakataan. :/ Onneksi tämän tytön vanhemmat yrittävät järjestelmällisesti selvittää asiaa ja eräänä iltana tytön äiti mm. kiersi ovelta ovelle etsien kiusaajia. Toivottavasti tämä kiusaaminen loppuu ja kiusaajien vanhemmat tajuavat selittää tekojen seuraukset lapsilleen...

    VastaaPoista
  14. miljakorpela@hotmail.com
    Milestäni kiujaajiin kaikkiin ei voi vaikuttaa,yleensä se tapahtuu porukassa tai jos on yksin niin salaisesti(kännykkä,netti ym)
    Mutta mielestäni jokaisen kotona piäisi painottaa asiaa kovasti, niin meinaan myös itse tehdä omien lasten suhteen. Kiusatuille anna sellaisen vinkin että, asioista kannattaa jättää kuulematta ja niihin välittämättä, mutta joskus kannattaa myös kysyä kiusaajilta kiusaamis hetkellä(jos tapahtuu livenä), että miks kiusaa? tai jtk muuta totuutta sanoo jos kiusaa perättömistä syistä.. ( kokemuksella voin sanooo et joskus kiusaajat hiljentyvät ja lopettaa siltäosin :riippuen tilanteesta)

    Itse olen ollut kiusaamisen kohde n 8 - 9 vuotta eli ala aste ja yläaste vaihe. (ala asteella myös 1 opettaja osalliustui muille mun mollaamiseen julkisesti.. :/ )
    Elikkäs olen aina ollut pitkä, mulla on 10 henkinen perhe vaik ei olla lestadiolaisia ja mulla on lukihäiriö ja dysvasian piirteitä ollut eppuluokasta lähtien helposti huomattavissa.
    ekalla luokalla alku meni ihan hyvin ja sain pari tosi hyvää ystävää (toinen on vieläkin kuvioissa :) ) mutta siis tilanne kärjisty pahiten 2 luokalla kun opittiin lukemaan ja kaveriporukoita oli syntynyt. Musta tuli luokan isoin pilkan kohde kun piti lukee ääneen..tai kirjottaa,. tai koe aikoihin ja siitä se sit alko.. isolla porukalla pojat alottivat ja myöhemmillä luokilla, poikien suosiossa olevat tytöt tulivat mukaan, ( siinävaiheessa olin onnellinen kun mula oli 2 ystävää jotka tuli kua)
    Äidinkielen tunnit olivat miunun mielesä hirveimpiä,. paritehtävät tein yksin, kun opettaja oli valinnut parit ja se mun pari ei tehny mun suhteen mitään.. opettajahalusi aina ääneen käyvän kaikki asiat läpi ja vaikka oli tunnin aikana vaan 1 juttu mitä pitäs ääneen lukee/puhuu niin tietysti se olin minä.. ja muut sai hyvät naurut... (tukiopetuksessa kävin yksin ja se oli mun lenppari paikka kun ei ollu kiusaajia.. )
    Tuosta opettajan kiusaamisesta.. elikkäs 1 asia oli just tuo ääneen lukeminen aina minä olin jokaisessa luku porukassa vaikkaen olisi halunnut ( tän muistan ikuisesti kävi useasti: ope sanoo et mun vuoro lukee ja sit kun alussa tulee jonkun sanan kaa ongelma ja kun alan yrittää sen oikein sanomistä ekalla yrityksellä ope jo keskeyttää ja sanoo noniin.. annetaampas jonkun paremman oppilaann vaikka X Lukea jos se sujuis vaikka paremmin..ja muut nauro.. :/ ) Toinen minkä koin opettajan kiusaamiseks niin aina kokeiden palautuksella jos mulla oli menny huonosti (äikkä tai matikka) niin ope aina sanoi mun esimerkiks että näihin pitäisi lukea (julkisti siis mun numeron muille multa kysymättä ja sanoi että näin huonosti menee js ei lue.. ) (ensinnäkin luin aina ihan hirveesti kokeisiin toisekseen Saatto olla joku jolla oli siitä mun kokeestsa vielä huonompikin numero ja mun kokeen aina näytti.... :(

    ope vaihtu mut kiusaamiset jatku kun porukka kasvo (oltiin aika pienessä koulussa alaasteella ja sana musta levis alempi luokkalaisille ) ja kiusaainen jatku aina yläastelle asti, kunnes 9 se alko helpotttaa useasn osalta..
    amiksessa sitä ei enää ollu ku kaikki ihmiset vaihtu..
    Nykyään jos jonkun nään niin tytöt moikkaa kun on tajunnu et oon kumminki elämässä päässy tosi hyvin eteenpäin ym. mut pojat jotkut viel nyrpistää nenääsä.

