lauantai 10. elokuuta 2013

Toivepostaus: Elämä lapsen saannin jälkeen

Ensimmäisen lapsen saanti on mullistava kokemus, kaikki rutiinit menee uusiksi ja enää ei ole vain kahta ihmistä, nyt meitä on kolme. Näin on ollut jo pian vuoden verran. Enkä muuten ole katunut kertaakaan. Myönnän, että jännitin kuinka parisuhteen käy. Niin monet kerrat kun on saanut kuulla ja lukea, että nuoret parit eroavat lapsen saatuaan.

Multa on usein kyselty, miten lapsen saanti on vaikuttanut parisuhteeseemme vai onko mitenkään. Tästä toivottiin minun myös tekevän postaus, joten tässä tulee.

Lapsen saannin jälkeen on elämä muuttunut (ylläri, ylläri), periaatteista on pitänyt joustaa ja parisuhde jäi aluksi hieman vähemmälle huomiolle. -tietystihhän silloin raskausaikana luuli tietävänsä miten kaikki sujuu. Kaikki ei mennyt niin kuin suunnittelin, eikä varmasti tule menemäänkään. Ei meillä ole eletty päivääkään kuin oppikirjassa, eikä varmasti tulla elämäänkään.

Itsestään huolehtiminen on saanut uuden puolen, meikata voi tosiaan vajaassa viidessä minuutissa ja ponnari taikka nuttura on kätevimmät tavat laittaa pitkät hiukset, etenkin kun lapsi tykkää äitiään hiuksista kiskoa. Kyllä mä siltinkin välillä käytän aikaa laittautumiseen pitempäänkin, enkä todellakaan pode huonoa omatuntoa siitä.
Tomas tykkää, kun saa näprätä mun hiusharjaa, pompuloita tai tutkia meikkipussia.

Ensimmäiset asiat jotka päätin kiven kovaa raskausaikana olivat:
Päätös 1. Synnytyksessä en ota puudutteita. (haha :D)



Kuinkas sitten kävikään, synnärille päästyä vastaanottava henkilö tuumasi heti jotain tämän suuntaista: "Sulle tulee varmaankin epiduraalipuudute" Sanoi myös jotain leikkauksesta.
Ensimmäisen ajatuksen muistan tuon jälkeen, se oli kutakuinkin "Hallelujah, epiduraali, kyllä kiitos, mielellään nyt eikä heti!"
Epiduraalia odottaessa aika kului muuten törkeän hitaasti.

Päätös 2. Lapsi nukkuu alusta saakka omassa huoneessaan.



Hahahahaha, ei ihan toiminut tämäkään. Ei ainakaan alkuun.
Heti kotiutumis iltana Tomaksen sänky kannettiin meidän makkariin ja poika nukkui niin siinä kuin meidänkin keskellä. Helpotti kummasti yösyöttöjä. Niin ja mitä nykyiseen nukkumiseen tulee, Tomaksella on oma huone. Siellä hän nukkuu, mutta välillä tulee haettua poika meidän keskelle. Se on se ihana läheisyys, pieni tuhiseva nyytti.

Meitä, minua ja T:tä lapsen saanti on kuitenkin näinä kuukausina lähentänyt entisestään. Hellyyttä osoitetaan päivittäin, sanoin ja teoin. Rakkaus kukoistaa, vaikka enää ei niissä pilvilinnoissa elelläkkään. Mä laskeuduin omista pilvilinnoistani hyvin rauhallisesti maanpinnalle.
Tokihan Tomas on lähes aina mukana, mutta etenkin iltaisin meillä on sitä niin ihanaa kahden keskistä aikaa. Minusta jopa tuntuu sille, että olemme onnellisempia nyt kun meillä on Tomas.Mulla on jotenkin nyt täysin kokonainen olo. Tuntuu, että se jokin on nyt meillä ja en kaipaa muuta.
(Okei, toinen lapsi olis enemmän kuin toivottu ja joo, tahdon mä myös naimisiin..)
Mä olen tyytyväinen, olen ollut jo pitkään.


