perjantai 30. elokuuta 2013

Voihan hallitus

Mä en yleensä hirveämmin seuraile mitään hallituksen päätöksiä tai rakenneuudistuksia, mutta nyt kun tilanne on se, että haluaisin olla Tomaksen kanssa kotona niin pitkään kuin mahdollista niin alkoikin kiinnostamaan. Tekstissä on vain minun mielipiteeni ja nämä asiat ovat niitä jotka nousivat ensimmäisenä mieleen.

Luin Taloussanomita tämän tekstin , iltasanomista tämän ja mulla kyllä kiehahti. Toivon kovasti, että mä olen käsittänyt nyt nämä asiat väärin.

"Työuria aiotaan pidentää kahdella vuodella: 0,5 vuotta alusta ja 1,5 vuotta lopusta. Tavoitteena on vähintään 62,4 vuoden keskimääräinen eläköitymisikä vuonna 2025."

Ensinnäkin eläkeikää nostetaan, työttömille etsitään töitä, ihmisiä lomautetaan, äidit nopeasti takaisin työelämään ja ihmisiä irtisanotaan kun töitä ei ole. Nyt ei taas kaikki täsmää!

 Haha ja nyt huomasin, että samaan aikaan iltalehdessä (joo luotettava lehti tiedetään..) On otsikko "Kunnista lähtee jopa 20 000 työpaikkaa"

Kotihoidontuki: 
"Hallitus haluaa kohdentaa nykyisen kotihoidontuki puoliksi molemmille vanhemmille."
 "Perhe menettäisi perhevapaansa, jos toinen vanhemmista ei pidä hänelle kohdennettua vapaata."

Meillä oli T:n kanssa tähän saakka diili, että mä hoidan Tomasta kotona ja Tomi on töissä jos niitä suinkin on. Tokihan tämä on hyväkin asia, että äidit pääsevät töihin ja isät hoitavat lapsia, mutta onko se sitten taas viisasta kaikissa tapauksissa.

Työttömät töihin:
"Hallitus haluaa patistaa myös työttömiä töihin. Se aikoo valmistella työttömyysturvaan muutoksen, jolla laajennetaan velvollisuutta ottaa vastaan työtä alueelta siten, että yhdensuuntainen matka-aika on joukkoliikennevälineellä keskimäärin enintään 1,5 tuntia."

Eli käytännössä tämä tarkoittaa pahimmassa tapauksessa sitä että jos olet yh, saat olla lapsen kanssa kotona noin puolitoista vuotiaaksi, jonka jälkeen lapsesi aloittaa päivähoidon ja on siellä 11h päivässä.

On tässäkin asiassa hyvätkin puolet, on hyvä että työttömät pääsevät töihin! Toivottavasti vielä kunnon töihin, eikä vain työkokeiluihin.

Opiskelijat:
"Opintorahaan 30 euron korotus, mutta ajallinen kesto vähenee. Opintotukea saa tulevaisuudessa enintään puoli vuotta yli tutkinnon tavoiteajan."

Tarviiko edes sanoa mitään.

Päivähoito ja esiopetus:
"Subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitetaan osa-aikaiseksi silloin, kun vanhempi on kotona äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidontuella."

Luin myös jostain esiopetuksesta, että siitä tulisi pakollista.

Minusta on ihan oikein että lapset joiden huoltajat/huoltaja on kotona, eivät voi olla täyspäiväisesti hoidossa.Minun mielestäni ei ollenkaan tarvitse viedä lasta hoitoon mikäli huoltaja on henkisesti ja fyysisesti kunnossa. Lasta voi viedä kerhoihin, muskareihin, puistoon, jossa lapsi saa leikkiä muiden lasten kanssa. Eri asia sitten, jos vanhempi on sairas, jolloin mielestäni on oikein että lapsi on hoidossa.
Ja lisäksi esiopetus on minusta ollut aina hyvä asia.



Lainaukset: Iltalehti ja Taloussanomat
Mielipiteet: Ihan omat, jotka päälimmäisenä ponkaisivat asioista mieleeni.

torstai 29. elokuuta 2013

Juorut liikkuu ja mua vaan naurattaa


Taas vaihteeksi sain tässä viimeisen kuukauden aikana kuulla juoruja itsestäni, perheestäni, elämästäni, häistämme... Ja ketkäs muutkaan juoruilevat, kuin ihmiset joihin en pidä mitään yhteyttä. Tää postaus siis sisältää kivasti mun ajatusten purkamista tästä.