    Kiusaaminen kiusaamis hetkellä sattu, mutta nykyään ajattelen että se on vahvistanut omaa minääni eli oln rohkeampi ja itsevarmempi, ja osaan olla positiivisempi (käännn kaiken positiiviseks) ymym.. :)

    Tuli aika pitkästi kirjotettua, mutta tämä asiasta kertominen kunnolla on nykyään mulle terapeuttista, ja muistuttaa mua aina välillä mistä oon päässy kumminkin nousemaan tähän tilanteeseen ja että voin olla ylpeä itsestäni! :)

    VastaaPoista
  15. siiri.seppala@hotmail.com

    Itse olen ollut se joka on ennen katsonut toisia vinoon ja kuiskaillut seläntakana, mutta nyt olen itse kokenut sen miltä se tuntuu ja mitä tuskaa se tuo, joten olen lopettanut sen täysin ja alkanut kunnioittamaan ihmisiä juuri sellaisina kun ne ovat!
    Ihmisten pitäisi miettiä itse miltä tuntuu olla kiusattu ja lopettaa se.

    VastaaPoista
  16. miratsi@hotmail.com

    Ensiksi pitää sanoa, että ihan MAHTAVA kampanja! Tuen täysillä, vau.
    Mutta asiaan; kiusaaminen on todella vaikea juttu. Moniselitteinen asia, jota ei ole onnistuttu kitkemään pois niin kouluista, netistä, nuorten eikä aikuisten keskuudesta. Järkyttävää, että jopa päiväkodeissa kiusataan.
    Muistan, kun jo minun ollessa ala-asteella ja yläasteella, oli kiusaamista vastustavia kampanjoita, mutta eipä niistä mitään hyötyä ollut. Nuoret naureskeli niille ja opettajat eivät olleet motivoituneita. Mielestäni opettajien pitäisi ottaa kouluissa enemmän vastuuta ja vanhemmat eivät saisi sulkea silmiään kiusaamiselta. Monet vanhemmat ajattelevat, että ''ei minun kultamuruani voida kiusata'' tai ''eihän minun kultamuruni voi ketään kiusata''. Mutta kun voi, kuka vaan valitettavasti voi kiusata tai joutua kiusatuksi. Oli sitten kuinka hyvä koulussa, kuinka hyvännäköinen, kuinka rikas tai köyhä, kuinka ihana ihminen vain. Valitettavaa, mutta totta.

    Minua on kiusattu pahasti ala-asteella, ja myös yläasteella. Muistan vieläkin, kun kävelin koulun käytävällä ja perääni huudeltiin ''hyi helvetti mikä läski'', ''tekis jotain itelleen'' ja muuta kamalaa. Ysiluokalla sain pääroolin koulun musikaalista, ja kiusaaminen vaan pahentui. Eli kyllä silläkin on perää, että monet kiusaa kateudesta. Ja tosiasiahan on, että yleensä kiusaajat ovat epävarmoja itsestään.
    Kiusaaminen on jättänyt jälkensä, mutta toisalta olen nyt vahvempi ihminen. Mutta myös vakavan masennuksen kokenut.

    Kauheaa on myös se, että tuntuu kun nykyään pitäisi olla joko kiusaaja tai kiusattu. Jos sinua kiusataan, sinun pitää alkaa kiusamaan jotta estäisit kiusattuna olemisen. Niin surullista...

    VastaaPoista
  17. Olen itse ollut kiusattu ala-asteella. Nyt pohdin paljonkin asiaa kun eskarilainen oli vähällä leimautua kiusaajaksi - vaikkei tahallaan ketään kiusaakaan (erityislapsi).
    Kiusaamiseen tulee puuttua heti,asioista täytyy puhua niiden oikeilla nimillä ja ulkopuolistenkin uskaltaa tulla väliin jos kiusaamista näkee.

    VastaaPoista
  18. jo.karhapaa@hotmail.com

    Minua on kiusattu karvsisuuden takia koulussa.:D Nykyään olen ylpeä "tummuudestani".:) Kiusaamiseen täytyy puuttua hetimmiten.:)

    VastaaPoista
  19. Mun kouluajoista on jo niin kauan, etten oikeastaan edes halua tietää, millasta meno siellä nykyisin on. Ei tähänkään asiaan ainakaan häventävästi vaikuta opettajien täydellinen auktoriteetin puute. Kakarat riehuu ja hilloo koulussa. Vanhemmat tekee rikosilmoituksia, jos opettajat koittaa saada kakaralaumaan jotain kuria. Muutama viikko sitten hyvän ystäväni äiti pahoinpideltiin omassa luokassaan. Tekijä oli 12 vuotias lapsi.

    Koulukiusaaminen on siirtynyt paljon nettiin. Niistä pitäis tehdä järjestelmällisesti rikosilmoitus. Kunnianloukkaus netissä on huomattavasti helpompi näyttää toteen kuin eristäminen ja syrjintä.

    VastaaPoista
  20. Ompas kerrassaan ihana tämä arvonta! Tosi kivat palkinnot. :) Mutta itse asiaan...