Lapsen saannin jälkeen olemme riidelleet tasan kaksi kertaa, toinen kerta tuli ärräpäitä ja toinen kerta oli lähinnä leikkimielistä kettuilua, meillä nämä "riidat" ovat kuitenkin olleet ohi 10 minuutin sisällä alkamisesta.
Kyllä meillä mulla välillä menee hermot ja välillä pidän mykkäkoulua T:lle vaikka jostain ihan häneen liittymättömästä asiasta. Parempi pitää mykkäkoulua hetki, kuin purkaa paha olo kiukkuamalla asiasta johon toinen ei voi vaikuttaa.

Me olemme oppineet arvostamaan paremmin toistemme tarpeita ja huomioimaan myös toistemme oman ajan tarpeen, sekä yhteisen ajan merkityksen. Toisin, seuraavalla kerralla kun T lähtee poikien kesken viettämään iltaa, vaadin että jättää lompakon kotiin ja ottaa käteistä. Viime kerralla kun lompakko pöllittiin kauniisti.
Arvatkaa kettuilinko mielessäni tyylillä "Mitäs minä sanoin?"

Yhteenvetona voisin todeta, että lapsen saanti muutti parisuhdettamme ja meitä ylipäätään  vain parempaan suuntaan.

Mites teillä muilla?

10 kommenttia:

  1. En usko että mikään parisuhde ei kokis sellaista pientä kolausta takaraivoon lapsen syntymän jälkeen. Tottakai ne asiat muuttuu ja meilläkin aika rajusti, koska pieni ymmärryksen puute on ollut alusta asti lapsen hoidossa ja pitää vielä etsiä sitä oikeaa tapaa olla parisuhteessa. Ennen parisuhdetta oltiin kuin paita ja peppu miehen kanssa, nyt mua ei vaan meinaa jotenkin kiinnostaa mikään läheisyys tms. :D
    Sit tota en oo koskaan ymmärtänyt jos joku aikoo lapsen laittaa heti sen synnyttyä omaan huoneeseen nukkumaan. Mä en ois uskaltanut jättää hetkeksikään omaan huoneeseen meidän vauvaa tai jos olisin niin varmaan olisi mennyt omat yöunet pilalle, kun olisin rampannut siellä huoneessa katsomassa onko kaikki hyvin. :D

    Mutta kaikkea hyvää teidän parisuhteelle! Mukava kuulla, että teillä menee noin kivasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja vaikka kuinka paljon olisi hoitanut muiden lapsia, sen oman lapsen hoito on ihan erilaista loppujen lopuksi. :D

      Joo, mäkin ymmärrän nyt että miksei sille mun idealle lämmennyt kukaan, että laittaisin Tomaksen heti omaan huoneeseensa. Noh, ihminen on erehtyväinen ja mieltäänhän saa aina muuttaa.:)

      Poista
  2. Heh, me riidellään varmaan kaks kertaa päivässä.. :D Tai kinastellaan, ei nyt mitään kovin vakavia sotia kuitenkaan. ;) Mutta ihan onnellisia ollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D pieni kinastelu on hyvästä!

      Poista
  3. Olin itse alusta saakka sitä mieltä, että haluan epiduraalin. Nukutuslääkäri oli kuitenkin
    yöllä varattuna pitkään, ja sain epiduraalia odottaa toista tuntia. Kun se vihdoin laitettiin, meni 20 minuuttia kun aloin ponnistamaan ja siitä puoli tuntia niin tyttö oli syntynyt. :)

    Meillä ei ole neidille vielä omaa huonetta, vaikka onkin jo puolen vuoden ikäinen. Tarkoitus olisi nyt hankkia uusi asunto, ja sinne sitten neidille oma huone. :)

    http://www.mbabysteps.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla epiduraalia ei meinattu saada laitettua, sitten lopulta se lopetettiin ja sain lopuksi kohdunkaulanpuudutteen.

      Poista
  4. Tätä sun blogia ei ikinä kyllästy lukemaan! Oot huippu kirjottamaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emma, piristit taas mun aamua. :) Kiitos. :)

      Poista
  5. Päätin, ettei mitään isompaa kivunlievitystä tule niin se piti! :D Kipupiikki pistettiin väkisin - ei auttanut ja PCB ei auttanut :D Just kun olisin halunnut spinaalin, niin ei ehtiny. Ei tosin harmita yhtään, kipukynnys kasvoi synnytyksen myötä ihan järkyttävän paljon :)

    VastaaPoista

Haleja <3