Tässä teillekkin osa väitteistä ja alla vastaukseni niihin.

1."Ne menee naimisiin vaan siks ku kaikki muutkin menee"
VASTAUS: Mennään naimisiin siksi, että se tuntuu oikealle ja hääpäivää on suunniteltu jo pitkään.

2."Niille tulee varmasti toinen lapsi ja menevät siks naimisiin"
VASTAUS:Toinen lapsi, kyllä kiitos! Ei vaan oo tärpännyt. Ei me lapsen takia naimisiin mennä.


3."Oon kuullu, että niillä ei mee hyvin"
VASTAUS: Jos meillä ei mene hyvin, miksi suunnittelemme häitä? Emme ole menossa naimisiin erotaksemme tai parantaaksemme suhdettamme. Ei meillä tietenkään samanlaista ole kuin silloin 16 vuotiaita ollessamme, mutta nyt olemmekin molemma kuusi vuotta vanhempia, olemme aikuistuneet ja on hieman erilainen elämätilanne. :D

4."Toi yks puhu, että te ootte eroamassa kun et jaksa enää T:tä"
VASTAUS: Ja mihinhän tämäkin nyt perustuu? Kyllä mä jaksan T:tä, se että välillä mielipiteet ovat erilaisia asioista, kuten eilen siitä voidaanko me laskea liukumäkeä vaikka ollaan aikuisia. Eihän siinä ole mitään ihmeellistä, ei meillä tarvitse olla täysin samat mielipiteet kaikesta.
 Ja muuten, minähän laskin sitä liukumäkeä!

5."Et kuulemma jaksa hoitaa Tomasta, olisko kannattanu tehä lapsi myöhemmin tai jättää tekemättä"
VASTAUS: Mitähän mä täällä teen päivittäin, hoidan Tomasta. Sitä mä en ymmärrä miksen jaksaisi hoitaa? Toki mä haluan välillä nukkua pidempään tai ottaa hetken vain itselleni. Se ei tarkoita sitä etten jaksaisi hoitaa poikaamme. Aika oli täysin oikea kun päätimme alkavamme yrittää lasta ja sitä emme ole katuneet.

6."Luuleeko se olevansa hyväkin äiti"
VASTAUS: Joo, luulen. Ja tiedän olevani paras äiti omalle lapselleni.

7."Varmaan T ei kestä kauaa tota muijaa"
VASTAUS: No kyllä kuulemma kestää. Tähän päivään mennessä kun yhteisiä vuosia on reippaat kuusi. Ei T suunnittelisi menevänsä naimisiin kanssani jos ei jaksaisi minua.

8."Mitä jos se on raskaana häiden aikaan, varmaan jää häät pitämättä"

VASTAUS: Mielestäni raskaus ei estä häitä, ellen sitten ole samana päivänä synnärillä.


Terve teille, mua ainakin naurattaa. Mites teitä?
Ensinnäkin multa voi ihan kysyä suoraan asioista, mä vastaan kyllä. Hääaiheiset jutut ovat nyt vaan sellaisia asioita, joista haluan ensin puhua perheeni ja kaasojeni kanssa, enkä sellaisten tuttujen joihin ei tule pidettyä yhteyttä. En usko, että kukaan kertoo puolitutuille tai ihmisille joihin ei pidä yhteyttä kaikkea elämästään.

Haleja teille kaikille lukijoille ja näille juoruilijoille, joiden tiedän lukevan tätä blogia!
Mulle voi laittaa facebookissa viestiä, soittaa tai laittaa tekstaria (nro on ollut sama alakoulusta saakka), lähettää kirjeitä, pullopostia tms. Savumerkkejä en voi vannoa huomaavani kun eihän niistä tiedä kelle ne on suunnattu.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Toivepostaus : Lemppari kengät



Mä tykkään kengistä ja paljon. Mulla on monet balleriinat, korkkarit, nilkkurit, tennarit..
Oon vienyt pari läjää kenkiä varastoon, siellä odottaa näiden kenkien lisäksi mun kolmet lempparit, jotka otan sitten käytöön vähän sykyisemmillä keleillä.
Nämä kuvissa olevat kengät, ovat asuntomme eteisessä/kaapissani olevista kengistä ne lempparit.

Mä tykkään koroista, mitä enemmän korkoa sen parempi. Kiilakorot on ihan parhaat syksyisin ja talvisin. Ja jos kengissä on korot + nauhat niin olen myyty. Myös saappaat ovat kivoja, mutta niitä ei tule käytettyä niin usein.
Tykkään myös niin mustista, kuin valkoisistakin kengistä. Välillä taas on kivempi, että kengissäkin on enemmän väriä.