    Mua kiusattiin ala-asteella enkä kyllä oo koskaan ollut mitenkään suosittu. Nimittelyä ja syrjintää. Oli aika hankalaa tuo koulun alotus näiden takia, mutta aika hyvin oon selvinnyt vaikka se kyllä todellakin jätti muhun jäljet ja siksi oon ujo edelleen ja pelkään mitä muut aattelee jne jne.

    Kiusaamista netissä on hankala vähentää. Ainoa minkä keksin on se, että anonyymina kommentointi poistettaisi ja joka paikkaan pitäisi olla vähintään nimimerkin takana sanojensa kanssa. Jokainen itse on vastuussa siitä mitä puhuu/kirjottaa ja jokaisen pitäisi se siis lopettaa! Tuskin kiusaaminen koskaan loppuu. Ikävä kyllä. :(

    heisimato@gmail.com

    VastaaPoista
  21. Kai se on sitte osallistuttava. :)

    Itseäni on yritetty kiusata mutta pienenä on opetettu ettei sellaiseen tarvitse alistua vaan täytyy sanoa takaisin. Ja ainakin kaksikertaa pahemmin. Itse antaisin kiusatuille vinkiksi sanoa rohkeasti takaisin ja olla oma itsensä

    katri.oikari@gmail.com

    VastaaPoista
  22. Kai se on sitte osallistuttava. :)

    Itseäni on yritetty kiusata mutta pienenä on opetettu ettei sellaiseen tarvitse alistua vaan täytyy sanoa takaisin. Ja ainakin kaksikertaa pahemmin. Itse antaisin kiusatuille vinkiksi sanoa rohkeasti takaisin ja olla oma itsensä

    katri.oikari@gmail.com

    VastaaPoista
  23. sipila.tiia@gmail.com

    Tosiasia taitaa olla se, ettei kiusaamista saa loppumaan :( Olen ollut itse koulukiusattu.

    VastaaPoista
  24. Pakkokai se on osallistuttava :)

    Itseäni on yritetty kiusata, mutta pienenä on kotona opetettu että sellaista ei tarvi kestää eikä siihen saa alistua. Vaan täytyy sanoa takaisin, ja ainakin kaksikertaa pahemmin. Se on kyllä toiminut. Kiusaajien tulisi yrittää olla rohkeita ja sanoa vastaan ja olla omaa mieltänsä vapaasti.

    Katri.oikari@gmail.com

    VastaaPoista
  25. maaria.haarala@gmail.com

    En ole kiusaaja, enkä nettikiusaaja. Minua itseäni on kiusattu ala-asteella ja kutsuttu vaikka miksi pienen kokoni takia.
    Kiusattuja on helpompi lohduttaa, kun on kokenut sen itse läpi. Siitä ei vain saaa lannistua! Itse olen kestänyt sitä 1-6 luokalla ja tuntuu että nyt olen paljon vahvempi ja pystyn kohtaamaan kiusaajat helpommin.

    Minä olen samaa mieltä että netissä ei saisi olla anonyymi käyttäjiä vaan kaikkien pitäisi uskaltaa sanoa totuus omalla nimellään. Asioista täytyy puhua vaikka opettajille, tukioppilaille tai vaikka vanhemmille.

    VastaaPoista
  26. Hei, mä oon ollut kiusattu ala-asteen ja yläasteen ja tuntenut aina olevani ulkopuolinen erilaisen luonteeni vuoksi. Minua on haukuttu jätetty ulos porukasta eristetty fyysistkin kiusaamista olen joutunut kokemaan mutta kiusamisen takia minusta on tullut vahvempi persoona ja uskallan tehdä asioita omalla tavalla koska tiedän sen ärsyttävän kiusaajia. Kiusaaminen on niin vakava asia että koulujen pitäisi siihen suhtautua esim erottamalla kiusaaja rangaistuksena ja jos jatkuu vielä niin potkitaisiin lopullisesti koulusta. jonna.sofia@luukku.com

    VastaaPoista
  27. ellah-91@hotmail.com

    alaasteella ja yläasteella olin koulukiusattu kokonivuoksi, mutta en ottanut sitä rankasti vaan menin vaikka läpi harmaan kiven minulla oli tahdon voimaa ja tiesin mitä halusin. ja tämä tietenkään ei olisi ollut mahdollista ilman parhaita tukijoukkoja eli kiitos äiti ja iskä ja siskoni<3

    netissä pitäisi olla itse pokkaa seistä omien sanojensa takana. mutta usein kyseessä on itse epävarmat ihmiset jotka toisia kiusaavat ja joilla on jollain tapaa huonot oltavat.. koti kasvatus vaikuttaa moneen asiaan joten minun mielestä jos kotoa käsin viitsittäisiin seurailla mitä netissä oleva nuori tekee ja puututtaisiin niihin niin kiusaaminen voisi jollain tasolla loppua.. myös kotona pitäisi opettaa pienestä pitäen että jokainen ihminen on erillainen ja juuri sen takia ainutlaatuinen!

