maanantai 24. kesäkuuta 2013

Raskausajan epäilyksiä

Mulle iskee monesti se, että tekee mieli kirjoittaa. Kuitenkaan ei saa montaa järkevää lausetta kirjoitettua, joten postaus jää muutaman lauseen kokoiseksi ja päätyy pyörimään luonnoksiin, siinä toivossa, että jonain päivänä vielä saan aiheesta kirjoitettua jotain järkevää. Noh, näin ei ole ilmeisesti usein käynyt, sillä luonnoksissa on tällä hetkellä 51 kesken jäänyttä kirjoitusta.
Osa ei ole edes enää ajankohtaisia, mutta onhan niistä mukava selata sen hetken mielialaa.

Kerron teille nyt hieman mun raskausajan epäilyksestä.
Mulla oli silloin pienoinen epäilys, että minä olen se joka herää aina syöttämään pojan, laittamaan uudelleen nukkumaan, hoitamaan kaikki yöheräämiset, kiukkukohtaukset ja muut, olin valmistautunut siihen, ettei mulla ole enää aikaa itselleni, parisuhteelle, ystäville tai millekkään muullekkaan.

Turhaan epäilin ja siksi olen oikein ylpeä tuosta Tomaksen isimiehestä. Olenkin monena iltana sanonut, kuinka kiitollinen olen siitä, että oikeasti saan välillä nukkua päikkärit, saan lähteä moikkaamaan kavereita itsekseni, saan tehdä omia juttujani, mutta saan myös viettää kahdenkeskeistä aikaa niin pojan kuin isimiehenkin kanssa.

Vaikka olen äiti ja rakastan Tomasta ja Tomaksen isimiestä suunnattomasti, on silti tärkeää, että saan edelleen tehdä myös omia juttujani. Se että pääsen joskus tuulettumaan tai saan päivällä muutaman tunnin vain itselleni, lataa energiatasojani ihan eri tavalla kuin nukkuminen.

Mä olen niin tyytyväinen tähän tilanteeseemme, meistä ei tullut mökkiytyneitä vanhempia(vaikka välillä meinasikin tulla :D ), toki olemme kasvaneet ihmisinä hurjasti, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla tylsiä tai täydellisen aikuismaisesti käyttäytyviä ihmisiä.

Mulla oli epäilykseni, pelkoni, joiden huomaan olleen vääriä. Täytyy myöntää, että olen joskus  miettinyt, että onko tämä nyt se loppuelämän tilanne. Voiko olla asiat näin hyvin. Ja etenkin, miten ihmeessä meille on suotu näin ihana tukiverkosto. Ystäviä jäi matkan varrella pois, uusia ystäviä on tullut mukaan kuvioihin. Tomaksen isovanhemmat ovat ihania.

Meillä puhutaan paljon kotona tulevaisuudesta, suunnitelmia on, toiveita ja haaveita myös. Saa nähdä, milloin pääsen tai uskaltaudun näistä täälläkin puolella kertoa. Siihen saakka, nämä olkoon vielä salaisuuksia. ❤

8 kommenttia:

  1. Ei liity mitenkään postaukseen, mutta joskus kuukausia sitten mainitsit että kävitte 6kk valokuvauksissa. Kävittekö Villen kuvassa? Ajoin autolla siitä ohi ja olin näkevinäni Tomaksen kuvan ko. liikkeen ikkunassa. Tai ehkä olen vain höperöitymässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytiin! Ääks, onko se siellä! Täytyy käydä tsekkaamassa se. :D

      Poista
  2. Mulla käy tosi tosi useesti niin että kirjotan muutaman lauseen ja se jä luonnoksii.. no sitten yks päivä tos olin niit poistamassa ja julkasinki kaikki vahingos... :D eipä niis siis mitää kauheeta ja salaista ollut, mut tuli kauhee paniikki et poista poista poista kaikki nopeest, eikai kukaa huomannu? :D hehe no, eipä kukaa ainakaa tullu kommentoimaa et mitäs noi tollaset postaukset oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on käyny kans joskus niin, että oon jotain julkassu vahingossa :D

      Poista
  3. Munkin tekee usein mieli kirjottaa, mut en pääse edes muutamaa lausetta kirjottaan kun en keksi mitään! :D

    Kaikki ei varsinaista omaa aikaa tarvitse, mutta mä oon sun kanssa samanlainen siinä että kyllä se ihan oma aika ja omat jutut on myös tärkeitä, vaikka Leo onkin se kaikista tärkein. :) Jaksan olla Leon kanssa paremmin kun saan omaa aikaa, ja ihan rehellisesti sanottuna Leokin tuntuu jaksavan paremmin kun saa välillä olla ihan muiden hoivissa :D Meitä kun on päivittäin täällä vaan me kaks, niin tuntuu että se joskus kyllästyy saman naaman tuijottamiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ihmisiä on moneen junaan. Mulla on itselläni ainakin myös se, että jos olen pojasta hetkenkin erossa, jaksan touhuta paljon paremmin, keksin paremmin tekemistä ja poikakin tuntuu viihtyvän aina paremmin. Ja haluan suoda kuitenkin myös T:lle ja Tomakselle niitä kahdenkeskisiä hetkiä, joissa äiti ei ole aina mukana. Saapahan isä ja poikakin vietää laatuaikaa, kun me kuitenkin Tomaksen kanssa olemme suurimman osan päivästä/Tomaksen hereillä olo ajasta keskenämme. :)

      Poista
  4. Onneksi sitä useimmiten itsekin on yllättynyt positiivisella tavalla :)!

    VastaaPoista
  5. Mulle on tärkeää et saa muutaman tunnin välillä omaa aikaa, jaksaa heti paljon paremmin. :)

    VastaaPoista

Haleja <3