Viimeisessä kuvassa on myös Tomaksen eniten käytetyt kengät.

Minkälaisista kengistä te tykkäätte?

tiistai 27. elokuuta 2013

Kuulumisia


Mulla oli vuorostani eilen kiukkupäivä. Aloin nukkumaan jo ennen seitsemää illalla ja T hoiti Tomaksen ja koiran. Heräsin mä joskus 23 pintaan illalla, mutta suuntasin juomaan, tsekkasin tulleet kommentit ja suuntasin takaisin nukkumaan.

Tää päivä meillä meni kivasti. Tomaskin otti jo aikaisin päikkärit, kun nukahti sohvalle istualtaan. Tänään aamulla ei myöskään äitiä huolittu leikkeihin mukaan. Kyllä tuo poitsu touhusikin kovasti itsekseen.
Myöhemmin käytiin puistoilemassa pojan herättyä ja heitettiin pieni lenkkikin.Nyt taas istahdin koneelle, joten ei muuta ku pylly ylös sohvasta ja lukemaan kirjaa poitsulle, hän kun kovasti haluaisi kuvata äidin kameralla.

Mitä teille kuuluu? :)

Ps. Tykkään hurjasti tämän postauksen kuvasta. Voisin katsoa tuota vaikka kuinka kauan.

lauantai 24. elokuuta 2013

Tomaksen 1v synttärit











Tänään vieteltiin Tomaksen 1v synttäreitä meillä kotosalla. isoiso ja isoisoiso mummut eivät paikalle päässeet, mutta käydään kyläilemässä maalle ja toiseen kaupunkiin mennessä.

Perjantai iltana meillä meni hieman myöhään, sillä alettiin leipomaan ja väsäämään viimeisimpiä juttuja. Ja tietysti sitä kakkua. Kakku on mun, Tomaksen tädin ja tulevan kaasoni M:n tekemä. Oli ainakin hauskaa tuota tehdessä.

Tomas tykkäsi, kun perjantaina oli enemmän porukkaa meillä ja vielä kivempaa oli kun oli toinen koirakin.

Lauantaina aamulla mä nukuin pitkään ja sitten tulikin jo kiire. Aloin laittelemaan ilmapalloja paikalleen, imuroin, käytiin vielä kaupassa ja vietiin eteiseen kertyneet tavarat varastoon, kun sinne olivat menossa. Piti ehtiä käydä lenkillä ja suihkussa, onneksi Tomaskin otti päikkärit kauppareissun yhteydesssä.

Tarjottavina meillä oli täytekakku, riisipiirakoita, munavoita, tonnikalapiirakkaa, erilaisia keksejä, vaahtokarkkeja, popsnamuja, maissinaksuja ja mokkapaloja.

Koristeluina meillä oli perus ilmapalloja ja turkoosia liinaa.

Tomas sai paljon kivoja lahjoja! Kiitos kaikille lahjojille niistä!
Lahjoista paljastui mm. leluja, teltta setti, "viitta"pyyhe, erilaisia kirjoja, vaatteita, mopo, nojatuoli, dvd, lahjakortti ja rahaa.

Meillä oli mukavat juhlat, porukkaa oli sopivasti (tilaa oli ehkä liian vähän :D) ja tarjottavat riittivät vaikka vähän jännitinkin, että kuinka käy, kun osa piirakoista paloi ja muuta hyvää.
En oo mikään paras kokki edelleenkään, vaikka oonki harjotellut! :D

Oli mukava nähdä kaikkia, pientä raskaus/vauvakuumetta on ehkä nyt havaittavissa kun täällä oli masuasukillisia ja yksi vauvelikin, unohtamatta tietenkään ihanaa kummityttöäni!

Tomaskin viihtyi oikein hyvin koko päivän, ei paljon äidin sykyssä kerennyt olemaan. Välillä piti leikkiä kaikkien kanssa ja välillä kokeilla miltä J:n vauvamasu tuntuukaan!
Vieläkin tätä kirjoittaessa (la klo 20.30) pojalla on meno päällä, vaikka välillä käykin halimassa ja pötköttelemässä.  Viimeiset vieraat meiltä lähti klo 20 jaf

Kiitos kaikille vielä jotka paikalle pääsivät! :)


torstai 22. elokuuta 2013

Tomas 1v


Niin se päivä koitti. Tomas täytti tänään yksi. Yksi kokonainen vuosi ja tunti sitten olin synnyttänyt. Sain rinnalleni elämäni ihmeen. Se päivä on nyt hyvin muistissa, etenkin kun sitä viime päivinä on paljon muistellut.