    VastaaPoista
  28. keijjjo1@hotmail.com (huomaa kolme J-kirjainta)

    Olen ollut kiusattu. En tiedä siihen varsinaista syytä mutta silti luokkalaiseni kiusasivat minua ja siksi koulussa itkin välillä (ala-asteella) 3-4lk. Kiusaaminen oli haukkumista, yksinjättämistä ja usein vetäydyin itsekseni ellei paras kaverini tullut luokseni. Sain jälleen kavereita jopa samalta luokalta ja lopulta koko luokka olimme ihan sovussa. 7lk kiusaaminen jatkui ja kouluni kärsi siitä paljon. Lähdin kesken päivän pois kunnes muutettiin. Uudessa koulussa sain paljon ihania kavereita. Mua ei siellä kiusattu enää ollenkaan. Vihdoin se painajainen on ohi!

    Netissä pitäisi tulla sanomaan omalla nimellä sanottavansa eikä kirjoitella anonyymien takaa. Minusta on hiukan lapsellista hakkua muut ihmiset pystyyn ja itse kirjoitella nimettömällä haukut. Ei, anonyymeissä ei ole mitään pahaa, muttakun jotkut haukkuu muita anolla niin ei saa koskaan tietää kuka se todellisuudessa oli. Parasystäväsi? Kiusaamista voitaisiin vähentää kouluissa esim.. tiukemmilla säännöillä. KETÄÄN EI KIUSATA tai siitä saa enemmän kuin 1h jälki istunnon. :)

    VastaaPoista
  29. jennni-26@hotmail.com

    No ensinnäkin, kiusaaminen pitäisi karsia kokonaan netistä, koska netissä on liian helppo huudella nimettömänä. Joten ehkäpä kaikkiin keskustelupalstoihin, blogeihin yms. pitäisi laittaa, että pääsee vain omalla nimellänsä/ oman nimimerkin takaa kommentoimaan.

    Kouluissa opettajien tulisi puuttua samantien jos kiusaamista olisi näkyvillä, ja tottakai omille lapsille pienestä pitäen opettaa, että kiusaaminen on väärin.

    En sanoisi itseäni kiusatuksi, mutta sen yritystä on ollut - tosin loppui kun seinään kun sanoi vastaan.

    VastaaPoista
  30. En ole ikinä ketään kiusannut käsi sydämellä. enkä myöskään ole kokenut kiusasta kuin pienissä määrin, joka oli todella ikävää. Mutta toisaalta kaveripiirissä oli pari kaveria joita kiusattiin henkisesti ja fyysisesti päivittäin. Mutta heistä on aikuisiällä tullut vahvoja ihmisiä ja arvostan suuresti heitä. Kiusas on raukkamaista ja uskoisin että perheen vanhempien kasvatuksella on suuri vaikutus tuleeko lapsesta kiusaaja. Kunnollisesti kasvatettu lapsi pystyy kyllä ymmärtämään mikä on oikein ja väärin.
    kiusatuksi taas voi tulla ihan kuka tahansa.

    x_unrated at hotmail.com

    VastaaPoista
  31. Itseäni ei ole netissä kiusattu, mutta ala- ja yläasteella kuului aina läski kommentteja ja kannattaisko laihduttaa. Ysillä laihduin ja sitten keksittiin uusia syitä mistä haukkua, naurettavaa.
    Muuta ratkaisua en keksi kun kertoa jollekin kiusaamisesta varsinkin jos se on jatkuvaa. Jos kiusaaminen siis tapahtuu koulussa.
    Netissä sitä on vielä hankalampi kitkeä. Se pitäisi lähteä omasta itsestään ja miettiä että mitä oikein toiselle kirjoitan, mitä jos joku kirjoittaisi näin minulle?

    Tiinuska10@hotmail.fi

    VastaaPoista
  32. noora.suvanto@windowslive.com

    En tiedä keinoa vähentämiseen, mutta tässä mun tarina.

    Koska mulla on syntymävika, oikean puoleisessa silmässä synnynnäinen harmaakaihi, jota en osannut eskarissa peitellä, niin sieltä se alkoi. Mut jätettiin ulkopuolelle, naurettiin, tönittiin ja jätettiin leikeistä pois. Kaikki vaan sen takia koska olin erilainen. Ykkösluokalla, vaikka henkilöt eskarista jäi toiselle luokalle, se sama kiusaaminen jatkui. Kiusaajat aina esittivät ystävää, mutta en tajunnut sitä silloin sillä halusin niin kipeästi ystävää.

    Kakkosluokka meni syrjäytyessä, nämä "kaverit" jätti mut metsään yksin, heittivät talvella mun pipon puuhun, tönivät, haukkuivat läskiksi ja rumaksi, mutta välillä esittivät ystävää.

    Kolmosluokalla mulle tehtiin ADHD- diagnoosi, kun opettajalla alkoi mennä hermot. Se heitti ulos luokasta, piti joka päivä jälki-istunnossa, repi välillä hiuksista, käsistä kerran raahasi ulos. Se oli nöyryyttävää kun muut vaan nauroivat.

    Muutimme opettajan ja kiusaamisen takia viereiseen kaupunkiin, että aloitan 4. luokan siellä. Noh, ensin kaikki olivat että kivaa, uusi ihminen tulee meidän luokalle. Mutta uusi kiusaajaporukka löyty heti.

    Pahempaa vaan jatkui. Ei ollut kavereita, syrjittiin, olin välkillä yksin, nimiteltiin, heiteltiin lumipalloilla, tönittiin ja kerran sama kiusaaja tuli vessaan yhtä aikaa ja yritti kurkkia koppiini siinä.. Ei kiva.

    Pääsin 5. luokalle. Istuin koulun jälkeen odottamassa koulukyytiä kiikussa, kun pari kutosluokkalaista poikaa tuli siihen ja yksi niistä vaati minua lähtemään. Haukkui puusilmäksi ja alkoi väkivaltaisesti heilutella kiikkua niin että melkein lensin. Sillä oli linkkuveitsi ja sohaisi mua poskeen sillä, vieläkin löytyy arvet. Lähdin itkien taksipaikalle istumaan kiveykselle ja mietin mikä mussa on vikana..

    Kutosluokka meni syrjääntyessä, seiskalle pääsin ja luokalle tuli uusia ihmisiä. Osa niistä oli ystävällisiä, isommat luokat vaan tuijottivat aina paheksuvasti mua ja tämä ala-asteen kiusaaja joka aina nälvi jostakin, jatkoi sitä mutta muutti sitten toiselle paikkakunnalle. Hänen seuraajansa jäivät vittuilemaan mutta opin olemaan välittämättä. Kerran, tämä yltyi niin kovaksi, että meinasin luokassa heittää yhtä niistä tuolilla.. Opettaja kuitenkin puuttui ja käski rauhallisesti ulos luokasta. Menin ja rauhoituin hetken, mutten mennyt enää takaisin.

    Ysiltä päästiin, ja ammattikoulu alkoi. Siitä lähti sitten kiusaamaton elämä. Olin luokan suosittuja, sain parhaan kaverin ja ystäviä. Tosin koska mua oli kiusattu tein sen virheen että kiusasin muita.

    Arvatkaas, kun nämä saivat tietää että odotan lasta.. Kylillä kuultiin että nyt se on paksuna, se lapsi on varmaan kehitysvammanen niinku äitisä ja muuta. Enää en pahoittanut mieltä, vaan nauroin ja toivotin hyvää päivänjatkoa. En välittänyt enää, enkä välitä vieläkään.

    VastaaPoista
  33. imnikula@gmail.com

    Mahtavat palkinnot!
    Työssäni päiväkodissa kohtaan valitettavan usein kiusaamista, Olen onnellisessa asemassa saadessani puuttua lasten häiriökäyttäytymiseen jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Uskon, hyvällä esimerkilläni ja kasvattamalla lapsia hyväkäytöksisiksi ja suvaitseviksi, estäväni monta pahaa mieltä tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  34. Huikeat palkinnot. Itse olen valitettavasti ollut koulukiusattu, niin ala-ja yläasteella kuin ammattikoulussakin.. Kiusaaminen on aina väärin ja siihen pitäisi puuttua heti kun huomaa pientäkin kiusaa. Lapsille pitäisi puhua kiusaamisesta ja sen seurauksista! Asiasta puhutaan liian vähän julkisesti esim internetissä, kouluissa ja erilaisissa kerhoissa. Moni häpeää myöntää olleensa kiusattu joten ihmiset puhukaa jos te olette kiusaamisen kohteeksi joutunut! Sitä ei tarvitse hävetä jos olet joutunut kiusatuksi vaan kiusaajat saavat hävetä! Pienestäkin kiusaamisesta voi kasvaa suuri joten jättäkää kiusaaminen pois elämästänne ja nauttikaa siitä ilman kiusaamista :)

    ATTOL--

    VastaaPoista
  35. Henkisesti ja fyysesti on koulukiusattu ala ja ylä-asteella. Mutta sen jälkeen ei. Kiusaamiseen on vaikea puuttua eikä valitettavasti tunnu että jos siitä puhuisi opettajalle tai vanhemmille. Niin tuntuu että kiusaaminen vaan pahentuu. Mutta onneksi olen itse selvinnyt kiusaamisesta henkisesti ihan vahvana.

    mariestrange(a)hotmail.com

    VastaaPoista
  36. Itse en ole ollut kiusaaja, enkä myöskään kiusattu. Olen saanut kotoa kasvatuksen, jossa on korostettu sitä, että ketään ei saa kiusata. Tämä kasvatus on jäänyt vahvasti mieleeni ja koen, että parhaiten kiusaamiseen pystyttäisiin vaikuttamaan hyvällä ja riittävän aikaisin alkaneella ohjauksella kotona. Jos kotona saa tehdä mitä vaan ja vanhemmat eivät välitä, niin eivät opettajatkaan pysty näitä asioita enää muuttamaan.

    jossukka@outlook.com

    VastaaPoista
  37. Olen nähnyt kiusaamista ja itsekkin kokenut jossain muodossa, mutta en ole niin paljon välittänyt tästä ja jos tapahtunut, olen ottanut sen huumorina ja näin ovat sitten jättäneet rauhaan.
    Kasvatus on erittäin vahva lääke tähän. Että kasvatuksesta sen näkee, kuka tekee ja mitä. Välinpitäämätön kasvatus johtaa sitten Kiusaajaksi. Itse näen sen noin.