Mä olen yrittänyt olla vahva tänään ja hyvin pystyikin siihen saakka olemaan, kun Tomas nukahti. Katsoin pitkään nukkuvaa lastani, niin pieni ja viaton, mutta kuitenkin niin reipas ja määrätietoinen. Minun poikani, oma ihmeeni, aurinkoinen muruseni, kiukkuava rakkaimpani. Täydellinen tapaus, joka ei jätä päiviä tylsäksi, kotia siistiksi ja saa huononkin päivän kääntymään hyväksi.
Rakastan sinua poikani.

Kirjoitin tänään Tomakselle kirjeen valmiiksi, nyt se tulee liittää vielä vauvakirjan väliin. Sitten vanhempana joskus Tomas saa lukea sen ja kuulla millainen meidän eka vuosi oli. Ehkä hän voi joskus vertailla sitä oman lapsensa ekaan vuoteen.

Nyt kun saan itseni kasattua taas, jatkan raivailua ja viikkaan pyykit kaappiin. Huomenna on edessä paljon hommia. Lauantaina vietetään pikkumurun synttäreitä.

tiistai 20. elokuuta 2013

Kuulumisia


Aurinkoinen sää aamusta saakka. Ihanaa. Vaikka itse heräsinkin tänään väärällä kintulla, niin täytyy sanoa, että tuo aurinko on kunnon pelastus. 
Nytkin ilta aurinko paistaa kivasti olohuoneeseemme, kuuntelen tässä samalla tätä, jonka ansiosta sain Tomaksen nukkumaan ennätys ajoissa. Mä oon alkanut soittamaan nyt kaikkea rauhallista musiikkia iltasella, kun Tomas tykkää kuunnella musiikkia ja tanssia.

Mulla olis tässä parisen tuntia aikaa hengailla itsekseni (=tehdä kotihommia) ennen kuin T tulee töistä.
Mä yritän kovasti vielä ehtiä leipomaankin jotain kivaa, koska T:llä on huomenna synttärit.

Mulla on vähän haikea fiilis, sillä ylihuomenna mun pikkuinen täyttää 1v. Onko siitä pian jo vuosi. Noh, aika kuluu, eikä sitä voi estää. Onneks en kuitenkaan itse vanhene ollenkaan.

Tomaksen kolmas päivä ilman tuttia meni hyvin taas kerran. Teinkin pienen testin ja jätin tutin lattialle houkutukseksi, kun oltiin Tomaksen huoneessa leikkimässä. Poika huomasi tutin ja toi sen heti mulle. Vähän meinas naurattaa, hyvä kuitenkin ettei mennyt suuhun.

Lupailin kuvailla tänään vielä Tomaksen vaatteista mun lempparit, mutta saa nähdä ehdinkö. Yritys on kova, lupaan sen! Kävi tosiaan semmoinen pieni hupsis ja innostuin ostamaan Tomakselle paljon vaatteita, nyt on kaapissa  80cm vaatteet ja kahdessa isossa pussissa odotteleekin sitten 86cm, nuita 86cm kokosia kyllä pitäisi olla vielä varastossakin laatikollinen.

Nyt mä alan keräämään loput lelut laatikoihin ja yritän keksiä mitä leipoisin.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Tutti pois


Meillä on tutin pois jääminen ollut mielessä jo pitemmän aikaa. Olen siitä täälläkin varmaan ohimennen joskus kirjoitellut.
Tomas kun käyttää tuttia lähinnä huvituttina, välillä tutteja saattoi olla kaksi suussa vierekkäin. Tutti on ollut meillä rauhoittajana, kiukun purkajana, ulkoillessa esteenä, ettei mikään ylimääräinen mene suuhun. Tosi vähän kuitenkin tuttia on viimeisen kuukauden aikana käytetty, mutta on kuitenkin.
Nyt me päätettiin sitten viimein, että tutit lähtee huspoisveks. 

Tänään onkin ollut virallisesti ensimmäinen tutiton päivä, jolloin ollaan kiinnitetty huomiota siihen, ettei niitä tutteja löydy mistään pojan piiloista.On näitä päiviä ollut muulloinkin, mutta tämän nyt lasken virallisesti ensimmäiseksi, sillä pyrimme siihen, ettei tuttia tämän jälkeen enää anneta.
Saa nähdä miten pää pitää ja löytyykö niitä tutteja vielä jostain jemmoista, vaikka ollaankin yritetty kaikki etsiä.

Koko päivä menikin siis hyvin ja unillekkin poika nukahti pienen kiukuttelun jälkeen loistavasti ilman tuota vekotinta. Automatkallakaan ei tuttia tarvittu, mutta poitsu viihtyykin autossa hyvin muutenkin.

Tutti on loistava keksintö, mutta siinä vaiheessa, kun se on enemmän lelu on mielestäni oikea aika sen käyttö pikkuhiljaa unohtaa. Takapakkeihin on kyllä meilläkin varauduttu.

Miten teillä on tutista vieroitettu? Onko sujunut helposti?

lauantai 17. elokuuta 2013

Häät 2014

Kuva täältä


Pyhitetääs nyt eka postaus häille tänne blogiin. Häät ovat meillä siis kesäkuussa 2014. Tiettyyn päivämäärään päädyttiin kuitenkin monen mutkan kautta. Aluksi mietimme menevämme naimisiin maistraatissa lokakuussa 2013, mutta tsädääm, mieli muuttui.

Kerroimme tässä eräänä viikonloppuna molempien vanhemmille, että hääpäivä on viimeinkin päätetty. Seuraavana päivänä suunnattiinkin toivotulle hääjuhlapaikalle kyselemään mahdollista vapaata päivää. Päiväksi meille valikoitui kesäkuinen lauantai, päivä ennen syntymäpäivääni.

Seuraavana maanantaina sitten kirkkoherranvirastoon varmaan pappia ja kirkkoa. Varmistamaan juhlapaikan varaus ja huh, ensimmäiset isot hommat siis alta pois sukkelaan.

Nuo asiat hoituivat nopeasti. Siistiä. Jäin itse tuolloin vielä maalle suunnittelemaan rauhassa, tsekkaamaan alustavaa vieraslistaa läpi ja suunnittelemaan kaikkea mahdollista. Oltiin T:n kanssa juteltu jo aiemmin läpi ketä kutsutaan ja millainen värimaailma häissä tulee olemaan.

Vieralistasta voin sen verran kertoa, että yritetään pitää se mahdollisimman pienenä. T:n suku on pieni ja omani on isompi. Ei kuitenkaan missään nimessä olla mitään jäätävän suuria juhlia pitämässä.

Mitäs muuta, kaavat sain tehtyä jo "kyltteihin" tuona samaisena kertana kun olin maalla.
Suunnitteilla olisi tilata jo nyt hyvissä ajoin kaikkea tarvittavaa. Kaikki kuitenkin on jo suunnilleen päätettynä, että ei muuta ku mittoja ottamaan ja tilaukset näpyttämään.

Odotan jo, että pääsen askartelemaan kaikkea! Ainut vaa, että äidin ainoa "vapaa" on kun poitsu nukkuu. Eli lähinnä klo 20.30 jälkeen. Nyt kun on intoa, niin kannattaisi toimia.

Tavoitteena on saada joulukuuhun mennessä tehtyä iso osa juttuja pois alta, tähän joukkoon kuuluu mm. menut, istumajärjestys, kutsut..


Tänään pyysinkin erästä ihanaa kaasokseni ja alkuviikosta mennään sovittamaan pukuja! Jee!

Hääteema, kirkko, juhlapaikka, sormukset ja puku ovatkin sitten seuraavien häihin liittyvien tekstejen juttuja.

torstai 15. elokuuta 2013

Ressiä, ressiä






Täällä podetaan kunnolla stressiä vaihteeksi. Stressaan Tomaksen synttäreistä ja hääjutuista. Enkä edes tiedä kummista stressaan enemmän. Tomas täyttää tasan viikon kuluttua vuoden ja ensi lauantaina on tarkoitus sitten juhlia 1v synttäreitä.
Häihin on taas aikaa semmoiset vähän vajaat 10kk ja silti stressi on katossa koko ajan niistäkin.

Ensi viikko menee varmaan taas vähän hiljaisemmissa merkeissä blogin puolella, nimittäin leipomista ja muuta mukavaa on luvassa.

Meille on myös kotiutunut kovasti oma tahto tuolle poitsulle, joten "uhmakkaalta" käytökseltä ei vältytä. Kitinääkin on ihan riittävästi ollut, sillä nyt puhkesi toinenkin yläetuhammas (eilen 14.8).
Kaikkeen hyvään kun lisää nämä sadesäät, jolloin ulkoilu on jäänyt lyhyeksi päivittäin ja myönnettäköön, että tänään ei poika ulkoillut muuten kun kauppareissun merkeissä. Sitäkään en kyllä ulkoiluksi laske joten..