    VastaaPoista
  38. Höh :D en tiedä menikö edellinen kirjoitus läpi.
    Mutta lyhennettynä. Kiusaamista voi ehkäistä hyvällä kasvatuksella, koska itse näen, että jos on kiusaajia, niin on myös vanhemmilla ollut huono kasvatus menetelmä omalle lapselleen. Kaveri piirihän on myös ratkaiseva, mikä pistää nuoren Kiusaajan tekemään asioita toisille

    VastaaPoista
  39. Joskus ala-asteella minua kiusattiin, kiskomalla hiuksia. Mutta kun Poika muutti pois, niin kiusaus loppui ja olen sitten saanut olla rauhassa koko Opiskelu aikani tähän päivään asti. Hyvä näin.
    itse näen, että isoimmissa kouluissa tapahtuu enemmän Kiusaamista. Kun joka koulustahan pitää löytyä aina Machot ja Kovikset. Niin sanotut "johtajat"

    VastaaPoista
  40. Kiusaamista voisi vähentää jos vaikka kertoo opettajalle tai huoltajalle kiusaamisesta. Huoltaja vaikka voi sanoa kiusaajan vanhemmalle että hän on kiusannut.Minua ei ole kiusattu, mutta kiusaajat voisivat vaikka itse ajatella miltä muista tuntuu kun kiusataan.

    hensku03@suomi24.fi

    VastaaPoista
  41. Olin koulukiusattu koko ylä-asteen ajan ja sen jälkeen vielä ammattikoulussa, eli kokonaisuudessaan 6 vuoden ajan. Kiusaaminen oli aluksi nimittelyä luokassa ja sanomieni asioiden sivuuttamista jos piti vaikka ryhmätyötä tehdä. Hiljalleen kiusaaminen muuttui tuuppimiseksi ja vapaa-ajalla kotinurkille seuraamiseksi. Ylä-asteen lopussa liikkui kaikenmaailman juorut ja valheet joihin yhtyi melkeinpä koko koulu, kun pahimmat kiusaavat tunsivat monia koululaisia eri luokilta ja itse olin yhden ihmisen seurassa ja erittäin ujo. Ammattikoulussa kiusaaminen oli nimittelyä ja vähättelyä.
    Kiusaaminen vaikutti todella pahasti itsetuntooni ja jouduin niistä pari vuotta psykologille juttelemaan, kun aloin kärsiä paniikkihäiriöstä etenkin koulussa. Yhä iskee pahat vainoharhat ja ikävä tunne että seuraavassakin koulussa olisi myös kiusaamista, vaikka nykyään olenkin vahva ja pystyn jättämään kiusaajat omaan arvoonsa.

    Mielestäni kiusaajia kohtaan tulisi olla ankarampi ja heidän kiusaamisensa motiiveihin pitäisi pureutua enemmän. Ei ketään kiusata syyttä tai siksi että se on hauskaa. Ylä-asteella kokemani henkinen väkivalta oli hyvin lähellä kunnianloukkausta monet kerrat, joten kiusaaminen on todellakin vakavaa. Ei se jollain opettajien, vanhempien ja kiusaajien yhdellä palaverilla mihinkään katoa. Opiskeluni aikana koulumme rehtori kohautti aina vain olkapäitään ja sanoi ettei voi tehdä yhtään mitään kiusaajille jos en kerro mitä he ovat tehneet (vaikka aina kerroinkin kuinka oltiin nimitelty ja tuupittu, mutta tämä ei uskonut sitä vaan oli kiusaajien puolella. Rehtorini mielestä ujouteni oli se ongelma joka oikeutti minut silmätikuksi) ja näin ollen kiusaaminen sai jatkua.

    mymostloved@hotmail.com

    VastaaPoista
  42. Kiusaamista esiintyy myös työelämässä, ihan meidän aikuisten kesken. On vaikea arvioida minkä kukin kokee kiusaamisena, siinäkin me olemme kaikki erilaisia. Kiusaamista työelämässä on esim. se ettei tervehditä, pimitetään tietoa, ei oteta mukaan keskusteluihin jne. Halusin tuoda myös tämän puolen esille. Kaikkeen kiusaamiseen pitää puuttua ja sitä ei kenekään pidä sietää. Yhdyn moniin aiempiin kommenteihin myös. Itse olen ollut kiusattu ala-asteella alimmilla luokilla.
    Kivaa syksyä! t. Susu
    sjasperi@gmail.com