Mä en ole edes kuvannut tuolla järkkärillä, niin ei ole jakaa teille sen kummempia kuviakaan. Ollaan oltu maalla ja kotona, käyty kyläilemässä, kaupoilla ja siivoiltu. Vietetty normaalia arkea.

Siivoaminen on vaan ihan turhaa,  aina sen pienen hetken on siistiä kun poika nukkuu. Hereillä ollessaan taas lelut on pitkin kämppää, dvd:t tyhjennetty kaapista lattialle, pyykit nyvitty naruilta ja keittiövälineitä löytyy kaapista. Kaukosäädin parvekkeelta ja nokkamuki on usein piilotettu sohvan taakse.

 En valita, vaan oikeastaan jopa nautin niistä hetkistä kun saa naurahdella nukkumaan mennessä, kun pyjaman tilalta löytyy pikkulusikka. On tuo poju vaan niin rakas ja ihana.

Nyt alan tekemään taaaaaas listoja asioista joita pitää hoitaa nyt viikonlopun aikana, voi olla että muuten alan sekoilemaan ja unohdan kuitenkin jotain tärkeää.

Mikä teitä stressaa?

Lataan muuten juuri blogin fb sivuille videota eräältä päivältä. Joten sinne vain kurkkimaan ja tykkäämään!
Blogin fb-sivu löytyy täältä : http://www.facebook.com/PieniPerhe

Mut löytää myös instagramista nimimerkillä ssyvi

maanantai 12. elokuuta 2013

Tonnikalapiirakkaa



Innostuin vime viikolla taas leipomaan ja teinkin sitten tonnikalapiirakkaa, sekä seuraavana päivänä kinkkupiirakkaa. Syöjiä täällä oli, joten piirakoita olisi voinut tehdä enemmänkin. Noh, hyvä että maistui ja Tomaskin sai maistaa hieman.

Tämä oli taas tällaista testailua 1v synttäreitä ajatellen ja täytyy kyllä sanoa, että oli tuo hyvääkin. Taisin myös luvata näille syöjille, että sitä siellä tarjotaan.

Tämän herkun ohje olisi tässä:

Pohja:
100g margariinia
3dl (vehnä)jauhoja
½ dl vettä
Täyte:
2 tlk tonnikalapaloja vedessä
3/4 ruukku tuoretta tilliä
 Päälle:
2 dl kevytkermaa( Itse käytin 4%)
1dl vettä
2 kananmunaa
½tl suolaa

Voitele pyöreä piirakkavuoka ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

  • Yleensä ohjeissa nypitään margariini ja jauhot murumaiseksi, mutta minä sulatin margariinin ja sekoitin jauhot sitten. 
  • Seuraavaksi lisää vesi ja sekoita tasaiseksi.
  • Painele taikina voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille.
  • Valuta tonnikalasta ylimääräinen neste ja lisää tasaisesti piiraspohjalle. 
  • Silppua päälle tilli. Sekoita kulhossa kerma, vesi, munat ja mauste(et). 
  • (Suolan lisäksi itse laitoin mukaan valkosipulia.)
  • Kaada vuokaan ja kypsennä 200 asteessa 30-35 minuuttia.
  • Nauti


Ohjetta voi muokkailla oman mielen mukaan, sekaan voi heittää vaikka katkarapuja, fetajuustoa, tomaattia tms. Myös ruokakermaa voi laittaa tavallisen sijasta makukermoja(, joita itse en ole koskaan käyttänyt).
Piirakan voi myös tehdä ilman kananmunien käyttöä, jolloin ne vain jätetään ohjeesta pois.Toimii niinkin!
Seuraavaksi ajattelin kokeilla ruispohjaa ja ehkäpä fetajuustoa tähän piirakkaan.

lauantai 10. elokuuta 2013

Toivepostaus: Elämä lapsen saannin jälkeen

Ensimmäisen lapsen saanti on mullistava kokemus, kaikki rutiinit menee uusiksi ja enää ei ole vain kahta ihmistä, nyt meitä on kolme. Näin on ollut jo pian vuoden verran. Enkä muuten ole katunut kertaakaan. Myönnän, että jännitin kuinka parisuhteen käy. Niin monet kerrat kun on saanut kuulla ja lukea, että nuoret parit eroavat lapsen saatuaan.

Multa on usein kyselty, miten lapsen saanti on vaikuttanut parisuhteeseemme vai onko mitenkään. Tästä toivottiin minun myös tekevän postaus, joten tässä tulee.

Lapsen saannin jälkeen on elämä muuttunut (ylläri, ylläri), periaatteista on pitänyt joustaa ja parisuhde jäi aluksi hieman vähemmälle huomiolle. -tietystihhän silloin raskausaikana luuli tietävänsä miten kaikki sujuu. Kaikki ei mennyt niin kuin suunnittelin, eikä varmasti tule menemäänkään. Ei meillä ole eletty päivääkään kuin oppikirjassa, eikä varmasti tulla elämäänkään.

Itsestään huolehtiminen on saanut uuden puolen, meikata voi tosiaan vajaassa viidessä minuutissa ja ponnari taikka nuttura on kätevimmät tavat laittaa pitkät hiukset, etenkin kun lapsi tykkää äitiään hiuksista kiskoa. Kyllä mä siltinkin välillä käytän aikaa laittautumiseen pitempäänkin, enkä todellakaan pode huonoa omatuntoa siitä.
Tomas tykkää, kun saa näprätä mun hiusharjaa, pompuloita tai tutkia meikkipussia.

Ensimmäiset asiat jotka päätin kiven kovaa raskausaikana olivat:
Päätös 1. Synnytyksessä en ota puudutteita. (haha :D)



Kuinkas sitten kävikään, synnärille päästyä vastaanottava henkilö tuumasi heti jotain tämän suuntaista: "Sulle tulee varmaankin epiduraalipuudute" Sanoi myös jotain leikkauksesta.
Ensimmäisen ajatuksen muistan tuon jälkeen, se oli kutakuinkin "Hallelujah, epiduraali, kyllä kiitos, mielellään nyt eikä heti!"
Epiduraalia odottaessa aika kului muuten törkeän hitaasti.

Päätös 2. Lapsi nukkuu alusta saakka omassa huoneessaan.



Hahahahaha, ei ihan toiminut tämäkään. Ei ainakaan alkuun.
Heti kotiutumis iltana Tomaksen sänky kannettiin meidän makkariin ja poika nukkui niin siinä kuin meidänkin keskellä. Helpotti kummasti yösyöttöjä. Niin ja mitä nykyiseen nukkumiseen tulee, Tomaksella on oma huone. Siellä hän nukkuu, mutta välillä tulee haettua poika meidän keskelle. Se on se ihana läheisyys, pieni tuhiseva nyytti.

Meitä, minua ja T:tä lapsen saanti on kuitenkin näinä kuukausina lähentänyt entisestään. Hellyyttä osoitetaan päivittäin, sanoin ja teoin. Rakkaus kukoistaa, vaikka enää ei niissä pilvilinnoissa elelläkkään. Mä laskeuduin omista pilvilinnoistani hyvin rauhallisesti maanpinnalle.
Tokihan Tomas on lähes aina mukana, mutta etenkin iltaisin meillä on sitä niin ihanaa kahden keskistä aikaa. Minusta jopa tuntuu sille, että olemme onnellisempia nyt kun meillä on Tomas.Mulla on jotenkin nyt täysin kokonainen olo. Tuntuu, että se jokin on nyt meillä ja en kaipaa muuta.
(Okei, toinen lapsi olis enemmän kuin toivottu ja joo, tahdon mä myös naimisiin..)
Mä olen tyytyväinen, olen ollut jo pitkään.


Lapsen saannin jälkeen olemme riidelleet tasan kaksi kertaa, toinen kerta tuli ärräpäitä ja toinen kerta oli lähinnä leikkimielistä kettuilua, meillä nämä "riidat" ovat kuitenkin olleet ohi 10 minuutin sisällä alkamisesta.
Kyllä meillä mulla välillä menee hermot ja välillä pidän mykkäkoulua T:lle vaikka jostain ihan häneen liittymättömästä asiasta. Parempi pitää mykkäkoulua hetki, kuin purkaa paha olo kiukkuamalla asiasta johon toinen ei voi vaikuttaa.

Me olemme oppineet arvostamaan paremmin toistemme tarpeita ja huomioimaan myös toistemme oman ajan tarpeen, sekä yhteisen ajan merkityksen. Toisin, seuraavalla kerralla kun T lähtee poikien kesken viettämään iltaa, vaadin että jättää lompakon kotiin ja ottaa käteistä. Viime kerralla kun lompakko pöllittiin kauniisti.
Arvatkaa kettuilinko mielessäni tyylillä "Mitäs minä sanoin?"