    VastaaPoista
  43. Itse en ole ollut varsinaisesti koulukiusattu tai kiusaaja, mutta kyllä sitä välillä tulin kiusatuksi ja tein myös itse typeriä juttuja. Mielestäni nykyään kouluissa kiusaamisesta puhutaan enemmän, ja usein myös koko koulu sitoutuu kiusaamattomaksi. Tuo on ainakin yksi keino ennaltaehkäistä kiusaamista. Aikaisemmin sen kai katsottiin vain kuuluvan asiaan. (mataleena_pesonen(at)hotmail.com)

    VastaaPoista
  44. En ole ollut kiusattu tai kiusaajana. Kiusaamista voisi vähentää puuttumalla siihen tuikemmin, tuntuu ettei nykyään siihen paljoa puututa.
    89tmsk@gmail.com

    VastaaPoista
  45. Ala-asteella olin ns.kiusaaja, mutta ylä-asteella aloin puolustaa muutamaa kiusattua oppilasta, koska olin hyvin itsevarma ja melko suosittu , en kuitenkaan joutunut itse kiusatuksi :)
    kiusaamista voitaisiin yrittää vähentää sillä että sen seurauksista puhuttaisiin enemmän.
    dacoconutt@gmail.com

    VastaaPoista
  46. Myös kiusoittelu voi helposti tuntua kohteelta kiusaamiselta. Samoin nimittely voi olla siinä rajalla, onko kyseessä mukava lempinimi vai dissaus. Aina kiusaaja tai vähättelijä kertoo sillä enemmän itsestään kuin kiusauksen kohteesta. Yritän itse ainakin välttää kaikkea mikä voidaan ajatella kiusaamiseksi. T.odette123(at)luukku.com

    VastaaPoista
  47. Kiusaamisen seuraksista olisi puhuttava avoimesti kaikille. Olen ylä-asteikäisenä kiusannut luokkatovereita, aina ollaan asiat saatu sovittua :) Nykyään en kiusaa!

    noora_vee@hotmail.com

    VastaaPoista
  48. Vaikea kysymys, sillä kiusaamista voitaisiin ehkäistä monella tapaa. Ensinnäkin, kertomalla kiusaamisen haitoista (esim. jokin rohkea, ehkä jo aikuinenkin, koulukiusattu voisi kertoa omasta kiusaamisestaan ja sen vaikuttamisesta häneen elämään).Uskoisin, että se vaikuttaisi kaikkein eniten ihmisiin.
    Toinen asia, millä kiusaamista saataisiin pienemmäksi on se, että kiusaamiseen puututtaisiin paremmin. Kouluihin saataisiin enemmän välituntivalvojia sekä työpaikoilla voisi olla jokin työpaikkavastaava, joka puuttuisi kiusaamistapauksiin.

    Yhteenvetona sanoisin, että kiusaamisesta puhuttaisiin enemmän ja avoimemmin. Se on kuitenkin suuri asia, joka vaikuttaa aivan liian monen ihmisen elämään.

    heljakeskilusa@gmail.com

    VastaaPoista
  49. jonna1997@msn.com
    Kiusaamista voisi välttää netissä että olisi enemmän sivuilla valvojia joille voisi sitten ilmoittaa kiusaamisesta.Koulussa esim.välituntivalvojat voisivat puuttua kiusaamiseen.Olen kiusannut netissä että myös ihan oikeassa maailmassa..Myöskin minua on kiusattu netissä ja oikeassa maailmassa.

    VastaaPoista
  50. soniponi1@gmail.com
    kiusaamista esim. blogeissa voisi vähentää kommenttien hyväksynnän päälle laittaminen, että kaikki ilkeät kommentit suoraan roskakoriin. lisäksi jos sivustoille voisi hankkia valvojia jotka siivoavat loukkaavat kommentit pois. en ole kiusannut enkä ole ollut kiusattu.

    VastaaPoista
  51. riikka.issakainen98@luukku.com

    Kiusaamista ainakin kouluissa yritetään vähentää KIVA-koulu kampanjalla (eli KIUSAAMISTAVASTUSTAVAKOULU) , meillä on myös tukioppilastoimintaa ylä-asteella. Olen itsekin yksi neljästä tukarista, tavoitteenamme on kitkeä kiusaaminen pois ja tehdä kaikille mukava ympäristö. Puutumme hyvinkin pieniin kiusaamis juttuihinkin. Olen itse ollut koko ala-asteen kiusattu..