Yhteenvetona voisin todeta, että lapsen saanti muutti parisuhdettamme ja meitä ylipäätään  vain parempaan suuntaan.

Mites teillä muilla?

maanantai 5. elokuuta 2013

Viimeisimmät kuulumiset




Hengissä ollaan ja hyvin voidaan, vaikka kirjoittelut onkin taas jäänyt. Tai no olenhan mä kirjoitellut, mutta en ole saanut tekstejä loppuun, joten luonnoksiin ovat nuokin päätyneet. Pitikin ihan tarkistaa, että mitä olenkaan teille viimeksi kertoillut.

Noh meillä arki on sujunut samaan tapaan kuin aiemmin, poikkeuksena se, että T aloitti nyt taas illat töissä, kun viimeiset viikot on tehnyt vain aamuja. Ja se että lauantaina oltiin häissä.

Tomakselle on nyt puhjennut ylös eka etuhammas, tai no ehkä pikemminkin hammas on puhkeamassa. Hammas näkyy vain hieman, mutta olen täysin varma että hammas se on. En mä muuten varma olisikaan, mutta Tomas välillä puree mua tyyliin käteen ja ennen ei ole yläikenistä tuntunut mitään, mutta nyt tuntuu.

Häistä muutamat sanaset voisin kirjoitella, sillä ne olivat Tomaksen ensimmäiset kunnon juhlat sitten ristijäisten jälkeen. Tomas käyttäytyi hyvin, minun mielestäni. Kirkossa vähän piti testata ääntä ja hymistä kun virsiä laulettiin. Hääpaikalla Tomas oli myös kiltisti, mitä nyt ei suostunut syömään juuri mitään. Mä siis luen kiltisti olemiseen sen, ettei lapsi vedä itkupotkuraivareita.

Meillä siis on itkupotkuraivarit nykyään yleistyneet ja tänäänkin naureskelin itsekseni kun poika olisi halunnut mennä ihan toiseen suuntaan eikä suostunut lähtemään kotiin pyynnöistä huolimatta
Tomas siis kävelee itse välillä esim puistosta kotiin, niin että ottaa kädestä kiinni kun sanon, että nyt mennään kotiin/syömään/päikkäreille/lähdetään.
No nyt ei mennyt niin, vaan poika kävi maahan ja veti itkupotkuraivarit.
Sitten kun pojan nostin syliin, että päästään joskus kotiin, niin  ihan kun mitään raivareita ei koskaan olisi ollutkaan.

Kaikkihan sanoo Tomasta ihan isänsä näköiseksi, mutta minä sanon ettei ole. Nyt minä kuitenkin sanon, että jos Tomas joltain on luonteensa ja tempperamenttinsa perinyt, niin minulta!

torstai 1. elokuuta 2013

Meidän koti osa 2

Osa 1 ja Tomaksen huone löytyvät täältä .
Nyt vuorossa on siis osa 2 ja  meidän aikuisten makkari.

Makkariin on tulossa muutoksia kunhan saan päätettyä mitä oikeasti haluan ja mistä, vaikeita valintoja siis tiedossa taas.

Tältä siis näyttää meidän makkarissa, sielläkin kuten Tomaksen huoneessa, on 4 vaatekaappia. Lattialla sängyn edessä on lampaantalja ja toisessa nurkassa jalkalamppu. Lattialta löytyvät tyynyt ovat Laylan, kun koiraneiti ei suostu nukkumaan koiranpedissä.
Seinällä komeilee yksi mun uusimmista rakkauksista, jättikokoinen peili. Se on täydellinen.

Mä ostin viime vuonna(?) tuon violetin päiväpeiton ja nuo verhot, mutta oon nyt niin totaallisen kyllästynyt niihin. Haluaisin ostaa valkean päiväpeiton, harmaat verhot, sekä ison läjän muhkeita tyynyjä, eikä toinen lampaantaljakaan pahaksi olisi. Tuolloin saisin itse vielä tehdä uudet pääliset Layn tyynyihin, jotta sopivat paremmin sisustukseen.

Lamppuna tuolla on nyt tuo rumilus, se siirtyy valaisemaan eteistä, kunhan saan porukoilta yhden ikivanhan ja iki-ihanan pallerolampun. Ja makkarin ikkunasta näkyykin sitten parvekkeelle.


Verhot - kirppis + oma muokkaus
Jalkalamppu- KCM
Kattovalaisin - öö?
Päiväpeitto - Anttila
Tyynyt sängyssä - Lahja
Lattia tyynyt - Tuuri
Lampaantalja - Torilta ?