    VastaaPoista
  52. Kiusaamisesta puhutaan liian vähän ja siihen puututaan harvoin!
    Itse olen joutunut niin koulu- kuin nettikiusatuksi ja se on jättänyt minuun ikuisesti arvet! Nämä tapaukset tulen muistamaan lopun elämäni.
    Kiusaamista voitaisiin ehkäistä, jos sen vaaroista / seuraamuksista kerrottaisiin enemmän julkisesti. Vanhemmat voisivat kotona ottaa puheeksi kiusaamisen ja siihen puuttumisen jotta kiusaaminen saataisiin pois maastamme.
    Ihmiset, älkää kiusatko! Pienestäkin kiusasta voi tulla isot seuraamukset!

    kanit06@suomi24.fi

    VastaaPoista
  53. Yhteisöllisyyden korostaminen nyt niin trendikkään yksilöllisyyden korostamisen sijaan...
    teija(dot)lento(at)elisanet(dot)fi

    VastaaPoista
  54. sssoonnjjaa@hotmail.com
    Kiusaamisesta puhutaan nykyään hyvin vähän ja olisi hyvä että aihetta otettaisiin enemmän kotona ja koulussa puheen aiheeksi.
    Vanhempien ja opettajien olisi syytä kertoa miksi niin ei saa tehdä ?
    Itse olen ollut koulukiusattu koko ala-asteen ajan ja myös hieman ylä-asteella sitä jatkettiin.
    On muistoja jotka muistan koko ikäni ja jotkut on jo semmoisia jotka olen unohtanut.
    Kiusaaminen on lopputtava.

    VastaaPoista
  55. Kiusaamistapauksia täytyy vaan varmaan nostaa enemmän julkisuuteen, vaikeneminen ruokkii kiusaamista. Vaan ei tämä helppo ratkaistava asia ole, nollatoleranssi kouluihin, seuroihin ja päiväkoteihin...
    flight(at)luukku(piste)com

    VastaaPoista
  56. mabu.nieminen@hotmail.com
    Oon ite koulukiusattu kutosella jonkiaikaa ja seiskalla puolet suunnilleen. Kiusaamista voitaisiin vähentää siten että kaikki kiusaajat laitettaisiin miettimään miltä ITE tuntuis olla siinä kiusatun paikalla sitten nekin tajuis että ei ei oo mistään kohtaa kivaa kellekkään.Ne vois myös vähän miettiä sitä että mitä mielihyvää ne saa siitä että tuottaa jollekkin muule pahaa mieltä?siinä ei nyt oo vaa mitään ideaa!Monet nuoret saa esimerkiks kiusaamisen takia pysyviä fyysisiä arpia. Jotkut alkaa heti viillellä ranteet aiku ja osa mun tutuista on muutakin esimerkiks vetäny silmäluomiin viillot. Siinä taas voidaa miettii sitä kuka sen on saanu aikaa ja miks siks vai että niitten mielest oli kivaa tuottaa toiselle pahaa mieltä ja arpia.Monesti aletaa kiusaamaan myös sen takii jos joku on erilainen ku joku muu mitä väliä ylensä kaikki rohkasee olemaa oma ittensä ja pukeutuu semmosii vaatteisii mihin ite haluu! Eli siis kiusaajat vois vähän miettii tätä että miks ne tekee sen, mitä hyvää ne sillä saavuttaa,miltä tuntuis ite olla kiusattu... Siinä mun milipide(sori kirjotusvirheet) :)

    VastaaPoista
  57. minka.pietilainen@gmail.com

    Olen ollut koulukiusattu.
    Minusta uskominen lapseen,neuvominen ja kiusaajien kovemmat otteet,sekä puhuttelu auttaisi ehkäisemään kiusaamisen jatkuvuutta.Myös vanhemmilta vaaditaan paljon jaksamista,uskomista sekä tukemista.

    VastaaPoista
  58. amra.alisic01@gmail.com

    Olen ollut koulukiusattu ja olen itseasiassa edelleenkin. Entiset parhaat ystävät ovat kiusaajia ja asiaa on parantanut vanhemmille, luokan opettajalle, rehtorille ja KiVa-koulun jäsenille kertominen. Kiusaamiset ovat koostuneet pienistä asioista todella suureen asiaan. Todella mukavaa, että tälläinen kampanja on käynnissä!!! Jos sinua kiusataan ja vaikka asia olisi pieni, kannattaa kertoa aikuiselle!!! :)

    VastaaPoista
  59. Kiusaamista voitaisiin ehkäistä vain puuttumalla siihen heti eikä hetkenpäästä. Asioista pitää puhua. En ole ollut itse kiusaaja enkä kiusattu, mutta minua on yritetty kiusata ruotsinsuomalaisuuden vuoksi. Itse olen kuitenkin ottnut asian niin että se on itselleni enemmän rikkaus kuin kiusaamisen aihe joten en ole siitä piitannut.
    Tsempitykset heille joita haastattelit.
    Jack Backman
    JBacman@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Meniväthän tsempitykseni perille?
      Voitin tuon kameran, mutta tuossa näkyy väärä osoite. Olin kirjoittanut sen väärin tuonne kommenttiinikin ajatuksissani.
      JBakcman@gmail.com

      Poista

Haleja <3